Se on muuten merkillinen juttu tämä vastuukysymyskin. Kaikkiahan ei voi koskaan miellyttää, se on tosiasia... mutta jollain lailla olen kaikkien kanssa tullut vielä toimeen... ainakin tähän saakka.
Vastuu pitäisi siis kantaa. Jep, mutta miten se tapahtuu, jos omaan työhön ei ole päätäntävaltaa? Jos joku muu päättää minun puolestani miten minun tulisi työni hoitaa, mutta minun tulisi silti kantaa siitä vastuu...??! Mission impossible= mahdoton tehtävä. Minä en arvostele lapseni opettajain työtä, koska minulla ei ole (vaikka sijaisena joskus kauan aikaa sitten olenkin toiminut) pedagogista koulutusta ja asiantuntemusta. En arvostele roskakuskia miten hänen tulisi työnsä hoitaa, enkä kerro tieinsinöörille mihin tie tulisi piirtää (vaikka minun mielestäni se meneekin päin h**vettiä). Kuitenkin moni (tai joku) tälläkin palstalla tietää paremmin miten minun tulisi työni hoitaa.
On arvosteltu kirjoitusten(i) tasoa, huudettu sanavapauden perään, väitetty että syydän henkilökohtaisia loukkauksia. Kukaan ei kuitenkaan pysty näyttämään missä näin on tapahtunut. Tosin minun mielenterveyteni on joulutun kyseenalaiseksi.
Sanavapaus. Määritelty Suomen Perustuslaissa. Jokaisella kansalaisella on oikeus sana-, paino-, kokoontumis-, jne. vapauteen. Sanavapauteen ei kuitenkaan kuulu jonkin tietyn ammattiryhmän teilaaminen systemaattisesti "omien kokemusten pohjalta". Empiiristä tutkimusta voidaan käyttää tiedonhankintavälineenä, kyllä, mutta rajoittuneella tutkimuksella ei ole muuta kuin itseisarvo asianomaiselle. Yhden vanhuksen hoidosta ei voida tehdä yleispäätelmiä Suomalaisen terveydenhuollon tasosta ja henkilöstön ammattitaidosta. En väitä, etteivätkö nämä kokemukset olisi tosia ja oikeasti tapahtuneet jollekin. Se on mahdollista, mutta ei tee tyhjäksi muuta työtä, muita hoitolaitoksia ja koulutettua ammattikuntaa.
Suomen terveydenhuollossa on puutteita. En ole koskaan muuta väittänytkään. Mutta oikea tie etsiä korjausta näihin puutteisiin ei ole henkilökunnan herjaaminen. Opiskeluajoilta jäi keikka- ja harjoittelupaikkoja joihin en kaipaa takaisin. Mutta mitalilla on kääntöpuoli; on hoitajia ja hoitolaitoksia joissa kohtelu on ihmisarvoa kunnioittavaa, asukkaat/potilaat ja omaiset ovat tyytyväisiä. Jokainen anonyyminä, nimimerkillä kirjoittava tietää oman suojansa. On turhaa ottaa tietoista riskiä ja paljastaa oma identiteettinsä muulle maailmalle. Netti ei rajoitu ainoastaan vanhustenhoitopalstaan. En ole velvollinen etsimään netin kautta kenenkään vanhukselle uutta hoitopaikkaa.
Minun kokemukseni perustuvat siihen, että olen nähnyt useamman kuin yhden paikan. Se on minulle rikkaus, ei rasite. Olen työskennellyt vanhusten ja kehitysvammaisten parissa, lasten parissa, terveyskeskuksessa, vanhainkodissa, asuntoloissa ja pienkodeissa, keskussairaalassa, sisätaudeilla, kirurgiassa, ensiavussa ja sairaankuljetuksessa. Uskoisin nähneeni enemmän kuin yhden hoitopaikan.
