koirarotu

opettele lukemaan

dsalskdja kirjoitti:

opettele lukemaan

Löytyy metsästä nimittäin Supikoira ihku pörröpää eikä hauku

olen halunnut pikku koiran ja mielessä olisi chihuahua. Olen miettinyt kyllä muitakin esim. Kiinanpalatsikoira. Olen 14v ja mietin itsekkin pystynkö ottaa koiran hoidettavaksi. Minä en mikään hirveä koiraihminen ole että hyppisin tuolla päivät pitkät koiran kans ja kiertelisin joka näyttelyssä. Koira olisi minulle ennemmin seura koira, mutta hoitaisin tietysti kaikki tarpeet mahdollisimman hyvin ja huolehtisin mahdollisimman hyvin. En tiedä mikä tässä on näin vaikeaa kun en tavallaan uskalla ottaa koiraa jos en hoida sitä hetken päästä ja se annetaan pois. En kuitenkaan haluaisi antaa ja luulen ettei minusta ole antamaan koiraani pois mutta silti... Kun meillä on nyt n. 8v sekarotuinen, kultaisennoutajamme(kuollut) pentu enkä käytä sitä hirveästi lenkillä tai ole muutenkaan sen kanssa niin voiko se tarkoittaa että en hoida omaa koiraani vai onko omaan koiraan jokin eri kiintymys?

peppiii1 kirjoitti:

olen halunnut pikku koiran ja mielessä olisi chihuahua. Olen miettinyt kyllä muitakin esim. Kiinanpalatsikoira. Olen 14v ja mietin itsekkin pystynkö ottaa koiran hoidettavaksi. Minä en mikään hirveä koiraihminen ole että hyppisin tuolla päivät pitkät koiran kans ja kiertelisin joka näyttelyssä. Koira olisi minulle ennemmin seura koira, mutta hoitaisin tietysti kaikki tarpeet mahdollisimman hyvin ja huolehtisin mahdollisimman hyvin. En tiedä mikä tässä on näin vaikeaa kun en tavallaan uskalla ottaa koiraa jos en hoida sitä hetken päästä ja se annetaan pois. En kuitenkaan haluaisi antaa ja luulen ettei minusta ole antamaan koiraani pois mutta silti... Kun meillä on nyt n. 8v sekarotuinen, kultaisennoutajamme(kuollut) pentu enkä käytä sitä hirveästi lenkillä tai ole muutenkaan sen kanssa niin voiko se tarkoittaa että en hoida omaa koiraani vai onko omaan koiraan jokin eri kiintymys?

Lue lisää

Ihan ensimmäiseksi kannattaa miettiä miksi haluat koiraa, oikein todella miksi? Siksi, että olisi kivaa, että on oma koira/kun se on hienoa/muillakin on vai siksi, että haluat itsellesi kaverin, joka pitää sinusta ja on aina valmis kanssasi lenkille ja leikkimään (mutta vaatii silti joka päivä vähintää n.1,5h lenkkeilytystä, ruokinnat, leikittämistä, kouluttamista)? Listaa vaikkapa paperille syitä miksi koiraa haluat ja mieti ovatko ne hyviä syitä koiran hankkimiseksi, kysy vanhemmiltasi heidän mielipidettään listastasi (ja ole rehellinen listaa tehdessäsi). Koira voi elää parhaimmillaan yli 15-vuotiaaksikin, oletko valmis sitoutumaan näin pitkäksi aikaa? On siis hyvä, että epäröit koiran ottamista ja mietit oletko siihen valmis. Se on pitkäaikainen sitoumus, jossa sinä olet vastuussa elävästä olennosta ja sen hyvinvoinnista. Olet vielä nuori, mitä mieltä vanhempasi ovat? Vaikka itse koiran hoitaisitkin, niin he siitä kuitenkin viimekädessä ovat vastuussa niin kauan kuin olet alaikäinen, tarvitset siis myös heidän suostumuksensa.

