Mieheni kirjoittaa säännöllisesti tällä palstalla nimimerkillään Katkirkkolainen. Pyydän: ottakaa hänen kirjoituksensa vakavasti.
Itse en ole katolilainen. Harkitsin pariin kertaan katolilaiseksi ryhtymistä, mutta mieheni esti esti sen. Hänen mielestään on aivan turhaa, että luterilainen ryhtyy katolilaiseksi, koska kaste on kuitenkin se sama ja kaikille yhteinen. Vakuutuin. Olenkin pysynyt onnellisena luterilaisena. Vielä onnellisempi olen nyt, kun naisesta tuli vihdoinkin piispa kirkossamme. Sitä päivää olimme mieheni kanssa odottaneet.
Pahoittelen sitä, etten koskaan oppinut tuntemaan isä Robert de Caluweta, joka merkitys mieheni elämälle on ollut ratkaiseva. Tapasin itse hänet vain kerran. Hänen kauttaan olemme sisäistäneet ekumenian. Käymme milloin luterilaisella, milloin katolisella ehtoollisella. Kukaan katolisista papeista ei ole kieltänytkään sitä minulta. Ekumenia velvoittaa.
Yhdessä iloitsemme ekumeenisesta Teemu-piispasta. Kutsumme häntä noin, sillä Teemu on niin ihmisläheinen ja arkinen, etteivät hienot tittelit sovellu hänen persoonaansa.
Pyydän katolilaisilta: panostakaa ekumeniaan ja panostakaa todella! Vain sillä tavalla teidät voidaan jonakin päivänä hyväksyä osaksi suomalaisuutta ja suomalaista yhteiskuntaa.
Itse en ole katolilainen. Harkitsin pariin kertaan katolilaiseksi ryhtymistä, mutta mieheni esti esti sen. Hänen mielestään on aivan turhaa, että luterilainen ryhtyy katolilaiseksi, koska kaste on kuitenkin se sama ja kaikille yhteinen. Vakuutuin. Olenkin pysynyt onnellisena luterilaisena. Vielä onnellisempi olen nyt, kun naisesta tuli vihdoinkin piispa kirkossamme. Sitä päivää olimme mieheni kanssa odottaneet.
Pahoittelen sitä, etten koskaan oppinut tuntemaan isä Robert de Caluweta, joka merkitys mieheni elämälle on ollut ratkaiseva. Tapasin itse hänet vain kerran. Hänen kauttaan olemme sisäistäneet ekumenian. Käymme milloin luterilaisella, milloin katolisella ehtoollisella. Kukaan katolisista papeista ei ole kieltänytkään sitä minulta. Ekumenia velvoittaa.
Yhdessä iloitsemme ekumeenisesta Teemu-piispasta. Kutsumme häntä noin, sillä Teemu on niin ihmisläheinen ja arkinen, etteivät hienot tittelit sovellu hänen persoonaansa.
Pyydän katolilaisilta: panostakaa ekumeniaan ja panostakaa todella! Vain sillä tavalla teidät voidaan jonakin päivänä hyväksyä osaksi suomalaisuutta ja suomalaista yhteiskuntaa.
Vastaukset 65
Vanhimmat
että ekumeniaan panostaminen on pääsylippu suomalaiseen yhteiskuntaan? Eikö vilpittömästi omana itsenään eläminen ole yhtä hyvä ellei parempikin tapa olla osa suomalaista yhteiskuntaa? Kyllä ekumeniaakin tarvitaan mutta silti...
ettet ole trolli sinäkin. Umpikonservatiivien vääntämä.
No onneksi on vapaus uskomiseen kullakin ja valita, missä kirkossa olla. Sillä sinun kirjoittama "vaaatimus" todennäköisesti vaatii molempien kirkkojen oppien muutosta, sillä jos ei luterilainen kirkon opit yhtälailla muuteta, on vaatimus yksipuolinen. Se tarkoittaa luterilaisten sanellua, kuinka katoliset saisi toteuttaa uskoa luterilasten ehtojen mukaisesti. Tätäkö tahdotte? Yksipuolista sanellupolitiikkaa, joka luterilaisten ehtojen mukaisesti menisi?