Miksi reagoin voimakkaasti natsi- ym. kirjoituksiin? Mitä te käsitätte sanalla natsi? Millaisia mielikuvia se teissä herättää? Näillä "tuomiopäivä"- kirjoituksilla ei ole mitään tekemistä sanavapauden kanssa niin kauan kuin natsit ja terveydenhuoltohenkilöstö rinnastetaan toisiinsa. Natsit olivat rikollisia, murhaajia, raiskaajia, menisi koko päivä luetella heidän ihmisoikeusrikkomuksiaan. Natsi tuo sanana mielikuvan alhaisesta, epätoivotusta henkilöstä, vastenmielisiä inhon tunteita. Sama mielikuvako vastaa koulutettuja, työntään tekeviä terveydenhuoltoalan ammattilaisia. Otan loukkauksen henkilökohtaisesti, kyllä. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja se on osa identiteettiäni ja koska minun ammattikuvaani vastaan PERUSTEETTOMASTI hyökätään (en ole vastuussa henkilökohtaisesti II maailmansodan rikoksista), koen sen loukkaavana. Olen saanut koulutukseni auttaakseni ihmisiä eri tavoin, eri ikäkausina ja eri tilanteissa. Tehtäväni on hoitaa sairaita ihmisiä, olla tukena, läsnä, lievittää kipua ja kärsimystä, jne... jne... Ja nyt sanotaan että olenkin natsi...? Olen eri mieltä. Natsiaika ei kuulu vanhustenhuoltopalstalle, koska kirjoitusten tarkoitus on loukkaava ja herjaava, ne eivät ole todellisuuspohjassa nykypäivään. Jos kirjoittaja muuta väittää, hänen oma realiteettitajunsa on rajoittunut.
Kokeeko kukaan muu palstan kirjoittajista tämän loukkaavana? Olenko ainoa?
Palstan kirjoittajilla on oikeus ilmaista mielipiteensä. Se on sanavapautta, jota minäkin tässä käytän, maltillisesti ja perustellusti. Olen perustellut kantani, kertonut mihin se pohjaa. Onko Suomessa mitään muuta ammttiryhmää, jota voidaan syyttää samaan sävyyn? Esitettäköön sama syytös eduskunnassa; syyte herjauksesta. Puolustusvoimissa; syyte herjauksesta... aivan sama missä, lopputulos ei muutu.
Lääkäri on minulle yhteistyökumppani. Jokainen lääkäri kirjoittaa joskus ensimmäisen reseptinsä, tekee ensimmäisen viiltonsa. Jokainen hoitaja laittaa ensimmäisen kanyylinsä. Rautaa on iskettävä ensimmäisen kerran jotta siitä tulisi reki. En ole samaa mieltä Pekka Lanton kanssa. Ihmistä kannattaa aina hoitaa. On olemassa vielä paljon mitä dementoituneelle vanhukselle voi antaa; läheisyyttä, turvallisuutta, ihmisarvo. Mistäpä minä sen tiedän miten paljon dementikko kärsii? En tunne hänen maailmaansa, voi olla hyvinkin tyytyväinen jossain omassa maailmassaan suljettuaan tämän maailman pois. Opiskeluaikana esittelin itseni vanhukselle, joka myöhemmin osoittautui ajatustoiminnaltaan hyvin dementoituneeksi. Parin viikon yhdessäolon jälkeen hän nukkumaan mennessään puhutteli minua nimeltä ja kysyi tulenko huomenna. Kokemus oli aika huima nuorelle opiskelijalle. Muistan sen ikäni.
Asiallista keskustelua käydään asialinjalla. Siihen eivät kuulu kärjistykset ja syytökset vailla perusteita. Asiallisessa keskustelussa näkökannat perustellaan, ollaan valmiita tarkistamaan omia näkökulmia ja hyväksytään jos toinen on eri mieltä. Suodaan hänelle se vapaus. Seisotaan omien sanojen takana, ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Yritetään ajatella avoimesti, myös toisen näkökantaa, sitä voidaan ymmärtää vaikkei sitä voisikaan hyväksyä.
Lukekaa tämä nyt ajatuksella. Minä en halua tässä loukata ketään... siis sanoudun nyt tässä vaiheessa irti henkilökohtaisuuksista. Ja jos verenpaine alka nousta... käykää vaikka pihalla, lukekaa uudelleen, rauhassa ja punniten.
