Luin tänään aamulla Mormonin kirjasta tarinaa Almasta ja Amulekista, Alman kirjan luvussa 8 alkaen. http://mormonit.fi/kirkon-kirjallisuutta/pyhaet-kirjoitukset-verkossa.html
Minuun teki vaikutuksen Amulekin rohkeus. Omien sanojensa mukaan hän ei ollut elänyt kovin hengellistä elämää, mutta kun sanoma Jeesuksesta kosketti häntä, hän halusi rohkeasti jakaa tämän ilon muiden ihmisten kanssa. Toivon, että minullakin olisi yhtä suuri halu ja rohkeus auttaa muita.
Minuun teki vaikutuksen Amulekin rohkeus. Omien sanojensa mukaan hän ei ollut elänyt kovin hengellistä elämää, mutta kun sanoma Jeesuksesta kosketti häntä, hän halusi rohkeasti jakaa tämän ilon muiden ihmisten kanssa. Toivon, että minullakin olisi yhtä suuri halu ja rohkeus auttaa muita.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Amulek oli yksin uskonsa kanssa kansansa keskuudessa. Varmaan siksi hän oli heikko, mutta silti Herra kutsui hänet auttamaan Almaa saarnaamisessa:
Alma 10
2 Minä olen Amulek; minä olen Aminadin jälkeläisen Ismaelin pojan Giddonan poika; ja tämä oli se sama Aminadi, joka käänsi kirjoituksen, joka oli temppelin seinällä ja jonka Jumalan sormi oli kirjoittanut.
3 Ja Aminadi oli Jerusalemin maasta tulleen Lehin pojan Nefin jälkeläinen, joka Lehi oli sen Joosefin, jonka hänen veljensä kädet myivät Egyptiin, pojan Manassen jälkeläinen.
4 Ja katso, minä olen myös mies, jonka maine ei ole vähäinen kaikkien niiden keskuudessa, jotka minut tuntevat; niin, ja katso, minulla on monia sukulaisia ja ystäviä, ja olen myös hankkinut paljon rikkauksia ahkerilla käsilläni.
5 Kuitenkaan minä kaikesta tästä huolimatta en ole koskaan tiennyt paljon Herran teistä ja hänen salaisuuksistaan ja ihmeellisestä voimastaan. Sanoin, etten ollut koskaan tiennyt paljon näistä asioista, mutta katso, minä erehdyn, sillä minä olen nähnyt paljon hänen salaisuuksistaan ja hänen ihmeellisestä voimastaan, aivan niin, tämän kansan hengissä säilymisessä.
6 Kuitenkin minä paadutin sydämeni, sillä minua kutsuttiin monta kertaa, enkä tahtonut kuulla; minä siis tiesin näistä asioista, vaikka en tahtonut tietää; sen tähden minä jatkoin kapinoimista Jumalaa vastaan sydämeni jumalattomuudessa aina tämän seitsemännen kuukauden neljänteen päivään asti, mikä on tuomarien hallituskauden kymmenentenä vuonna.
7 Ollessani matkalla katsomaan erästä hyvin läheistä sukulaista, katso, Herran enkeli ilmestyi minulle ja sanoi: Amulek, palaa omaan taloosi, sillä sinun on ruokittava Herran profeettaa, eli pyhää miestä, joka on valittu Jumalan mies, sillä hän on paastonnut monta päivää tämän kansan syntien tähden, ja hän on nälissään, ja sinun on otettava hänet vastaan taloosi ja ruokittava häntä, ja hän on siunaava sinua ja sinun huonettasi, ja Herran siunaus on oleva sinun ja huoneesi päällä.
8 Ja tapahtui, että minä tottelin enkelin ääntä ja käännyin takaisin taloani kohti. Ja ollessani menossa sinne tapasin sen miehen, josta enkeli oli sanonut minulle: Ota hänet vastaan taloosi — ja katso, se oli tämä sama mies, joka on puhunut teille siitä, mikä on Jumalan.
Amulekin rohkeus ja luottamus Jumalaan näkyy minun mielestä erityisesti siinä, että vaikka hän ei ollut ehkä kaikista uskollisin, mutta hän silti kuunteli mitä enkelillä oli sanottavaa ja toimi sen mukaan.
Kun me teemme mitä Jumala meidän haluaa tekevän, me annamme Hänelle mahdollisuuden siunata meitä ja muita ihmisiä. Uskollisuus palkitaan!!
Tulee mieleen vuosikymmenten takaa, kun Tupla tai kuitti -televisio-ohjelmassa vanhempi mieshenkilö selosti innoissaan yksityiskohtia kirjasta "Taru sormusten herrasta" aivan kuin olisi puhunut tositapahtumista. Ehkäpä hän itsekin havahtui intoonsa, koska sanoi sitten jotenkin, että eiväthän ne toki tositapahtumia ole.
Itse kunkin olisi syytä välillä havahtua...
Kiitos kommentistasi. Olen usein miettinyt tätä kysymystä, uskonko satukirjaan vai olivat Amulon ja muut Mormonin kirjan henkilöt oikeasti olemassa. En minä Mormonin kirjaa pysty todeksi todistamaan mutta uskon sen olevan totta ja olen kokenut kuinka se ja Raamattu auttavat minua olemaan parempi kristitty. Mutta olen samaa mieltä, että omia uskomuksiaan pitää aina silloin tällöin ravistella ja katsoa, asettuvatko ne uuteen muotoon :)
Olet siis uppoutunut satujen maailmaan syvällisemmin kuin tuo Tupla tai kuitti-kilpailija. Hyvä että edes joskus oassat asettaa kyseenalaiseksi.
Kyllä, olen varmasti uppoutunut pyhien kirjoitusten maailmaan enemmän kuin suurin osa "Taru sormusten herrasta" lukijoista - tai ainakin toivon niin :). Yritän pitää oikeanlaista tasapainoa uskon ja kyseenalaistamisen välillä. Molemmat ovat osoittautuneet käytännön elämässäni oikein hyödyllisiksi. Minkälaisiin asioihin itse luotat? Mitenkä itse tasapainoilet kriittisen kyseenalaistamisen ja luottamisen välillä?
Minkäs sille sitten mahtaa, jos sadut kiehtovat sinua niin paljon, että olet alkanut pitää niitä tosina.
