Hetki...

Ei tässä enään mitään hätää, pahin ohi tällä kertaa..Odotan tuolta sairaalasta tässä kaikessa rauhassa nyt soittoa, ei osaa oikein rentoutua ennenkuin tietää...kuinka kauan aikovat siellä pitää sisällä ja mikä tilanne.

Nopeasti täällä kyllä onneksi nyt toimivat kun hätäkeskukseen soitin tulivat aika pian paikalle. Siitä kiitos. Ripeästi saimme tänne apua kotiin...

Vähän masentaa kuitenkin kun ajattelin että, mekin voisimme lähteä tänä kesänä huolettominen sinne reissuun..mutta, nyt taas ikävä muistutus..tästä että, mikään ei täysin kuin ennen...koskaan. Opittava elämään....tämän asian kanssa nyt...jälleen...

tsau:Friidu

Sitä uskomista huomiseen tarvitsen minä ja mieheni nyt. Todella jälleen kerran... Onneksi emme olleet saaressa...tai merellä, vaan ihan tässä kotona..

tsau:Friidu

täytyisi opetella ajattelemaan...mutta, kun mekin vielä sillee olemme kovin nuoria; ajatellaan kumpikin että eihän tässä vielä : )) Asioita kun pitää itsestään selvyytenä. Pitkään tässä meillä hyvin mennytkin...ei ole sairaala-jaksoja tarvittu. Ehkä tämä vähän vaikutti myös mieheeni kun kuuli tänään yllättäen jälleen yhden hyvän kaverin pois nukkuneen...yllättäen hänkin lähti .... Oli vähän järkkynyt kun tuli kotiin... Tuolle ensiapuhoitajalle siitä kerroin...hän minua lohdutti että, ihminen kun sellainen kokonaisuus...kaikki vaikuttaa aina....kaikkeen ja jos sydämessä sitten ennestään...on pysyvä sairaus...niin tällainen odottoman ikävä tieto voi myös vaikuttaa...

tsau:Friidu

minuakin;) mutta, myös sitten että, täällä on myös ihmisiä joilla se sydän oikeasti on rinnassa...sanotaan sitten täällä arjessa tavallisesti mitä tahansa...toisillemme. Tosipaikan sattuessa sitten....harvoin täällä ilkeyttä esiintyy...ja jos, esiintyy...minä en ainakaan nyt jaksa reagoida...

Kiitos, yli mennään...mekin.En pienestä säikähdä...minäkään. Elämä opettanut minuakin sen verran että, kun niitä vastamäkiä on tässä ikään tullut ja surujakin jo väliin enemmänkuin jaksaisi harteillaan kantaa...niin tämä kuuluu elämään... Ilot sitten näyttävät kirkkaammilta...vastapainoksi suruille...Näihän se elämässä menee...

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

minuakin;) mutta, myös sitten että, täällä on myös ihmisiä joilla se sydän oikeasti on rinnassa...sanotaan sitten täällä arjessa tavallisesti mitä tahansa...toisillemme. Tosipaikan sattuessa sitten....harvoin täällä ilkeyttä esiintyy...ja jos, esiintyy...minä en ainakaan nyt jaksa reagoida...

Kiitos, yli mennään...mekin.En pienestä säikähdä...minäkään. Elämä opettanut minuakin sen verran että, kun niitä vastamäkiä on tässä ikään tullut ja surujakin jo väliin enemmänkuin jaksaisi harteillaan kantaa...niin tämä kuuluu elämään... Ilot sitten näyttävät kirkkaammilta...vastapainoksi suruille...Näihän se elämässä menee...

tsau:Friidu

Lue lisää

Kannattaa Googlesta lukea tarinansa, sanoitti Riepumaton, jonka Ragni Malmsten lauloi levylle.
Sävellys on isänsä, Jorin.
Se on lohduttava sanoitus.

