Neuvostokommunismi valvoi, vainosi ja tuhosi ihmisiä.
Miksi monet suomalaiset muistelevat sitä nostalgisella kaiholla?
Kommunismin aika oli kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi.
Se opetti neuvostoihmiset keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan!
Sosialismi oli jo vuosia ollut syöksykierteessä, mutta ensimmäisen ja
johtavan kommunistimaan romahtaminen 1990-luvun alussa oli ratkaiseva isku.
Aatteen johtotähti ja maailman toinen supervalta kuoli omaan mahdottomuuteensa.
Tuhon jälkeen voitiin Neuvostoliiton ja muiden kommunistimaiden rikoksista Suomessakin puhua avoimesti.
Kotimaisessa mediassakin kerrottiin vihdoin peittelemättä Leninin ja Stalinin vainoista,
Maon Kiinan mielettömistä "uudistuksista", Kambodzhan kansanmurhasta ja
myös suomensukuisten kansojen kärsimyksistä Neuvostoliitossa.
Kukaan vakavasti otettava historioitsija, toimittaja tai poliitikko ei enää kiistä näitä rikoksia.
Silti viime vuosina on syntynyt omituinen ilmiö, jossa kommunismiin suhtaudutaan
nostalgisesti ja jopa puolustellen.
Punavihreän nuorison parissa kommunismista - tai ainakin sen rekvisiitasta -
on tullut suorastaan muodikasta.
Pipoihin pistetään punatähtiä, paitoihin painetaan CCCP, ja Che Guevara -parkakin on tullut
vihaamiensa kapitalistien tuotteistamaksi. Televisiossa pyöritettiin leikkisää
Me stallarit -sarjaa ja Helsinkiin on puuhattu Leninin patsasta.
Kommunismia kuvaillaan yleensä kauniiksi ajatukseksi, jonka toteuttaminen epäonnistui.
Tämä asenne ylläpitää myyttiä, että aate sinänsä oli hyvä, mutta pahat diktaattorit pilasivat sen.
Näin tulkitaan kommunismin nimissä tehdyt pahuudet vain yksittäisten ihmisten rikoksiksi,
siis ikään kuin poikkeuksiksi sinänsä kelvollisesta kommunistisesta aatteesta ja
arkielämästä, jossa toki oli hyviäkin puolia.
Kuitenkin kommunismi pilasi ihmisten arkielämänkin lukemattomin tavoin, mutta niistä
kuulemme harvoin, sillä pienet asiat eivät usein pääse historiankirjoihin.
Kommunismin kyllä piti lupausten mukaan tuoda hyvinvointia ja onnea runsaasti ja
tasapuolisesti kaikille, mutta todellisuudessa se oli vähintään yhtä elitististä ja
paljon köyhempää kuin markkinatalous koskaan. Kommunistisen aatteen keskeisin
saavutus oli ikuinen puute. Kauppojen edessä oli päättymättömät jonot,
joissa seisoessa ihmisiltä meni päivittäin tuntikausia.
Miksi monet suomalaiset muistelevat sitä nostalgisella kaiholla?
Kommunismin aika oli kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi.
Se opetti neuvostoihmiset keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan!
Sosialismi oli jo vuosia ollut syöksykierteessä, mutta ensimmäisen ja
johtavan kommunistimaan romahtaminen 1990-luvun alussa oli ratkaiseva isku.
Aatteen johtotähti ja maailman toinen supervalta kuoli omaan mahdottomuuteensa.
Tuhon jälkeen voitiin Neuvostoliiton ja muiden kommunistimaiden rikoksista Suomessakin puhua avoimesti.
Kotimaisessa mediassakin kerrottiin vihdoin peittelemättä Leninin ja Stalinin vainoista,
Maon Kiinan mielettömistä "uudistuksista", Kambodzhan kansanmurhasta ja
myös suomensukuisten kansojen kärsimyksistä Neuvostoliitossa.
Kukaan vakavasti otettava historioitsija, toimittaja tai poliitikko ei enää kiistä näitä rikoksia.
Silti viime vuosina on syntynyt omituinen ilmiö, jossa kommunismiin suhtaudutaan
nostalgisesti ja jopa puolustellen.
Punavihreän nuorison parissa kommunismista - tai ainakin sen rekvisiitasta -
on tullut suorastaan muodikasta.
Pipoihin pistetään punatähtiä, paitoihin painetaan CCCP, ja Che Guevara -parkakin on tullut
vihaamiensa kapitalistien tuotteistamaksi. Televisiossa pyöritettiin leikkisää
Me stallarit -sarjaa ja Helsinkiin on puuhattu Leninin patsasta.
Kommunismia kuvaillaan yleensä kauniiksi ajatukseksi, jonka toteuttaminen epäonnistui.
Tämä asenne ylläpitää myyttiä, että aate sinänsä oli hyvä, mutta pahat diktaattorit pilasivat sen.
Näin tulkitaan kommunismin nimissä tehdyt pahuudet vain yksittäisten ihmisten rikoksiksi,
siis ikään kuin poikkeuksiksi sinänsä kelvollisesta kommunistisesta aatteesta ja
arkielämästä, jossa toki oli hyviäkin puolia.
Kuitenkin kommunismi pilasi ihmisten arkielämänkin lukemattomin tavoin, mutta niistä
kuulemme harvoin, sillä pienet asiat eivät usein pääse historiankirjoihin.
Kommunismin kyllä piti lupausten mukaan tuoda hyvinvointia ja onnea runsaasti ja
tasapuolisesti kaikille, mutta todellisuudessa se oli vähintään yhtä elitististä ja
paljon köyhempää kuin markkinatalous koskaan. Kommunistisen aatteen keskeisin
saavutus oli ikuinen puute. Kauppojen edessä oli päättymättömät jonot,
joissa seisoessa ihmisiltä meni päivittäin tuntikausia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kapitalismihan ei pilannut eikä pilaa kenenkään elämää ? Kaikki poliittiset järjestelmät ovat vain ihmisten luomia, ja tuomittu katoamaan. Ennemmin tai myöhemmin.
"Kaikki poliittiset järjestelmät ovat vain ihmisten luomia, ja tuomittu katoamaan. Ennemmin tai myöhemmin."
Onneksi huonoimmat poliittiset järjestelmät katoavat nopeasti. Sosialismi ja kansallissosialismi ovat jo käytännössä historian roskakorissa.
Kuten myös valtiot, monelta on jäänyt huomaamatta että valtiot ovat käymässä täysin tarpeettomiksi.
Turvallisuuden tulevaisuudessa hoitaa ylikansalliset organisaatiot kuten Nato, homma hoituu palkkasotilailla, talous toimii yhteismarkkinoilla EU tulliliiton takana, maailmanlaajuisesti hommaa ohjaa WTO, sosilaaliturva rakentuu yhä enempi vakuutusyhtiöiden varaan, nekin ovat ylikansallisia organisaatioita yhä enempi, perusterveydenhoito ja koulutus taas hoituu kuntatasolla, maatalous päätetään EU tasolla, hyvin monet asiat hoidetaan joko kuntasolla tai sitten mennään suoraan EU tasolle, mihin oikein tarvitsemme kansallisvaltioita väliin.
Poliittinen järjestelmä taas on rakentunut valtiotasolle ja ehkä juuri siksi, se onkin niin hampaaton yleisen kehityksen ja markkinavoimien edessä.