Luottamuksen antaminen jollekin luonnollisesti edellyttää vahvaa näyttöä. Jos jostain asiasta tulee hyvä ja lämmin tunne, se ei sinänsä vielä ole luottamisen arvoinen asia.
skeptinen besserwisser jonka mielestä ei ole yksi oikea maailmankuva se oma.
väärä hänen tapauksessaan, oikea skeptikko kun tutkii ja pohtii.
Yritäpä muotoilla paremmin jos haluat jotain sanoa.
Siis jonkin tarkoittamasi besserwisserin (liekö mormoni) mielestä hänen oma maailmankuvansa ei ole yksi oikea? Siis?
Aivan. Jos nielee Smithin syötin koukkuineen, ei voi puhua aidosta skeptikosta. Aito skeptikko tutkii MK:a ja sen syntyhistoriaa kriittisen ajattelun kanssa.
"Minkäs sille sitten mahtaa, jos sadut kiehtovat sinua niin paljon, että olet alkanut pitää niitä tosina."
Yo. kommentti viittaa siihen, että sen kirjoittanut tietää, ettei nuo tarinat ole tosia. Selväähän on, ettei näin välttämättä ole. Kyseiseltä kommentoijalta kaipaisin hieman valistuneempaa tapaa esittää ajatuksia...
On kyllä tärkeää tutkia MK:ta kunnolla ja myös mormonikirkon syntyhistoriaa. Sieltähän löytyy epämiellyttäviäkin asioita. Ihmisiähän mormonitkin, vaikka välillä kuulee väitettävän, että joillakin olisi sarvet ;) Joka tapauksessa, minusta Smithin tarinaa ei "tieteellisen tarkastelun" puitteissa koskaan tulla julistamaan vääräksi tai oikeaksi. Tai sitä, mikä kirkko nyt on oikeassa ja mikä ei. Tämähän sotisi täysin vapaan tahdon periaatetta vastaan.
Sen kuitenkin tiedän, että sellainen ihminen, joka kuuluu Kristuksen oikeaan kirkkoon, suhtautuu kunnioituksella _jokaista_ kirkkokuntaa kohtaan, ja osallistuu keskusteluihin aina rakentavasti. Jos näin ei ole, kommentoija ei joko ole kristitty tai ei käyttäydy kuin kristitty.
Mk:n synnyssä ei voida sivuuttaa esim. Spauldingin osuutta.
Tokihan jokainen Kristuksen oikeaan kirkkoon kuuluva käyttäytyy niin kuin kristityn kuuluukin. Nyt oli kuitenkin puhe Smithin kirkkoon kuuluvista.
Mitähän tarkoitat?
Tietysti tiedän, että Smithin ja kumppanien tarinat eivät ole sen todempia kuin joulupukkitarinatkaan. Vai onko sinusta valistunutta puhua joulupukista kuin oikeasta henkilöstä?
:) Tarkoittanen yksinkertaisesti sitä, että kirjoitat kuin olisit kaiken yläpuolella, tietäen mikä on totta ja mikä ei.
Jos tietää joulupukin saduksi, tokihan silloin on sen lapsen yläpuolella, joka uskoo joulupukkiin...
Lapsi voi sinänsä olla hyvin onnellinen uskossaan.
Niin niin, JOS tietää :) Et kuitenkaan tiedä. Menee vähän pelleilyksi, parempi lopettaa tähän: ) Olen onnellinen, olin sitten "lapsi" tai sen "yläpuolella oleva".
Sanot, ettet usko että Smithin tarinaa tullaan koskaan julistamaan oikeaksi tai vääräksi. Mormonin kirjan ongelma on kuitenkin se, että vaikket pysty todistamaan Amulek-nimisen miehen eläneen muonaisessa Amerikassa tuhansia vuosia sitten, pystyt vertailemaan kirjan kuvailemaa ihmisten elintapaa. Mormonin kirjan mukaan nefiläisillä oli hevosia, viljaa, vaunuja ja niin edelleen. Arkeologia pystyy ottamaan näihin kantaa. Samoin kirjan kieltä voidaan tutkia ja sen raamatunlainauksia verrata muuhun materiaaliin. Mormonin kirja myös muun muassa kuvailee valtavia luonnonmullistuksia noin 30 jaa. Näinollen olen vahvasti eri mieltä kanssasi siitä, voidaanko Smithin tarinat todentaa vai ei.
Ymmärrän kyllä, että halu todistaa arkeologian ja muiden tapojen kautta MK todeksi tai epätodeksi on suuri, mutta en näe sitä parhaimpana tienä. Siis kummaltakaan kantilta katsottuna. En koe minkäänlaista kiinnostusta todistaa tieteellisen keinoin MK todeksi. On olemassa parempi tapa, jota suosittelen, ja josta vissiin kirjoitinkin. Ainahan noita tutkimuksia tehdään eri asioista ja ennemmin tai myöhemmin niitä joudutaan muokkaamaan paremman tai uudemman tiedon valossa. Toki voit lähteä sille tielle, mutta mielestäni on ensin parempi hoitaa asia niinkuin kirjassa kehoitetaan tekemään.
Kirjan esittämä "read and ask" tapa on paljon nopeampi ja tehokkaampi. Sitäpaitsi lupaushan on melkoinen riski jos kirja on täyttä palturia. Siinä sanotaan, että jos et saa mitään tunnetta tai merkkiä kysyttyäsi vilpittömästi tutkittuasi kirjoituksia, se ei ole totta.
"Sanot, ettet usko että Smithin tarinaa tullaan koskaan julistamaan oikeaksi tai vääräksi."
Voisin muotoilla tämän uudelleen. Jos oletetaan, että mormonismi on totta, mielestäni on Jumalan tahto, että tieteellisin keinoin MK:ta tai mormonismia ei
tulla toteamaan todeksi. Näin täytyy olla, jotta uskolla olisi merkitystä. Jos taas oletetaan, että mormonismi ei ole totta, luulen, että Jumala olisi enemmänkin kiinnostunut siitä, että löydettyäsi totuuden Hän siitä ilmottaisi jollakin tapaa. Et ehdi millään elämäsi aikana tutkimaan jokaista kirkkoa ja osoittamaan jokaisen tieteellisesti vääräksi.
