Onko demokratia yleensä lainkaan mahdollinen Irakiin tällä hetkellä?
Siinäpä vasta mielenkiintoinen kysymys. Maassa on vahva uskonnollinen vaikutus, ei yksin ulkoisena pakotteena vaan ihmisten mielissä. Samoin vanhat, osin uskonnollisvaikutteiset perinteet.
Onko lapsellista kuvitella, että irakilaiset voidaan noin vain repäistä irti kaikesta siitä, mihin he ovat kasvaneet henkisesti? Islamin vaikutus ei ole pelkästään ulkonaista, vaan se on monilla syvänä vakaumuksena sisäisesti. Kääntyvätkö he maallistuneiksi kristityiksi tai edes maallistuneiksi muslimeiksi ja länsimaista elämänmenoa ja -arvoja kunnioittaviksi kansalaisiksi pyssyn piippu ohimolla? Eivät käänny. Ihminen, jolla on vahvat siteet historiaan, perinteet ja vahva usko ja uskonnollinen tausta, ei voi niistä luopua edes aivopesulla täydellisesti.
Mitä tämä voi merkitä? Se voi merkitä sitä, että länsimainen demokratia- ja tasa-arvokäsitys ym. ei pääosin kelpaa lähi-idän ihmisille. He eivät voi sitä yksinkertaisesti omaksua. Ja jos heille annetaan demokratia, he käyttävät sitä aikaansaadakseen vallan, hallinnon ja yhteiskunnan, joka sopii parhaiten heihin juurtuneeseen arvomaailmaansa.
Pakolla viety länsimainen demokratia, ihmisoikeuskäsitys ja arvot voivat johtaa maan täydelliseen sekasortoon, koska valta, lait ja hallinto ovat sellaisia, joita vahvaan islamilaiseen uskonnolliseen perinteeseen ja vakaumukseen juurtuneet ihmiset eivät yksinkertaisesti voi sulattaa, koska tarjoamamme arvot ja käsitykset ovat suuressa ristiriidassa heidän omatuntonsa kanssa. He eivät voi niitä hyväksyä, koska se merkitsisi heille luopumista uskostaan, johon he ovat syvälle kasvaneet. Se merkitsisi heille kadotusta ikuiseen helvettiin.
On hyvä muistaa, etteivät länsimaatkaan ole aina olleet demokratioita. Se on laajassa mittakaavassa uusi ilmiö ja sitä on edeltänyt esim. uskonnon ja yksilötasolla uskonnollisuuden maallistuminen niin pitkälle, ettei "syntiä" salliva lainsäädäntö saa enää ihmisä raivon tai ahdistuksen partaalle, paitsi toki joitakin fundamentalistisiin liikkeisiin kuuluvia kristittyjä, jotka erottautuvat mielellään yhteiskunnasta ja sen hallitsemisesta kokonaan.
Jos Irakin kaltaiseen arabivaltioon halutaan järjestys ja vakaammat olot, se vaatii sellaisen hallinnon ja lainsäädännön, joka on sopusoinnussa ihmisten tämän hetken arvomaailman kanssa. Niiden sukupolvien, jotka nyt elävät maassa. Tämä saattaa merkitä jonkinasteista pappisvaltaa, muodostuen uskonnollisista kansanjohtajista, joilla on suuri arvostus kansan keskuudessa. Siinä saattaisi olla myös pieni mahdollisuus demokratian ensi askeliin; kansalle mahdollisuus valita näitä johtajia jollakin menettelyllä.
Sen sijaan USA:n tai euroopan valtioiden tyylisen perustuslain haaveilu Irakiin saattaa olla liiallista toiveajattelua. Voi olla että se ei nauttisi kansan arvostusta, jolloin siitä tulisi kansan vihollinen ja sitä myötä myös hallinnosta, joka yrittäisi rakentaa maasta vihatun perustuslain mukaista.
Nämä ovat kaikki pohdintoja, mutta saattaa olla, että lähi-idän islamilaisissa maissa menee muutenkin vielä sukupolvia, ennen kuin niiden kansat "kehittyvät" siihen pisteeseen, että länsimaiden kaltainen perustuslainsäädäntö ja demokrati on mahdollista, kunnes kansa sen hyväksyy ja haluaa. Minä en usko, että näin voi käydä ennnen kuin ihmiset maallistuvat uskonnon suhteen samoin kuin meillä länsimaissakin on käynyt. Siinä vaiheessa, kun uskonto on enää laimea vaikutus, enemmän tapakulttuurin ja perinteen pieniä osasia, silloin ihmiset myös arabimaissa ovat valmiita demokratiaan ja ihmisoikeuksiin niin, kuin me ne käsitämme.
