"Ihmisen ryhmäkäyttäytymisessä on havaittavissa sellaisen poliittisen yksikön kuin kansa synty ja olemassaolo. Käsite "kansa" voidaan määritellä sellaisten ihmisten tai ihmisryhmien yhteenliittymänä, jonka jäseniä yhdistää esimerkiksi äidinkieli, samankaltaiset etniset tai rodulliset tunnuspiirteet, yhteinen uskonto (tai arvojärjestelmä) ja yhteinen historia ja kulttuuritausta.
Kansakunnan muodostuminen ei siis perustu yksinomaan rodulliseen samankaltaisuuteen, tai yksinomaan samaan äidinkieleen vaan kansakunnan muodostuminen on seurausta useiden kulttuurillisten viiteryhmien (äidinkieli, uskonto, etninen samankaltaisuus) ja poliittisten intressien samanaikaisesta kohtaamisesta. Uskonnot määrittelevät mitkä yhteiskunnalliset arvot ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät ja luovat siten pohjan poliittisille ideologioille ja niiden leviämiselle ihmisyhteisöissä.
Pakanuuden ja heimosotien aikana kansat ja heimot tunnustivat usein omia uskontojaan. Tämä seikka yhdessä etnisen eroavaisuuden kanssa loi arvoristiriitoja, mistä johtuen ihmiskunnan historia on kansojen ja uskontojen välisten konfliktien historiaa. Nykyaikana suomalaisten moraalisten arvojen perustana on sekulaarisen filosofian, tieteen sekä kristinuskon sekamelska.
Kansallismieliyys on ideologia, joka tunnustaa käsitteen "kansa" olemassaolon ja jonka yhtenä ihanteena on kansallinen itsemääräämisoikeus. Kansallismielisyys on ajatusmalli (tai tunnetila) jossa nationalistisen ideologian lisäksi korostuvat oikeistolainen vapausaate, oikeudenmukaisuuden periaate sekä ruumiillisesti ja henkisesti korkeamman ihmisen tavoittelu.
Nationalismin vaihtoehtoina mainitaan usein imperialismi, globalisaatio, monikulttuuri ja sosialistinen internationaali.
"Monikulttuurisuus" ei vasemmistopoliitikkojen juhlapuheista huolimatta ole pyyteetöntä epäitsekästä auttamistyötä, vaan poliittinen ohjelma, jonka avulla kansallinen yhteenkuuluvuudentunne ja kansallinen identiteetti on tarkoitus hävittää. Näin kansakunnalta saadaan riistettyä sen kyky itse päättää omasta kohtalostaan. Euroopan Unionin myötä on Eurooppaan rakennettu uusvasemmistolainen ylikansallinen keskushallinto. Sosiaalidemokraatit ja heidän apupuolueensa (vihreät, feministit jne.) hallitsevat lähes kaikkia Euroopan maita. Keinotekoinen monikulttuurisuuden palvonta on synnytetty nimenomaan pönkittämään tätä uusvasemmistolaista valtarakennelmaa.
Monikulttuurisuus on ideologia, jonka kannatuksen jatkuvuus voidaan taata vain lainsäädännöllä. Kun monikulttuuri-ideologiaa pönkittävä ja sananvapautta loukkaava "rasismi/viha" -lainsäädäntö katoaa, ja kun ne julkisen sektorin virat, joita on perustettu pönkittämään monikulttuuri-ideologiaa lakkautetaan, katoaa myös monikulttuurisuuden ihannointi mielipidekentästä.
Eurososialisteilla käsitteet ovat hieman sekaisin. Kulttuuri pystyy kehittymään ilman kansallisuuksien sekoittamista ja ilman elintasopakolaisia. Kulttuurin kehittymisen kannalta tärkeää on nimenomaan informaation vaihto, joka nykyaikana onnistuu ilman väestöjen massasiirtoa tietoyhteiskunnan kehittymisen ja kansainvälisen kaupankäynnin ansiosta. Esimerkiksi kristinusko tuli Suomeen Venäjältä ilman suuria väestönsiirtoja.
Sosialismi itse on yksi rappiokulttuurin muoto, jossa ihmisoikeuksia (omistusoikeutta, taloudellista päätäntävaltaa, sananvapautta) loukataan, ja jossa ihmisen kehitys sekä henkisenä että fyysisenä olentona pysähtyy ja taantuu.