Muuten, jos mielestäsi jo tiedät, että mormonismi ei ole totta, miksi haaskaat aikaa tällä forumilla osoittaaksesi asiasi todeksi? En kysy tätä mitenkään syyttävään tai ärsyyntyneeseen tapaan, minua kiinnostaa vain se, miksi et mieluummin vietä aikaasi etsimässä totuutta jostain muualta? Onko sinulla esim. jotain parempaa tarjottavaa, mistä pidät erityisesti, etenkin jokin valmis kirkko, joka on mielestäsi Jeesuksen Kristuksen perustama?
Varmuudella tiedän, ettei joulupukkia ole olemassa. Hänen mainittu ikänsä on mahdoton. Samoi on täysin mahdotonta, että hän ehtisi aattoillan aikana vierailla joka kodissa, jakaa lahjat ja vielä jutellakin lasten kanssa. Myöskin Aku Ankka on satua. Tupu, HUpu ja Lupu eivät vanhene ollenkaan, mutta ovat viettäneet jo satoja erilaisia jouluja...
Minäkin tiedän ettei joulupukkia ole. Ja olen kovasti huolestunut jos aikuiset ihmiset tosissaan uskovat joulupukkiin.
Kirjoittelen eri palstoilla laajentaakseni kanssaihmisteni tietoisuutta siitä mikä on totuus. Etenkin uskovaisilla ihmisillä on riski jäädä tietämättömiksi siitä miten maailma toimii ja miten heidän piirinsä ulkopuolella ajatellaan. Jaan siis valistuksen valoa rakkaille kanssafilosofeilleni. En siis ole käännyttämässä, vain korjaamassa väärinkäsityksiä ja pistämässä ajattelemaan.
On hyvin yleinen argumentti, ettei Jumalan suunnitelmaan kuulu paljastaa Mormonin kirjan todenperäisyyttä. Hyväksyisin tämän muuten, mutta kirkon johtajat näyttävät olevan eri mieltä. Lainaan Jeffrey A. Hollandin vuoden puhetta parin vuoden takaa:
"For 179 years this book has been examined and attacked, denied and deconstructed, targeted and torn apart like perhaps no other book in modern religious history—perhaps like no other book in any religious history. And still it stands. Failed theories about its origins have been born and parroted and have died—from Ethan Smith to Solomon Spaulding to deranged paranoid to cunning genius. None of these frankly pathetic answers for this book has ever withstood examination because there is no other answer than the one Joseph gave as its young unlearned translator."
Ehdotettu "read and ask"-menetelmä on liian altis virheille. Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset tekevät samaa muista uskonnoista ja muista kirjoista kuin Mormonin kirjasta ja saavat saman vastauksen kuin mormonitkin. Ihmisten tunteet ja päätökset filtteröityvät heidän kokemustensa ja tietomääränsä läpi. Jos he haluavat uskoa, he uskovat. Jos heillä ei ole kykyä lukea kirjaa (mitä tahansa kirjaa) kriittisesti, he luottavat sen olevan totta, koska heidän ystävänsä sanoo niin. Psykologialla on siis siinä liian suuri merkitys.
Kirjan mainostama "read and ask" metodi on petollinen. Samalla tavalla voidaan "tutkia" mitä tahansa kirjaa ja jos vaikka tutkisin Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjaa liftareille -kirjasaagaa samalla metodilla saisin erittäin positiivisia tunteita kirjasta koska pidän siitä. Ko. kirjasta muuten löytyy myös Jumalan viimeinen viesti luomakunnalle, joka muistaakseni kuuluu näin "Pahoittelemme aiheuttamaamme häiriötä. (engl. We apologise for the inconvenience)". Onko kyseinen kirja siis totta, koska siinä sanotaan, että se sisältää Jumalan sanan?
Sen sijaan kun tutkii Joseph Smithin ja kirkon syntyhistoriaa esiin pomppii kaikkea sellaista, jota ei totuutta rakastavalta ihmiseltä ja organisaatiolta osaa odottaa. JS on tuomittu rikollinen mm. huijauksista, kirkko on muokannut D&C:ssa esitettyjä JS:n ilmestyksiä poistaen ja lisäillen sanoja muuttaen merkityksiä täysin päälaelleen, 1950-1970 luvulla kirkko lähetti lähtyssaarnaajat keräämään kirjastoista pois "virheellistä" materiaalia ja tarjosi tilalle omaa uudelleen kirjoitettua kirkon historiaa, kirkon johtajien päiväkirjoihin myönnettiin tutkijoille pääsy vasta vuosia kestäneen kampanjoinnin jälkeen eikä senkään jälkeen vielä kaikkiin päiväkirjoihin jne. Kaikki nämä asiat ja paljon muutakin on käsitelty kirjassa "The Changing Wold of Mormonism", jonka ovat kirjoittaneet Jerald ja Sandra Tanner. Sandra on Brigham Youngin lapsen-lapsen-lapsen lapsi ja Jerard on John Tannerin, joka oli läheinen Joseph Smithin avustaja, sukulainen alenevassa polvessa. Molemmat olivat aktiivisia hartaita mormoneja kunnes tutustuivat paremmin kirkon arkistoihin ja toimintatapoihin, joiden perusteella he ovat kirjansa kirjoittaneet. Kirja löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta:
http://www.utlm.org/onlinebooks/changecontents.htm
Kannattaa ladata PDF-versio, ainakin omasta mielestäni sen on paljon miellyttävämpi lukea.
Mielenkiintoista! Ymmärrän, miksi ajattelette tämän "read and ask" metodin petolliseksi. Ja jos kyse olisi vain "positiivisesta, miellyttävästä tunteesta", olisin samaa mieltä. Tuo kuvaamani tunne on kuitenkin jotain aivan muuta. Vahvistuksen saatuaan ei pysty kieltämään sitä. Uskon, että tällaisia vahvistuksia voi saada kaikesta totuudesta. Esim. Martin Luther on varmasti kokenut tällaista joistain periaatteista. Tai ehkäpä koko työstänsä - sehän oli tärkeä! Samoin ehkäpä Muhammed, ja monet muut ei-mormonit. Totuuden vahvistaminen on Pyhän Hengen rooli.