Muuten hyvä ajatus... näyttäis olevan nätti ilma... taidankin tästä...
Vastuu pitäisi siis kantaa. Jep, mutta miten se tapahtuu, jos omaan työhön ei ole päätäntävaltaa? Jos joku muu päättää minun puolestani miten minun tulisi työni hoitaa, mutta minun tulisi silti kantaa siitä vastuu...??! Mission impossible= mahdoton tehtävä. Minä en arvostele lapseni opettajain työtä, koska minulla ei ole (vaikka sijaisena joskus kauan aikaa sitten olenkin toiminut) pedagogista koulutusta ja asiantuntemusta. En arvostele roskakuskia miten hänen tulisi työnsä hoitaa, enkä kerro tieinsinöörille mihin tie tulisi piirtää (vaikka minun mielestäni se meneekin päin h**vettiä). Kuitenkin moni (tai joku) tälläkin palstalla tietää paremmin miten minun tulisi työni hoitaa.
On arvosteltu kirjoitusten(i) tasoa, huudettu sanavapauden perään, väitetty että syydän henkilökohtaisia loukkauksia. Kukaan ei kuitenkaan pysty näyttämään missä näin on tapahtunut. Tosin minun mielenterveyteni on joulutun kyseenalaiseksi.
Sanavapaus. Määritelty Suomen Perustuslaissa. Jokaisella kansalaisella on oikeus sana-, paino-, kokoontumis-, jne. vapauteen. Sanavapauteen ei kuitenkaan kuulu jonkin tietyn ammattiryhmän teilaaminen systemaattisesti "omien kokemusten pohjalta". Empiiristä tutkimusta voidaan käyttää tiedonhankintavälineenä, kyllä, mutta rajoittuneella tutkimuksella ei ole muuta kuin itseisarvo asianomaiselle. Yhden vanhuksen hoidosta ei voida tehdä yleispäätelmiä Suomalaisen terveydenhuollon tasosta ja henkilöstön ammattitaidosta. En väitä, etteivätkö nämä kokemukset olisi tosia ja oikeasti tapahtuneet jollekin. Se on mahdollista, mutta ei tee tyhjäksi muuta työtä, muita hoitolaitoksia ja koulutettua ammattikuntaa.
Suomen terveydenhuollossa on puutteita. En ole koskaan muuta väittänytkään. Mutta oikea tie etsiä korjausta näihin puutteisiin ei ole henkilökunnan herjaaminen. Opiskeluajoilta jäi keikka- ja harjoittelupaikkoja joihin en kaipaa takaisin. Mutta mitalilla on kääntöpuoli; on hoitajia ja hoitolaitoksia joissa kohtelu on ihmisarvoa kunnioittavaa, asukkaat/potilaat ja omaiset ovat tyytyväisiä. Jokainen anonyyminä, nimimerkillä kirjoittava tietää oman suojansa. On turhaa ottaa tietoista riskiä ja paljastaa oma identiteettinsä muulle maailmalle. Netti ei rajoitu ainoastaan vanhustenhoitopalstaan. En ole velvollinen etsimään netin kautta kenenkään vanhukselle uutta hoitopaikkaa.
Minun kokemukseni perustuvat siihen, että olen nähnyt useamman kuin yhden paikan. Se on minulle rikkaus, ei rasite. Olen työskennellyt vanhusten ja kehitysvammaisten parissa, lasten parissa, terveyskeskuksessa, vanhainkodissa, asuntoloissa ja pienkodeissa, keskussairaalassa, sisätaudeilla, kirurgiassa, ensiavussa ja sairaankuljetuksessa. Uskoisin nähneeni enemmän kuin yhden hoitopaikan.
