..sossun ovelle kertomaan, kuinka paljon teillä on rahaa ja kuinka köyhät ovat itse ryssineet elämänsä? Siellä saisitte sanomanne perille paremmin.
Miksette rikkaat mene
annan neuvon
11289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tai miksi rikkaat eivät voisi vaikka itse kokeilla elää köyhänä. Ajatusmaailma vähän laajenisi.
Sovittaisiin kaikkien työnantajien kesken, että ei saa ottaa niitä, oikeasti varakkaita jotka kokeilevet köyhän elämää, työhön. Annetaan niille rupuinen pieni ja kallis asunto ja vesimaksut ja sähköt siihen päälle ja ehkä pari niiden lastakin sinne vielä kitisemään. Ja rahaa AINOASTAAN 30€/kk...
Siinähän ne rikkaat sitten keittää makaronivelliä rikkaile kakaroilleen.
LApset itkee kun ei enään saakkaan joka päivä uusia vaatteita ja joutuu pitämään 2 päivää samaa paitaa päällä.
Miksi ihmeessä meidän pitäisi kokeilla elämistä köyhänä? Olemme hyvissä ajoin tehneet elämässämme sellaiset siirrot, joiden avulla olemme välttyneet kovaosaisten kohtalolta.
Sen sijaan suosittelisin sinua harkitsemaan vakavaraisempaa elämää, tosin se vaatii vähän aktiivisempaa elämänhallintaa kuin vain sopimista jonkin osapuolen kanssa mitä sinulle annetaan ja mitä lapsesi sen myötä tulevat saamaan.
No joskus vaan käy niin...että yksi siirto romahduttaa koko elämän. Muutamia vuosia takaperin tuli dokumentti naisesta, joka työskenteli miehensä yrityksessä. Yritys meni laman aikana konkurssiin ja mies teki itsemurhan. Nainen jäi tyhjän päälle, sillä itsemurhan vuoksi ei vakuutuskaan korvannut mitään. Yritys oli juuri laajentanut ja naiselle jäi jättivelat, koska oli myös yrityksen osakas. Näitä tarinoita on laman ajoilta monia. Tällä naisella oli kestänyt useita vuosia päästä omilleen elämällä erittäin köyhästi. Monelle köyhyys onkin tilapäinen olotila ja siitä ajan ollen pääsee eteenpäin.
Myös veljeni, jota vanhempani aina tukivat opiskeluissa yms on köyhistä oloista huolimatta pärjännyt hyvin. Häneltä ei vaadittu osuutta perheyrityksiimme samalla tavalla kuin minulta. Hän tarvitsi enemmän tukea, kun minä pärjäsin koulussa paremmin. Itsekin uskon, että nyt kun lapset ovat kasvaneet isoksi ja olen saanut puolisoni myöntymään siihen, että en jää tänne v**un perähikiälle työttömäksi, pääsen vielä omilleni. Kyllä meillä puolison palkalla ruokaan ja asuntoon raha riittää, mutta haluaisin itsekin harrastaa muutakin kuin paljain jaloin lenkkeilyä.
Minusta on jotenkin naurettavaa tulla sanomaan "mene töihin" tai "ota elämäsi hallintaan". Nuo on tollojen tyhjää puhetta ja kai teillä jotain itsetunto-ongelmia on, kun pitää tulla pätemään. Aikoinaan kun työkaverini jäi työttömäksi (itse olin äippälomalla) en käskenyt kaveriani mennä töihin, vaan kehoitin ja kannustin häntä menemään kouluun. En käskenyt, vaan kannustin tyyliin, että hänellä on niin paljon jo osaamista, että varmasti pärjää ja pärjäsikin. Hän pääsi mukavasti eteenpäin. Kun kaverini valmistui satuin tietämään yhden paikan hänen alaansa, isäni tutun ja kerroin, että siellä voisi olla töitä. Hän sai aluksi kesätöitä ja lopulta vakinaisen paikan 15 vuodeksi, kunnes joutui sairauden takia vaihtamaan alaa. Kaikki eivät voi jatkaa vanhoilla aloillaan. Minulla ei ole koskaan tullut mieleenkään mennä, silloin kun itsellä on mennyt hyvin, moralisoimaan muita. Auttaminen ja kannustaminen saa aikaan paljon enemmän kuin narsistien haukkuminen ja päteminen sekä oman egon kohotus.
Mieti nyt oikein tarkasti ennen kuin taas alat nimittelemään, ja vastaat emotionaalisesti mitä sylki suuhun tällä kerralla tuo.
Kenen puoleen käännyt sairaana ollessasi - laillistetun lääkärin vai poppamiehen? Kumman kyytiin hyppäisit, ajokortillisen vai ajokortittoman? Kenen huomaan uskoisit lastesi opetuksen - koululaitoksen vai kukkopillin soittajan?