Johannes 14:26 Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
Johannes 7:17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
Luukas 24:32 Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"
Oppi ja Liitot 9:7-9
7 Katso, sinä et ymmärtänyt; kuvittelit, että minä antaisin sen sinulle, vaikka et käyttänyt harkintaa, paitsi että pyysit minulta.
8 Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.
9 Mutta ellei se ole oikein, sinulla ei ole mitään sellaisia tunteita, vaan ajatuksesi hämärtyvät, niin että unohdat sen, mikä on väärin; sen tähden sinä et voi kirjoittaa sellaista, mikä on pyhää, ellen minä sitä sinulle anna.
Tämä "read and ask" tai "live by the law and then ask" tapa on Jeesuksen opettama tapa. Se ei siis ole mikään mormonien keksimä asia - vai eroaako se mielestäsi jollakin tapaa?
Vielä yksi kommentti tähän:
"En siis ole käännyttämässä, vain korjaamassa väärinkäsityksiä ja pistämässä ajattelemaan."
Tämä on toki hyvä asia. Pidän siitä, että minun uskomukseni haastetaan ja samalla joudun ajattelemaan tarkemmin. Yleensä se kuitenkin vahvistaa omaa käsitystäni :)
Koen oman elämäntapani erittäin hyväksi, enkä ehkä näe selkeästi, miksi haluaisin sitä muuttaa. Siksi kysyisinkin sinulta, miksi haluaisit (vai haluatko edes) mormonin luopuvan uskostaan? Vaikka mormonismi olisikin uskonnon kannalta väärässä, näen sen erittäin hyvänä asiana kenen tahansa elämässä. Miksi? Koska... käskyjen mukaan elävä mormoni on:
-Yleensä terveämpi, koska ei tupakoi tai käytä alkoholia tai muita haitallisia aineita
-Lainkuuliainen. Mormonin tulee olla 100% rehellinen ja noudattaa maansa lakia. Asepalvelus ja oman maan puolustaminen on tärkeää.
-Kouluttaa itsensä parhaalla mahdollisella tavalla ja tekee työtä ahkerasti
-Suhtautuu kaikkiin muihin uskontoihin kunnioittavasti ja yrittää parhaansa mukaan ylläpitää harmoniaa ja rauhaa. (aika harvoin näet mormonin hyökkäävän esim. luterilaisuutta vastaan)
jne.
Sanoitkin, ettet ole ketään käännyttämässä, mutta mitä pahaa näet mormonismissa? Minua kiinnostaa erittäin paljon se, miksi joku kokisi ärtymystä mormoneja kohtaan? Millä tavoin mormonit voisivat olla parempia ihmisiä, ja saada enemmän kunnioitusta myös esim. luterilaisilta?
Kiitos! :)
Minä uskon, että ihminen rajoittaa niin henkilökohtaista kehitystään kuin ihmiskunnan kehitystä antamalla harhaluulojen ja väärien tietojen hallita elämäänsä. Usein ajatellaan, ettei esimerkiksi taikauskosta ole haittaa, mutta toisaalta ennustajalla käytetty aika ja raha voitaisiin käyttää johonkin parempaankin. Mormonismin neuvot vaatimattomasta elämästä ja rehellisyydestä voivat olla positiivisia, mutta toisaalta niiden nimeen vannovat niin kristityt, hindut kuin ateistitkin. Terve elämäntapa ja positiivinen asenne eivät suinkaan ole teistisien uskontojen yksinomaisuutta - mitä ei ole onneksi väitettykään.
Mitäkö pahaa näen mormonismissa? Näen mormonismissa samat ansakuopat kuin kristinuskossa. Moderni kristinusko perustuu Paavalin opetuksiin ja myös Smithin opetukset nojaavat niihin hyvin vahvasti. Kristinusko ja sen myötä mormonismi seisoo tai kaatuu Paavalin myötä. Hyvin harva tiedostaa tätä. Jos etsit täydellistä uskovaista, täydellinen uskovainen on se, joka tietää miksi ja mihin uskoo. Muuten hän on muiden ohjattavissa, eikä hän voi tietää, johdatetaanko häntä harhaan. Tämän vuoksi voin nostaa hattua Smithin opetuksille, joissa korostetaan intelektuellia opiskelua ja asioiden ottamista selvää. Hyvin harva uskonto pitää tietoa yhtä suuressa arvossa.
Ei eroa, mutta ateistina niputankin kaikki teistiset uskonnot kategoriaan "huuhaa" (henkilökohtainen mielipide). Kokemus on aina subjektiivinen ja suhteessa henkilön kyseisen hetken mielentilaan, asenteeseen ja tahtoon. Jotakuinkin kaikki lahkot, jotka korostavat henkilökohtaista "uskoon tulemista" puhuvat suunnilleen tästä samasta asiasta, joka oman käsitykseni mukaan on vain ketju aivokemiallisia reaktioita itseaiheutettujen onnellisuushormonien endorfiinin ja dopamiinin vapautumisesta elimistöön.
Ja jotta se ei nyt jäisi epäselväksi, niin en tunne ärtymystä mormoneja kohtaan sen enempää kuin ketään muutakaan uskonnon harjoittajaa. Korjaan, kuten sanoin, vääriä luuloja myös muilla keskustelupalstoilla, jotka yleensä valitsen palstan vakiokirjoittajien perusteella. Luonnollisestikin käyn keskustelua ihmisten kanssa myös internetin ulkopuolella. Tällä palstalla kirjoittelee paljon ihmisiä, joiden kirjoitukset tarvitsevat kipeästi vastapainoa. Minä ja muutkin olemme milloin mistäkin syystä ryhtyneet sellaisiksi.
Jos olet tyytyväinen uskoosi niin hyvä. Jos pystyt hyväksymään myös sen, että toiset uskovat eritavalla etkä mitenkään pyri vaikuttamaan muiden tapaan uskoa niin vielä parempi ja olen onnellinen puolestasi, että olet löytänyt itsellesi sen uskon joka palvelee omaa elämäntapaasi ja henkisiä tarpeitasi parhaiten.