Miksi reagoin voimakkaasti natsi- ym. kirjoituksiin? Mitä te käsitätte sanalla natsi? Millaisia mielikuvia se teissä herättää? Näillä "tuomiopäivä"- kirjoituksilla ei ole mitään tekemistä sanavapauden kanssa niin kauan kuin natsit ja terveydenhuoltohenkilöstö rinnastetaan toisiinsa. Natsit olivat rikollisia, murhaajia, raiskaajia, menisi koko päivä luetella heidän ihmisoikeusrikkomuksiaan. Natsi tuo sanana mielikuvan alhaisesta, epätoivotusta henkilöstä, vastenmielisiä inhon tunteita. Sama mielikuvako vastaa koulutettuja, työntään tekeviä terveydenhuoltoalan ammattilaisia. Otan loukkauksen henkilökohtaisesti, kyllä. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja se on osa identiteettiäni ja koska minun ammattikuvaani vastaan PERUSTEETTOMASTI hyökätään (en ole vastuussa henkilökohtaisesti II maailmansodan rikoksista), koen sen loukkaavana. Olen saanut koulutukseni auttaakseni ihmisiä eri tavoin, eri ikäkausina ja eri tilanteissa. Tehtäväni on hoitaa sairaita ihmisiä, olla tukena, läsnä, lievittää kipua ja kärsimystä, jne... jne... Ja nyt sanotaan että olenkin natsi...? Olen eri mieltä. Natsiaika ei kuulu vanhustenhuoltopalstalle, koska kirjoitusten tarkoitus on loukkaava ja herjaava, ne eivät ole todellisuuspohjassa nykypäivään. Jos kirjoittaja muuta väittää, hänen oma realiteettitajunsa on rajoittunut.
Kokeeko kukaan muu palstan kirjoittajista tämän loukkaavana? Olenko ainoa?
Palstan kirjoittajilla on oikeus ilmaista mielipiteensä. Se on sanavapautta, jota minäkin tässä käytän, maltillisesti ja perustellusti. Olen perustellut kantani, kertonut mihin se pohjaa. Onko Suomessa mitään muuta ammttiryhmää, jota voidaan syyttää samaan sävyyn? Esitettäköön sama syytös eduskunnassa; syyte herjauksesta. Puolustusvoimissa; syyte herjauksesta... aivan sama missä, lopputulos ei muutu.
Lääkäri on minulle yhteistyökumppani. Jokainen lääkäri kirjoittaa joskus ensimmäisen reseptinsä, tekee ensimmäisen viiltonsa. Jokainen hoitaja laittaa ensimmäisen kanyylinsä. Rautaa on iskettävä ensimmäisen kerran jotta siitä tulisi reki. En ole samaa mieltä Pekka Lanton kanssa. Ihmistä kannattaa aina hoitaa. On olemassa vielä paljon mitä dementoituneelle vanhukselle voi antaa; läheisyyttä, turvallisuutta, ihmisarvo. Mistäpä minä sen tiedän miten paljon dementikko kärsii? En tunne hänen maailmaansa, voi olla hyvinkin tyytyväinen jossain omassa maailmassaan suljettuaan tämän maailman pois. Opiskeluaikana esittelin itseni vanhukselle, joka myöhemmin osoittautui ajatustoiminnaltaan hyvin dementoituneeksi. Parin viikon yhdessäolon jälkeen hän nukkumaan mennessään puhutteli minua nimeltä ja kysyi tulenko huomenna. Kokemus oli aika huima nuorelle opiskelijalle. Muistan sen ikäni.
Asiallista keskustelua käydään asialinjalla. Siihen eivät kuulu kärjistykset ja syytökset vailla perusteita. Asiallisessa keskustelussa näkökannat perustellaan, ollaan valmiita tarkistamaan omia näkökulmia ja hyväksytään jos toinen on eri mieltä. Suodaan hänelle se vapaus. Seisotaan omien sanojen takana, ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Yritetään ajatella avoimesti, myös toisen näkökantaa, sitä voidaan ymmärtää vaikkei sitä voisikaan hyväksyä.
Lukekaa tämä nyt ajatuksella. Minä en halua tässä loukata ketään... siis sanoudun nyt tässä vaiheessa irti henkilökohtaisuuksista. Ja jos verenpaine alka nousta... käykää vaikka pihalla, lukekaa uudelleen, rauhassa ja punniten.
