Olen nähnyt monia järkeviä jumala-todistuksia. En ole koskaan nähnyt todisteita siitä, että Jumalaa ei ole. (Älä kommentoi tuota, vaan seuraavaa tekstiä)
Miksi olet ateisti? Tai miksi et ole ateisti?
Miksi olet ateisti? Tai miksi et ole ateisti?
Kysymys teisteille ja ateisteille
Kyselijä
391983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000002780718
Oheessa ihan järkevä jumala-todistus.
Ylistys sinulle, Vaaleanpunainen Yksisarvinen Näkymätön Elefantti! o/
Kysymys ylipappi Keelle: saako lahkoon liittyä vaikka onkin kommunisti...? o.O;
;)
Vaaleanpunaisen Yksisarvisen näkymättömän elefantin kirkkoon, (jonka perustaja ja ylipappi olen) liityttäessä realisoidaan kaikki omaisuus käteiseksi rahaksi, jonka jälkeen se siirretään minun osoittamalleni tilille. Koska kirkon jäsenet elävät Vaaleanpunaisesta näkymättömästä yksisarvisesta elefantista, sen avulla ja vienolla ohjauksella.
Maallista omaisuutta ei silloin tarvita mihinkään. Joten on sama oletko kommunisti vaiko rikas porvari.
Hassua.. Itse en ole nähnyt yhtä ainoata järkevää todistusta jumalista. Vain näitä: "hammasharjalla on suunnittelija -> ihmisellä on suunnittelija", "koska Raamatussa lukee niin", "kuka sitten loi evoluution", "maapallo on liian täydellinen elämälle" jne...
Jumalilla ei ole enää mitään syytä olla ja se riittäköön todistukseksi. Jumalia ei siis tarvitse enää säätilojen selittämiseen, metsästysonneen, ihmislajin syntymiseen, sairauksien poistoon, avaruuden ilmiöihin, elämän syntymiseen...
Lisäksi minusta kaikkivaltiaan, kaikkivoipan, kaiken luojan, jne. palvominen on aivan naurettava ajatuksenakin (siis se, että sellainen kaikkeus voisi välittää jonkun yksittäisen ihmisen uskomisesta tai uskon puutteesta. Tämähän ei uskomasta estä.).
Siksi olen ateisti.
Jos uskoisin jumaliin, niin silloin olisi yhtä perusteltua uskoa, että Taikaviitta on todellinen hahmo.
Minä olen ateisti koska en usko jumalaan.
Et ole koskaan nähnyt todisteita siitä, että jumalaa ei ole, koska ihmisillä joilla on tarve todistella uskomuksiaan, epäilevät itse omia uskomuksiaan. Miksi tarvitsee todistaa jotain mitä ei ole? Eihän ihmisen tarvitse todistella mitään jos hän on täysin varma.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vastauks.html
Mut kasvatettiin maailmaan, joka on jaettu kahteen osaan: todellisuuteen ja satuun. Mun vanhemmat eivät koskaan kehottaneet mua uskomaan mihinkään yliluonnolliseen, ajattelivat, että jos tyttö haluaa alkaa uskomaan, alkakoon itsekseen... o.O
Joten kuulin Jumalan ja yleensä uskontojen olemassaolosta ensimmäistä kertaa luullakseni tarhaikäisenä. Se saattoi tapahtua joulujuhlan yhteydessä; joka tapauksessa kysyin heti kotona äidiltä, mitä Jumala tarkoittaa. Äiti kertoi kristinuskosta, ja lisäsi: "Jumala on satua, jonka keksivät sellaiset ihmiset, jotka pelkäävät kuolemaa."
Skeptikkona esitin tietty heti ja vuosien mittaan myöhemmin muutamia lisäkysymyksiä kuolemasta ja uskosta, mutta Jumala jäi vieraaksi. Koulussa ja muuallakin mua on yritetty turhaan käännyttää (olenpa sitä varsin itsekin kokeillut); en osaa uskoa muuhun kuin maailman todellisuuteen.
Toisaalta, ota nyt siitäkään selvää.. :D
Olen monesti miettinyt, olisinko alkanut uskomaan itsekseni korkeampiin voimiin, jos en olisi koskaan kuullut puhuttavan Jumalasta tai jumaluuksista yleensä... Tuskin. Mielikuvitukseni rajoittuu tämänpuoleiseen. =) Joten olisin siinäkin tapauksessa tuomittu ateismiin.