Siinä olet oikeassa, että useammin toisen vakaumusta vastaan suunnattu "hyökkäys" aiheuttaa vastareaktion, joka vain vahvistaa toisen uskoa, varsinkin sellaisissa tilanteissa joissa uskontokunta korostaa omassa opetuksessaan, että ulkopuolinen maailma ei "ymmärrä" sen oppia. Siis henkilö jonka vakaumusta vastaan hyötkätään kaivaa poteronsa vain syvemmäksi suojautuakseen vihamieliseltä "kranaattitulelta".
Miten mormonit voisivat olla parempia ihmisiä? En tiedä, mutta laajemman hyväksynnän saavuttamiseen vastaus on yksinkertainen. Kasvattamalla paremmin yhteiskuntaan sopivia ihmisiä. Erilaisuudella on seurauksensa ja muu yhteiskunta ei luota erilaisiin ihmisiin. Erilaisuus nostaa esiin oman elämäntavan ja kulttuurin suojamekanismeja. Ihmiset ovat luontaisesti konservatiiveja ja pitävät tilanteista, joita he pystyvät hallitsemaan ja kaikki erilainen koetaan uhkana. Uusi erilainen ajattelutapa ja arvomaailma kyseenalaistaa ihmisten omat käsitykset maailmasta, jonka seurauksena primitiivinen suojatumismekanismi aktivoituu ja erilaisuus pyritään "ajamaan" pois yhteisöstä. Kyse on laumakäyttäytymisestä jossa oman lauman identiteettiä uhkaavat elementit pyritään poistamaan ympäristöstä. Mormonismi ei vain yksinkertaisesti sovi ympäröivään yhteiskuntaan erilaisuutensa takia ja erilaisuutta tullaan aina syrjimään vaikka kuinka puhuttaisiin suvaitsevaisuudesta.
Itselleni on helppoa ainakin hyväksyä, että ihmiset uskovat eritavalla. Mitä tulee pyrkimykseen vaikuttamaan muiden tapaan uskoa, on minun myönnettävä, etten ole asiassa syytön. Itseasiassa, kristitynähän kuuluisi levittää "hyvää sanaa". Tehdä lähetystyötä oli Jeesuksen antama käsky.
Lähetystyö on oleellinen osa kristityn elämää. Se täytyy kuitenkin hoitaa oikealla tavalla, kaikkia kunnioittaen. Sanoma tulisi tarjota oikeasta syystä, eikä tyrkyttäen. Jos joku ei ole kiinnostunut, täytyy jatkaa eteenpäin. Mielestäni on luonnollista, että jos ihminen on kohdannut omassa elämässään jotakin hyvää, hän haluaa jakaa sen muiden kanssa. Tästä syystä kristityn lähetystyö on mielestäni hyväksyttävää. Syynä ei pitäisi olla esim. mielihyvä, jota ihminen kokee, kun muut uskovat samalla tapaa. "Jäsenmäärän kasvattaminen" ylpeyden siivellä on luonnollisesti lähetystyötä väärin motiivein.
Monesta asiasta, mitä kirjoitit, olen samaa mieltä. Erilaisuudella on hintansa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen valmis maksamaan sen. Tähän asti elämässäni se ei ole kuitenkaan ollut vaikeata - oikeastaan päin vastoin. Esim. työhaastatteluissa tulee aina esiin, että olen mormoni kun CV:ssä lukee lähetystyöstä. Tämä ei ole koskaan haitannut työpaikan saantia. Uskontoni ei ole myöskään haitannut kaverisuhteita. Oikeasti, tähän mennessä mormonismi on ollut aina etuna, ei esteenä.
Jos puhutaan mormonismin suosiosta, uskon, että säilyvä konservatismi on enemmän eduksi kuin haitaksi. Uskon esimerkiksi, että luterilaisesta kirkosta tulee eroamaan yhä enemmän ja enemmän jäseniä. Luulen, että tämä johtuu osaksi siitä, että sen kanta vaihtuu siten, että se mahdollimman hyvin myötäilisi sitä, mitä kansa (tai kovimpaa melua pitävät) tahtovat. Loppujen lopuksi käy niin, että vanhemman sukupolven konservatiivit eivät enää pidä lut. kirkkoa suosiossa, mutta samaan aikaan myös nämä muutoksia vaativat eivät ole mielissään, vaan alkavat huutamaan jotakin toista muutosta. Noh, tämä on vain oma teoriani. Toivon kaikkea menestystä luterilaiselle kirkolle ja minulla on monia hyviä kokemuksia sen järjestämistä jutuista.
"Uskoon tuleminen" kuulostaa minusta nykyään aika hassulta. Minulle tulee mielikuva julkkiksesta, joka hakee lisää huomiota uuden mielijohteensa avulla :)
Anyway. Oletko sattumoisin lukenut C. S. Lewisin "Mere Christianity". Luen sitä paraikaa ja mielestäni hän kuvaa erinomaisesti kristinuskoa...
"Jos pystyt hyväksymään myös sen, että toiset uskovat eritavalla etkä mitenkään pyri vaikuttamaan muiden tapaan uskoa"
Jos olet ateisti, mielestäni toimit aivan luonnollisesti yrittäen vakuuttaa muita siitä, että uskonto on "huuhaata". Tässä mielessä myös sinä teet lähetystyötä, ja yrität vaikuttaa muiden tapaan uskoa.
Uskoon tuleminen on käsite jota varsinkin helluntailaiset korostavat. Moni helluntailainen pystyy minuutin tarkkuudella kertomaan sen hetken kun tämä tapahtuu ja se tuntuu olevan aika pitkälti samankaltaista kun mainitsemasi tunne-elämys jota ei pysty kieltämään.