HTZA kirjoitti:

Kannattaa Googlesta lukea tarinansa, sanoitti Riepumaton, jonka Ragni Malmsten lauloi levylle.
Sävellys on isänsä, Jorin.
Se on lohduttava sanoitus.

todella...mutta, uskon että tämä yö minullakin nyt siten että, kuuntelen Georg Otsia...Tämä ihana laulaja ja taitelija hänen lauluistaan saan sitä voimaa;) itse...Odotan tässä enää soittoa...ja sitten hieman kuuntelen tuota ihanaa Otsia...ja nukkumaan. Huomenna on jaksettava ja lähdettävä sairaalaan..herättävä uuteen päivään..

tsau:Friidu

Onneksi oli meilläkin tuo ruoka tehty valmiiksi uuniin..tänään...mies tuossa laittoi vielä tätä kohtausta kundin mieliruokaa eli sitä kaalilaatikkoa;)) en olisi itse jaksanut nyt laittaa tänään mitään sen verran voimille tällaiset jutut ottavat minullekin......Ja meilläkin kun tämä arki täytyy pyöriä...sattui mitä tahansa..

Sepä se milloinkaan ei voi tietää...Onneksi nyt tänään oli täällä Stadissa sellainen ilma..ettemme tuonne saareen lähteneet...tai eivät menneet kalaan...mies eikä kundikaan....Siellä vähän hankalampi tilanne jos, tällaista sattuu.... Täytyy minunkin opetella tuota venettä ajamaan...varmuuden vuoksi...Koskaan ei silti kuitenkaan voi täysin varautua meistä kukaan...

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

Onneksi oli meilläkin tuo ruoka tehty valmiiksi uuniin..tänään...mies tuossa laittoi vielä tätä kohtausta kundin mieliruokaa eli sitä kaalilaatikkoa;)) en olisi itse jaksanut nyt laittaa tänään mitään sen verran voimille tällaiset jutut ottavat minullekin......Ja meilläkin kun tämä arki täytyy pyöriä...sattui mitä tahansa..

Sepä se milloinkaan ei voi tietää...Onneksi nyt tänään oli täällä Stadissa sellainen ilma..ettemme tuonne saareen lähteneet...tai eivät menneet kalaan...mies eikä kundikaan....Siellä vähän hankalampi tilanne jos, tällaista sattuu.... Täytyy minunkin opetella tuota venettä ajamaan...varmuuden vuoksi...Koskaan ei silti kuitenkaan voi täysin varautua meistä kukaan...

tsau:Friidu

Lue lisää

kaikkien osapuolten opetella veneenkin ajelu,kun todellakaan ei koskaan voi tietää mitä sattuu, koska te paljon veneellä saaressa käytte,uimataitokin jokaisella veden äärellä olevalle on tosi tärkeä.
Muistan kun joskus nuorena tyttönä, olimme saman talon, että myös lähistöllä asuvien nuorten kanssa paljon yhdessä,kävimme kesäaikana kattomassa hevosia laitumella.

Meidän talosta yksi tyttö seurusteli moottoripyörää ajavan pojan kanssa, oltiin sovittu sit porukalla ajan jolloin tapaisimme uudelleen ilta-päivällä siellä laitumella, sen aamupäivän olimme jo siellä olleet.
Lähdimme sitten taas porukalla menemään, vastaan käveli,sieltä tulossa oleva kaveri, hän kertoi meille, moottoripyörän ja linja-auton kolarista,joka oli sattunut matkanvarrella sinne laitumelle olevassa risteyksessä, moottoripyöräilijä oli kuollut, no, hää oli tää poika joka oli tulossa tyttökaverinsa ja meidän luo, ei sitä sillä hetkellä uskonut, ei mitenkään, vastahan me aamupäivällä oltiin porukoissa...

sasus kirjoitti:

kaikkien osapuolten opetella veneenkin ajelu,kun todellakaan ei koskaan voi tietää mitä sattuu, koska te paljon veneellä saaressa käytte,uimataitokin jokaisella veden äärellä olevalle on tosi tärkeä.
Muistan kun joskus nuorena tyttönä, olimme saman talon, että myös lähistöllä asuvien nuorten kanssa paljon yhdessä,kävimme kesäaikana kattomassa hevosia laitumella.