Raamatun mukaan elämme maailmassa jossa olemme erossa Jumalasta, jonka yhteyteen meidät alunperin luotiin.
Ihminen näkee sitä mihin katsoo. Ateisti tuijottaa koko ajan äänekkäästi jumalankokoista reikää todellisuudessa eikä siltikään näe.
Uskalsin vuosien pähkäämisen jälkeen SANOA ITSE Jumalalle että suostun siihen, että Hän ilmaisee itsensä Minulle.
Tilastollisesti kait n. 5.000.000.000 ihmistä maailmassa olettaa että jonkinlainen jumala-taho on kaiken todellisuuden perustana.
Kaipa he kaikki ovat väärässä...
Sitäpaitsi, who cares. Jos jumala sittenkin sattuu olemaan olemassa niin mitä sellainen joulupukkihahmo muka MINULLE mahtaa!!! HAH! MINÄHÄN EN *I*T*S*E* KUULU TODELLISUUDEN PIIRIIN!!
Joo...
Kait se on tullut, ateismi siis, luonnostaan, kun kaikki muu mitä on yritetty minulle trykyttää on ollut enemmän tai vähemmän epä-loogista.
Äitini on kyllä kova uskis, ja hän on kaikkia juttuja yrittänyt, suojelusenkeleitä ja muita, minulle uskotella. Mutta ei vaan ole mennyt jakeluun. Vieläkin (olen yli 40) hän on kovin huolissaan siitä että joudun helvettiin, kun en usko "jeesukseen".
Ensimmäiset muistikuvat minulla on aiheesta joskus 6-7v ikäisenä pyhäkoulusta. Minä en ollenkaan tahtonut hyväksyä pyhisopen väitettä että olen syntinen, sillä en minä ollut tehnyt mitään väärin (silloin). Panin kampoihin ja minut pantiin luokasta ulos "häpeämään". Elävästi on jäänyt mieleen se kun äitini kutsuttiin puhutteluun: Kun tuo poika on niin mahdoton, on aina on eri mieltä. Sain siitä kotiarestia, ja olin erittäin vihainen. Olihan tämä suuri vääryys.
Kerran erehdyin menemään kotini lähellä olevaan lennokkikerhoon, siellä meni pari ekaa kerta ihan ok, kunnes sitten kerran vetäjät alkoivat pitää jotain hartaustilaisuutta, ja kertomaan meille "herran rakkaudesta". Lähdin oitis pois.
Pitkin koulua kiusasin sitten uskisopeja nällä mun vastaväitteillä. Joskus sain huomautuksia, joskus olin rehtorin puhuttelussa (oli kyllä fiksu mies, sanoi että älä ota niin vakavasti).
15v oli sitten iso yhteenotto äidin kanssa kun halusin erota kirkosta, ja kieltäydyin menemästä rippikouluun. Noh en saanut erota, mutta en myöskään mennyt riparille. Heti 18v täyettyäni erosin sitten, voi olla että oli jopa samana päivänä.
Mutta summasummarum. Mielestäni yliluonnolliseen uskominen ei vain ole järkevää. Kautta aikain on ollut taikauskomuksia, jotka rationaalinen tiede on sittemmin todistanut vääriksi.
Ja näin tulee jatkumaan. Kyllä kaikki maailmankaikkeuden vielä selittämättömät asiat, tulee tieteellisesti selvitettyä. En näe mitään perustetta sille että tieteen kehitys olisi jollaintavoin saavuttanut määränpäänsä.
Ja sitten kenties kaikkei tärkein. Minä koen suunnatonta lohtua ja turvaa siinä että minä itse päätän omista asioistani, olen itse vastuussa teoistani tai tekemättäjättämistäni, sekä siitä että elämä loppuu joskus, ja lakkaan olemasta.
DOG
Antiikin Kreikassa sana kyynikko syntyi koiraa tarkoittavasta sanasta.
Olen ateisti, koska en usko jumalaan. En usko jumalaan, koska minulla ei ole syytä moiseen uskoa (todiste, havainto, perustelu, selitysmekanismi jne jne jne...)