Se, ettet hoida teidän koiraanne, ei välttämättä kerro siitä, ettet hoitaisi omaa koiraasi, mutta ei se toisaalta minusta kovin paljoa koiran hankkimiseenkaan kannusta. Sovi vanhempiesi kanssa, että sinä otat hoitovastuun koirastanne vaikkapa pariksi viikoksi (tai mielellään jopa kuukaudeksi). Tänä aikana sinä ruokit koiran, lenkität sen, leikität sitä, hoidat sen koulutuksen, mahdolliset pesut ja muut hoitotoimenpiteet. Jos jaksat koiraa tuon ajan hoitaa ilman, että se sinusta tuntuu rasittavalta tai vaivalloiselta, niin ala vasta sitten todella harkita sitä oman koiran hankintaa (sillä sitä samaa sinun pitää oman koirasi kanssa jaksaa vuosikausia eteenpäin, joka päivä).

Chihuahua ei ole pienestä koostaan huolimatta mikään kaikkein helpoin koira. Ne ovat isoja koiria pienessä ruumiissa. Niillä on usein vahva tahto ja ne tarvitsevat aivan yhtä laisen koulutuksen ja kasvatuksen kuin isotkin koirarodut. Oletko todella tutustunut rotuun ja sitä mieltä, että se olisi sinun juttusi vai haluatko chihun vain sen takia, että ne ovat nyt "muotia"? Jos siihen päädyt, että olet koiran valmis ottamaan, niin sinuna miettisin ensin millaisia ominaisuuksia haluaisit koiralla olevan (koko, turkki, luonne jne.) ja käy sitten järjestelmällisesti koirakirjaa läpi ja tee lista sopivista roduista, joista otat tämän jälkeen vielä selvää lisää (koirakirjat, rotujärjestöjen nettisivut jne). Jos mahdollista niin pyri myös tutustumaan ja tapaamaan ihan livenä valitsemiesi rotujen edustajia, näin saat kuulla omistajien kokemuksia rodusta ja näet millaisia koirat ovat luonnossa. Kun olet muutamaan sopivaan rotuun tarkemmin tutustunut, niin osaat varmasti niistä itsellesi sopivimman valita. Muista ottaa koiraa valitessasi huomioon myös nykyinen koiranne, sen sukupuoli ja luonne, tuleeko se hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa ja millainen koira sille sopisi kaveriksi.

Pohdi koiran ottamista rauhassa ja ajan kanssa. Jos päädyt siihen, ettet ole valmis koiranomistajaksi niin älä ota sitäkään pettymyksenä, olet vielä nuori ja ehdit vanhempana kyllä omistaa montakin koiraa jos siltä tuntuu, nyt voit vaikka keskittyä perheenne ja muiden tuttujen koirien hoitamiseen. Jos taas päädyt koiran ottamiseen, käytä rauhassa aikaa rodun valintaan (ole avoin kaikille mahdollisille roduille, niin löydät sen itsellesi sopivimman) ja rotuun tutustumiseen ennen kuin koiran hankit.

MK kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi kannattaa miettiä miksi haluat koiraa, oikein todella miksi? Siksi, että olisi kivaa, että on oma koira/kun se on hienoa/muillakin on vai siksi, että haluat itsellesi kaverin, joka pitää sinusta ja on aina valmis kanssasi lenkille ja leikkimään (mutta vaatii silti joka päivä vähintää n.1,5h lenkkeilytystä, ruokinnat, leikittämistä, kouluttamista)? Listaa vaikkapa paperille syitä miksi koiraa haluat ja mieti ovatko ne hyviä syitä koiran hankkimiseksi, kysy vanhemmiltasi heidän mielipidettään listastasi (ja ole rehellinen listaa tehdessäsi). Koira voi elää parhaimmillaan yli 15-vuotiaaksikin, oletko valmis sitoutumaan näin pitkäksi aikaa? On siis hyvä, että epäröit koiran ottamista ja mietit oletko siihen valmis. Se on pitkäaikainen sitoumus, jossa sinä olet vastuussa elävästä olennosta ja sen hyvinvoinnista. Olet vielä nuori, mitä mieltä vanhempasi ovat? Vaikka itse koiran hoitaisitkin, niin he siitä kuitenkin viimekädessä ovat vastuussa niin kauan kuin olet alaikäinen, tarvitset siis myös heidän suostumuksensa.

