Sitä saa mitä tilaa.
Annetaan kaikki periksi eikä mistään saa
rangaista, ei fyysisesti eikä myöskään henkisesti.
Annetaan ts. lupa tehdä kiellettyä.
Paapomalla ja voivottelemalla saadaan aikaan
kunnon hirviöitä, ei kurilla.
Tämä keskustelu sai alkunsa aiheesta:
Nuorten harkitut rikokset huolettavat
Annetaan kaikki periksi eikä mistään saa
rangaista, ei fyysisesti eikä myöskään henkisesti.
Annetaan ts. lupa tehdä kiellettyä.
Paapomalla ja voivottelemalla saadaan aikaan
kunnon hirviöitä, ei kurilla.
Tämä keskustelu sai alkunsa aiheesta:
Nuorten harkitut rikokset huolettavat
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itse ihmetellyt tuota "vapaa kasvatus" -
käsitettä. Mielestäni se kuitenkin
tyypillisimmillään ei ole paapomista vaan
heitteille jättämistä. Oman kokemukseni mukaan
vapaata kasvatusta ovat harjoittaneet lähinnä
vanhemmat, jotka ovat hankkineet lapsen, mutta
jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta halua
tai jaksa pitää hänestä huolta kasvattajana.
Vapaa kasvatus on vain tekosyy oman kasvattajan
roolin täyttämättä jättämiseksi. Rajojen tai
kurin, ihan miten vain, pitäminen lapselle on
työtä, joka ei aina ole niin palkitsevaa, mutta
joka siitä huolimatta on tehtävä. Ennen pitkää
työ palkitaan.
Toinen syy lasten kasvatuksen laiminlyömiseen on
sinisilmäisyys. Hyvin monet vanhemmat kieltäytyvät
uskomasta, että heidän lapsensa voisivat käyt-
täytyä väärin eivätkä he myöskään ymmärrä, että
lapset voivat käyttäytyä eri tavoin aikuisen
läsnäollessa ja ollessaan ilman vanhempiensa
valvontaa. Vanhemmat usein vielä konfliktien
selvittämisessä huomaamattaan vahvistavat lapsen
käsitystä tämän omista erikoisoikeuksista.
Esimerkki: lapset riitaantuvat ollessaan
kahdestaan ulkona ja kysyt lapselta, etä "mitä
se Pekka teki?". Mikä meni väärin? No tietenkin
se, että ohjailet lastasi jo pelkällä kysymyksen
asettelulla tiettyyn päämäärään: löytämään vikaa
toisen lapsen käyttäytymisestä. Ja vielä kun
nykyisin ulkopuolisetkin aikuiset välttelevät
kaikin keinoin puuttumasta toisen lapsen käyttäy-
tymiseen, niin lapsi saattaa helposti saada
sellaisen käsityksen, että se mikä toisille
lapsille on kiellettyä onkin hänelle sallittua.
Vanhan mallin yhteisökasvatus, jossa
ulkopuolisetkin aikuiset saivat ja uskalsivat
asiallisesti ojentaa vierasta lasta olisi
paikallaan.
Olet oikeassa. Lapsia todellakin jätetään
henkisesti heitteille. Vanhemmat pyrkivät
enemmän olemaan lasten "kavereita" ja säästämään
heitä pettymyksiltä, kuin olemaan lujia
auktoriteetteja, jotka uskaltavat asettua jopa
kaveripiiriä ("kun kaikki muutkin
saavat", "kaikki nauraa mun vanhemmille")
vastustamaan. Lapsen kasvattaminen on
vanhemmalle 18 vuoden vankilatuomio, jossa hän
itse on sekä vanginvartija että vanki. Hänen
täytyy tarkkailla omaa elämäänsä, kykyään olla
lapselle esimerkkinä, tahtoaan korjata huonoja
ominaisuuksiaan ja kestävyyttään pitkäjänteiseen
holhoamiseen (= "vanki"). Vanhemman täytyy
pystyä laatimaan perheessä realistiset, lasta
suojelevat säännöt ja hänen täytyy valvoa
sääntöjä sekä käyttää sanktioita, jos keskustelu
ei auta sääntöjen rikkomistapauksissa. Silmien
ummistaminen ei tule kuuloonkaan
(= "vanginvartija"). Jos perheessä on molemmat
vanhemmat, vanhempien täytyy pystyä sopimaan
yhtenevistä kasvatusmetodeista ja -käytännöistä.