En ole aina ollut ateisti. Olen saanut tiukan fundamentalistisen mormonikasvatuksen, jonka seurauksena jouduin kärsimään lapsuudessani paljon syrjintää ja kiusaamista erilaisuuteni takia. Monet aikuiset unohtavat, että heidän valinnoillaan on seurauksia, jotka ulottuvat sukupolvien yli ja uskonto on yksi niistä. Valtakulttuurista poikkeavasti kasvatetut lapset joutuvat koulumaailmassa raakaan pudotuspeliin, jossa erilaisuus on tulilinjalla ensimmäisenä. Lapset eivät kuitenkaan ymmärää mistä on kyse ja miksi heitä kiusataan. Vanhemmat syyttävät koulua kun se ei pysty suojelemaan heidän lapsiaan, vaikka tosiasiassa kyse on vanhempien tekemistä "huonoista" valinnoista ja heidän kasvatusvastuustaan kasvattaa yhteiskunnan kanssa yhteensopivia kansalaisia. Lapset ovat lapsia, eivätkä he ole suvaitsevaisia vaan reagoivat tunteella jokaiseen tilanteeseen. Suvaitsevainen ajattelutapa ja sen mahdollistava parempi tunteiden kontrollointi kehittyy ihmisessä vasta aikuisempana, joten on epärealistista odottaa kouluikäiset lapset pystyvät suhtautumaan toisiina suvaitsevaisesti jos joukossa on poikkeavuuksia.
Mielestäni on siis täysin perusteltua nostaa esiin MAP-kirkon epäkohtia keskustelussa, jotta ihmiset todella hahmottaisivat mihin ovat päänsä tunkeneet. Panoksena ei kuitenkaan ole ainaostaan heidän oma elämänsä vaan myös heidän jälkeläistensä elämä. Nuo pienet ihmiset joutuvat helposti kokemaan sen kovimman helvetin itse edes ymmärtämättä mistä on kyse.
Lähetystyön minä näen kulttuurisen monimuotoisuuden tuhoamisena. Aktiivista lähetystyötä tekevät uskonnot käytännössä syrjäyttävät alkuperäiskulttuureja omallaan aiheuttaen lisäkitkaa alkuperäiskulttuurin kanssa. Suomalainen alkuperäiskulttuuri on tuhottu goottilaisen ja monen muun ohella kristikunnan ilosanoman levittämiseksi jne. Sama tuhoaminen jatkuu muissa maanosissa. Kyllä sitä ollaan huolissaan luonnon monimuotoisuudesta, mutta kulttuureja näemmä saa tuhota vapaasti mielinmäärin.
Hengellisyys vähenee sitä mukaa kun väestön sivistystaso ja älykkyys kasvaa. Erään tutkimuksen mukaan uskovaisen ihmisen keskimääräinen älykkyysosamäärä on 97 kun ateistilla se on 103.
http://edition.cnn.com/2010/HEALTH/02/26/liberals.atheists.sex.intelligence/index.html
Ero ei ehkä näytä merkittävältä kun katsoo lukuja, mutta se on kuitenkin mielenkiintoinen.
Joo, harmi, että sinulla oli erilainen lapsuus mormonina. En tiedä miksi minua ei koskaan kiusattu uskoni takia. Tosin, kiusattiin välillä kun sain hyviä arvosanoja. Tämänkö perusteella täytyisi vanhempien opettaa, ettei saa menestyä liian hyvin koulussa?
Epäkohta ei ole mielestäni vanhempien tavassa opettaa lapsia, tai jos on, niin enemmänkin siinä, ettei vanhemmat opeta suvaitsevaisuutta. Aika moni on koulussa kärsinyt kiusausta syystä tai toisesta. Se on, niinkuin sanoit, melko normaalia lapselle, ja uskon, että määrätyissä rajoissa lapsi sen kestää, ja se vahvistaa ja valmistaa tulevaa varten. Samoin perheessä on mielestäni oltava edes jonkinlainen kuri - luulen, että lapsikin oikeasti vaatii sitä, vaikkei ehkä tiedostakaan sitä.
Olen käynyt muutamia kouluja ulkomailla nuorempana, ja voin sanoa, että suomessa suhtaudutaan oudosti uskontoon. Siitä ei puhuta niin avoimesti, ja kuten sanoit, erilaista uskoa vieroksutaan. Tämä on yhteiskunnan (eli loppupelissä perheiden, vanhempien) vika.
Toistaen, erilaisuutta on asiassa kuin asiassa. Kirjoittamastasi saan sen kuvan, että erilaisuutta tulisi poistaa kun taas mielestäni sitä pitäisi varjella ja suvaitsevaisuutta opettaa (myös lapsille - jos syrjintään tai kiusaamiseen puututaan ajoissa ja oikein tavoin, kyllä se lapsikin tajuaa mikä on väärin ja mikä ei.) Yksi asia, mikä tuntuu unohtuvan nykypäivän yhteskunnalta on se, että moraalikäsityksiä täytyy opettaa kotona, eikä vastuuta saa jättää esim. tarhojen tädeille, tai koulujen opettajille.
Lapselle voi yrittää opettaa suvaitsevaisuutta, mutta kuten totesin niin lapsi ei vielä prosessoi ja kontrolloi tunteitaan samoin kuin aikuinen. Lapsi elää tunteella ja kun tunne sanoo, että joku on erilainen niin sitä syrjitään ja se pyritään poistamaan ryhmästä oman itsen suojelemiseksi. Kovin moni kohtelee lapsia pieninä aikuisina ja uskoo lapsen pystyvän omaksumaan aikuisten maailman käyttäytymismallit, mutta se on taas lapsellista.
Lähetystyö oikein tehtynä lisää monimuotoisuutta. Jokaiselle tulee antaa vapaus valita. Jos näin tehdään, ja jos siltikin lähetystyön kohde päättää valita uuden "uskon", niin eikö näin ole hyvä? Näin hän on ehkäpä muuttanut elämäänsä parempaan suuntaan. Voi myöhemmin palata aiempaan jos mieli tekee.
Lähetystyötä tekeviä kirkkoja on tuhansia. Monet niistä ovat rajoittuneet vain yhdelle tai muutamalle maantieteelliselle alueelle. Jos ne levittyvät, ne lisäävät monimuotoisuutta. Eiväthän kaikki kohderyhmät käänny... ja jos kääntyvät tai kääntyivät, tehtiin lähetystyö luultavasti miekan avulla...
Ymmärrän kantasi, koska tulet "fundamentalistimormoniperheestä". Ehkäpä vanhempasi eivät ole ymmärtäneet valinnan vapauden tärkeyttä. Omassa perheessäni isä ei kuulu mormonikirkkoon, äitini kuuluu. Kun minulta kysyttiin 8 vuotiaana haluanko mennä kasteelle, sanoin en. Valintaani kunnioitettiin. 9 vuotiaana ilmoitin itse halukkuuteni mennä kasteelle. Sain itse valita, mihin uskon, ja kun minulle näin rakennettiin vapaa ympäristö, valitsin uskonnon, joka miellytti minua.