Se, ettet hoida teidän koiraanne, ei välttämättä kerro siitä, ettet hoitaisi omaa koiraasi, mutta ei se toisaalta minusta kovin paljoa koiran hankkimiseenkaan kannusta. Sovi vanhempiesi kanssa, että sinä otat hoitovastuun koirastanne vaikkapa pariksi viikoksi (tai mielellään jopa kuukaudeksi). Tänä aikana sinä ruokit koiran, lenkität sen, leikität sitä, hoidat sen koulutuksen, mahdolliset pesut ja muut hoitotoimenpiteet. Jos jaksat koiraa tuon ajan hoitaa ilman, että se sinusta tuntuu rasittavalta tai vaivalloiselta, niin ala vasta sitten todella harkita sitä oman koiran hankintaa (sillä sitä samaa sinun pitää oman koirasi kanssa jaksaa vuosikausia eteenpäin, joka päivä).

Chihuahua ei ole pienestä koostaan huolimatta mikään kaikkein helpoin koira. Ne ovat isoja koiria pienessä ruumiissa. Niillä on usein vahva tahto ja ne tarvitsevat aivan yhtä laisen koulutuksen ja kasvatuksen kuin isotkin koirarodut. Oletko todella tutustunut rotuun ja sitä mieltä, että se olisi sinun juttusi vai haluatko chihun vain sen takia, että ne ovat nyt "muotia"? Jos siihen päädyt, että olet koiran valmis ottamaan, niin sinuna miettisin ensin millaisia ominaisuuksia haluaisit koiralla olevan (koko, turkki, luonne jne.) ja käy sitten järjestelmällisesti koirakirjaa läpi ja tee lista sopivista roduista, joista otat tämän jälkeen vielä selvää lisää (koirakirjat, rotujärjestöjen nettisivut jne). Jos mahdollista niin pyri myös tutustumaan ja tapaamaan ihan livenä valitsemiesi rotujen edustajia, näin saat kuulla omistajien kokemuksia rodusta ja näet millaisia koirat ovat luonnossa. Kun olet muutamaan sopivaan rotuun tarkemmin tutustunut, niin osaat varmasti niistä itsellesi sopivimman valita. Muista ottaa koiraa valitessasi huomioon myös nykyinen koiranne, sen sukupuoli ja luonne, tuleeko se hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa ja millainen koira sille sopisi kaveriksi.

Pohdi koiran ottamista rauhassa ja ajan kanssa. Jos päädyt siihen, ettet ole valmis koiranomistajaksi niin älä ota sitäkään pettymyksenä, olet vielä nuori ja ehdit vanhempana kyllä omistaa montakin koiraa jos siltä tuntuu, nyt voit vaikka keskittyä perheenne ja muiden tuttujen koirien hoitamiseen. Jos taas päädyt koiran ottamiseen, käytä rauhassa aikaa rodun valintaan (ole avoin kaikille mahdollisille roduille, niin löydät sen itsellesi sopivimman) ja rotuun tutustumiseen ennen kuin koiran hankit.

Lue lisää

En hanki chihua mielestäni sen takia että esitän sillä niinkään... onhan se mukava kantaa sylissä muiden nähden ym. mutta en mää sitä varmaan hankkisi jos oisin ihan varma et otan sen muodin takia:) Mutta ihmettelen miten chihut ym. pysyy laihoina, ihmisillä jotka vaan haluavat koiran, vaikka eivät välttämättä tiedä siitä mitään (esim. paris hiltonin kaltaiset. En kyllä tiedä tietääkö hän paljon koirista, mutta ei hän siltä vaikuta että hän hyppii niiden kanssa päivät pitkät...?) Ja miksi chihua ei vois ottaa kuka vaan taakaksi, niinkuin lapsenkin voi saada kukavaan taakaksi? jos koiraa rakastaa niin kyllä sitä varmaan hoitaakin... :)?