Ja mitä niihin jumaltodistuksiin tulee: niissä on aina jokin kohta (yleensä useampia), jotka eivät ole järkeviä tai aiheuttavat eriskummallisen tilanteen/tilanteita.
===========
"The bible is bullshit, the Koran is a lie, the bagavad gita did not fall from the sky
These are the books that were written by men.
They've caused wars, now follow if you can"
- - Corporate Avenger, "The Bible is Bullshit"
[email protected]
QUOTE: "Olen ateisti, koska en usko jumalaan. En usko jumalaan, koska minulla ei ole syytä moiseen uskoa (todiste, havainto, perustelu, selitysmekanismi jne jne jne...)." QUOTE
Et sinä mikään ateisti ole. Juuri nuo syyt, joilla perustelet ateismiasi asettavat sinut uskovaisten kanssa samalle viivalle, hekin näet vaativat todisteita uskolleen...
QUOTE: "Ja mitä niihin jumaltodistuksiin tulee: niissä on aina jokin kohta (yleensä useampia), jotka eivät ole järkeviä tai aiheuttavat eriskummallisen tilanteen/tilanteita." QUOTE
Mitä jumalatodistuksiin tulee, ne ovat filosofisia spekulaatioita vailla mitään kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Ihminen siinä vain miettii olematonta ja käyttää oman kulttuuriperimänsä käsitteitä ilmaistakseen ja luodakseen omaa kognitiivista karttaa todellisuutensa hahmottamiseksi.
PS! Koskas perustelet maagisen näkemyksesi pyhistä kirjoista rationaalisesti? "They've caused wars..."
Minulla on takana vaiheikas historia uskon ja uskonnon alalta. Lapsena pidin juttuja judeokristillisestä Jumalasta huuhaana ja Jeesuskin oli vain tyyppi josta aina puhuttiin radiossa pääsiäisenä. Pyhäkoulussa en käynyt koskaan, eikä minulle kotonakaan yritetty antaa mitään uskonnollista tai ateistista kasvatusta. Ehkä se oli virheratkaisu, sillä ala-asteella pakkosyötetty uskonto (ensimmäinen luokanopettajani oli oikein hurskas kristitty) sekoitti pääni pahoin. Vielä myöhäisteiniksi asti pelkäsin ihan tosissani niin Jeesusta, Jumalaa kuin Saatanaakin.
Niihin aikoihin aloin kuitenkin tutkiskella sekä Raamattua että sen historiallisia kehitysvaiheita. Mitä enemmän opin, sitä järjettömämpänä uskonnon dogmat alkoivat näyttäytyä. Minulle aukeni pian, että kristinusko on kuin korttitalo, jonka pienikin logiikan tuulenpuuska voi hajottaa palasiksi. Luonnollinen kehitysvaihe oli ateismiin siirtyminen kaksikymppisenä.
Ehdin elää täytenä ateistina ehkä vuoden ennen kuin tajusin että jokin oli pielessä. Usein kuulee puhuttavan "jumalan muotoisesta aukosta", joka ateistille jää. Minusta tuntui että olin väkisin poistanut tuosta aukosta jotain, joka siihen kuului. Minulla oli jo pitkään ollut tuntemus jonkinlaisesta läsnäolosta, jota olin nimittänyt Jumalaksi, mutta nyt kun olin hylännyt sen, tunsin tehneeni virheen. Lopulta totesin, ettei minusta ollut ateistiksi, vaan päädyin siihen vaihtoehtoon, joka on minulle luontevimman tuntuinen: agnostinen teismi.
En edelleenkään katso olevani "uskossa", en pidä mitään uskontoa toista oikeampana (vaikka monissa niistä on kyllä filosofisesti hyviäkin ajatuksia) enkä usko minkään uskonnon jumalkäsityksen vastaavan "todellista Jumalaa". En myöskään väitä ymmärtäväni itse Jumalan läsnäolon tuntemustani, vaan myönnän että kyse voi olla yhtälailla alitajunnan luomasta kangastuksesta kuin jostakin suuresta universaalista voimasta. Tiedän vain, että olen onnellisempi kun en yritä väkisin kieltää sen olemassaoloa.
Noh, mieluummin olisin ihan vain ihminen ilman minkäännäköistä määritelmää uskonnollisuudestani tai uskonnottomuudestani (kirjoitinkohan oikein?). Mutta kun meidät ei-uskovat luokitellaan lokeroon ateistit, niin kai minun on sitten kuljettava tällä pallolla määritelmällä "ateisti".