Olen samaa mieltä siitä, että hengellisyys vähenee sitä mukaa kun väestön sivistystaso kasvaa. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että ihminen luulee itsestänsä enemmän, pärjää paremmin. C.S. Lewisin mukaan Jumalaa vastaan tehty suurin synti eli ylpeys, johon luultavasti myös ensimmäiset vanhempamme lankesivat. Hengellisyyden kiertokulku on ollut osana ihmiskuntaa jo alusta asti: Hengellisyys kasvaa - menestys kasvaa -- ylpeys seuraa -- hengellisyys laskee - menestys laskee - nöyrtyminen seuraa - hengellisyys kasvaa....
Oppineisuus on hyväksi niin kauan kuin se ei johda siihen, että ihminen kuvittelee olevansa suurempi kuin mitä oikeasti on.
Eli, hengellisyys kyllä vähenee kun sivistystaso kasvaa, mutta toisaalta hengellisyys johtaa suurempaan menestykseen.
"The real test of being in the presence of God is that you either
forget about yourself altogether or see yourself as a small, dirty object. It is better to forget about yourself altogether." -C.S. Lewis: Mere Christianity
Diversiteetin poistaminen koulussa syrjittyjen lasten suojelemiseksi on minusta suurempaa tuhoamista kuin lähetystyön tekeminen. Olet oikeassa, ettei suvaitsevaisuutta koskevat opetukset ehkä mene aina perille. Uskon kuitenkin suvaitsevaisuuden opettamisen, kiusaamisesta rankaisemisen jne. olevan parempi tapa kuin oikeasti erilaisuuden poistamisen.
>Oppineisuus on hyväksi niin kauan kuin se ei johda siihen, että ihminen kuvittelee olevansa suurempi kuin mitä oikeasti on.
Uskovaiset ne helposti kuvittelevat itsestään suuria... Narsistit pääsevät suorastaan pätemään.
Omien kokemusteni mukaan esim. ihonväri ei ole aina suurikaan ongelma. Mutta jos vanhemmat pukevat lapsensa pelleksi eli tekevät turhaa erilaisuutta, sellaiseen lapset helpommin tarttuvat. Muistan kun omana kouluaikanani erään hellariperheen pojan perheelle sattui aina kaupunkireissu silloin, kun taikuri saapui kouluun (kerran vuodessa). Kerran sitten opettaja sekoili päivämäärän kanssa ja taikuri tulikin vasta seuraavana päivänä. Poika oli siten muiden mukana taikuria katsomassa. Uskalsikohan kertoa kotona? Hämärästi muista jonkun pojalle vihjailleen, että mitenkäs sinä voit taikuria katsoa. Keskenämme pojan poissaollessa asiaa naureskeltiin jonkin verran, mutta naureskelu taisi kohdistua enemmänkin pojan isään, kun taikuria "pelkäsi".
Jep, samaa mieltä. Ei kuitenkaan kumoa sitä mitä kirjoitin. Kummatkin valitettavia asioita.
On aika rohkeata väittää, että hengellisyys jotenkin haittaisi oppimista tai älykkyysosamäärän kehitystä, tai jotakin muuta. Eikö voisi sanoa juuri toisinpäin?
Kysypä esimerkiksi sairaalasta, ketkä siellä ovat parhaassa kunnossa (olettaen tietenkin samat vaivat)? Luultavasti lista menee näin:
1. Ne, jotka uskovat ja joilla on läheisiä
2. Ne, jotka eivät usko, mutta joilla on läheisiä
3. Huonoimmassa kunnossa ovat ne, jotka eivät usko ja joilla ei ole läheisiä.
Tästä minulla ei ole esittää minkäänlaista tilastollista dataa muuta kuin että näin minulle kertoi eräs ystäväni, joka työskentelee sairaalassa. Luulen, että monet voisivat yhtyä väitteeseen.
Ihonväri ei taida juu olla enää suurikaan ongelma, mutta aikaisemmin oli. Siitä ollaan nyt päästy eteenpäin. Toivottavasti tulevaisuudessa on päästy eteenpäin monista muista esteistä. Jokaisen suomalaisen lapsen olisi hyvä käydä pyrähtämässä isossa omenassa. Sen jälkeen ei suomalaisten keskuudessa asuva erilaisuus paljoa haittaisi :)
Äläpä heittele tälläisiä arvioita, jos sinulla ei ole esittää aiheesta dataa.
Tässä linkki tutkimukseen rukouksen vaikutuksista sydänleikkauspotilaiden paranemiseen.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16569567
CONCLUSIONS: Intercessory prayer itself had no effect on complication-free recovery from CABG, but certainty of receiving intercessory prayer was associated with a higher incidence of complications.
--> Ne jotka tiesivät, että heidän puolesta rukoiltiin saivat enemmän komplikaatioita? Sattumaa? Tuskin ja tutkimuksessa itseasiassa epäiltiin, että ihmiset, jotka tiesivät heidän puolestaan rukoiltavan, olivat kiihtyneempiä ja tämän takia se aiheutti heidän kohdallaan enemmän ongelmia. Uskolla ja rukoilemisella ei siis ole positiivisia vaikutuksia potilaan paranemisen kannalta.
Uskovaisten parempi "kunto" taas selittyy pitkälti sillä, että usein uskovaiset käyttävät vähemmän alkoholia, tupakkaa tai muita elimistölle haitallisia nautintoaineita. Sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen uskon kannalta vaan se on elintapakysymys.
Unohdit ne jotka uskovat ja joilla ei ole läheisiä.
En yhdy väitteeseesi. Olen kuullut eräältä sairaalassa työskentelevältä että eniten kuolemaa (sitten kun se konkreettisesti ja todellisesti on läsnä, ei pelkästään ajatuksena että joku päivä) pelkäävät uskovaiset. Uskonnottomat kohtaavat kuoleman usein rauhallisemmin ja tyynemmin. Tästäkään ei tosin tilastollista dataa minulla.
