Maailma kulkee radallaan ja vuodet vaihtuvat,
mutta mikä muuttuu? Kaikki säilyy ennallaan ja
asiat pysyvät. Yksi tai kaksi kuolemaa ja
syntymää ei muuta mitään. Keskimäärin syntyy yhtä
paljon kuin kuolee, joten tasapaino säilyy.
Vuodenaikojen ja säiden vaihtelut ovat tavallista
ja tyypillistä, mutta mikä vaihtuu, oikein
todella Muuttuu?
Pysähdytkö koskaan pohtimaan maailman tarjoamia
ihmeitä ja aivan tavallisilta näyttäviä asioita?
Ajattele, jos olisit pieni lapsi, ihmettelisit
varmaan kaikkea. Vertaan nyt Sofian maailmasta:
Pieni lapsi istuu rattaissa ja äiti laittaa
ruokaa. Yhtäkkiä isä nousee kattoon leijumaan.
Lapsi sanoo: "isä lentää!" mutta ei hämmästele
sen ihmeemmin. Lapsi ei ole vielä tottunut
maailmaan ja isä ja äiti tekevät niin monta outoa
asiaa, joten mikseivät he voisi lentääkin? Äiti
kääntyy moittimaan lasta, mutta huomaa isän. Hän
kirkaisee ja pudottaa kannun lattialle. Äiti on
tottunut maailmaan ja opppinut, ettei ihminen
pysty lentämään. Mitä jos ihminen osaisi lentää?
Silloin me emme ihmettelisi sitä, emmekä
haaveilisi siitä. Se olisi meille yksi
jokapäiväisistä asioista, kuten syöminen. Älä
totu maailmaan liiaksi, vaan jaksa aina ihmetellä
kaikkea mitä tapahtuu. Ihmettele, miten puut
tiputtavat lehtensä ja kasvattavat uudet.
Ihmettele, miten ihmiset vanhenevat ja syntyvät.
Ihmettele, miten vuodenajat vaihtuvat. Älä
koskaan lakkaa ihmettelämästä.
mutta mikä muuttuu? Kaikki säilyy ennallaan ja
asiat pysyvät. Yksi tai kaksi kuolemaa ja
syntymää ei muuta mitään. Keskimäärin syntyy yhtä
paljon kuin kuolee, joten tasapaino säilyy.
Vuodenaikojen ja säiden vaihtelut ovat tavallista
ja tyypillistä, mutta mikä vaihtuu, oikein
todella Muuttuu?
Pysähdytkö koskaan pohtimaan maailman tarjoamia
ihmeitä ja aivan tavallisilta näyttäviä asioita?
Ajattele, jos olisit pieni lapsi, ihmettelisit
varmaan kaikkea. Vertaan nyt Sofian maailmasta:
Pieni lapsi istuu rattaissa ja äiti laittaa
ruokaa. Yhtäkkiä isä nousee kattoon leijumaan.
Lapsi sanoo: "isä lentää!" mutta ei hämmästele
sen ihmeemmin. Lapsi ei ole vielä tottunut
maailmaan ja isä ja äiti tekevät niin monta outoa
asiaa, joten mikseivät he voisi lentääkin? Äiti
kääntyy moittimaan lasta, mutta huomaa isän. Hän
kirkaisee ja pudottaa kannun lattialle. Äiti on
tottunut maailmaan ja opppinut, ettei ihminen
pysty lentämään. Mitä jos ihminen osaisi lentää?
Silloin me emme ihmettelisi sitä, emmekä
haaveilisi siitä. Se olisi meille yksi
jokapäiväisistä asioista, kuten syöminen. Älä
totu maailmaan liiaksi, vaan jaksa aina ihmetellä
kaikkea mitä tapahtuu. Ihmettele, miten puut
tiputtavat lehtensä ja kasvattavat uudet.
Ihmettele, miten ihmiset vanhenevat ja syntyvät.