Pakolaiset puolestaan toimivat niin kuin kaikki muutkin ihmisryhmät, omien itsekkäiden intressiensä mukaan. He eivät tule rakentamaan Suomeen mitään "kansojen perhettä" vaan käyttävät hyväksi eurooppalaista hyvinvointijärjestelmää.
On väärin sanoa, että kommunistinen vallankumous tehtiin "hyvässä uskossa" pyrkimyksenä tasa-arvoisempi yhteiskunta. Vasemmisto-ideologiat vetoavat ihmisen primitiivi-vietteihin (itsekkyys) ja lupaavat kannattajaryhmilleen nopeasti korkeampaa elintasoa ja yhteiskunnallista statusta. Vasemmistolaisuus ilmentää kannattajiensa muiden yhteiskunnan jäsenten oikeuksista piittaamatonta ahneutta. Tämä siitä huolimatta, että vasemmistolaisuutta markkinoidaan nykyaikana solidaarisuuden ja ympäristöarvojen ulkokuoressa.
Venäläisen älymystön ja aristokratian tappaminen kommunistivallankumouksen yhteydessä voidaan nähdä kollektiivisena ryöstöpolitiikkana. Kommunistit puhuvat kyllä paljon humaaneja asioita. Epäitsekkyyttä ei ole epäitsekkyydestä puhuminen, sillä sanat eivät maksa mitään. Kommunismissa poliittiset lupaukset ja taloudellinen vastuu eivät kohtaa. Kollektivismia ei voi pitää epäitsekkyytenä, koska muiden tuottaman lisäarvon jakaminen ei ole epäitsekkyyttä. Epäitsekkyys on aina individualistista.
Aikaisemmin sosialismi oli työväenluokan poliittinen liike, joka ajoi korkeata sosiaaliturvaa ja kannatti vahvaa AY-liikettä. Nykyaikana sosialismi on virkamiessosialismia, joka tarkoittaa käytännössä suurta julkista sektoria, ja jonka kannattajia on myös nk. porvaripuolueissa."
Kansakunnan muodostuminen ei siis perustu yksinomaan rodulliseen samankaltaisuuteen, tai yksinomaan samaan äidinkieleen vaan kansakunnan muodostuminen on seurausta useiden kulttuurillisten viiteryhmien (äidinkieli, uskonto, etninen samankaltaisuus) ja poliittisten intressien samanaikaisesta kohtaamisesta. Uskonnot määrittelevät mitkä yhteiskunnalliset arvot ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät ja luovat siten pohjan poliittisille ideologioille ja niiden leviämiselle ihmisyhteisöissä.
Pakanuuden ja heimosotien aikana kansat ja heimot tunnustivat usein omia uskontojaan. Tämä seikka yhdessä etnisen eroavaisuuden kanssa loi arvoristiriitoja, mistä johtuen ihmiskunnan historia on kansojen ja uskontojen välisten konfliktien historiaa. Nykyaikana suomalaisten moraalisten arvojen perustana on sekulaarisen filosofian, tieteen sekä kristinuskon sekamelska.
Kansallismieliyys on ideologia, joka tunnustaa käsitteen "kansa" olemassaolon ja jonka yhtenä ihanteena on kansallinen itsemääräämisoikeus. Kansallismielisyys on ajatusmalli (tai tunnetila) jossa nationalistisen ideologian lisäksi korostuvat oikeistolainen vapausaate, oikeudenmukaisuuden periaate sekä ruumiillisesti ja henkisesti korkeamman ihmisen tavoittelu.
Nationalismin vaihtoehtoina mainitaan usein imperialismi, globalisaatio, monikulttuuri ja sosialistinen internationaali.
"Monikulttuurisuus" ei vasemmistopoliitikkojen juhlapuheista huolimatta ole pyyteetöntä epäitsekästä auttamistyötä, vaan poliittinen ohjelma, jonka avulla kansallinen yhteenkuuluvuudentunne ja kansallinen identiteetti on tarkoitus hävittää. Näin kansakunnalta saadaan riistettyä sen kyky itse päättää omasta kohtalostaan. Euroopan Unionin myötä on Eurooppaan rakennettu uusvasemmistolainen ylikansallinen keskushallinto. Sosiaalidemokraatit ja heidän apupuolueensa (vihreät, feministit jne.) hallitsevat lähes kaikkia Euroopan maita. Keinotekoinen monikulttuurisuuden palvonta on synnytetty nimenomaan pönkittämään tätä uusvasemmistolaista valtarakennelmaa.