Meidän tulisi siis olla tosi kärsivällisiä. Odottaa jopa sukupolvia. Sitä odotelleessa voimme toki edistää näiden maiden asenneilmapiirin muokkautumista länsimaiste demokratiatavoitetta kohden, jos se nyt sitten on tavoittelemisen arvoinen. Tämä tapahtuu vähän kerrallaan, populaarikulttuurin ja uudenlaisen, vapaamman elämänmenon tarjoamien mallien kautta.
Demokratian ja tasa-arvokäsitysten vieminen pakkokeinoin kansoille, joille se on yksilötasolla vieras ja paratiisin ja helvetin tasoinen kysymys, on tuhoon tuomittu. Sitä yrittämällä saadaan aikaan paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Siinäpä vasta mielenkiintoinen kysymys. Maassa on vahva uskonnollinen vaikutus, ei yksin ulkoisena pakotteena vaan ihmisten mielissä. Samoin vanhat, osin uskonnollisvaikutteiset perinteet.
Onko lapsellista kuvitella, että irakilaiset voidaan noin vain repäistä irti kaikesta siitä, mihin he ovat kasvaneet henkisesti? Islamin vaikutus ei ole pelkästään ulkonaista, vaan se on monilla syvänä vakaumuksena sisäisesti. Kääntyvätkö he maallistuneiksi kristityiksi tai edes maallistuneiksi muslimeiksi ja länsimaista elämänmenoa ja -arvoja kunnioittaviksi kansalaisiksi pyssyn piippu ohimolla? Eivät käänny. Ihminen, jolla on vahvat siteet historiaan, perinteet ja vahva usko ja uskonnollinen tausta, ei voi niistä luopua edes aivopesulla täydellisesti.
Mitä tämä voi merkitä? Se voi merkitä sitä, että länsimainen demokratia- ja tasa-arvokäsitys ym. ei pääosin kelpaa lähi-idän ihmisille. He eivät voi sitä yksinkertaisesti omaksua. Ja jos heille annetaan demokratia, he käyttävät sitä aikaansaadakseen vallan, hallinnon ja yhteiskunnan, joka sopii parhaiten heihin juurtuneeseen arvomaailmaansa.
Pakolla viety länsimainen demokratia, ihmisoikeuskäsitys ja arvot voivat johtaa maan täydelliseen sekasortoon, koska valta, lait ja hallinto ovat sellaisia, joita vahvaan islamilaiseen uskonnolliseen perinteeseen ja vakaumukseen juurtuneet ihmiset eivät yksinkertaisesti voi sulattaa, koska tarjoamamme arvot ja käsitykset ovat suuressa ristiriidassa heidän omatuntonsa kanssa. He eivät voi niitä hyväksyä, koska se merkitsisi heille luopumista uskostaan, johon he ovat syvälle kasvaneet. Se merkitsisi heille kadotusta ikuiseen helvettiin.
On hyvä muistaa, etteivät länsimaatkaan ole aina olleet demokratioita. Se on laajassa mittakaavassa uusi ilmiö ja sitä on edeltänyt esim. uskonnon ja yksilötasolla uskonnollisuuden maallistuminen niin pitkälle, ettei "syntiä" salliva lainsäädäntö saa enää ihmisä raivon tai ahdistuksen partaalle, paitsi toki joitakin fundamentalistisiin liikkeisiin kuuluvia kristittyjä, jotka erottautuvat mielellään yhteiskunnasta ja sen hallitsemisesta kokonaan.
Jos Irakin kaltaiseen arabivaltioon halutaan järjestys ja vakaammat olot, se vaatii sellaisen hallinnon ja lainsäädännön, joka on sopusoinnussa ihmisten tämän hetken arvomaailman kanssa. Niiden sukupolvien, jotka nyt elävät maassa. Tämä saattaa merkitä jonkinasteista pappisvaltaa, muodostuen uskonnollisista kansanjohtajista, joilla on suuri arvostus kansan keskuudessa. Siinä saattaisi olla myös pieni mahdollisuus demokratian ensi askeliin; kansalle mahdollisuus valita näitä johtajia jollakin menettelyllä.
Sen sijaan USA:n tai euroopan valtioiden tyylisen perustuslain haaveilu Irakiin saattaa olla liiallista toiveajattelua. Voi olla että se ei nauttisi kansan arvostusta, jolloin siitä tulisi kansan vihollinen ja sitä myötä myös hallinnosta, joka yrittäisi rakentaa maasta vihatun perustuslain mukaista.
Nämä ovat kaikki pohdintoja, mutta saattaa olla, että lähi-idän islamilaisissa maissa menee muutenkin vielä sukupolvia, ennen kuin niiden kansat "kehittyvät" siihen pisteeseen, että länsimaiden kaltainen perustuslainsäädäntö ja demokrati on mahdollista, kunnes kansa sen hyväksyy ja haluaa. Minä en usko, että näin voi käydä ennnen kuin ihmiset maallistuvat uskonnon suhteen samoin kuin meillä länsimaissakin on käynyt. Siinä vaiheessa, kun uskonto on enää laimea vaikutus, enemmän tapakulttuurin ja perinteen pieniä osasia, silloin ihmiset myös arabimaissa ovat valmiita demokratiaan ja ihmisoikeuksiin niin, kuin me ne käsitämme.
