Kävelimme naiseni ja koiramme kanssa mökin laiturille. Nostin koiramme veneen takapenkille, siellähän se on aina tykännyt nauttia vilvoittavasta kyydistä katsellen ympärilleen uteliaana.
Naiseni ponnahti tottuneesti kärpän lailla veneeseen. Irrotin rutiinilla keulaköyden laiturista ja hyppäsin itsekin veneeseen mairea hymy huulillani. Mikäs tämän parempaa mietiskelin mielessäni.
Käänsin virta-vainta ja välittömästi kaikki kahdeksan sylinteriä heräsivät henkiin kauniisti hörpöttelemään. Tartuin kaasukahvaan ja laitoin pakin päälle ohjaten hiukan veneen mennessä taaksepäin vasemmalle. Irroitin peräköyden poijusta ja vetelin poijuköyden säilytystilaan takalokeroon.
Vilkaisin nopeasti naistani ja koiraamme; kaikki oli valmista veneretkeämme varten. Vene ponnahti liukuun välittömästi kuin mato-ongen korkki nälkäisen ahvenen älytessä tullessaan narratuksi. Säädin nopeutemme vakioon 25 solmun matkavauhtiin ja me kaikki nautimme silmiä hivelevistä maisemista. Häikäisevän kaunis naiseni nousi seisomaan ja katselin hänen tummiaan, osittain punaisiakin rastalle punottuja hiuksiaan niiden hulmutessa viehkeästi. Aurinko oli jo korostanut hänen niin sieviä pisamiaan kesän kuluessa. Olihan isoäitinsä Irlannista kotoisin josta perimät olivat kai tulleet punertaviin hiuksiinsa ja ah välillä niin kiivasta luonnetta unohtamatta.
Nousin itsekin seisomaan ja tunsin ajoviiman hyväilevän omaakin tuuheaa vahvaa tukkaani. Nostin nopeuden hetkeksi 40 solmuun kuitenkin pudottaen sen pian normaalivauhtiin. Nappasin automaattiohjauksen hetkeksi päälle kuitenkin katsoen, ettei lähietäisyydellä ole muita veneitä. Suutelimme hetken naiseni kanssa kiihkeästi. Tunsin hekuman nousevan ja vihjailevasti nyökkäsin taaksepäin hienoa hiekkarantaa kohden jonka olimme juuri ohittaneet ja molempien muistaen monta kiihkeää lemmenhetkeä viime kesänä siellä viettäen. Naiseni kuitenkin naurahti iloisesti päätäen pusitaen. No olihan siellä liikaa porukkaakin näin Juhannuksena.
Saavuimmekin pian kanavalle ja hiljensimme nopeutta aina tyhjäkäynnille asti. Pari muutakin venettä oli menossa kanavalle ja se olikin juuri aukeamassa. Pääsimme nopeasti kanavan läpi ja kiihdytin veneen vauhtiin, jossa ei kukaan muu tietenkään mukana pysynyt.
Matkaa kohteeseen ei ollutkaan enää kuin runsas viisi kilometriä.
Kevyen mutta tarkan hydrauliohjauksen ansiosta rantautuminenkin oli yhtä tyylikästä kuin Don Johnsonilla ikään.
Paikan päällä söimme friteeratut muikkuannokset ulkoterassilla siitä koiraakin muistaen. Sitten läksimme takaisinpäin mökille. Aurinko paistoi jo täydeltä terältään ja niimpä kanavalla oli jo paljon veneitä kuin myös rannallakin ihmisiä. Saimme vain tuntea heidän ihailevat katseensa. Kuka kadehti loistokasta venettämme ja kuka upeaa naistani.
Kanavan sulkujen avautuessa en painanutkaan hanoja kaakkoon, ei minun tarvinnut. Olihan peli selvä jo kuka on nopein. Naiseni ojensi minulle ystävällisesti Ray Banit etsien ne hytistä ajaessamme kohti aurinkoa. Ja silittäen puolipitkiä kiharaisia tummanruskeita hiuksiani, hellästi mutta iltaa odottaen.