Muuten hyvä ajatus... näyttäis olevan nätti ilma... taidankin tästä...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvin kirjoitit. Minua ainakin loukkaa tällainen natsiksi haukkuminen ja perusteettomat syytökset. Olen itse hoitoalan opiskelija ja keikkailija. Omien kokemusteni perusteella suurin osa hoitajista todella yrittää parhaansa, ja ovat vastuullisia. Meidän ei tarvitse sietää omaisten ja "ulkopuolisten" kaikkia haukkumisia ja liiallisia vaatimuksia.
Itse ainakin haluan tehdä työni niin hyvin kuin pystyn, mutta omaistenkin olisi hyvä muistaa että hoitajat ja lääkärit eivät ole kaikkivoipia, ja toisekseen puutteelliset resurssit ja henkilökunnan ylikuormitus rajoittavat työntekoa. Ja siihen me emme todellakaan ole itse syyllisiä.
Mitkä ovat niitä omaisten LIIALLISIA vaatimuksia, jotka sinua ärsyttävät?
Voisitko täsmentää hieman?
Täällä ovat niin usein hoitoalan ihmiset/ihminen vaatinut että on ajateltava empaattisesti hoitajia omaisten puolelta.
Oletteko ajateleet milloinkaan soveltaa myöskin empaattista ajattelutapaa omaisia kohtaan.
Omaiset ovat toisten armoilla vieraillessaan läheistensä luona, heihin voi myöskin suhtautua alentavasti, ilkeästi tuiskien, ummistamalla silmänsä ja korvansa omaisten huolelta jonkin asian suhteen ja vähättelemällä omaisten raportointia.
Kaikkea tällaista olen kokenut, ja ihmetellyt kauheesti, missä joittenkin hoitajien ja lääkäreittenkin empaatiinen kyky piilee.
Asenteissakin on korjaamisen varaa, asenteita kun ei rahalla voi muuttaa, muutos tulee sisältäpäin ja koulutuksen ja hyvien johtajien ansiosta, jos on tullakseen.
joskus on kohdannut mukavan ja empaattisen hoitajankin? Oikeastaan uskon, että suurin osa ihmisistä?
Jos ei, niin minä lyön hanskat tiskiin ja vaihdan alaa =(
Ei kai kaikilla voi olla vain negatiivista sanottavaa hoitajista? Jäävätkö ne positiiviset kokemukset huomioimatta?
Se vaan tuppaa olemaan niin, että kiitosta on turha odottaa, silloinkaan, kun se olisi ansaittua.
Ja minä olen HOITANUT äitiäni vuosikausia tuntitokulla joka päivä hoitolaitoksessa, enkä ole saanut kiitosta yhtään kertaa hoitajilta.
Hyökkivät vain minuun päin.
Olen nähnyt koko sen tavan sisältäpäin, millä he potilaitaan hoitavat, ja siitä he eivät pidä.
Onhan hoitajilla toistensa tuki, omainen on yksin.
Ettekö te todellakaan ymmärrä hyväksyä omahoitajia ja osoittaa heille empatiaa?
Onko kaiken hyvän virrattava vain teihin päin?
Ajatelkaa että omaiset jotka kulkevat hoitamassa tekevät sen vielä kaiken lisäksi ilman palkkaa.
Tekisittekö te?
Kuka muuten on sanonut ettei missää hyvää hoitajaa ole?
EI kukaan.
Enemmän minua kuitenkin askarruttavat ne puutteet joita hoitoalalla on, koska niistä saan kärsiä minäkin päivittäin niin perin kouriintuntuvasti.
Tännekin tarvittaisiin enemmän omaisia keskustelemaan, mutta he eivät varmaankaan ole siinä iässä että osaisivat käyttää nettiä.
Lehtien palstoilta voi sitten enemmänkin lukea toisten omaisten kirjoituksia.
Joten älä yleistä. Voin sen sanoa, koska seison sanojeni takana. Muistaakseni kaksi kertaa... kysyin sinulta "voitko nyt ymmärtää miltä hoitajasta tuntuu kun häneen kohdistuu perusteettomia syytöksiä?" Suurinpiirtein näin sanoin kun "vaadin" sinulta empatiaa.