Nämä vaatimukset synnyttää tänne varmasti perinteisen katolisen kirkon ja toisen vapaan katolisen kirkon.
Ensimmäinen on tässä: http://www.vapaakatolinen.fi/ Tämä on Hollannissa syntynyt 1800-luvulla. Eiköhän kristikunnan hajottaminen jo riitä?
Jo otsikosta huomasin viestin provoksi. Viestin loppuosa vahvistaa väitteeni todeksi.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sillä tämä on säälittävin yritys mitä olen täällä lukenut. Joillakin näköjään aikaa riittää ja voi nauraa vastanneiden kustannuksella.
Lisää fraaseja tyyliin "ekumenia velvoittaa" ja putoan tuolilta. Keksikää nyt vähän parempaa ensi kerralla.
En tiedä mikä oikein olet, mutta sinun kaltaisia ajanhengen hengetteriä olen Déjà vu ilmiön lailla tavannut seurakunnassa ennenkin. Sinulla on ne tavannomaiset 60-luvun nyk. tantta mielipiteet (jumiutunut "vapaahenki" ajanhenki new age enkeli fan keskiikäinen läsähtänyt pseudo-kristitty) ja tyypillisestä epäraikkaasta muovitehtaan muotista otettua klisee vapaamielisyyttä. Jos joku syyttää minua "perinteiseksi katolilaiseksi (ns. konservatiivi, trad.), niin tiedän että ainakin seuraan kristillisen kirkon linjaa enkä sekasoppa feel good, let's be all friends, my style, sinne päin toveri melkein kristillisyyttä.
Tarja Halosmaista tantta tiukka kesä hiki terveiset,
Sampo
Miten voit käydä katolisella ehtoollisella jos et ole katolinen? Itse luterilaisena en ole saanut siihen suostumusta (katoliselta) papilta.
Katolisen kirkon opetukseen kuuluu, että ehtoolliselle ei saa osallistua ei-katolilainen. Luterilainen ei voi saada lupaa edes paavilta, puhumattakaan papilta.
Aina on kuitenkin kirkkoa halveksuvia ihmisiä, jotka häpäisevät sakramentin pyhyyden osallistumalla ehtoolliselle luvatta tai ottamalla pyhän hostian jopa matkamuistoksi!
Jotkut papit voivat kuitenkin lepsuilla ja katsoa tätä "läpi sormien". Jos tällaista esiintyy, piispan tulee ryhtyä kurinpidollisiin toimenpiteisiin.
Entä voiko ortodoksi osallistua katoliseen ehtoolliseen?
Voi, mutta asiasta täytyy sopia sekä oman ortodoksiseurakunnan kirkkoherran että sen katolisen seurakunnan kirkkoherran kanssa, jonka ehtoolliselle haluaa osallistua.
Katolisella puolella ei liene ongelmia, ainakaan, jos tällä ehtoollista toivovalla ortodoksilla on pyynnölleen järjellinen syy. Ortodoksikirkkoherra voi mahdollisesti suhtautua toivomukseen varauksellisemmin.
Hmmm... Mutta miksi luterilainen ei voi osallistua katoliseen ehtoolliseen ja ortodoksi voi?????
Koska katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä on yhteinen ymmärrys sekä kirkollisesta virasta (pappeuden sakramentista) että ehtoollisesta eli eukaristian sakramentista. Ehtoollinen on siis sama (vaikka hiukan erilaiset liturgiset perinteet onkin).
Katolisen ja luterilaisen kirkon välillä on vielä eroavaisuuksia yllä mainituissa asioissa, erityisesti virkakysymyksessä. Ei voi olla yhteistä ehtoollista, ellei ole yhteistä oppia siihen keskeisesti liittyvissä kysymyksissä. Katolilainen ei voi olla varma, että luterilainen ehtoollinen on "oikea", eikä hän saa siihen osallistua. Luterilainen ei voi osallistua katoliseen, oikeaan ehtoolliseen, koska hän ei ymmärrä ehtoollista samalla tavalla kuin katolilainen, eikä myöskään (yleensä) noudata niitä edeltäviä vaatimuksia joita katolilainen ja ortodoksi noudattaa (esim. ripittäytyminen kaikista vakavista synneistä ennen ehtoolliselle osallistumista).
