Välillä herää kysymys että miksi? Miksi ateistit jaksavat väittää naama punaisena että heillä on nyt se oikea totuus ja kaikkien tulisi se tietää, vaikka heidän totuutensa ei olisikaan kenenkään tietyn henkilön tai ryhmän esille tuomista ja sanoman levitystä? Eihän ateistit usko mihinkään tai jos uskovat niin uskovat sitten johonkin alkuräjähdykseen tai apinasta muuttuneiden ihmisten elonjäämistaistelusta vuosimiljoonien aikana.Ketä kiinnostaa? Olen usein miettinyt että miten puolustan omaa ateismiani ja mihin perustan väitteeni että kuulun kyseiseen ryhmään? Ateismini perustana voisi sanoa olevan halu tietää totuus. Totuus siitä että tiedän mikä minä olen.(lintu,lentokone, ei..ihminen)! Uskon että kaikilla ihmsillä on taipumus etsiä eri tavoin totuutta, joskus joku löytää sen päivän lehdestä ja joku taas pullosta.
Totuuden peruspuolustus on se että minä itse uskon asian olevan niin kuin sen väitän olevan, mutta tarviiko kaverini uskoa?
Voin kertoa paskan tarinan.
Väitän että naapurini on oikeasti ihmissusi koska epäilen yöllisiä ääniä, jotka kantautuvat naapurini puolelta.Vaikka kuinka minulle väitettäisiin muuta niin jossain sisimmässäni tiedän että "tuo naapurin perkele lähtee joka yö ulvomaan ja pyydystelemään variksia tuosta minun pihalta." se on minulle totuus.
Nyt astuu kuvaan viheliäinen pastori Puuppo, joka eräänä kauniina päivänä koputtaa oveeni ja kertoo että naapurini voi olla ihmissusi, koska hänen kirjansa "simsalabim" kertoo ihmissusista ja itseasiassa Puupolle oli kerrottu koulussa jo että ihmissusia on olemassa.Puuppo oli siis ollut hereillä koulussa.
Mietin hetken ja kiitän pastoria. Pastori kiertää kaikki korttelini talot ja jokaisessa uskotaan nyt että naapurini on vaarallinen tiesmikä. Menen sohvalleni ja rupean miettimään.
-Olikohan Puuppo oikeassa ja onkohan sittenkään naapurini ihmissusi? Jotenkin minusta tuntuu että hän on. En uskaltaisi mennä yöllä pihalle jos vaikka naapuri olisi siellä?
Seuraavana päivänä avaan läppärini.Näpytän www.onkonaapuriniihmissusi.com.En löydä hakemaani vaan eksyn johonkin pediaan missä kerrotaan enemmän ihmisistä ja susista.
Päässäni välähtää että eihän naapurini voi olla kuin ihminen, koska se on kaikkien luonnonlakien vastaista.
Ymmärsin yskän (paitsi naapurini ylisuurta selkäkarvoitusta) ja päätin kertoa asiasta pastorille.
Koputin oveen ja pastori avasi.
-Päivää.-Pastori sanoi.
-Päivää.Minulla on sinulle uutinen! Ihmissusia ei vo olla olemassa. Se on mahdotonta!
Pastori raivoaa minulle 2 tuntia ihmissusien olemassaolosta ja sen jälkeen paiskaa oven kiinni niinkuin hänen kirjassaa käsketään. Nyt voin rauhassa mennä kotiini katsomaan televisioo ja olla rauhallisella mielellä ettei naapurini syö minua. Pastori Puuppo tosin kiertää minun ja naapurini talon kaukaa yhä edelleen.
Eräänä päivänä naapurini löydetään teloitettuna kotoaan ja jäljet viittaavat koko muuhun kyläyhteisöömme.Seuraavaksi on varmaan minun vuoroni?
THE END.
(Ei kannata taputtaa)
Totuuden peruspuolustus on se että minä itse uskon asian olevan niin kuin sen väitän olevan, mutta tarviiko kaverini uskoa?
Voin kertoa paskan tarinan.
Väitän että naapurini on oikeasti ihmissusi koska epäilen yöllisiä ääniä, jotka kantautuvat naapurini puolelta.Vaikka kuinka minulle väitettäisiin muuta niin jossain sisimmässäni tiedän että "tuo naapurin perkele lähtee joka yö ulvomaan ja pyydystelemään variksia tuosta minun pihalta." se on minulle totuus.
Nyt astuu kuvaan viheliäinen pastori Puuppo, joka eräänä kauniina päivänä koputtaa oveeni ja kertoo että naapurini voi olla ihmissusi, koska hänen kirjansa "simsalabim" kertoo ihmissusista ja itseasiassa Puupolle oli kerrottu koulussa jo että ihmissusia on olemassa.Puuppo oli siis ollut hereillä koulussa.
Mietin hetken ja kiitän pastoria. Pastori kiertää kaikki korttelini talot ja jokaisessa uskotaan nyt että naapurini on vaarallinen tiesmikä. Menen sohvalleni ja rupean miettimään.
-Olikohan Puuppo oikeassa ja onkohan sittenkään naapurini ihmissusi? Jotenkin minusta tuntuu että hän on. En uskaltaisi mennä yöllä pihalle jos vaikka naapuri olisi siellä?