Kaikkien omaisten kanssa olen tullut toimeen (ainakin toistaiseksi). Kaikille löytyy aikaa. Aina kun omainen haluaa keskustella, olen ottanut myöhemmin siihen ajankohdan jos en siitä paikasta ehdi. Olen kysynyt myös haluaako omainen keskustella lääkärin kanssa... senkin olen aina järjestänyt. Omainen on itkenyt olkaani vasten kun kuolema on käynyt korjaamassa äidin tai isän... tai lapsen.
Omaiseen voi suhtautua myös alentavasti. Kyllä. Mutta jokainen hoitaja voi mennä itseensä ja kysyä mitä tarvetta siihen on. Ammatillisuutta on myös se, että pystyy sivuuttamaan omat henkilökohtaiset tunteet.
Viimeinen lauseesi ei korjaamista kaipaa, sanoit paikalleen.
Esimerkkejä näistä liiallisista vaatimuksista joihin olen itse törmännyt:
1.Omainen vaatii että hänen täytyy saada keskustella potilaan voinnista loputtomiin vaikka hoitajien aika ei riitä millään. (Halusi tarkoituksella haastaa riitaa)
2.Omainen vaatii että potilasta ei saa kotiuttaa koska potilaalla muka niin vakava perussairaus. Joka ei kuitenkaan vaatinut sillä hetkellä sairaalahoitoa. (Todellinen syy oli perheriidat)
3.Omainen vaatii että potilasta saavat hoitaa vain tietyt hoitajat.
4.Omainen vaatii että hänen täytyy saada vierailla sairaalassa ihan mihin aikaan tahansa.
5.Omaiset eivät suostu poistumaan huoneesta hoitotoimenpiteiden ajaksi, koska vaativat että heidän täytyy nähdä mitä potilaalle tehdään.
Ainakin nämä tapaukset tulevat heti mieleen.
Miksi tämä vastakkain asettelu? Itse ainakin annan suuren arvon omaisille, jotka käyvät vanhuksiaan hoitamassa ja auttamssa laitoksessamme. Ja myös näytän ja kerron asiasta heille. Yritän aina kun se on vain mahdollista antaa aikaa myös omaisille, sillä omaiset ovat erittäin tärkeä osa vanhusten hoitoa. Se että omaisien toiveet ja huomiot otetaan huomioon auttaa kaikkia "osapuolia". Suurin osa omaisista on kokemukseni mukaan hyviä yhteistyökumppaneita hoitotyön rakentamisessa. Tietenkin joukkoon mahtuu aina ihmisiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän "raskaita". Tämä taas kertoo mielestäni siitä, että heillä itsellään on jokin "prosessi" kesken... Eli esim. on vaikea hyväksyä oman läheisen heikkeneminen ja vanheneminen, tai sitten on kysymys jostain aiemmasta jutusta elämässä, josta en voi tietää, eikä minun kuulukaan tietää. Kärsivällisyys on tällöin se mitä tarvitaan. Kärsivällisyyttä kuunnella ja olla läsnä, vaikka välillä ei itse oikein jaksaisi ymmärtääkään mitä oikein "ajetaan takaa". Tämän olen huomannut hyväksi toimintatavaksi. Ja se on tuottanut tulosta! Olen huomannut myös, että jos alkaa pitämään jotain omaista "hankalana omaisena", pitää katsoa asiaa mahdollisimman objektiivisesti, ja selvittää itselleen, että tässä on kysymys työstä, ei henkilökohtaisesta asiasta, ja minun työtäni on myös tulla toimeen tämänkin omaisen kanssa, olivat he millaisia hyvänsä tai käyttäytyivät he miten tahansa, sille kaikelle löytyy aina syy. Ja kun syy on selvillä voidaan etsiä sen aiheuttaja. Mutta pääpointti on kuitenkin; me kaikki olemme ihmisiä, myös omaiset ja myös hoitajat. Ja ihmisten tulisi pystyä toimimaan yhdessä. Yhteistyössä. Ja niinhän se on, että niin se metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Eikös vain? Hyvää kevään jatkoa kaikille!