Anteeksi taas kysymys, mutta mitkä kaikki ovat "vakavia syntejä"? Onko siitä listaa jossakin? Kiitos!
Eipä kysymyksiä ole tarpeen pyytää anteeksi.
Vakavia syntejä ovat rikkomukset kymmentä käskyä vastaan, Vuorisaarnan kautta ymmärrettyinä:
mm. uskon kieltäminen, jumalayhteyden etsimisen laiminlyöminen, välinpitämättömyys uskon velvoitteista;
älä tapa: abortti, myös viha rikkoo tätä käskyä vastaan, älä loukkaa tai kohtele lähimmäistä julmasti, älä nöyryytä;
älä varasta, älä valehtele lähimmäisestäsi, älä ahnehdi, älä mässäile, älä käytä alkoholia kohtuuttomasti, älä tee huorin (kaikki miehen ja naisen välisen avioliiton ulokopuolinen seksi kuten avoliitot, satunnaiset suhteet, homoseksi),
myös synnit tiettyjä kirkon käskyjä vastaan kuten sunnuntaimessujen laiminlyönti ilman syytä, ripin ja ehtollisella käynnin laiminlyönti yli vuoden ajan (vähintään kerran vuodessa, pääsiäisajalla, tulisi näille sakramenteille osallistua). Kirkon määräämien paastojen laiminlyönti, kirkon avustamisen laiminlyönti. Kirkon uskon vastaisiin toimiin osallistuminen, esim. spiritismi.
Tuossa vakavista synneistä muutama keskeinen. Vakavan synnin tunnusmerkkejä on, että se on tehty 1. tärkeässä aiassa, 2. tietoisesti ja 3. pakottamatta, omasta vapaasta tahdosta siihen suostuen. Vahingossa tehty teko tai laiminlyönti ei ole vakava synti, vaikka se kuuluisi luetteloon. Toisaalta vakava synti voi olla sellainen synnillinen aikomus, joka on olosuhteiden muuttuessa jäänyt toteutumatta vaikka siihen on jo ollut täysi suostumus (aiottu seksiakti jää toteutumatta kolmannen henkilön saapuessa odottamatta paikalle).
Vakavien syntien kattava luettelo on mahdoton laatia. Synnit Vuorisaarnan opettamaa moraalia vastaan ovat moninaisia. Nuo numeroidut kolme tunnusmerkkiä ovat kuitenkin keskeinen osviitta sille, mistä ainakin tulisi ripittäytyä ennen ehtoolliselle osallistumista. Ja kaikesta siitä vakavasta on ripissä kerrottava vilpittömästi ja salailematta, mitä on tullut edellisen ripin jälkeen tehdyksi, olipa siitä edellisestä ripistä viikko tai 50 vuotta (tahaton unohtaminen ei tee rippiä tyhjäksi, mutta sen jälkeen muistettu synti kerrotaan sitten seuraavassa ripissä).
En ole tantta enkä trolli, vaan normaali työssäkäyvä rehellinen suomalainen.
Minusta katolinen kirkko on maassamme turha. Suomalaiset päättivät ryhtyä luterilaisiksi uskonpuhdistuksen yhteydessä. Sitä ennen me kaikki olimme katolilaisia. Vielä voisin käsittää sen, että ulkomaalaiset pysyvät kiinni katolilaisuudessa, mutta en sitä, että suomalaiset siihen liittyvät. Itsekin joskus ajattelin asiaa, mutta onneksi tulin järkiini.
Tarja Halonen on hyvä presidentti. Hänet on demokraattisesti valittu virkaansa. Samaa ei voida sanoa paavista.