Ja nyt tulee tärkein: kenen neuvoja kuuntelisiti näissä pärjäämisasioissa - elämänsä haltuun ottaneen varakkaan, vai kroonisesti perseaukisen köyhän?
Ai että VOIKIN olla vaikeata!
köyhän, jos noista olisi pakko valita, mutta neuvoja on parempi olla ottamatta muilta. Hänellä on enemmän kohtalon tuomia kolhuja, ja hän tietää, mitä ei pidä tehdä. Minäkin tiedän paljon, mitä tekisin nyt toisin mm. kävin ammatin, joka olisi pitänyt käydä vasta nuorena, aikuisiällä. Ei minua kiinnosta varakkuus, se tuo omat riskinsä tullessaan. Riittää kun tulot riittävät tavalliseen normaaliin elämään. Kannustaminen ei ole neuvomista, tiedätkö edes mitä se tarkoittaa? Annan vinkkejä ja kannustan, mutta en todellakaan mene neuvomaan muita heidän elämässään.
siis kävin ammatin vasta aikuisiällä. Ajatus joskus katkeaa.
Moni syntyy rikkaaksi, toiset voittavat lotossa, toiset tienaavat töillään ja toisille käy taas joskus huonosti. Joskus ei tiedä ukon ottaessaan, että siitä tulee juoppo, kuten anoppini - appiukko joi metsät.
Vielä kerran, opiskelin nuorenakin, mutta väärää alaa. Aikuisena tiesin, mitä oikeasti haluan tehdä - valmistuin muuten toukokuussa, joten tutkintoni on tuore. Ala ei vain kesäaikana vedä.
..sitä enemmän voi menettää. Tiesitkö, että pankkien talletussuoja on 50 000 euroa? Sijoituksia, mitä sitten, niiden arvo voi joskus romahtaa hetkessä. Talo voi palaa tai kosteusvaurio romahduttaa asunnon arvon. Noita kaikkia on vain sattunut, joten siksi tällaista jossittelua.
Ei sitten muuta kuin tsemppiä vain!
Jos köyhä työtön ja varakas työntekijä vaihtaisivat paikkaa ja astuisivat toistensa saappaisiin uskalla väittää että alle 3 kuukaudesa olisivat tilanteet lähteneet kääntymään.
Köyhä olisi alkanut pysyvästi polttaa olemassa olevaa varakkuutta ja sen entisen kasvamisen sijaan varakkauus alkaisi vauhdikkaasti huveta. Töistä tuskin etsittäisiin sen innokkaammin.
Sen sijaan entisen varakkaan, köyhän saappaisiin astuneen, uskaltaisin väittää jo kolmessa kuukaudessa löytäneen itselleen pysyvän työn ja käytyään sen jälkeen hakemassa pankista asuntolainan ja ostanut miellyttävän "ensiasunnon" tasoisen asunnon. Näin olisi entisen köyhän asema lähtenyt kääntymään. Asuminen alkanut tuottaa ja varakkuus hissukseen kasvaa.
15 vuoden kuluttua väitän että oltaisiin taas samassa tilanteessa. Köyhän saappaisiin astunut entinen rikas olisi taas varakas. Oma asunto, vakaat tulot ja sijoitusasunnot kasvattamassa pesämunaa.
Entinen köyhä joka sai rahat olisi 15 vuodessa pistänyt kaikki palamaan. Olisi ollut tilirahojen pian loputtua pakko myydä asunto ja mahdolliset sijoitukset jotka olisi jo nekin tuossa ajassa poltettu. Jäljellä olisi taas samainen työtyön luuseri istumassa röökinhajuisessa kaupungin vuokrayksiössään.
Niin se vaan menee. Tylyä, mutta totta.
Turha sitä on lyötyjä hirveästi lisää lyödä. Feissareille olen muutaman kerran sanonut, että maksoin pelkästään välittömiä veroja viime vuonnakin yli 87.000 euroa, en koe sen olevan niin vähän, että pitäisi vielä käteenjäävistäkin rahoista alkaa jakelemaan kuukausittain SPR:lle, Unicefille, eläintensuojeluun jne. Allokoikoon valtio minunkin veroeurojani kaikkeen tarpeelliseen, ylimääräisiä minulta ei enää tipu.
Joku ohikulkija kuuli kerran ja alkoi syyttämään ylimieliseksi paskiaiseksi. Ei ihan mennyt kaaliin, mitä tein väärin. Syyttelijä näytti ulkoisen habituksensa perusteella sellaiselta, että tuskin maksoi välittömiä veroja ainakaan mistään muusta kuin työttömyyskorvauksestaan tai pään pehmenemisen myötä saamastaan ennenaikaisesta eläkkeestä.