Meidän tulisi siis olla tosi kärsivällisiä. Odottaa jopa sukupolvia. Sitä odotelleessa voimme toki edistää näiden maiden asenneilmapiirin muokkautumista länsimaiste demokratiatavoitetta kohden, jos se nyt sitten on tavoittelemisen arvoinen. Tämä tapahtuu vähän kerrallaan, populaarikulttuurin ja uudenlaisen, vapaamman elämänmenon tarjoamien mallien kautta.
Demokratian ja tasa-arvokäsitysten vieminen pakkokeinoin kansoille, joille se on yksilötasolla vieras ja paratiisin ja helvetin tasoinen kysymys, on tuhoon tuomittu. Sitä yrittämällä saadaan aikaan paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmeellistä, että supisuomalainen(?) tietää erehtymättömän varmasti, miten irakilaiset tulevat käyttäytymään tulevaisuudessa.
Olisiko ehkä Hessulla kuitenkin jotain verisiteitä muslimeihin, kun hän noin vakaasti on tietoinen siitä, miten jotkut muslimit jossain Persianlahdella ajattelevat tästä elämästä?
Muutenkin Hessu on tämän palstan ehdottomia kärkinimiä tavoiteltaessa pro-terroristien kuninkuustitteliä. Kyllä sekin viittaa siihen suuntaan, että Hessu taitaakin olla "Hektmayar Ahab al-Hebron", tai ainakin hänen kumminsa kaiman veljenpoika... :)))
Täällä melskataan huivipakosta eikä millään muisteta ettei ole kuin muutamakymmentävuotta siitä kun Suomenkin maaseudulla vaimoilla oli aina huivi päässä Ja herraskaisrouvilla kaupungissa kylässä aina hattu päässä. Olin silloin lapsi ja nyt olen juuri viisikymmentä täyttänyt.Eli siitä on noin 45 vuotta. Samaten naisten vapaus, jos tätä nyt voi vapaudeksi kutsua on niinikään muutamankymmenen vuoden ikäinen. Vielä kuusikymmenluvulla oli varsin yleistä että mies toi rahapussin kotiin ja viamo hoiti lapset kotona.Myös kirkon valta oli paljon suurempi eikä kirkosta ole voinut edes erota kuin vajaa sata vuotta. Pitäisi muistaa nämä ja katsoa mihin tämä vapaus länsimaissa on johtanut. Onko tämä onnellisempaa? Saddamhankaan ei ollut täydellisesti paha vaan ajoi maallisempaa ajatustapaa Irakissa. Sen johdosta naiset saivat opiskella vapaasti eikä huivien käyttö ollut pakollista ja perhelaki tuki naistenkin oikeuksia. Nyt ne kaikki on peruttu. Ja Saddamista tehty ainoastaan julma rikollinen. Ensin USA tuki saddamia ja kun tuli kiire saada öljyä samasta miehestä tehtiin suuri rikollinen. En kiellä joukkomurhien rikollisuutta mutta länsimaiden tulisi muistaa mistä suurimmat joukkumurhat johtuivat. Kansa nousi USAn houkuttelemana kapinaan Saddamia vastaan mutta kun tosipaikka tuli ei USA antanutkaan tukea. USAn tarkoitus ilmeisesti oli vain horjuttaa muutenkin ristiriitaista kansakuntaa entisestään. Länsimaalaisten on mielestäni aivan turhaa nyt röyhistella rintaansa. Rikollisia olemme me jotka olemme antaneet USAn hyökätä Irakiin.
Se huivi on kyllä kuule vähän erillainen kuin noissa suomalaisissa juoruämmä elokuvissa. Sen huivin takaa toisilla näkyy juuri ja juuri vain silmät, toisilla taas ei näy mitään.Mistä tunnistat tommoset ihmiset kun et nää kasvoja.
viemässä jenkkien omaa käsitystä demokratiasta, jota paremminkin kuvaa eliitin demoratia tai yhtiövalta, samanlaista kun mitä Etelä-Amerikka on joutunut vastaanottamaan ja johon se on kyllästynyt tuloksien takia, pitvät jo diktatuuriakin parempana kun jenkkien tyrkyttämää demokratiaa, lainausta uutisesta
"ULKOMAAT YLE24 TORSTAI
Latinomaat tyytymättömiä demokratiaan
Puolet Latinalaisen Amerikan asukkaista
olisi valmis vaihtamaan demokratian
diktatuuriin, jos se parantaisi heidän
elämänlaatuaan, kertoo YK:n tutkimus.