Minulle tämä ei ole mikään valinta, minä vain yksinkertaisesti en usko mihinkään. Eihän sitä tiedä, vaikka jonain päivänä kokisinkin jonkun ihme valaistumisen, mutta epäilen. Olen aika jalat-maan-pinnalla -tyyppi...
et siis usko mihinkään , et myös jumalaan. Olet näin ollen ateisti.Ateisti tarkoittaa sitä joka ei usko jumalaan tms.
Sanaa on yritetty lisätä arvolatauksia (negatiivisia) mutta ei se siitä miksikään muutu;)
Niin, ateistihan minä kuulemma sitten olen, kun elämänkatsomukseni on tällainen kuin se on. Kun kaikelle pitää näköjään antaa jokin määritelmä tai nimitys. Vaikkei tämä välinpitämättömyyteni uskontoja kohtaan omaan elämääni millään lailla vaikutakaan, niin kuitenkin se kuulemma määrittelee minut ateistiksi. Hassua, jos nimitän itseäni ateistiksi, se kuulostaa siltä kuin noudattaisin jotain jäykkää linjaa tietyssä ismissä. Ja kun en tosiaan tässä mitään ismejä noudata, niin siksi en oikein pidä nimityksestä "ateisti".
Meniköhän sekavaksi? Yllättävän vaikea asia selitettäväksi, näköjään.
että näin. Ateismi vain kertoo yhden asian ihmisestä. Samoin kuin esimerkiksi sanat nainen, vasenkätinen.Se että on ateisti ei oikeastaan kero mitään muuta henkilöstä.
Jos vaikka sanon olevani ateisti mitä voit tietää sen perusteella minusta?
ISMI = OPPI
Selitäppäs mitä oppeja ovat esim.svetisISMI, alkoholISMI,anakronISMI???
Ystävällisesti toivoo hän!
Mitä on tuo ananasa... mikä lienee, niin kerron sitten.
ihan tosi ismi tarkoittaa myös "ominaista tai tyypillistä käyttäymistä" ja elottomien yhteydessä yleistä ilmiötä.
Joo, ja aatetta se tarkoittaa myös. Ja sitä se ainakin mulle merkitsee ateismi sanassa.
Jos musta tuntuu siltä, etten pidä määritteestä ateisti omalla kohdallani, niin saan kai vapaasti tuntea niin... Ei tämän nyt niin syvälliseksi tarvitse mennä... =)
no ei siinä mitään. kukin saa kutsukoon itseään miksi huvittaa. Ihmetyttää vaan kun jotkut (jotka eivät ole ateisteja) haluavat määritellä sanat ja käsitteet uudelleen antaakseen niille pahan maineen. Ikäänkuin se tekisi ihmisistä enemmän uskovia. (tarkoitan siis joitain uskiksia).
Toi anakronismi muutes tark. semmoista vanhanaikaisuutta tai asiaa olemassaolo vielä nykyään on kummastus koska se on niin vanhanaikainen.
Tämä meni taas ihan jonninjoutavaksi paskaksi.
Päinvastoin, musta vaikuttaa siltä että jokainen täällä on vastannut asiallisesti omien kokemuksiensa perusteella juuri siihen kysymykseen, mitä sä kysyit. Jos se on jonninjoutavaa paskaa, sä olet itse sen lähde.. x)
...Vai haluatko tarkentaa? Kyllä me idiootit vastaillaan...
Ootteko tosiaankin täysiä idiootteja
jo on aika mielenkiintoista
valvooko teitä jokin valvoja pikku keen lisäksi
Huomasitko mikä ero on vastauksilla A)olen ateisti koska en usko jumalaan
B)en usko jumalaan koska olen ateisti
?????
Kun kysyy oikeita kysymyksiä voi saada oikeita vastauksia
Lyhyt vastaus: Koska kärsin uskonpuutteesta jumalolentoihin. En näe perusteltuna olettaa sellaisia olevan olemassa, aivan kuten koen esimerkiksi antiikin kreikan taruolentoja kohtaan.