Meidän talosta yksi tyttö seurusteli moottoripyörää ajavan pojan kanssa, oltiin sovittu sit porukalla ajan jolloin tapaisimme uudelleen ilta-päivällä siellä laitumella, sen aamupäivän olimme jo siellä olleet.
Lähdimme sitten taas porukalla menemään, vastaan käveli,sieltä tulossa oleva kaveri, hän kertoi meille, moottoripyörän ja linja-auton kolarista,joka oli sattunut matkanvarrella sinne laitumelle olevassa risteyksessä, moottoripyöräilijä oli kuollut, no, hää oli tää poika joka oli tulossa tyttökaverinsa ja meidän luo, ei sitä sillä hetkellä uskonut, ei mitenkään, vastahan me aamupäivällä oltiin porukoissa...

Lue lisää

äkillinen poistuminen tuntuukin tosi kamalalta. Sitä ei voi usko todeksi. Että miksi? Muuta kun ei osaa kysyä. Eikä siinä tilanteessa oikein edes löydä mitään järkevää sanottavaa. Hyvän entisen työkaverini lapsenlapsi tässä sairastui vähän aikaa sitten yllättäen aivosyöpään tällaseiseen kasvaimeen mitä ei voitu poistaa. Eikä myöskään hoitaa Tämä pikku-tyttö menehtyi... Ei silloin eikä oikein vieläkään minulla sanoa löytynyt hänen äidilleen eikä myöskään entiselle työtoverilleni...Tuntuu niin järjettömältä.. Tässä iässä sitten vaikka meilläkin joka vuosi melkein yllättäen lähinnä mieheni tuttavapiiristä poistuu yllättäen...sen kuitenkin ajattelee toisella tavalla...Kuuluvaksi elämään...mutta ei vielä jostain syystä omalle kohdalleen mitenkään...Ehkä se on jotain sellaisesta luonnollista itse suojeluvaistoa...joka ihan normaaliakin..vielä tässä iässä..kuitenkin..

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

äkillinen poistuminen tuntuukin tosi kamalalta. Sitä ei voi usko todeksi. Että miksi? Muuta kun ei osaa kysyä. Eikä siinä tilanteessa oikein edes löydä mitään järkevää sanottavaa. Hyvän entisen työkaverini lapsenlapsi tässä sairastui vähän aikaa sitten yllättäen aivosyöpään tällaseiseen kasvaimeen mitä ei voitu poistaa. Eikä myöskään hoitaa Tämä pikku-tyttö menehtyi... Ei silloin eikä oikein vieläkään minulla sanoa löytynyt hänen äidilleen eikä myöskään entiselle työtoverilleni...Tuntuu niin järjettömältä.. Tässä iässä sitten vaikka meilläkin joka vuosi melkein yllättäen lähinnä mieheni tuttavapiiristä poistuu yllättäen...sen kuitenkin ajattelee toisella tavalla...Kuuluvaksi elämään...mutta ei vielä jostain syystä omalle kohdalleen mitenkään...Ehkä se on jotain sellaisesta luonnollista itse suojeluvaistoa...joka ihan normaaliakin..vielä tässä iässä..kuitenkin..

tsau:Friidu

Lue lisää

Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. Tänä keväänä on poistunut lähipiiristäni yllättävän moni. (Johtuen siitä, että pikkukaupungissa olemme lähes kaikki alkuperäiset asukkaat tuttuja jo lapsuudesta.)

Anceli. Eihän tämä yllätyksenä sinällään tullut..mutta, ei näitä toivo eikä odota. Sitä ajattelee aina kuitenkin ettei nyt ihan vielä..eikä vielä. meidänkään kohdalle...Kyllähän minunkin mieheni jo sinut on sairautensa kanssa...mutta, silti...tuntuu kuin liian aikaista vielä olisi mitään lopullista kuulla. Odotamme kovasti hänenkin 60v..päiviään..että, päästäisiin juhlimaan vuoden kuluttua kunnolla;)) Ja siitä on hyvä pitää kiinni...elämästä..Tuntuu vielä itseltäni siltä että, vastahan alan ymmärtämään mitä elämä on? Ei hitsi...liian nuori olen vielä luovuttamaan...;)