peppii123 kirjoitti:

En hanki chihua mielestäni sen takia että esitän sillä niinkään... onhan se mukava kantaa sylissä muiden nähden ym. mutta en mää sitä varmaan hankkisi jos oisin ihan varma et otan sen muodin takia:) Mutta ihmettelen miten chihut ym. pysyy laihoina, ihmisillä jotka vaan haluavat koiran, vaikka eivät välttämättä tiedä siitä mitään (esim. paris hiltonin kaltaiset. En kyllä tiedä tietääkö hän paljon koirista, mutta ei hän siltä vaikuta että hän hyppii niiden kanssa päivät pitkät...?) Ja miksi chihua ei vois ottaa kuka vaan taakaksi, niinkuin lapsenkin voi saada kukavaan taakaksi? jos koiraa rakastaa niin kyllä sitä varmaan hoitaakin... :)?

Lue lisää

Siinä kyllä käydään ihan sama prosessi läpi, mutta lapsensaanti on huomattavasti isompi vastuu kuin koiran. Siis tarkoitan, että ei noita asioita kannata verrata, niiden merkitys ei ole lainkaan sama. Lapsensaanninkin "voi perua", mutta raskasta se on. Raskasta on myöskin koirasta luopuminen, tiedän sen, vaikka monta koiraa on jo meidänkin perheestämme tullut elonsa loppuun. Vaikka tietää, ettei vaihtoehtoja ole, niin siltikin iso nainen itkee monet ikävän itkut.

Pienessä koirassa, kuten chihu, on myöskin monia varjopuolia. Se saa helposti vammoja, ei ole helppo kouluttaa, ja mikä usein unohtuu, Suomessa on pitkä ja kylmä talvi. Chihu ei pärjää sitä ilman vaatetusta, eikä siltikään mitään pitkiä lenkkejä tee pakkasilla. Kun vertaa siihen, että meillä on pikkukoira (säkäkorkeus ehkä noin 25 senttiä), niin sitä ei mikään sää estä, ja koskaan ei ole liian kova pakkanen sen mielestä. On hyvin huoletonta eloa näin lapsiperheessä, kun koira on pieni, mutta kuitenkin "vankempaa tekoa". Mutta mitä koulutuksen helppouteen tulee, niin meidän pieni koira on kaikkein pippurisin koiristamme, eli tarkka pitää olla koulutuksen kanssa.

Ja kyllä, omaan koiraan kiintyy enemmän. Mitä enemmän koiran kanssa aikaa viettää, ja mitä enemmän sitä hoitaa, sen enemmän siihen kiintyy. Ja erityisesti pentuaikana koiran kanssa saa ajankulumaan kuin siivillä. Vaikka se onkin tavallaan rankkaa välillä, niin se on myöskin palkitsevaa. Voin kertoa, että sisäsiisteyskasvatus ainakin saattaa olla jopa hermoa raastavaa, mutta toisaalta, uusin tulokkaamme ei kolmannen päivän jälkeen tehnyt mitään sisälle, vaan pyysi ulos, jos oli tarve. Toki myöskin muuten aikaa vietimme paljon pihalla. Sitten taas toinen ääripää, kolmas koiramme. Se ei tuntunut millään hoksaavan, että sisälle ei ole kovinkaan suotavaa tehdä. Vielä monen kuukauden jälkeen se vaan saattoi suhauttaa lattialle, ilman mitään miettimistä, että oliskohan kivempi tehdä ulos. Samoilla metodeilla molemmat, ei papereita, ei toruja, vaan ainoastaan siivottiin pois, ja tarjottiin ulostekomahdollisuutta.