Monikulttuurisuus on ideologia, jonka kannatuksen jatkuvuus voidaan taata vain lainsäädännöllä. Kun monikulttuuri-ideologiaa pönkittävä ja sananvapautta loukkaava "rasismi/viha" -lainsäädäntö katoaa, ja kun ne julkisen sektorin virat, joita on perustettu pönkittämään monikulttuuri-ideologiaa lakkautetaan, katoaa myös monikulttuurisuuden ihannointi mielipidekentästä.
Eurososialisteilla käsitteet ovat hieman sekaisin. Kulttuuri pystyy kehittymään ilman kansallisuuksien sekoittamista ja ilman elintasopakolaisia. Kulttuurin kehittymisen kannalta tärkeää on nimenomaan informaation vaihto, joka nykyaikana onnistuu ilman väestöjen massasiirtoa tietoyhteiskunnan kehittymisen ja kansainvälisen kaupankäynnin ansiosta. Esimerkiksi kristinusko tuli Suomeen Venäjältä ilman suuria väestönsiirtoja.
Sosialismi itse on yksi rappiokulttuurin muoto, jossa ihmisoikeuksia (omistusoikeutta, taloudellista päätäntävaltaa, sananvapautta) loukataan, ja jossa ihmisen kehitys sekä henkisenä että fyysisenä olentona pysähtyy ja taantuu.
Pakolaiset puolestaan toimivat niin kuin kaikki muutkin ihmisryhmät, omien itsekkäiden intressiensä mukaan. He eivät tule rakentamaan Suomeen mitään "kansojen perhettä" vaan käyttävät hyväksi eurooppalaista hyvinvointijärjestelmää.
On väärin sanoa, että kommunistinen vallankumous tehtiin "hyvässä uskossa" pyrkimyksenä tasa-arvoisempi yhteiskunta. Vasemmisto-ideologiat vetoavat ihmisen primitiivi-vietteihin (itsekkyys) ja lupaavat kannattajaryhmilleen nopeasti korkeampaa elintasoa ja yhteiskunnallista statusta. Vasemmistolaisuus ilmentää kannattajiensa muiden yhteiskunnan jäsenten oikeuksista piittaamatonta ahneutta. Tämä siitä huolimatta, että vasemmistolaisuutta markkinoidaan nykyaikana solidaarisuuden ja ympäristöarvojen ulkokuoressa.
Venäläisen älymystön ja aristokratian tappaminen kommunistivallankumouksen yhteydessä voidaan nähdä kollektiivisena ryöstöpolitiikkana. Kommunistit puhuvat kyllä paljon humaaneja asioita. Epäitsekkyyttä ei ole epäitsekkyydestä puhuminen, sillä sanat eivät maksa mitään. Kommunismissa poliittiset lupaukset ja taloudellinen vastuu eivät kohtaa. Kollektivismia ei voi pitää epäitsekkyytenä, koska muiden tuottaman lisäarvon jakaminen ei ole epäitsekkyyttä. Epäitsekkyys on aina individualistista.
Aikaisemmin sosialismi oli työväenluokan poliittinen liike, joka ajoi korkeata sosiaaliturvaa ja kannatti vahvaa AY-liikettä. Nykyaikana sosialismi on virkamiessosialismia, joka tarkoittaa käytännössä suurta julkista sektoria, ja jonka kannattajia on myös nk. porvaripuolueissa."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yks hemmo on vieraantunut työelämästä, 30-vuotiaana ei ole ollut päivääkään kunnon töissä. Hän ihannoi SDP isäänsä joka ajaa vanhalla mersulla ja käy huorissa. Hänen siskonsa ex on pimeissä töissä rakennusalalla. Iso konkurssi tulossa, jättäneet kaikki henkilöstösivukustannukset maksamatta, virolaisia reppumiehiä pimeästi, jne. Miten hänelle saataisiin töitä tai nainen? Molemmat uusia asioita hänen elämässään..