Joo unohdetaan tuo väite tai ajatus.... dataa ei löydy, ja muutenkin näitä tutkimuksia löytyy joka lähtöön, mittaaminen on vaikeaa....
Minusta lasten syrjintä ei johdu niinkään lapsen erilaisuudesta, vaan kykenemättömyydestä toimimaan sosialisissa tilanteissa. Jos lapsi tuntee vierastavansa koulukavereitaan, nämä alkavat vierastaa häntä. Elleivät lapsen vanhemmat ole varustaneet tätä kyvyllä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, tätä odottaa pitkä kiusaamisen ja yksinäisyyden kierre. Uskonnot, jotka korostavat jäsentensä erilaisuutta ja hyvyyttä sekä paheksuvat "maailman" syntistä elämää, kasvattavat lapsia, jotka eivät kykene ystävystymään oman uskontonsa ulkopuolisten lasten kanssa. Olen varma, että valtaosa koulusyrjinnästä juontaa juurensa tämänkaltaisista ongelmista.
Voi olla ihan totta. Onneksi lapsuudessani olin kouluni ainoa mormoni sisarusteni lisäksi, joten oli pakko tulla toimeen. Suurin osa kavereistani olivat "normaaleja", enkä muista, että mormonismi olisi koskaan ollut haitaksi. Perheitä ja mormoniperheitä on joka lähtöön. Joissain mormoniperheissä ollaan (ehkä liian) tiukkoja, joissain annetaan lapselle suurempi vapaus. Se, miten mormonivanhemmat toimivat ei aina heijasta sitä, mitä kirkossa opetetaan. Olen huomannut, että ne jäsenet, joilla on ollut tiukka kuri tai vähemmän "vapaata tahtoa mukaileva kasvatus" ovat enemmän skeptisiä ja negatiivisia kirkkoa kohtaan, luonnollisesti.
Itse en ole kohdannut kirkon sellaisia virallisia opetuksia, joissa kehoitetaan pitämään itseä parempana kuin muut. Syntiä toki kehoitetaan karttamaan (niinkuin varmasti suurimmassa osassa kirkoista), mutta kyse on enemmänkin filosofiasta "hate the sin, love the person" - ehkä helpommin sanottu kuin tehty.
Tässä vielä muutama kirkon virallinen opetus aiheeseen liittyen:
"...kun me pyrimme peittelemään syntejämme tai tyydyttämään ylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja pienimmälläkään vääryydellä, katso, taivaat vetäytyvät; Herran Henki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt, se on sen miehen pappeuden eli valtuuden loppu." (Oppi ja Liitot 121)
"We cannot exercise control, or dominion, or compulsion upon our wives or children, or any others in any degree of unrighteousness.
If we do any of these things, the powers of heaven are withdrawn. The Spirit of the Lord is grieved. The very virtue of our priesthood is nullified. Its authority is lost." (Profeetta Hinckley)
Kävin mormonikirkossa, tästä on pitkä aika, muistan onnellisen tunteen, palaan tänne takaisin. Mormonit ovat käyneet meilläkin ja sain heiltä konkreettista apua, he ovat hyväkäytöksisiä ja miellyttäviä ihmisiä.
Rukoilen Jumalalta että löytäisin tehtäväni. Usein olen mennyt kirkon ohi menemättä sisään.
Kiva, että olet saanut konkreettista apua. Toivottavasti löydät tehtäväsi :) Sillä aikaa, tee sitä mistä pidät ja tee valinnat parhaan ymmärryksesi mukaan. Jos olet menossa väärään suuntaan, sinut kyllä pysäytetään, hehe. Olet aina tervetullut jumalanpalveluksiimme! Minäkin koen onnellisuutta monesti niiden aikana. Käyn joskus myös toisien kirkkokuntien palveluksissa ihan mielenkiinnosta ja mielen avarruksesta. Toissapäivänä vietin mukavan hetken Bahin (?) "open mic" illassa...
Luin taman keskustelun ja minusta oli mielenkiintoista kun taalla puhuttiin siita miten todellinen kristitty kayttaytyy. Kristushan sanoi: "rakastakaa toisianne, siita teidat tunnetaan opetuslapsikseni". Myoksin Han sanoi: "hedelmistaan te heidat tunnette".
Nama kaksi ohjetta todella auttavat minua etsimaan totuutta ja "hyvia hedelmia" ja esimerkiksi etsimaan vastauksia kysymyksiin kuten: onko mormonin kirja totta?
Minakin olen ymmartanyt etta todellisen kristityn elama vaatii todella halua ja rohkeutta. Kun ihminen uskoo, niin se johtaa vaistamatta tekoihin, uskohan ilman tekoja on kuollut. Myoskin se etta usko ei ole asioiden taydellista tietamista aiheuttaa tarpeen valtavalle maaralle rohkeutta ja halua. Kuten galileo sanoi, minakin toivon etta minulla olisi enemman halua ja rohkeutta elaa uskoni mukaan ja olla nain valikappaleena hyvan tekemiseen.
Entä miten todellisen Smithin uskoisen kuuluu käyttäytyä? Kristittyjen käytösvelvollisuudesta on puhuttu kyllä paljon.
Koska me mormonit uskomme olevamme kristittyjä, kun me puhumme siitä, miten kristityn tulisi elää, laskemme itsemme siihen mukaan. Minä itse tunnen hengenheimolaisuutta suurimpaan osaan kristityistä, koska meillä on yhteinen tavoite tehdä hyvää, seurata Jumalan opetuksia ja olla Jeesuksen opetuslapsia. Valitettavasti kaikki kristityt eivät tunne samalla tavoin mormoneja kohtaan ja ymmärrän kyllä, miksi he ajattelevat, että meidän uskomme on kovin erilaista heidän uskostaan. Olen siitä huolimatta löytänyt monia läheisiä ystäviä muista kristikunnista ja meillä on usein rakentavia keskusteluja uskostamme.
Siis vaikka muut kristityt kuuluvat mielestänne perkeleen kirkkoon, te haluatte lukea itsennen heidän joukkoonsa. Selväksi tuli.
Kristittyjen käyttäytymiseen ei kyllä minun tietääkseni kuulu moniavioisuus, joka teillä on jopa ikuinen periaate. Kyllä nykykristityt lukevat sen haureudeksi.