Mutta jos epäilyttää, niin voithan vielä haaveillakin vaan. Muistan ikäni sen ihanan tunteen, jonka vuosien haaveilun jälkeen koin, kun ensimmäisen ihan oman koirani sain, olin juuri täyttänyt 18 vuotta. Siihen mennessä olin jo vuosia ulkoiluttanut toisten koiria, saanut tuttavan kennelissä oppia ja vastuuta mm. pentujen hoitamiseen, imenyt kaikenlaista tietoa ja odottanut sitä omaani. Niin ja sain pitää hoitokoiria. Noh, sain sitten sellaisen "ongelmakoiran", eli aloitin kyllä hyvin vaativasta projektista, mutta se kannatti. Mutta rahaa minulla ei ollut ostaa kallista omaa, tämän koiran kanssa pääsin kuitenkin monien harrastusten pariin, kunhan käytösongelmat saatiin hoidettua pois. Hitaasti, ja ongelmakerrallaan ratkaisten.

Eli, elämää on edessä, joten voit huoleti vielä siirtääkin koiran hankintaa. Ennen pitkää tulee eteen opiskelemaan lähtö, muutto lapsuudenkodista, ja koiran kanssa kaikki nuokin tuovat omat haasteensa kuvioon. Koiran kanssa ei enää voi kavereiden kanssa hengailla, jäädä koulun jälkeen shoppailemaan tai muuta, vaan koira menee kaiken tuon ylimääräisen edelle. Toki, itse en noita muita kaivannutkaan. Ja sitten se iso kysymys, eli raha. Sitä ei noina vuosina ollut liiemmin, joten aina piti vaan omaa vyötä kiristää. Koulumatkoja ei ollut varaa kulkea bussilla, (fillarilla pakkasessa se ei aina ollut ihan hirveän mukavaa) koska linkkikorttirahat tarvittiin koiraan, Koiran sairastuminen heilautti budjettia aina pahasti pitkäksi aikaa. Mutta siltikin, aina pärjättiin, vaikkakin valintoja joutui tekemään usein.

Sitä en tiedä, miten chihut saa pysymään laihoina, en ole sillä mielellä asiaa miettinyt, mutta luulen, että samoin kuin muutkin koirat; liikunnalla ja aktiviteetilla sekä oikealla ruokinnalla. Tosin Paris Hiltonillahan voi olla vaikka mitä palkattuja ulkoiluttajia koirille, ja jossain ohjelmassa jonkun koira juoksi juoksumatolla, kun se laihdutti.

Taakkaa ei kenenkään tule tieten tahtoen itselleen ottaa. Vastuu toisen elämästä on kova, niin myös lemmikin kohdalla. Jos haluaa koiran, ei sitä useimmiten koe taakaksi. Sama se on lastenkin kanssa. Raskaita aikoja on ollut, ja varmasti tulee jatkossakin olemaan, mutta ei heitä kyllä taakaksi koe, päinvastoin, itselleni ovat voimavara, se asia, jonka vuoksi jaksaa jatkaa eteenpäin, vaikka aina ei ihan huvittaisikaan kaikki asiat (kuten tiedossa oleva raskas työpäivä).

peppii123 kirjoitti:

En hanki chihua mielestäni sen takia että esitän sillä niinkään... onhan se mukava kantaa sylissä muiden nähden ym. mutta en mää sitä varmaan hankkisi jos oisin ihan varma et otan sen muodin takia:) Mutta ihmettelen miten chihut ym. pysyy laihoina, ihmisillä jotka vaan haluavat koiran, vaikka eivät välttämättä tiedä siitä mitään (esim. paris hiltonin kaltaiset. En kyllä tiedä tietääkö hän paljon koirista, mutta ei hän siltä vaikuta että hän hyppii niiden kanssa päivät pitkät...?) Ja miksi chihua ei vois ottaa kuka vaan taakaksi, niinkuin lapsenkin voi saada kukavaan taakaksi? jos koiraa rakastaa niin kyllä sitä varmaan hoitaakin... :)?

Lue lisää

Sulla tais nyt mennä tosta mun vastauksestani ne tärkeimmät pointit ohi, tai toivottavasti ainakin mietit niitä itsekses oikein todella!