Jos sinusta on katolisuus turha, minulle todella tärkeää. Koita suomalaisena naisena ymmärtää! TÄRKEÄÄ! Sillä suomalaisena naisena minä tarvitsen kristillisrtä kirkkoa, enkä paikkaa, jossa tärkeää olla ja hillua kaiken muun takia ja jonka voi itselle perustella ollakseen uskosta vapaa. Hyvä olla vaihtoehtoja, vaikka et tykkäiskään. Vai että luterilaisen kirkon sanellupolitiikkaa? Kyllä tullut selväksi paremmin kuin hyvin.
"Suomalaiset päättivät ryhtyä luterilaisiksi uskonpuhdistuksen yhteydessä"
No eivät todellakaan päättäneet. Neitsyt Marian ja pyhien esirukouksia pyydettiin kodeissa siitä huolimatta, että kuningas oli kovalla kädellä saattanut luterilaisuuden voimaan ja aloittanut kirkkojen ryöstämisen. Kansa oli katolista, ja monet katoliset tavat säilyivät sen piirissä vielä satoja vuosia. Tietenkin luterialaistettu papisto kasvatti sittemmin uudet sukupolvet uuteen oppiin, mutta kansa ei tätä ollut tahtonut eikä pannut alulle.
(Suomalaisethan muuten tukivat luterilaisen Kaarle-herttuan ja katolisen kruununperijän Sigismundin kiistassa Sigismundia. Kävi niin kuin kävi. Olisi voinut käydä niinkin, että Ruotsi olisi palannut katolisuuteen. Kansalle se ei olisi varmasti ollut ongelma; kuningas oli pakottanut luterilaisuuteen, uusi kuningas olisi tuonut katolisuuden takaisin. Kansa olisi elänyt sen mukaan.)
"Tarja Halonen on hyvä presidentti. Hänet on demokraattisesti valittu virkaansa. Samaa ei voida sanoa paavista."
Sanohan sinä sola scriptura -kristitty, missä kohdassa Raamatussa sanotaan, että kirkon virkaan kuuluu henkilöt (miehet ja nyt myös naiset) valita demokraattisesti.
Katolisessa kirkossa on säilynyt apostolinen suksessio. Olemme kiitollisia, että meillä ei ole kirkossa luovuttu tästä ja menty kansanvaltaan. Demokratia voi olla hyvä valtiollinen systeemi sivistysmaissa, mutta on muitakin hyviä valtiollisia systeemeitä. Jeesuksen Kristuksen perustama kirkko on aivan toisella pohjalla kuin maalliset valtiot. Se on monarkia, jossa Kristus Kuningas hallitsee. Se ei ole eikä voi olla kansanvaltainen.
Jos sinun mielestäsi katolinen kirkko on Suomessa turha, niin mikäs siinä. Toivottavasti et puutu sen asioihin vaan hyväksyt sen, että me katolilaiset rakastamme kirkkoamme emmekä salli traditiomme vastaisten protestantismin aatteiden levitä sen piiriin.
Miehesi on täällä kova komentelemaan suita kiinni silloin kun puheen sävy ei häntä miellytä.
Toivottavasti hän on kotioloissa sivistyneempi.
Täytyy ihmetellä miten ateisti ja feministi Halonen liittyy luterilaisuuteen? Tai ehkä ei olisi syytä ihmetellä. Sellainen millainen pressa on, sellainen kansankirkko on.
Kiitos aika kattavasta vastauksesta! Entä voiko luterilainen mennä katoliseen kirkkoon ripittäytymään tai / ja sen jälkeen ehtoolliselle vai onko ehtoollinen ainoastaan sallittu kun on katolinen? Luultavasti ei voi mennä ehtoolliselle, mutta en tiedä tästä ripittäytymisestä. Onko rippiin mitään tiettyä kaavaa? Kauanko rippi kestää?
Minulle ovat kerran sinipukuiset nunnanne sanoneet itse "Suomi on luterilainen maa" ja että "Luterilainen kirkko on tässä maassa kansankirkko". Kummastakin olen samaa mieltä heidän kanssaan.
