Terve
Olen tässä alkanut miettimään onko kohdallani joku mennyt vikaan. Olen 22 vuotias ja työelämässä ollut 18 vuotiaasta saakka. Nyt olen sitten ollut vuoden työttömänä täysin vastoin tahtoani. Haen kovasti töitä ja otan jokapaikkaan yhteyttä mutta paikkakunnalla (forssa) on muutenkin paha työtilanne. Päivisin näen ikäisiäni ja mietin kuinka heillä on jatkuvasti varaa mennä baariin...ostella vaatteita ja tehdä laivareissuja yms. ja itse vaikka kuinka kovasti yritän tuntuu että elämä ja talous ei ota tuulta alleen. Olen luonteeltani tunnollinen ja sosiaalinen ja työtä pelkäämätön mutta ei niistä tunnu apua olevan. Ainoa mitä haluan että saisin tasapainoisen elämän ja maksettua edes nämä pakolliset kulut. Ei minulla ole väliä jääkö sitten rahaa omaan kivaan mutta saisi edes laskut hoidettua niin ei joutuisi valvomaan öitä niiden takia. Olenko poikkeuksellinen? Tämä kysymys siksi että näen liian paljon ikäisiäni joilla tuntuu elämä olevan raiteillaan ja voivat tehdä mitä haluavat. Minulla on vaimo...se on ainoa hyvä asia tällä hetkellä elämässäni...hänellä on vakiduuni....hyvä hänelle....tunnen kuitenkin pahaa omaa tuntoa tietäen että hän herää aamulla aikaisin töihin ja minä vain pyörin kotona epätoivoisesti työpaikkoja seuraillen. Oletteko olleet samassa tilanteessa elämässänne? Onko teillä jotain mahdollisesti rohkaisevaa millä itse selvisitte tilanteesta. Eikai ihmisen elämä voi aina olla samanlaista taistelua leivästä.....
Olen tässä alkanut miettimään onko kohdallani joku mennyt vikaan. Olen 22 vuotias ja työelämässä ollut 18 vuotiaasta saakka. Nyt olen sitten ollut vuoden työttömänä täysin vastoin tahtoani. Haen kovasti töitä ja otan jokapaikkaan yhteyttä mutta paikkakunnalla (forssa) on muutenkin paha työtilanne. Päivisin näen ikäisiäni ja mietin kuinka heillä on jatkuvasti varaa mennä baariin...ostella vaatteita ja tehdä laivareissuja yms. ja itse vaikka kuinka kovasti yritän tuntuu että elämä ja talous ei ota tuulta alleen. Olen luonteeltani tunnollinen ja sosiaalinen ja työtä pelkäämätön mutta ei niistä tunnu apua olevan. Ainoa mitä haluan että saisin tasapainoisen elämän ja maksettua edes nämä pakolliset kulut. Ei minulla ole väliä jääkö sitten rahaa omaan kivaan mutta saisi edes laskut hoidettua niin ei joutuisi valvomaan öitä niiden takia. Olenko poikkeuksellinen? Tämä kysymys siksi että näen liian paljon ikäisiäni joilla tuntuu elämä olevan raiteillaan ja voivat tehdä mitä haluavat. Minulla on vaimo...se on ainoa hyvä asia tällä hetkellä elämässäni...hänellä on vakiduuni....hyvä hänelle....tunnen kuitenkin pahaa omaa tuntoa tietäen että hän herää aamulla aikaisin töihin ja minä vain pyörin kotona epätoivoisesti työpaikkoja seuraillen. Oletteko olleet samassa tilanteessa elämässänne? Onko teillä jotain mahdollisesti rohkaisevaa millä itse selvisitte tilanteesta. Eikai ihmisen elämä voi aina olla samanlaista taistelua leivästä.....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rikkaat vanhemmat.
Itse olen nuori, haen ahkerasti töitä (silloin kun en ole pienipalkkaisissa pätkähommissa) ja rikkaina päivinä voin ostaa juustoa makaroonieni päälle.
Hyvä, Sinä ! Olet hakenut töitä ja jo ollutkin työelämässä, vaikka olet vasta 22v. Mahtavaa ! Sinä löydät takuuvarmasti työpaikan. Ja koulutus olisi myös hyvä vaihtoehto.
Ryhdy kokkihommiin, laita ruokaa teille kahdelle, pizzaa, jauhel-mak.laatikko tai risotto n.5e, pellillinen sämpylöitä 50 senttiä ! Tee kotitöitä, ja illalla onkin sitten mukavaa yhdessä. -Joskus sinä olet töissä, ja vaimo kotona.
