Täytyy sanoa, että lämmin vedoton talo tuntuu mukavalta 30 asteen pakkasella. Samalla tavalla lämmin, ilmastoitu, kunnossa oleva, kätevä ja varmatoiminen auto tuntuu mukavalta kun autoa joutuu päivittäin käyttämään useita kertoja.
Vaikka hyvä auto tuntuu mukavalta niin en pysty ymmärtämään joidenkin paatosta autojen suhteen. Jaksetaan kuolata autolehtiä, muistetaan ulkoa kaikkien automerkkien tekniset tiedot, vahataan ja puunataan ja mennään näyttämään kavereille. Luullaan, että kaikki muutkin haluavat kuolata autoja. Mielestäni joillekin autofetissi on mielisairauden tai syvällisen turhautumisen kaltainen vamma, joka pitäisi hoitaa pois hankkimalla oikea elämä.
Vaimon ja suurperheen hankkimnen auttaa em. vammaan. Auto täyteen turvaistuimia ja muija ja koirat takalaatikkoon niin 1-2 vuoden päästä autovamma alkaa helpottamaan.
Vaikka hyvä auto tuntuu mukavalta niin en pysty ymmärtämään joidenkin paatosta autojen suhteen. Jaksetaan kuolata autolehtiä, muistetaan ulkoa kaikkien automerkkien tekniset tiedot, vahataan ja puunataan ja mennään näyttämään kavereille. Luullaan, että kaikki muutkin haluavat kuolata autoja. Mielestäni joillekin autofetissi on mielisairauden tai syvällisen turhautumisen kaltainen vamma, joka pitäisi hoitaa pois hankkimalla oikea elämä.
Vaimon ja suurperheen hankkimnen auttaa em. vammaan. Auto täyteen turvaistuimia ja muija ja koirat takalaatikkoon niin 1-2 vuoden päästä autovamma alkaa helpottamaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulle sisäpuhdistus ja vahaus keväällä ja syksyllä riittää, saa riittää autollekin kun se on vaan kulkuväline.
Mutta istuin tuossa eräässä lomakylässä vaunun katoksessa ja luin niitä moottorilehtiä (ilman kuolaa) .
Viereisessä mökissä nuori rouva ulkoilutti lasta rattaissa ja mies kiillotti autoa sisältä ja ulkoa melkoisen tovin. Siihen tarvittiin 6-8 purkkia ja paljon aikaa, olihan se sentää urheiluauton näköinen. Vaimo jo vienosti tiedusteli, että "eikö se jo" mutta puleeraus vaan jatkui kunnes vaihdekepin nuppikin kiilsi kuin juutalaisen mu.. eiku kalju. Sitten päästii käymään kaupassa.
Reissun jälkeen vaimo teki varmaan ruokaa ja oli lapsen kanssa sisällä, mutta mies pyyhki uudelleen autosta ainakin peräosan, sillä saattoihan kylätieltä tulla siihen jotakin pölyä. Kyllä tuon kiihottavan suorituksen jälkeen mahtoi illan mittaan jöpöttää. Elämän arvot kohdallaan ???
Ei me autojen harrastajat luulla tai haluta että kaikki on kiinnostuneita autoistamme. Itseasiassa meitä ei juurikaan edes kiinnosta mitä muut ajattelevat kulkupeleistämme, kunhan vaahtoamme niistä keskenämme ja touhuamme oman harrastuksemme parissa. Meidän autot ei aina ole lämpimiä ja vedottomia eikä ne ole aina varmatoimisia.
Meidän perhe kulkee autoharrastajien tapahtumissa, tapaa muita harrasteautoihin hurahtaneita perheitä ja tietenkin korjaamme ja puunaamme autojamme. Kun lapset oli pieniä saimme tavaramme mahtumaan harrasteautoon ja matkustelimme sillä pitkin poikin suomea ja ulkomailla sekä tapasimme muita samanhenkisiä. Harrasteautot ovat tuoneet perheelleme elämään paljon ja harrastus myös tuntuu pitävän perhettä yhdessä. Harva harrastus tuo perhettä enään yhteen kun lapset vanhenevat mutta meille tämä on ollut yhteinen juttu jo pitkään. Perheen autot on aina ostettu ennemminkin innostuksen ja tunteen kuin tarveharkinnan tuloksena, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, jonka jälkeen palattiin autovalinnoissa taas viisaammalle tielle. Autot on harrastus siinä kuin urheilu tai vaikka puutarhanhoito.