Myös huomioissasi "sinisilmäisyydestä" olet
oikeassa. Sinisilmäisyys ei ole rakkauden
synonyymi. Joka rakastaa lastaan, valmistaa
häntä pienestä pitäen kovaan maailmaan
suhteuttamalla hänet koko ympäröivään
pienyhteisöön ja koko yhteiskuntaan ja
maailmaan. Kun vanhemmat opettavat lapsen
huomaamaan, ettei peruuttamattomia katastrofeja
tapahdu, vaikka joskus antaa periksi, jää
häviölle, joutuu kokonaisen turnauksen ajaksi
vilttiketjuun jne., lapsi on valmiimpi ottamaan
vastaan niitä kaikkia pienempiä ja isompia
pettymyksiä, joita aikuiselämä tuo tullessaan.
Näin ei tietenkään kasvateta luusereita (koska
vanhemmat ovat tukemassa, neuvomassa ja
rohkaisemassa uudenlaisiin yrityksiin), vaan
selviytyjiä, joiden tärkeimpiin keinoihin ei
kuulukaan kyynärpäätaktiikka.
uskotteko te tosissaan että voitte noin paljon
vaikuttaa lapsiinne?
musta ois kai pitäny tulla kaiken järjen
sääntöjen mukaan kiltti opiskelija tyttö ja
kunnon kansalainen.
no jaa...
kasvatuksella voi vain ohjata, neuvoa, ja näyttää
suuntaa...
mutta lopulta lapsen oma pää pitää.
se oma luonne.
tai niin haluan ajatella, koska mullei oo omia
lapsia, ni enhän tietenkään tiedä mistään mitään!
joo
antaa aikuisten eskustella...;)
No jaa, kyllä tämä on melko lailla
omakohtaisesti elettyä: yrittämistä, erehtymistä
ja onnistumistakin.
"Vapaa kasvatus" on usein sitä, että vanhemmat
itse haluavat täysimääräisesti nauttia aikuisen
vapaudestaan ja ristiriidasttomasta elämästä
suhteessa lapseen. Ainakin minä olen vanhempana
joutunut (alussa se oli "joutumista") käymään
läpi siirtymisen kasvattajan ja valvojan rooliin,
joka kyllä vie molemmilta vanhemmilta ainakin
osan sitä omaa rakasta aikaa. Nyt, kun vuodet
jos toisetkin ovat vierineet, huomaan itsekin
kasvaneeni ihmisenä. Yhdessäolomme ja
keskustelumme (hirveät riitammekaan) eivät ole
menneet hukkaan. Huomaan lastemme vieläkin
viihtyvän kotona ihan vapaaehtoisesti. Joskus
pahimpinä "laumavuosinaan" he joskus
tunnustivat: "Hyvä, kun kielsit menemästä. Kun
sanoin, että kotona kiellettiin, vaikka itse
olisin halunnut tulla, sanottiin, että onpa
kamalat vanhemmat." Moniin arveluttaviin
tilanteisiin lapset lähtevät nimittäin
porukkahengen mukana, että "kasvot" säilyisivät.
Kun nuo kotihirmut sitten kuuluvasti kieltävät,
kaverit vain säälivät "lapsenrääkkääjien"
uhreja. Pidemmälle murrosikään ehtineen kohdalla
eivät edellisenlaiset suorat keinot enää toimi,
mutta siihen mennessä on voinut moni tyhmyys
jäädä tekemättä, ja oma harkintakyky ja
selkäranka lisääntynyt.
Silti en kiellä oman persoonan ja luonteen
merkitystä. Huomaan sen kyllä kotipiirissä joka
päivä. Joskus heitä ei sisaruksiksi uskoisi,
ulkopuolinen varsinkaan.
no ei kaikki johu kasvatuksesta
joillaki saattaa vaan olla jotain sanottavaa
nykyiseen systeemiin
jotain korjattavaa
miten muut kuin "kunnolliset" nuoret saavat
äänensä kuuluville
en väitä etteikö siellä olisi sellaisia
kasvatuksen puutteessa kasvaneita
mutta kun jokainen ihminen on yksilö...
siks syitä on monia