Laadukkaitakin vaatteita ym. on kirpputoreilla muutamalla eurolla, Viking Linen Hki-Tukholma- risteily tai Turku-Tukholma-risteily löytyy huuto.net -sivuilta, lahjakortti maksaa n.5-50e= hytti 2-4 hlölle).
Pidä itseäsi aina arvossa ! Onnellista tulevaisuutta nuorelle parille !
on se pappa joka betalar tai mamma.
Ikävä tilanne... Onneksi teistä kuitenkin edes toisella on töitä.
Forssassa taitaa aika moni ikäisesi viettää opiskelija elämää ja "pappa betalar"... Työllisyystilanne tosiaan siellä ymmärtääkseni nykyisin valitettavan huono, - varsinkin miesvaltaisilla aloilla. Voisitko kuvitella muuttavasi johonkin muualla? Tai ehkä oletkin jo toisaaltakin töitä katsellut. Entä joku uusi koulutus? Koulutuspaikkoja Forssassakin on niin ammatillisia kuin korkeakoulussakin.
Tärkeintä varmaan olisi se, ettet jää itsesääliin ja epätoivoon pyörimään. Koita keksiä jotain mielekästä tekemistä (tai edes vähemmän mielekästä), jotta on joku syy herätä aamulla. Kuten joku tuossa jo sanoikin: tee kotitöitä, (opettele) kokkaamaan yms. Mieti jo edellisenä päivänä, mitä huomenna teet. Tärkeintä olisi, ettet jää kotiin vain "makaamaan" tekemättä mitään, koska siten kynnys työelämään siirtymiseen kasvaa koko ajan entisestään. Entä joku vapaaehtoistyö?
Et sinä poikkeus ole. Nyt ollaan kuitenkin talouden osalta melkoisessa myrskyssä, ja työpaikat ovat vähentyneet kaikkialla. Itsekin olin äskettäin vähän toista vuotta työttömänä, ennenkuin viime viikolla sitten viimein aloitin työt. Tilanne on nyt hankala, eikä kannata liikaa asian kanssa stressata. Tuuria vaatii löytää nyt töitä, eikä se sinun vikasi ole, ettei niitä meinaa saada.
Olen nyt 27-vuotias, ja viimeiseen 9 vuoteen on mahtunut työttömyysvuosia kai lähes 4. En tahtonut löytää sitä ensimmäistä työpaikkaani millään johtuen olemattomista suhteista, ja nyt lama sitten vei työt reilu vuosi takaperin. Tähän asti sitä on tehty kaikenlaisia pätkätöitä, ja eri työpaikkoja on enemmän mitä varsinaisia työvuosia. Edellisen homman loputtua, seuraava työ on kuitenkin löytynyt ennen lamaa aina yleensä noin viikossa. Nyt ei ollutkaan niin helppo homma, joten piti lähteä opiskelemaan hetkeksi.
Työni ovat myös olleet aika huonosti palkattuja, koska olen joutunut tekemään muiden alojen töitä, kun en muutakaan ole löytänyt. Pieni paikkakunta, joten valinnanvaraa on huonosti. Kauempaakin koitin hakea, mutta en koskaan päässyt.
Olen toisinaan miettinyt samaa mitä sinäkin, kun olen tuttavapiiriäni katsonut. Moni näistä puhui palkoista, joista itse pystyin vain haaveilemaan, ja töitäkin tuntui riittävän. Siitä tuli tietysti hieman ikävä fiilis omasta tilanteesta, koska olen luonteeltani hieman samansuuntainen kuin sinäkin. Tunnollinen ja työtäpelkäämätön ainakin. Toisaalta en ole kateellinen. Toisilla vain käy parempi tuuri, tai sattuvat tuntemaan oikeita ihmisiä. Enkä minä kuitenkaan kaveriporukkani ainoa ollut, jolla oli työt tiukassa. Suurin osa on joutunut lomautetuksi tai työttömäksi kuluneen kahden vuoden aikana.
Nyt omalla kohdallani helpotti paljon, kun nykyisestä työstä jää myös jotain käteenkin, ja hommia piisaa. Enkä minä katkera aikaisemmasta tilanteesta ole. Se itseasiassa saattoi olla ihan hyväkin asia. Sitä kun on ainakin oppinut hoitamaan raha-asiansa varsin mallikkaasti kun rahaa ei ole liikoja ollut. Onhan sitä aina välillä vähän säästöönkin asti jäänyt, mutta säästäminen on ollut aina haaste itsessään, kun olen pienituloinen ollut.