Se mitä minä en taas ymmärrä on miksi jotkut eivät ole valmiita hyväksymään autoa harrastuksena vaan pitävät asiaa jotenkin epänormaalina, sellaisena asiana josta pitää päästä eroon. Mitenkä meidänkin elämä paranisi sillä jos ottaisimme pankkilainaa ja hannkisimme järkevän, mukavan, lämpimän ja varmatoimisen tila-auton josta ei kukaan meistä oikeastaan pitäisi ja alkaisimme harrastamaan yhdessä jotakin yleisesti hyväksyttyä harrastusta mistä me muka sitten pitäisimme. Ei me tätä harrasteta kenenkään muun vuoksi kuin itsemme.
Hieman suvaitsevaisuutta ja toleranssia kiitos, jokaisella oma tapansa elää ja se ei välttämättä ole sen huonompi kuin se jota itse pidät ainoana ja oikeana.
Niin, kaikki alkoi jo lapsuudessani, jolloin olin ystäväpiirissäni ainoa kakara, jonka isällä ei ollut autoa, ei edes ajokorttia. Kavereiden vanhemmilla oli kaikilla auto, ja heti 18 v täytettyään he saivat ajella isukin autolla, kunnes työuransa aloitettuaan hankkivat omat. Itse jouduin jo tuolloin tyytymään haaveiluun, koska lähdin jatko-opiskelemaan ylioppilaaksi ja myöhemmin insinööriksi, ja vanhempien rahavarat eivät antaneet periksi omalle autolle. Ajokortin he sentään kustansivat. Ikävintä oli, että jo tuolloin JUMALOIN komeita, krominhohtoisia isoja amerikanrautoja. Paikallisen FHRA-kerhon näyttelyt ja kulkueet tuli aina tsekattua.
Nyt, 30 vuotta myöhemmin, ahkerien opiskelujen jälkeen, hyvissä ansiotöissä vaurastuneena, olen sitten viimeinkin toteuttanut tuolloiset haaveeni.
Olen ostanut jo useita toinen toistaan komeampia urheiluautoja, jenkkejä jne, ja puunaan niitä kuin Roope-ankka ensimmäistä kolikkoaan konsanaan. Niillä ajelu, isien ja pikkupoikien ihailevat katseet kadunkulmissa, naapurien kateelliset kommentit jne hivelevät egoani. Ulospäion näyttelen vaatimatonta ja coolia, mutta sisälläni endorfiini ryöppyää.
Ja tietysti minulla on myös vaimo, komea omakotitalo, yms. pakolliset statukset, mutta kaikkein tärkein rooli elämässäni on edelleen näillä nelirenkaisilla ystävilläni.
Ja niin, hoitoon en aio mennä, sillä en kärsi pätkääkään tästä sairaudesta. :)
Itse ymmärrän tuon killoittelun jos kysymyksessä ei ole perheen ainoa käyttöauto vaan joku parempi harrasteauto. Arkiautoille riittää perusteellisempi puhdistus pari kertaa vuodessa ihan hyvin. Vai onko jonkun mielestä oikeasti järkeä vahata jotain uudenkarheaa toyotaa 2kk välein?
Mutta toiset sillä saa kateellisiksi ja epäuskoisiksi. Monta kertaa itseltänikin on tultu kysymään, mitä ainetta oikein autooni käytän, kun se aina pysyy puhtaan. Niimpä.. Eihän se mistään käytettävästi aineesta ole kiinni, vaan siitä kuinka usein sitä käyttää =)
ainakin kaverit on niin sanoneet. Ei jaksa ymmärtää näitä puulaajia ja pesijöitä, ei sitten millään. Kuten ed. mainitsin on autoni pyörillä kulkeva kaatopaikka, hajua myöden. Löytyy roskaruoka pakettia, olutpulloja, tyhjiä (ainakin melkein) maitopurkkeja, tupakka-askeja, kortonkeja, hiekkaa,ym maa-ainesta, sateella vettä, hiuksia, koirankarvoja, erillaista rasvaa ja muuta möhnää,lehtiä( akuankasta pornolehtiin) kasetteja, cd-levyjä, työkaluja ym roinaa,rullaluistimet(en kyllä tiedä miksi), paperia, kyniä, kuitteja, sulakkeita hujan hajan, päätön elvis, ei jaksa kaikkea muistaa mitä on mutta joka lähtöön löytyy, joskus joku kaveri sanoi että lattialla keltaisen pörssin alla liikkui jokin "eläin" mene ja tiedä ei kukaan jaksanut alkaa sitä etsimään eli saattaa autoassa olla jokinlaista elämää kuskin ja matkustajien lisäksi.
Ai niin, auto on 245 volvo -78 diesel.
-Jamppa-