"En hanki chihua mielestäni sen takia että esitän sillä niinkään... onhan se mukava kantaa sylissä muiden nähden ym. mutta en mää sitä varmaan hankkisi jos oisin ihan varma et otan sen muodin takia:)"

Chihukin on koira (ihan yhtä lailla kuin isommatkin lajitoverinsa), ja sillä on neljä jalkaa, jotka on tarkoitettu kävelyyn. Se ei siis ole mikään lelu tai koristekoira, jota kannellaan ympäriinsä vaan se osaa ja sen pitääkin saada kävellä ihan itse.


"Ja miksi chihua ei vois ottaa kuka vaan taakaksi, niinkuin lapsenkin voi saada kukavaan taakaksi? jos koiraa rakastaa niin kyllä sitä varmaan hoitaakin... :)?"

Koira on koira, ja loppupeleissä vain koira. Lapsi on ihminen, vanhempiensa lihaa ja verta, heidän jälkeläisensä. Suhde näihin kahteen, koiraan ja lapseen on (tai terveellä ja normaalilla ihmisellä pitäisi olla) aivan erilainen, eikä sitä voi edes verrata tai käyttää perusteluna koiran hankintaan. Lapsestaan hyvin harva on valmis luopumaan vaikka uhmaikä tai teini-ikä olisivat kapinaa täynnä tai asunto liian ahdas tai rahat tiukassa, koirasta sen sijaan saatetaan joutua luopumaan jos sen koulutus ja kasvatus ei ole onnistunut ja se puree omistajiaan tai tila, aika tai rahat eivät sen pitämiseen riitä. Ja se, että koiraansa rakastaa ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että sitä hoitaisi. Itse tunnen ikäisiäsi koiranomistajia, jotka kyllä tykkäävät halailla ja leikittää koiriaan, mutta lenkitykset, ruokinnat ja muu hoito jääkin vanhemmille. Ja silti sanoisin, että he rakastavat koiriaan, oma mukavuudenhalu ja viitseliäisyys nyt ei vaan aina riitä siihen kaikkeen mitä koira joka päivä tarvii.

Luepa siis vielä kerran oikein ajatuksella tuo aiempi teksini läpi ja pohdi siinä esitetyt kysymyksen ja asiat huolella läpi.

Siihen nähden, että kyselit alunperin viestissäsi helpointa koirarotua hoitaa, niin ihmettelen miten olet päätynyt chihuahuaan? Millä perusteella se mielestäsi on helpoin ja miksi haluat juuri chihuahuan?
Haluatko nimenomaan pienen koiran seurakoiraryhmästä vai oletko tutustunut muihinkin pienikokoisiin rotuihin muista roturyhmistä? Tai ylipäänsä mihinkään muuhun rotuun kuin chihuahuaan? Haetko täältä vain omalta kannaltasi mieleistä vastausta, jossa todetaan että chihu on sinulle passeli rotu vai oletko liikkeellä oikeasti avoimin mielin ja valmis kuuntelemaan neuvoja ja vinkkejä?

et sää mua tunne

gamtamta kirjoitti:

et sää mua tunne

haluan chihun seurakoiraksi jota hoidan.

peppii123 kirjoitti:

haluan chihun seurakoiraksi jota hoidan.

Se on voimakastahtoinen ja vaatii paljon liikuntaa. Juuri vaativuutensa takia monet chihuahuat kasvavat aggressiivisiksi, jotka pyrkivät dominoimaan jopa tanskandogin kokoisia koiria. Ilman reipasta liikuntaa ja aktivointia chihuahua alkaa käyttäytymään helposti häiritsevästi.

Chihuahua on mastiffi ja belgianpaimenkoira pienessä pakkauksessa !

peppii123 kirjoitti:

haluan chihun seurakoiraksi jota hoidan.

Bretoni, beagle, borderterrieri, lyhytkarvaine collie tai tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Sopivat ensimmäisiksi koiriksi: nöyriä, turkeiltaan helppohoitoisia, hiljaisia sekä liikunnallisia ja aktiivisia.

gamtamta kirjoitti:

et sää mua tunne

Mulla on tällä hetkellä koira joka painaa pikkusen reilut sata kiloa, säkä on 90 senttiä.
Voin sanoa että jotain pientä tiedän koiran hoidosta.