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

Anceli. Eihän tämä yllätyksenä sinällään tullut..mutta, ei näitä toivo eikä odota. Sitä ajattelee aina kuitenkin ettei nyt ihan vielä..eikä vielä. meidänkään kohdalle...Kyllähän minunkin mieheni jo sinut on sairautensa kanssa...mutta, silti...tuntuu kuin liian aikaista vielä olisi mitään lopullista kuulla. Odotamme kovasti hänenkin 60v..päiviään..että, päästäisiin juhlimaan vuoden kuluttua kunnolla;)) Ja siitä on hyvä pitää kiinni...elämästä..Tuntuu vielä itseltäni siltä että, vastahan alan ymmärtämään mitä elämä on? Ei hitsi...liian nuori olen vielä luovuttamaan...;)

tsau:Friidu

Lue lisää

odota tuollaisia tapahtuvaksi, vaikka tiedetään, että kaikenlaista ihmisille käy. Sun miehesi sairaus
varmaan tuo pelkoakin elämään, että koska taas tulee jotain.
Elämästä kannattaa pitää kiinni, niin kauan, kuin elämä jatkuu, älkää luovuttako.
Tulee vielä hyvät 60-vuotispäivät, usko pois.
Hyvää jatkoa ja voimia koko perheelle.

Anceli kirjoitti:

odota tuollaisia tapahtuvaksi, vaikka tiedetään, että kaikenlaista ihmisille käy. Sun miehesi sairaus
varmaan tuo pelkoakin elämään, että koska taas tulee jotain.
Elämästä kannattaa pitää kiinni, niin kauan, kuin elämä jatkuu, älkää luovuttako.
Tulee vielä hyvät 60-vuotispäivät, usko pois.
Hyvää jatkoa ja voimia koko perheelle.

Lue lisää

alitajuinen stressitilanne meillä koko ajan päällä...Milloin mieheni puolesta stressailen milloin kundin;) Eli vähän omituinenhan otushan minäkin täällä palstalla sitten väliin aina olen...Vaikka kuinka yritän ottaa elämän niin ettei turha stressejä ...Nooh...se kyllä sanottava että, oikeesti tässä kotona en enää jaksa ottaa mistään kovin snadista jutusta paineita...juurikaan..;)) Toisinaan vain... ihan turhastakin...:))

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

alitajuinen stressitilanne meillä koko ajan päällä...Milloin mieheni puolesta stressailen milloin kundin;) Eli vähän omituinenhan otushan minäkin täällä palstalla sitten väliin aina olen...Vaikka kuinka yritän ottaa elämän niin ettei turha stressejä ...Nooh...se kyllä sanottava että, oikeesti tässä kotona en enää jaksa ottaa mistään kovin snadista jutusta paineita...juurikaan..;)) Toisinaan vain... ihan turhastakin...:))

tsau:Friidu

Lue lisää

omituisiahan me ollaan kaikki :))
Ihan samoin se menee täälläkin, välillä hihat palaa ja välillä naurattaa ;)
Hyvää yötä sinulle, toivottavasti saat nukuttua.

Anceli kirjoitti:

omituisiahan me ollaan kaikki :))
Ihan samoin se menee täälläkin, välillä hihat palaa ja välillä naurattaa ;)
Hyvää yötä sinulle, toivottavasti saat nukuttua.

hyvä kuitenkin niin.. Hyvää Yötä myös sinulle..

tsau:Friidu

sinulle. Toivottavasti tästä selvitään nyt pelkällä säikähdyksellä. Mentävä nyt nukkumaan kaikesta huolimatta, yritettävä ainakin jos ei muuta niin levätä...Nyt huomaan että, takki vähän tyhjä..Soittavat kyllä tuolta Sairaalasta heti kun tietävät tarkemmin. Otettava nyt tuo kännykkä viereen...

Onneksi tuossa kundi on rauhallinen kun hän ei onneksi nähnyt tätä tilannetta oli poissa kaupassa käymässä silloin kun tämä tapahtui......ja uskoo nyt että, kyllä isä sieltä kotiin tulee ilman muuta;) eikä ole mitään hätää..

tsau:Friidu