Viimeisen 20 vuoden aikana monet alueen
maista ovat muuttaneet hallitusmuotonsa
demokratiaksi, mutta eriarvoisuus ja
köyhyys vaivaavat yhä useimpia maita.
Tutkimusta johtaneen argentiinalaisen
Dante Caputon mukaan ongelmat voivat
johtaa alueella demokratian hitaaseen
kuolemaan ja valtioiden paluuseen
takaisin autoritääriseen hallintoon.
Tutkimukseen haastateltiin noin 20 000
ihmistä 18 eri latinalaismaasta."
Olet nähnyt selvästi vaivaa tämän kirjoituksen tekemiseen. Perustat näkemyksesi demokratian nopean omaksumisen mahdottomuudesta irakilaisten uskonnolliseen perinteeseen. Mutta onko islam demokratian vastaista? Odottaako kukaan irakilaisten muuttuvan amerikkalaisiksi yhdessä yössä?
Ehdotat että Irakin pitäisi saada hoitaa asiansa ilman ulkomaalaista vaikutusta. Kuvailemasi kaltainen pappishallitus on varmasti ainoa mahdollinen hallitusmuoto Irakiin, Yhdysvaltain ehdotuksen lisäksi, mutta et ota huomioon sitä tosiseikkaa, että Irakin väestö on muutakin kuin shiialaisia arabeja.
Sunnimuslimeilla maallinen ja hengellinen valta ovat aina olleet enemmän erillään toisistaan kuin shiioilla. Varakkaampi sunniväestö on myös maallistuneempaa. He eivät varmasti hyväksyisi uskonnollista hallitusta, vaikka shiiat sitä haluaisivatkin. Irakin eri kansanryhmät saavat sovittua keskinäiset kaunansa vain ajan kanssa, mutta jos ulkopuolinen elementti eli koalitio poistuisi nyt kokonaan, keskinäisten väkivaltaisuuksien määrä nousisi räjähdysmäisesti ja (myös suomalaisten) asiantuntijoiden mielestä sisällissodan mahdollisuus on suuri.
Sunnien ja shiiojen yhdessä täysin itsenäisesti muodostama hallinto ei luultavasti toimisi, varsinkaan shiialainen kansanosa ei vielä tunne kunnolla muita kuin uskonnollisia johtajia, joiden muodostama hallinto olisi muille irakilaisille kuin punainen vaate. Irakilaisistakin enemmistö on maltillisia myös uskossaan, joten uskonnollinen hallinto ei ole kansankaan mielestä ainoa oikea vaihtoehto.
"Meidän tulisi siis olla tosi kärsivällisiä. Odottaa jopa sukupolvia. Sitä odotelleessa voimme toki edistää näiden maiden asenneilmapiirin muokkautumista länsimaiste demokratiatavoitetta kohden, jos se nyt sitten on tavoittelemisen arvoinen. Tämä tapahtuu vähän kerrallaan, populaarikulttuurin ja uudenlaisen, vapaamman elämänmenon tarjoamien mallien kautta.
Demokratian ja tasa-arvokäsitysten vieminen pakkokeinoin kansoille, joille se on yksilötasolla vieras ja paratiisin ja helvetin tasoinen kysymys, on tuhoon tuomittu. Sitä yrittämällä saadaan aikaan paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä."
Ulkomainen vaikutus Lähi-Idässä on yksi alueen maita koossapitäviä voimia. Uskonnollinen vallankumous esim. Saudi-Arabiassa johtaisi luultavasti paljon pahempaan diktatuuriin kuin siellä on nyt. Vaikka Yhdysvallat vetäisi kaikki joukkonsa alueelta, edes terrorismin ei voi olettaa laantuvan, sillä sen tärkemmät syyt (Israel, ahdasmielinen papisto) olisivat silti olemassa.
Demokratia ei välttämättä tarkoita amerikkalaisen elämäntavan omaksumista ja kristityksi kääntymistä, vaan ihmisoikeuksien kunnioittamista. Islaminuskon pukeutumissäännöt ja perheajattelu niin kuin ne Koraanissa ilmoitetaan, eivät ole demokratian vastaisia, vaan ääriryhmien ahtaat tulkinnat niistä. Siinä, että naiset pitävät huivia ei ole mitään pahaa, mutta kotiin lukitsemisessa ja työssäkäynnin sekä koulutuksen eväämisessä, joita ei Koraanista löydy, on.
Irakilaisten ei demokratian omaksumessaan tarvitse hylätä kulttuuriaan tai historiaansa, uskonnosta puhumattakaan. Kuten eräässä aikaisemmista keskusteluistamme totesin, yhtä oikeaa demokratian muotoa ei ole.