Tätä ennen bokseri, belgi, serpi, sen lisäksi hoidan ja koulutan muita koiria.
Noutjia, sokeanopaskoiraa, collieta, paria borderia.

Niin että et sääääääkääään mua tunne, lopeta elvistely.

...ttu kirjoitti:

Mulla on tällä hetkellä koira joka painaa pikkusen reilut sata kiloa, säkä on 90 senttiä.
Voin sanoa että jotain pientä tiedän koiran hoidosta.

Tätä ennen bokseri, belgi, serpi, sen lisäksi hoidan ja koulutan muita koiria.
Noutjia, sokeanopaskoiraa, collieta, paria borderia.

Niin että et sääääääkääään mua tunne, lopeta elvistely.

Lue lisää

Jos lapselle kommunikoi tavallasi, niin pikkasen epäilyttää muukin elämä. Koitetaan nyt hyvät ihmiset muistaa, että lapsi on lapsi, Nuori on nuori, ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Lapsikin (tai teini) saa haaveilla koirasta, ja hänelle voi jakaa tietoa rakentavallakin tavalla.

kauhea kielenkäyttö kirjoitti:

Jos lapselle kommunikoi tavallasi, niin pikkasen epäilyttää muukin elämä. Koitetaan nyt hyvät ihmiset muistaa, että lapsi on lapsi, Nuori on nuori, ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Lapsikin (tai teini) saa haaveilla koirasta, ja hänelle voi jakaa tietoa rakentavallakin tavalla.

Lue lisää

ja sekin kun teini haaveilee koirasta ja inttää tahtonsa läpi niin vanhemmat sen loppupeleissä hoitaa.
tai sitten se annetaan "allergian takia" kierrätykseen kun ensihuuma on mennyt ohi.
tämmönen teini joka haaveilee omasta , voisi kokeilla vaikka naapurin koiran kanssa mitä se on
lähteä aamu kuudelta lenkille satoi tai paistoi, välittömästi koulun jälkeen ja myös lauantai- ja
sunnuntai aamuisin sekä iltaisin, harrastaa, hoitaa, lääkitä, kouluttaa.
jos se onnistuu niin sitten voi ottaa oman.
koira ei ole semmoinen minkä voi jättää oman onnensa nojaan kun ne omat mielihalut ja menot
on tärkeämpiä.
se on eläinrääkkäystä, ja näitä tapauksia on pilvin pimein.

naapurin teinipariskunta otti saksanpaimenkoiran jota pidettiin yöt ja päivät pienessä kylpyhuoneessa.
pisin pissilenkki oli kymmenen metriä mattotelineelle.
siinä vaiheessa kun sen puri kissan kylkiluut säpäleiksi soitin eläinsuojeluviranomaiset paikalle ja
koira lähti piikille.

omat teinini eivät ole enää teinejä ja hoitaneet meidän koiria , mutta en koskaan antaisi täyttä vastuuta
koiranhoidsta teinille.
Nyt he ovat aikuisia ja molemmilla on jo omat koirat, mutta se vastuullinen käyttäytyminen lemmikin kanssa
on opeteltu juurta jaksain eikä mentaliteetilla "haluan mahdollisimman helpon koiran ja hoidan sitä silloin kun huvittaa"

ei ei ei.

jäitä hattuun kirjoitti:

ja sekin kun teini haaveilee koirasta ja inttää tahtonsa läpi niin vanhemmat sen loppupeleissä hoitaa.
tai sitten se annetaan "allergian takia" kierrätykseen kun ensihuuma on mennyt ohi.
tämmönen teini joka haaveilee omasta , voisi kokeilla vaikka naapurin koiran kanssa mitä se on
lähteä aamu kuudelta lenkille satoi tai paistoi, välittömästi koulun jälkeen ja myös lauantai- ja
sunnuntai aamuisin sekä iltaisin, harrastaa, hoitaa, lääkitä, kouluttaa.
jos se onnistuu niin sitten voi ottaa oman.
koira ei ole semmoinen minkä voi jättää oman onnensa nojaan kun ne omat mielihalut ja menot
on tärkeämpiä.
se on eläinrääkkäystä, ja näitä tapauksia on pilvin pimein.