Miksi sitten päädyin tähän mielipiteeseeni onkin pidempi juttu, oma perheeni on kohtalaisen uskonnollinen, ei mitään viikottaista kirkossa käyntiä, mutta lapsuudessani minut opetettiin rukoilemaan ja kristinuskon perus-asiat tulivat tutuiksi, olinkin ns. uskossa varmasti melkein rippikouluikään saakka, tosin jo siihen mennessä oli perinteinen kristinusko kärsinyt silmissäni tietynlaisesta uskonpuutteesta ja uskoni kohdistui enemmän johonkin universaaliin jumalaan, jota mikään tietty uskonto ei edustanut. Raamattu oli minulle enemmänkin eräs pohdinto mahdollisen Jumalan luonteesta. Rippikoulun käyminen vain vahvisti tätä käsitystäni, kysymyksiini en saanut tyydyttävää vastausta, olisi pitänyt vain luottaa uskoon eikä kyseenalaistaa.
Pikkuhiljaa sitten vieraannuin uskonnoista yhä enemmän, mitä enemmän ristiriitaisuuksia ja suoranaista typeryyttä niiden piirissä näin. Mitään selvää rajaa, koska minusta tuli ateisti on hankala sanoa. Ateismini on kuitenkin agnostista laatua, en väitä pystyväni osoittamaan niin Jumalan kuin minkään muunkaan olemattomuutta, mutta koska alkuperäisessä viestissä viitattiin tällaisen asian todistamiseen laitan tähän loppuun linkin asiasta:
http://www.secularhumanism.org/library/fi/schick_21_1.html
Kyseinen linkki ei nyt edusta suoranaisesti minun käsitystäni asiasta vaikka perustelut varsin vahvat ovatkin.
>>Olen nähnyt monia järkeviä jumala-todistuksia. En ole koskaan nähnyt todisteita siitä, että Jumalaa ei ole.>Miksi olet ateisti? Tai miksi et ole ateisti?<
Koska käsitän, ettei jumalaa ole järjellä perusteltavissa.
Olen ateisti koska en usko jumalaa/koska mielstäni jumalaa ei ole olemassa.
Vaikka negaatiota ei voida todistaa ei se tee asiasta välttämättä totta eikä edes todennäköistä. Voidaanhan vastaavanlaisia väitteitä keksiä lukematon määrä.
Itse olen ateisti koska en usko mihinkään jumalaan enkä muuhunkaan yliluonnolliseen.
Olivatko muinaiset dinosaurukset ateisteja?
Oliko heillä jumala (jumalia)?
Jos oli, niin oliko heillä samat jumalat kuin näillä Homo sapiensin edustajilla?
Oliko dinoilla vapahtajia?
Entä oliko dinosaurusten synnit lunastettu pyhällä verellä?
Pääsivätkö dinosaurukset taivaaseen?
Ps. Miksi Homo sapiens on niin itsekeskeinen, että kuvittelee koko maailman uskontohistorian ulottuvan vain itseensä. Jos Jumala on, miksi hän olisi kiinnostunut vain ihmisen tekemisistä.
Ihmisen esiintymisen ajanajakso maapallon elinkaaresta on korkeintaan kuin 1 mm:n matka välillä Helsinki-Lahti.
kohtasin Vapahtajan.
Olkoon niin.
En ole ateisti siksi, koska olen uskonut pienestä pitäen, enkä ole, toistaiseksi ainakaan, menettänyt uskoani. Epäilyksen hetkiä minulla on kylläkin ollut, varsinkin murrosiässä.
En valinnut olevani ateisti. Ajauduin siihen. Yritin uskoa Jumalaan ja kaikkeen tuohon liittyvään, mutta uskominen osoittautui naurettavan vaikeaksi ilman mitään todisteita. En halua uskoa Jumalaan, josta en ole varma onko mitään Jumalaa ylipäätänsä olemassakaan. Kuuntelen sydäntäni siis.
jumalan olemassaolotodistuksia, myös siksi ateisti.
Kristinuskokin on vain sekoitus vanhoja myyttejä ja uskomuksia, kun en usko zeukseen niin en usko jahveenkaan.
Uskovaisuus sinänsä ei ärsytä ollenkaan, pikemminkin päinvastoin, se kiehtoo ihmisyydessä jollain tavalla. Suurisuuhihhulit helvetteineen, tekopyhine korulauseineen ja pelastuneen rintojen röyhistely ja ylimielinen pöyhkeily sitäkin enemmän.