Luulisi että läheisimmällä omaisella on ainakin oikeus nähdä mitä potilaalle tehdään?
Ja jos laittaa omaistaan nukkumaan ja tekee kaikki iltapuuhat hänenen kanssaan, toisin sanoen hoitaa häntä, niin kait se nyt täytyy olla mahdollista suorittaa hieman myöhemminkin?
Joustoa tarvitaan henkilökunnan taholtakin, koska eiväthän he voi läheisiä karkottaa, henkilökunta ei voi omia minun omaistani.
Samanlaisia pitkiä moraalisaarnoja ja manipuloivia toisia komentelevia kirjoituksia löytyi aikanaan feminismipalstalta, kun siellä uhosi joku sotahullu naisille pakollista armejaa.
Pidä sinä vaan oma sananvapautesi, niin minä pidän omani.
Nähdäkseni olen täällä kirjoittanut aivan omista kokemuksista enimmäkseen.
En ymmärrä miten ketään voisi loukata se, että tuodaan myös esiin vähemmän imartelevia asioita sairaanhoidon historian yöstä tänne.
Kyllähän natsiaikana syyllistyivät kaikki ne lukemattomat lääkärit ja hoitajat tappavien ruiskeitten antamiseen ja muihin hirvittäviin lääketeteellisiin kokeisiin, joissa ei ollut tarkoituskaan päästää koekaniinia elävänä käsistä.
Tällaisia asioita on hyvä pitää mielessä, kun säästöbudjetteja tahallaan tehdään siihen malliin että vanhuksten ja sairaitten hoitoa on laiminlyötävä jotta pysyttäisiin budjettien raameissa.
Esimerkkinä on vaikkapa Pekka Lantto, joka tähän asti on ainoa lääkäri, joka on saanut jonkinlaisenkaan rangaistuksen menettelystään.
Olisi aika keskittyä jo antamaan vanhuksille ja sairaille elämänlaatua viimeiseen hengenvetoon asti, sen sijaan että yritetään lakaista maton alle epäkohtia ja kaventaa sananvapautta, sananvapaus on yksi perustuslaillisista oikeuksista.
Minäkin olen työskennellyt sairaala-alalla, olen työskennellyt opettajana, sairaanhoidonkin opettajana korkeakoulutasolla ja olen tehnyt työtä omaishoitajana ja omahoitajana.
Kokemuspiirini on niin luja, että tiedän mistä puhun.
Ja tuosta ammattiryhmien arvostelusta puheenollen, kyllä ihmeessä muitakin ammattiryhmiä arvostellaan kuin vain hoitoalan ammattiryhmiä.
Mutta hoitoalalla on tähän asti vallinnut joku ihmeellinen koskemattomuuspeiaate, siis sellainen yleinen käsitys, että kaikki mitä siellä tapahtuu täytyy vain niellä ja hyväksyä.
On demokratian aika jo saapua hoitoaloillekin, jopa lääkäreihin asti.
Samat lait koskekoot kaikkia ihmisiä.
taas natsi-aikaa ja tappo-ruiskeita, LUE SAATANA JA NAUTI vai oletko itse kirjoittanut tämänkin?
Etkö sinä ymmärrä, että myöskin sairaanhoitohenkilöitä ja lääkäreitä on aika alkaa pitää vain tavallisina kuolevaisina ihmisinä ja jos virheitä tehdään ja lakia rikotaan niin myös heidät on saatettava edesvastuuseen teoistaan?
Oikeuskäsite on ulotettava myös sairaanhoitoon.
Sairaanhoitoa opetetaan AMMATTikorkeakoulussa. Sitä ennen se oli opistoasteen tutkinto. Uudistus tuli siinä 90-luvun alussa.
Taloustiedettä: henkilökunta ei laadi budjetteja, eikä päätä kunnan määrärahoista. Sen tekevät viime kädessä äänestäjät.
Henkilökunnan syyllistäminen tästä, on sama asia kuin syyttäisi nakkia siitä, että sika ei lihonut tarpeeksi.
Historiaa: Saksan rikokset eivät ole sairaanhoidon historiaa vaan yleistä maailmanhistoriaa.