naapurin teinipariskunta otti saksanpaimenkoiran jota pidettiin yöt ja päivät pienessä kylpyhuoneessa.
pisin pissilenkki oli kymmenen metriä mattotelineelle.
siinä vaiheessa kun sen puri kissan kylkiluut säpäleiksi soitin eläinsuojeluviranomaiset paikalle ja
koira lähti piikille.

omat teinini eivät ole enää teinejä ja hoitaneet meidän koiria , mutta en koskaan antaisi täyttä vastuuta
koiranhoidsta teinille.
Nyt he ovat aikuisia ja molemmilla on jo omat koirat, mutta se vastuullinen käyttäytyminen lemmikin kanssa
on opeteltu juurta jaksain eikä mentaliteetilla "haluan mahdollisimman helpon koiran ja hoidan sitä silloin kun huvittaa"

ei ei ei.

Lue lisää

laittaa niitä jäitä hattuun ja paljon. Kyllä sinun ikäiselläsi ihmisellä pitäisi jo olla edes hivenen käytöstapoja. Tietoa ja ymmärrystä miten toiselle ihmiselle puhuu.

On turha piiloutua netin nimettömyyden taakse ja sieltä purkaa omia traumojasi lapseen tai teini-ikäiseen. Sinun iässäsi luulisi käsityskyvyn jo riittävän näin alkeelliseen asiaan.

Mutta jos olet lusikalla saanut niin eipä voi kauhalla vaatia

jatkoa...

Toisin sanoen, chihun luonne ei yleistetysti ole helpoimmasta päästä. Omanarvontuntoa, machoilua, protestoimista, uhoamista, venkoilua - veikeä koira kyseessä. Ja kun tulee murrosikä, 7 kk:sta lähtien suurinpiirtein..., niin kannattaa varautua siihen että ei välttämättä pääse helpolla. Uroskoira saattaa alkaa uudestaan tehdä sisälle lirejä/merkkailumachoilua ja se voi uhota muutenkin sinulle aivan päin naamaa ja keksiä rähjätä autoille, koirille, postilaatikoille yms. Ei pidä hätkähtää vähistä ja laittaa ilmoitusta Apulaan, jossa "allergian" takia etsitään pikaisesti uutta kotia 11-kuukautiselle chihulle, vaan tarttua toimeen ja johdonmukaisesti ottaa roti asioihin.

Voit miettiä näitä asioita niinkin, että koiralle tulee, kuten ihmisellekin, eri kasvuvaiheita. On murrosikää, teiniyttä, aikuisuutta jne. Murkku saattaa kirota ja paiskoa ovia, kapinoida, samoin voi tehdä murkku-koira, mutta se ei paisko ovia vaan rähjää ja kusee tuolinjalkaan sinulle irvistäen.
Semmoista se on, mutta siitä sitten kasvetaan kasvatuksen kanssa. Ja sinulla on nyt sitten kasvattajan rooli.

* Kiintyminen. Chihu kyllä kiintyy ihmiseensä voimakkaasti, joten muista että sinulla on siitä vastuu. Olet nyt aika nuori, 14-v, joten jos sinua alkaa kiinnostaa pojat/tytöt parin vuoden sisällä ja olet yhtenään poissa kotoa, niin sitten vähentää menoja/sovittaa menoja aina sen mukaan, että sinulla on aikaa koirallesi. Ennen menoja ja huvituksia, sinulla on vastuu eläimestäsi. Aivan kuten teiniäideillä on vastuu lapsesta ennen menoja.

* Valinta. Jos hommaat chihun, hommaa se hyvältä kasvattajalta, ota yhteyttä vaikkapa chihu-yhdistykseen, löytyy googlen kautta Chihuahuayhdistyksenä. Näin vältyt tukemasta pentutehtailua ja myös siltä, ettet saa liian sairasta pentua. Älä myöskään suosi liian pieniä chihua, jalostus on tässä mennyt huonoon suuntaan.