Seuraavana päivänä avaan läppärini.Näpytän www.onkonaapuriniihmissusi.com.En löydä hakemaani vaan eksyn johonkin pediaan missä kerrotaan enemmän ihmisistä ja susista.
Päässäni välähtää että eihän naapurini voi olla kuin ihminen, koska se on kaikkien luonnonlakien vastaista.
Ymmärsin yskän (paitsi naapurini ylisuurta selkäkarvoitusta) ja päätin kertoa asiasta pastorille.
Koputin oveen ja pastori avasi.
-Päivää.-Pastori sanoi.
-Päivää.Minulla on sinulle uutinen! Ihmissusia ei vo olla olemassa. Se on mahdotonta!
Pastori raivoaa minulle 2 tuntia ihmissusien olemassaolosta ja sen jälkeen paiskaa oven kiinni niinkuin hänen kirjassaa käsketään. Nyt voin rauhassa mennä kotiini katsomaan televisioo ja olla rauhallisella mielellä ettei naapurini syö minua. Pastori Puuppo tosin kiertää minun ja naapurini talon kaukaa yhä edelleen.
Eräänä päivänä naapurini löydetään teloitettuna kotoaan ja jäljet viittaavat koko muuhun kyläyhteisöömme.Seuraavaksi on varmaan minun vuoroni?
THE END.
(Ei kannata taputtaa)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olisiko minun pitänyt hyväksyä pastorin väitteet tutkimatta asiaa sen enempää? Olisiko minun pitänyt jakaa oma totuuteni muiden tietämättömien naapureideni kesken? Tarina olisi voinut olla ihan kumminpäin tahansa ja ihmissusia voisikin olla olemassa ja pastori voisi olla vaikka puhuvan perunan muodossa, mutta halusin vaan esittää että kannattaa tutkia ja punnita kuulemiaan väitteitä ennenkuin muodostaa oman totuuden jonkun kirjan tai vanhan uskomuksen perusteella ja saada muut mukaan. Netissä olevan tiedon totuutta en nyt tässä lähtisi kauheasti puolustelemaan.
Jos unohdetaan edellinen tarina ja keskitytään siihen miten perustella ma totuus toiselle?
Mielestäni totuuden todistaminen muille on yhtä tärkeää kuin itselle vaikka joku nyt voi vetää herneen nenään ja sanoa hernenenässä että -vain itsellä on merkitystä. Ei se ole niin. Jos tämä maailma pyörisi vain yksilöiden ympärillä niin lajimme olisi jo sukupuutossa. Meidän pitää jakaa uskonnolliset totuudemme niin kuin jaamme esimerkiksi politiittiset näkemyksemme ja suosikki urheiluseuramme. Me olemme ryhmäeläimiä ja siksi meidän tulee pyrkiä rakentamaan yhteisiä hyväksihavaittuja mielipiteitämme ja näin rakentaa toimivampaa maailmaa.
No miksi me hyötyisimme siitä että kaikki olisivat "oikean" totuuden todistajia? Kaikki erimielisyydet, jotka johtuvat uskonnollisista näkemyksistä vahingoittavat loppupeleissä koko väestöä.
Taistelupareja on niin monta kuin on taistelioitakin. Islam vs krist, krist vs ateistit, islam vs kaikki, krist vs krist jne. Jos voisimme vähentää näistä idioottimaisista yhteentörmäyksistä johtuvia ongelmia, me voisimme rakentaa yksinkertaisesti parempaa maailmaa jos se on kerta määränpäämme?
Miksi sitten juuri ateismi?
Ateismi ei tuota kenellekkään mitään haittaa.piste.
Jos vähän syvällisemmin mietitään niin kaikissa teistisissä uskonnoissa on aina vihollisia.Aina joku paha. Vastakkaisasettelun aika on alkanut sanois Kekkonen.
Jos emme usko mihinkään ulkopuoliseen henkimaailman pahaa joka ajaa tovereitamme pahoille teille, alamme arvostamaan heitä ihmisinä ja heidän ratkaisujaan inhimillisemmältä kannalta.
Tiede on ateismin paras kaveri. Tiede on oikeasti kaikkien kaveri jos haluaa ottaa tieteen leikkiinsä mukaan. Tiedettä tarvitsemme ja se on ainoa oikea reitti meidän ihmisten totuuden etsimisessä. Taide on vähän niin kuin hyvä komedia tai trilleri, mutta tiede on uutiset, jotka palauttavat meidät ns maanpäälle ja kertoo keitä me olemme ja mihin olemme menossa. Tarvitsemme tiedettä ja ihmisten vapaampaa suhdetta tieteeseen. Mieleemme palautuvat niin kirja,- kuin ihmisroviotkin.Synkkiä aikoja tieteelle, mutta meidän ei pidä elää menneessä eikä aina kaivella kaikenmaailman ristiretkiä ja Euroopan täydellistä pysähtyneisyyttä. Meidän tulee elää tässä hetkessä ja tulevaisuudessa.Toivottavasti paljon viisaampina totuudesta.
Olkaa vaikka joulutorttuja, mutta älkää lytätkö toisen totuutta ilman
todisteita. Älkääkä esittäkö että tietäisimme jo kaiken kaikesta.
Keskustelkaa. Älkää perseilkö!