Kysymys: Miten olet voinut tuolla yleistiedolla ja sivistyksellä toimia missään tehtävässä opettajana, koska sinulla on käsitteet täysin sekaisin? (TÄMÄ oli henkilökohtaista -kysymys)
Viestin "hitlerin sairaanhoito-oppia".
Olen pyytänyt ylläpidolta ohjeita näiden viestien poistamiseen jatkossa,
mutta en katso asiakseni aikaisempiin viesteihin puuttua, koska ne eivät enään ole aktiivisen keskustelun kohteena.
Lisäksi niiden kaikkien lukeminen olisi melkoinen urakka.
ja hienoa mielestäni, että palstalla alkaa kunnon keskustelut ja loppuu nämä lapsellisuudet, tai ainakin toivon niin.... ja miksei näin tapahtuisi, onhan meillä täällä sefu!!! aivan oikein, ettet alkanu vanhoja viestejä kelaamaan, sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa.
Tuo tekstini on julkaistu aikakausilehdissäkin ja sinä poistit?
Miksi?
Siis ei ole tarkoitus että täältä poistetaan kaikki mikä ei miellytä hoitohenkilökuntaa.
Olet väärillä jäljillä ja tuollainen poistelu on kyseenalaista sheriffitoimintaa.
Kyllä ne vain ovat sairaanhoidon historiaa.
Ihmeellistä väkeä täällä kun eivät edes sairaanhoidon historiaa siedä ja ihmeellinen sheriffi joka poistaa todellakin epäoikeudenmukaisesti juttuja.
On todella hyvää sairaanhoidon määräyshaluisille täteille ja setille tietää mitä aivan tavallisetkin hoitoalan työntekijät ovat valmiita tekemään kun käsky käy.
... natsiaiheisen keskustelun tähän. Natsiaika kuuluu yleiseen maailmanhistoriaan, lääketieteen historiaakin voi käsitellä jossain muualla... mutta siitä voimme kyllä keskustella, jos vain tietosi riittävät.
kunhan nyt omainen edes päättäisi onko hänellä laitoshoidossa äiti vai isä, kun sekin tieto muuttuu olosuhteiden mukaan. Eli oikein teet kun et väittele hänen kanssaan.
Tyypillistä pomottavaa käytöstä jota tapaa HYVIN paljon sairaaloissa.
Kuulehan, en minä ainoa ole jolla on kaltaisiani kokemuksia vanhusten pitkäaikaishoidosta, on se kumma että omaiset kokevat suuria puutteita hoidossa ja sairaanhoitajat eivät näe mitään tästä epäkohdasta.
Yrittävät vain pomottaa omaisia, vieläpä netin keskustelupalstoillakin niinkuin ei se pomottaminen ja käskeminen jo riittäis todelllisessa elämässä siellä osastoilla.
Omaiset ja potilaat ovat täysin epätasa-arvoisessa asemassa hoitohenkilökuntaan nähden.
Älä viitti tännekin tulla riehumaan ja määräileen mitä täällä saa sanoa ja mitä ei.
Joka paikkaan tuppaavat määräileen nämä ylipätevät sairaanhoitajat omaisparkoja.
Natsit olivat aivan tavallisia ihmisiä niinkuin sinä ja minä, jotka poikkeuksellisissa oloissa alkoivat totella mitä kamalimpia käskyjä.
Sanoithan että natsit olivat tappajia ja raiskaajia ja niin edelleen.
Siksi tahdon muistuttaa, että näin ei ollut asian laita, vaan yhdenmukaisuusvaatimukset diktatuurisessa hallitussysteemissä teki sen että kukaan ei halunnut jäädä systeemin ulkopuolelle ja täten aivan tavalliset ihmiset rupesivat tekemään hirveyksiä ja avustamaan niiden tekemisessä.
... jo todistettua, että toinen maailmansota on osaltasi kesken. Sodi se nyt itseksesi loppuun.
Asiasta josta ei itse asiassa tiedä muuta kuin jankkaamalla jankatun, ei kannata jatkaa.
sulla on kyllä sana hallussa. YES YES