Naiseni ponnahti tottuneesti kärpän lailla veneeseen. Irrotin rutiinilla keulaköyden laiturista ja hyppäsin itsekin veneeseen mairea hymy huulillani. Mikäs tämän parempaa mietiskelin mielessäni.
Käänsin virta-vainta ja välittömästi kaikki kahdeksan sylinteriä heräsivät henkiin kauniisti hörpöttelemään. Tartuin kaasukahvaan ja laitoin pakin päälle ohjaten hiukan veneen mennessä taaksepäin vasemmalle. Irroitin peräköyden poijusta ja vetelin poijuköyden säilytystilaan takalokeroon.
Vilkaisin nopeasti naistani ja koiraamme; kaikki oli valmista veneretkeämme varten. Vene ponnahti liukuun välittömästi kuin mato-ongen korkki nälkäisen ahvenen älytessä tullessaan narratuksi. Säädin nopeutemme vakioon 25 solmun matkavauhtiin ja me kaikki nautimme silmiä hivelevistä maisemista. Häikäisevän kaunis naiseni nousi seisomaan ja katselin hänen tummiaan, osittain punaisiakin rastalle punottuja hiuksiaan niiden hulmutessa viehkeästi. Aurinko oli jo korostanut hänen niin sieviä pisamiaan kesän kuluessa. Olihan isoäitinsä Irlannista kotoisin josta perimät olivat kai tulleet punertaviin hiuksiinsa ja ah välillä niin kiivasta luonnetta unohtamatta.
Nousin itsekin seisomaan ja tunsin ajoviiman hyväilevän omaakin tuuheaa vahvaa tukkaani. Nostin nopeuden hetkeksi 40 solmuun kuitenkin pudottaen sen pian normaalivauhtiin. Nappasin automaattiohjauksen hetkeksi päälle kuitenkin katsoen, ettei lähietäisyydellä ole muita veneitä. Suutelimme hetken naiseni kanssa kiihkeästi. Tunsin hekuman nousevan ja vihjailevasti nyökkäsin taaksepäin hienoa hiekkarantaa kohden jonka olimme juuri ohittaneet ja molempien muistaen monta kiihkeää lemmenhetkeä viime kesänä siellä viettäen. Naiseni kuitenkin naurahti iloisesti päätäen pusitaen. No olihan siellä liikaa porukkaakin näin Juhannuksena.
Saavuimmekin pian kanavalle ja hiljensimme nopeutta aina tyhjäkäynnille asti. Pari muutakin venettä oli menossa kanavalle ja se olikin juuri aukeamassa. Pääsimme nopeasti kanavan läpi ja kiihdytin veneen vauhtiin, jossa ei kukaan muu tietenkään mukana pysynyt.
Matkaa kohteeseen ei ollutkaan enää kuin runsas viisi kilometriä.
Kevyen mutta tarkan hydrauliohjauksen ansiosta rantautuminenkin oli yhtä tyylikästä kuin Don Johnsonilla ikään.
Paikan päällä söimme friteeratut muikkuannokset ulkoterassilla siitä koiraakin muistaen. Sitten läksimme takaisinpäin mökille. Aurinko paistoi jo täydeltä terältään ja niimpä kanavalla oli jo paljon veneitä kuin myös rannallakin ihmisiä. Saimme vain tuntea heidän ihailevat katseensa. Kuka kadehti loistokasta venettämme ja kuka upeaa naistani.
Kanavan sulkujen avautuessa en painanutkaan hanoja kaakkoon, ei minun tarvinnut. Olihan peli selvä jo kuka on nopein. Naiseni ojensi minulle ystävällisesti Ray Banit etsien ne hytistä ajaessamme kohti aurinkoa. Ja silittäen puolipitkiä kiharaisia tummanruskeita hiuksiani, hellästi mutta iltaa odottaen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.