Ihmettele, miten vuodenajat vaihtuvat. Älä
koskaan lakkaa ihmettelämästä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sillä eihän esimerkkisi lapsi ihmetellyt isänsä
lentämistä lainkaan. En myöskään ymmärtänyt miten
se elämänlaatuani parantaisi jos hämmästelisin
yhtenään sitä sun tätä. Mitä vikaa elämän/luonnon
hyväksymisessä on? Siis aivan sellaisena kun se
nyt kulloinkin sattuu olemaan?
on ihme, lue sinäki Sofian Maailma niin asiat
avautuvat. Koko olemassa olomme on sekunneissa
joista kiitämme. Meidän ei ehkä pitäisikään
miettiä ja kyseenalaistaa niin paljon vaan vain
ELÄÄ elämää joka meille on jostain annettu ja
ihmetellä sen suuruutta ja ihmeellisyyttä. Tai
ottaa asiat kuin pikkulapsi yllättyneinä ja
uusina!
Lapsethan ne aina kyselevät, että miksi sitä ja
tätä? miten? kuka? mistä? jne.
Myös tiede esittää kysymyksiä ja "ihmettelee"
miksi jokin tapahtuu siten kuin se tapahtuu.
Mutta toisin kuin usein luullaan tiede ei anna
mitään absoluuttisia vastauksia. Se esittää
ainoastaan teoriota, malleja joiden perusteella
voidaan ennustaa ja ymmärtää, objektiivisen ja
subjektiivisenkin, maailman tapahtumia. Uuden
tiedon valossa vanhat teoriat muokkautuvat,
joskus jopa kumoutuvat kokonaan.
Eikö olisi mielikuvituksetonta hyväksyä asiat
sellaisina kuin ne ovat? Miettimättä niiden
olemusta, tarkoitusta, syntyä ja kuinka ne
vaikuttavat toisiinsa.
Itse tieteellisesti tutkin työkseni ja joskus
liika teorisointi tekee yksinkertaisista asioista
monimutkaisia, joskus on kiva leikkiä pikkulasta
ja vain ihmetellä sen enempää miettimättä. En
muuten puhunut HYVÄKSYMISESTÄ mitään. Jonkun
asian hyväksymiseen liittyy arvo asian
oikeudellisuudesta, mielipide asiasta... Puhuin
asioiden ottamisesta sellaisina kuin ne vastaan
tulevat, mikä tarkoittaa aivan eri asiaa!
...oli mielestäni Sofian maailma. Niin että se
siitä. Jos niitä "oppeja" alkaisi soveltamaan
niin taitaisi tämä elämä jäädä ELÄMÄTTÄ.
Mielummin olen todellakin miettimättä ja olen
vaan ja nautin.
...on mielikuvittuksettomassa? Mielestäni juuri
mielikuvituksen puute helpottaa elämää ja
elämistä suuresti. Muuten asioiden hyväksyminen
sellaisina kuin ne ovat ei kylläkään mielestäni
liity mielikuvitukseen tai sen puutteeseen
millään tavalla. Lieneekö joku tutkimus jonkun
yhteyden näiden asioiden välillä löytänyt???
no joo eihän sitä aina tarvitse kaikkea
pohdiskella, tietenkään. mutta mitä sillä muka
saavutetaan että kaikki asiat ovat vain pelkkiä
ärsykkeen aiheuttajia. sellaiseen toimintaan
kykenevät alkeellisimmatkin eliöt. on hyvä pohtia
mitä mikin on, miten on ja missä yhteyksissä. en
nyt tässä sitä sano että näin pitäisi jatkuvasti
tehdä. olenpahan vaan huomannut että kun hyväksyy
kaikki sellaisena kuin se on, se tylsistyttää
mielen.
ihminen on "monitahoinen" olio, joka voi olla
montaa mieltä samasta asiasta (esim. sanojen
merkityksistä).
...mun pitäisi pysytellä lyhyissä kommenteissa,
etten sekoaisi omaan järkeilyyni. ;P