Miten on sinun elämäsi laita? Onko sinun suhteesi Jeesukseen kunnossa? Ja tunteeko Hän sinut oman laumansa jäseneksi? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Sillä Herra itse on sanonut, että Hänen nimissään tehdään myös tunnustekoja siten, että Hän ei ole koskaan tuntenut niiden tekojen tekijöitä. Ja Hän joutuu sanomaan heille: "menkää pois minun luotani".
Mistä sitten voi tietää, että se kirkkaus joka sinussa on ei ole pimeyttä? Tähän ongelmaan Herra on lähettänyt luotaan taivaasta meille toisen, joka on Hänen kaltaisensa. Puolustajan, joka tulee kertomaan mikä on totuus, kadotus ja tuomio. Ja Hän varustaa seurakunnan täyteen palvelustehtäväänsä niinkuin Hän itse tahtoo.
Mutta monessako seurakunnassa yhden profetoidessa tai puhuessa muut arvostelevat? Onko kriittinenkin katsantokanta sallittu kaikkien kohdalla? Vai onko olemassa sellaisia asioita ja tilanteita, joissa ihmiset ovat ottaneet käyttöön sellaisia tapoja toimia, joita ei saakaan arvostella? Miten sitten tätä arvostelua tulisi tehdä? Kun kuitenkin on tiedossa, että tieto ilman rakkautta vain paisuttaa, mutta ei rakenna.
Kohdatessaan synninturmeluksesta kärsiviä ihmisiä Herran vaikutus heihin oli aina muuttava. Jokin (synnin valta) ihmisen sisällä murtui ja he tulivat kosketuksi sillä perimmäisellä tarkoituksenmukaisuudella, johon heidät oli tarkoitettukin olemaan. Ja tämä sai aikaan sen, että ihmiset tekivät parannusta pahoista teoistaan. Liikaaottanut antoi liikansa pois ja syntinen nainen itki Herran edessä. Ei Herra tullut heitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan. Ja tämä pelastava kosketus sai aikaiseksi sen, että ihmiset eheytyivät.
Ja heidän lähtiessään Herran ohje heille oli: "mene, äläkä enää syntiä tee, ettei sinun kävisi vielä pahemmin kuin aiemmin".
Jotain tällaisesta Rakkauden Hengestä on nähtävissä seurakunnissakin ja niiden parissa synnin vallasta vapaasti toimivissa kristityissäkin. Sillä he eivät ole jättäneet oman elämänsä asioissa mitään sellaisia lokeroita, joita he eivät ole avanneet Kristukselle. Ja he ovat maksaneet siitä hinnan, mutta tulleet sen tähden siunatuiksi.
Vakavin sanoin Herra kehoittaa meitä punnitsemaan ja harkitsemaan, olemmeko valmiit maksamaan sen hinnan, joka meidän täytyy tehdä, jos aiomme Häntä seurata? Sillä se on tie, jossa kaikkien osa ei ole tulla kiitetyiksi maailman silmissä. Vaan hehkussa koetelluksi. Kuonnutetuksi kullaksi, josta epäpuhtaudet ovat poltetuttu ja palaneet pois, kristallin kaltaiseksi Jumalan valtakunnan käyttöä varten.
Siksi tärkeää on se, että tunnustetaan tosiasia. Kristityt ovat vainottuja. Ei ainoastaan fyysisesti ja kaukana. Vaan myös hengellisesti ja lähellä. Mitä vähemmän ihminen tekee kompromisseja maailman kanssa. Sitä heikompi hän on. Ja sitä täydempi silloin on se voima, joka on Jumalasta. Kuolla maailmalle, mutta syntyä uudestaan ylhäältä. Siinä on kristityn kohtalo ja kilvoittelun ainoa voima.
Mistä sitten voi tietää, että se kirkkaus joka sinussa on ei ole pimeyttä? Tähän ongelmaan Herra on lähettänyt luotaan taivaasta meille toisen, joka on Hänen kaltaisensa. Puolustajan, joka tulee kertomaan mikä on totuus, kadotus ja tuomio. Ja Hän varustaa seurakunnan täyteen palvelustehtäväänsä niinkuin Hän itse tahtoo.
Mutta monessako seurakunnassa yhden profetoidessa tai puhuessa muut arvostelevat? Onko kriittinenkin katsantokanta sallittu kaikkien kohdalla? Vai onko olemassa sellaisia asioita ja tilanteita, joissa ihmiset ovat ottaneet käyttöön sellaisia tapoja toimia, joita ei saakaan arvostella? Miten sitten tätä arvostelua tulisi tehdä? Kun kuitenkin on tiedossa, että tieto ilman rakkautta vain paisuttaa, mutta ei rakenna.
Kohdatessaan synninturmeluksesta kärsiviä ihmisiä Herran vaikutus heihin oli aina muuttava. Jokin (synnin valta) ihmisen sisällä murtui ja he tulivat kosketuksi sillä perimmäisellä tarkoituksenmukaisuudella, johon heidät oli tarkoitettukin olemaan. Ja tämä sai aikaan sen, että ihmiset tekivät parannusta pahoista teoistaan. Liikaaottanut antoi liikansa pois ja syntinen nainen itki Herran edessä. Ei Herra tullut heitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan. Ja tämä pelastava kosketus sai aikaiseksi sen, että ihmiset eheytyivät.
Ja heidän lähtiessään Herran ohje heille oli: "mene, äläkä enää syntiä tee, ettei sinun kävisi vielä pahemmin kuin aiemmin".
Jotain tällaisesta Rakkauden Hengestä on nähtävissä seurakunnissakin ja niiden parissa synnin vallasta vapaasti toimivissa kristityissäkin. Sillä he eivät ole jättäneet oman elämänsä asioissa mitään sellaisia lokeroita, joita he eivät ole avanneet Kristukselle. Ja he ovat maksaneet siitä hinnan, mutta tulleet sen tähden siunatuiksi.
Vakavin sanoin Herra kehoittaa meitä punnitsemaan ja harkitsemaan, olemmeko valmiit maksamaan sen hinnan, joka meidän täytyy tehdä, jos aiomme Häntä seurata? Sillä se on tie, jossa kaikkien osa ei ole tulla kiitetyiksi maailman silmissä. Vaan hehkussa koetelluksi. Kuonnutetuksi kullaksi, josta epäpuhtaudet ovat poltetuttu ja palaneet pois, kristallin kaltaiseksi Jumalan valtakunnan käyttöä varten.
Siksi tärkeää on se, että tunnustetaan tosiasia. Kristityt ovat vainottuja. Ei ainoastaan fyysisesti ja kaukana. Vaan myös hengellisesti ja lähellä. Mitä vähemmän ihminen tekee kompromisseja maailman kanssa. Sitä heikompi hän on. Ja sitä täydempi silloin on se voima, joka on Jumalasta. Kuolla maailmalle, mutta syntyä uudestaan ylhäältä. Siinä on kristityn kohtalo ja kilvoittelun ainoa voima.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.