Tsemppiä vain, eikä kannata lannistua vaikka välillä tökkiikin. Se on elämää, ja se tulee tökkimään vielä tulevaisuudessakin. Siksi suosittelen sullekin mm. tuota säästämistä sitten kun töitä löydät. Sen olen ainakin elämässä oppinut, että niitä kannattaa haalia silloin kun menee hyvin. Tai edes kohtuullisesti. Ja ne ovat helpottaneet elämää todella paljon. Ja kyllä se elämä noin muutenkin vielä tulee parempaan päin menemään. Kyllä ahkera kaveri aina työpaikan löytää, mutta tällaisina hetkinä se saattaa hetken viedä.
..työharjoitteluun niin saat jalan oven väliin? 3kk aikana ehdit näyttää pomolle mihin kykenet ja pääset palkallisiin töihin. :)
taas yksi hyväuskoinen hölmö jonka työkkärin tantat ovat onnistuneet aivopesemään!
Ei sinne työharjoitteluunkaan niin vaan mennä. Se on vielä ihan ilmaista työtä, nykyajan orjuutta.
oli aikanaan korkeakoulututkinto, ja muutama työpaikka tarjolla. Valitsin työharjoittelun firmassa joka kiinnosti paljon enemmän. Kovaa työtä, ja kesti pidempään kuin ihan pari kuukautta. Lopulta sain duunin, enkä ole katunut.
Se on vaan niin että tuossa iässä on väärä paikka alkaa muistelemaan niitä taistolaisten höpinöitä sorretuista työläisistä ja siitä kuinka töihin ei kannata mennä jos ei saa kolmea donaa kuussa. Yleensä näitä kuulee työttömiltä joilla ei ole työhaluja, ja joita kismittää se jos vaikkapa ketjun aloittanut nuori mies pääseekin töihin ja lopulta hyvään duuniin.
Jos harjoittelu on tarjolla, suosittelen harkitsemaan. Toki on syytä kysellä niistä työllistymismahdollisuuksista ensin, mutta joka tapauksessa se harjoittelu on ylivoimaisesti parempi vaihtoehto kuin työttömyys.
PS. älä ole niin varma että kavereillasi on "kaikki raiteillaan". Muutamalla saattaa olla kovapalkkainen työ (ei varmasti monella) tai rikkaat vanhemmat (ei varmasti monella). Lopuilla on sitten asuntolainaa, autolainaa, kulutusluottoa, ym. Ei niitä pirssejä, huonekaluja & etelän reissuja ole käteisellä osteltu. Lainojen lyhennykset ja korot on sitten tulevasta kulutuksesta pois.
Ei kun tsemppiä! Mukavaa huomata että sulla on asenne kohdallaan. Varmasti asiat kääntyy hyvään suuntaan kun vaan jaksat yrittää. Äläkä kiinnitä huomiota kaiken maailman valittajiin, joita pian ilmaantunee tähänkin ketjuun.
Kiitos kaikille vastauksista. Joo tilanne pitää vaan hyväksyä ja tosiaan hyvä vinkki myös se että kehittelee jo edellisenä päivänä valmiiksi huomisen ohjelmaa....se kotona lojuminen turruttaa kaiken sosiaalisen elämän ja kaverisuhteet. En ota nyt paineita työpaikan kanssa....haen toki paikkaa ahkerasti mutta se pakon omainen tarve jonka takia menettää yöunet on turhaa....kyllä se lopulta palkitsee kunhan ei jää raiteille lepäämään :)
Mainittakoon, että myös itse olen työpaikkani työharjoittelun kautta saanut. Ala oli minulle käytännössä uusi, vaikka sille olinkin alkujaan kouluttautunut. Työttömäksi jouduttuani kouluttauduin alan vaativampiin tehtäviin, ja koulun lopulla oleva työharjoittelu toikin yllätyksekseni työpaikan.
Työharjoittelu siis saattaa hyvinkin poikia jotain, mutta se on vedettävä tosissaan. Jos asenne on se, että en minä ala ilmaista työtä tekemään, niin turha siinä on sitten mitään harjoittelulta odottaakaan. Itse tein harjoittelun aikana myös viikonloppuisin hommia, vaikka niin ei olisi tarvinnut tehdä. Oli vain halu oppia, ja harjoitteluaika oli mielestäni aika lyhyt. Ja nyt voi sanoa, että kannatti, vaikka olihan se välillä raskastakin.
Eikä tämä itseasiassa ensimmäinen kerta ollut, kun töitä on harjoittelun jälkeen tarjottu. Kaksi kertaa olen aikuisiällä ollut työharjoittelussa, ja molemmista paikoista on tarjottu töitä. Onhan se tuurista kiinni, mutta aika pitkälle myös siitä asenteesta.