Miksi ihmiset kieltävät sielun kuolemattomuuden etenkin adventtikirkko kulkee tuon kiellon edellä - lähes, taikka jokainen jäsen kieltää ihmisen sielun kuolemattomuuden. Mutta sen sijaan suurin osa sivistyneistöstä korkeasti koulutetuista ihmisistä maailmassa uskovat sielun kuolemattomuuteen ja siten jälleen syntymiseen, eli sielun palaamiseen aineelliseen verhoonsa jälleen.
Oppi jälleensyntymiseen, on ollut esim: Intiassa ja on ohjannut heidän ajatussuuntaa tuhansia ja taas tuhansia vuosia Intian kansan enemistön käsityksiä. Mutta tämän totuuden unohtivat Eurooppalaiset aivan kuin huomaamattaan keskiaikana, ja siten se lakkasi vaikuttamasta ihmisen siveelliseen kehitykseen. Ja se oli todella suuri vahinko. Mutta nykyaika antaa hieman viitteitä siitä, että se on palaamassa vallankin sivistyneistön piirissä heidän ajatuksiin - mieleen: monenlaisten pulmallisten elämään liittyvien kysymysten mahdollisena ongelmallisiin kysymyksiin liittyvänä selvittäjänä.
Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö suuriin historiallisiin uskontoihin liittynyt jälleensyntyminen eli sielun kuolemattomuus ja palaaminen jälleen ingarnoitumisen kautta aineeseen - fyysiseen muotoon. Se liittyi uskontoihin aivan perusajatuksena. Egyptissä oli jälleensyntyminen sivellisyyden perusteena, ja juutalaisten keskuudessa sen omaksuivat Fariseukset sen aivan yleisesti, ja Uuden testamentin lausunnoissa se ilmenee Johannes Kastajaa pidetään Eliaan uutena ruumiillistumana.
Kristinopin alku aikoina euroopassa, oli tämä jälleensyntymis oppi painanut syvälle leimansa silloisten johtajien sisäisiin ajatuksiin. Kirkkohan tuolloin yritti hartaasti hävittää jälleensyntymisoppia, mutta turhaan, sillä kaikki syvälle sielunsa henkeen antautuneet opin puolustajat, kuin Origeneeksen ja Bonaventuuran ajasta saakka kaikki syvällä sielunsa hengessä olevat omaksuiva syvästi tuon sielun kuolemattomuuden, kuten Parecelsus, Böhme. Ja suuret Italialaiset ajattelijat Giordano Bruno ja Campanella,
Saksalaiset viisaustiteen parhaat ajattelijat Schopenhauer, lessing, Hagel, Leibnitz, Herder ja Fichte, ovat aina puhuneet sielun kuolemattomuudesta. Näistä suurista ajattelijoita kautta maailman on aivan huima määrä ollut, jotka ovat aina uskoneet sielun kuolemattomuuteen ja jälleen syntymiseen, heitä on Suomessakin hyvin monia - monia, he ovat usein Lääkäreitä professoreja tieteen tekijöitä, ja tutkijoita atomifyysikkoja tähtitieteilijöitä, ynnä ynnä muita hyvin nlukeneita, Kumpijako meidän mieluummin tulee uskoa Kirkkoja vaiko edellä mainittuja tutkijoita ja tieteen huipulla työskenteleviä? Helmomont mm: esittää De Revolutione Animarum nimisessä teoksessaan kahdessasadassa väitökysymyksessä kaikki ne todistukset, joilla voidaan puolustaa sielujen palaamista ihmisruumiisiin, juutalaisen käsityksen mukaan.
Englantilaisista ajattelijoista puolustivat sitä suurella oppinaisuudella ja tarkkuudella Cambridgen Henry More, Gudword ja Hume, he pitivät sitä järjellisimpänä kuolemattomuus-periaatteena.
Oppi jälleensyntymiseen, on ollut esim: Intiassa ja on ohjannut heidän ajatussuuntaa tuhansia ja taas tuhansia vuosia Intian kansan enemistön käsityksiä. Mutta tämän totuuden unohtivat Eurooppalaiset aivan kuin huomaamattaan keskiaikana, ja siten se lakkasi vaikuttamasta ihmisen siveelliseen kehitykseen. Ja se oli todella suuri vahinko. Mutta nykyaika antaa hieman viitteitä siitä, että se on palaamassa vallankin sivistyneistön piirissä heidän ajatuksiin - mieleen: monenlaisten pulmallisten elämään liittyvien kysymysten mahdollisena ongelmallisiin kysymyksiin liittyvänä selvittäjänä.
Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö suuriin historiallisiin uskontoihin liittynyt jälleensyntyminen eli sielun kuolemattomuus ja palaaminen jälleen ingarnoitumisen kautta aineeseen - fyysiseen muotoon. Se liittyi uskontoihin aivan perusajatuksena. Egyptissä oli jälleensyntyminen sivellisyyden perusteena, ja juutalaisten keskuudessa sen omaksuivat Fariseukset sen aivan yleisesti, ja Uuden testamentin lausunnoissa se ilmenee Johannes Kastajaa pidetään Eliaan uutena ruumiillistumana.
Kristinopin alku aikoina euroopassa, oli tämä jälleensyntymis oppi painanut syvälle leimansa silloisten johtajien sisäisiin ajatuksiin. Kirkkohan tuolloin yritti hartaasti hävittää jälleensyntymisoppia, mutta turhaan, sillä kaikki syvälle sielunsa henkeen antautuneet opin puolustajat, kuin Origeneeksen ja Bonaventuuran ajasta saakka kaikki syvällä sielunsa hengessä olevat omaksuiva syvästi tuon sielun kuolemattomuuden, kuten Parecelsus, Böhme. Ja suuret Italialaiset ajattelijat Giordano Bruno ja Campanella,
Saksalaiset viisaustiteen parhaat ajattelijat Schopenhauer, lessing, Hagel, Leibnitz, Herder ja Fichte, ovat aina puhuneet sielun kuolemattomuudesta. Näistä suurista ajattelijoita kautta maailman on aivan huima määrä ollut, jotka ovat aina uskoneet sielun kuolemattomuuteen ja jälleen syntymiseen, heitä on Suomessakin hyvin monia - monia, he ovat usein Lääkäreitä professoreja tieteen tekijöitä, ja tutkijoita atomifyysikkoja tähtitieteilijöitä, ynnä ynnä muita hyvin nlukeneita, Kumpijako meidän mieluummin tulee uskoa Kirkkoja vaiko edellä mainittuja tutkijoita ja tieteen huipulla työskenteleviä? Helmomont mm: esittää De Revolutione Animarum nimisessä teoksessaan kahdessasadassa väitökysymyksessä kaikki ne todistukset, joilla voidaan puolustaa sielujen palaamista ihmisruumiisiin, juutalaisen käsityksen mukaan.
Englantilaisista ajattelijoista puolustivat sitä suurella oppinaisuudella ja tarkkuudella Cambridgen Henry More, Gudword ja Hume, he pitivät sitä järjellisimpänä kuolemattomuus-periaatteena.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.