Luotan heidän arvioihinsa enemmän kuin teidän, sillä he sentään edustavat katolista kirkkoa. Kyseisiä nunnia kutsutaan "Jeesuksen pikkusisariksi". He ovat sisäistäneet ekumenian, te ette.
Niin, sinä hyvä, minä paha. Kyllä on huomattu. Mikä on tällainen ajatus, joka pyrkii kieltämään erilaisuuden, jopa uskonnossa? Mikä siinä on pahaa?
Pitäikö käyttää samoja vaatteakin? No kerro minälaiset vaatteet sinulla on ja minkä merkkiset, niin somistaudun samalaiseksi kuin sinä? Mitä työtä teet, niin koitan päästä samaan paikkaan töihin? Minkälaisia kirjoja luet niin alan lukemaan? Mitä ohjelmia teeveestä katsot, niin katson? Mitä musiikkia kuuntelet, niin kuuntelen? Mitä shappoa käytät, niin pesen sillä hiukseni? Minkälaista ruokaa syöt, niin syön?
"Luotan heidän arvioihinsa enemmän kuin teidän, sillä he sentään edustavat katolista kirkkoa."
Väärin. Eivät he edusta kirkkoa yhtään sen enempää kuin muut yksittäiset katolilaiset Suomessa. Heidän mielipiteensä Suomesta, suomalaisista ja suomalaisten uskonnollisesta tilasta ovat pelkästään heidän omia mielipiteitään, ei sen enempää.
Kaikki nunnat ja sisaret (Jeesuksen pikkusisaret ovat muuten nimenomaan sisaria, eivät nunnia) ovat maallikoita, lukuun ottamatta luostarien abbedissoja, jotka ovat eritysasemassa. Pikkusisarilla ei ole abbedissoja.
Pikkusisarilla on mielipiteitä. Sinulla sattuu olemaan tässä nimenomaisessa asiassa sama mielipide kuin heillä. Muilla on muita mielipiteitä. Siihen on täysi vapaus, eikä yksi mielipide ole sen oikeampi kuin toinen, ennen kuin se oikeaksi todistetaan.
Tuohon ripittäytymiskysymykseen en maallikkona uskalla antaa ihan varmaa vastausta. Kannattaa kysyä katoliselta papilta, ottaako hän vastaan ripin. Se varmaankin käy päinsä pakottavasta syystä, esim. kuolemanvaaratilanteessa, mutta muulloin - en tiedä.
Tunnen kyllä tapauksen, jossa on ollut muu kuin kuolemanvaaratilanne, mutta ei-katolinen kristitty on muusta olosuhteisiin liittyvästä, "suhteellisesti pakottavasta" syystä saanut ripittäytyä katoliselle papille. Tähän hän pyysi ennakolta luvan sen katolisen hiippakunnan piispalta, jonka maantieteellisellä alueella hän asui. Tämä oli ehdottomasti kuitenkin poikkeustapaus.
Joka tapauksessa vaatimus on, että ripittäytyvä tuntee ja hyväksyy katolisen opetuksen ripistä.
Miksi oikeastaan haluaisit luterilaisena ripittäytyä katoliselle papille? Myös luterilaisessa kirkossa on rippi, vaikka sitä harva käyttää. Luterilainenkin pappi julistaa synninpäästön, ja hänelläkin on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Voisit kysyä oman seurakuntasi papilta, se varmasti onnistuu.
Katoliseen rippiin on yksinkertainen kaava, joka löytyy kaikista kirkkojen rippituoleista ja -huoneista ja pappiloista. Ripin kesto vaihtelee sen mukaan, paljonko ripittäytyjällä on kerrottavaa ja haluaako hän keskustella vai vain luetella syntinsä. Syntien tunnustamisen jälkeen pappi pitää parin minuutin sielunhoidollisen puheenvuoron.
Itse rippikaava on niin selkeä, että rippituolissa ei mene paljon viittä minuuttia kauempaa, jos tunnustettavaa on pari yksinkertaista selkeää synnintekoa (jos siis käy ripittäytymässä usein). Voi siellä puoli tuntia mennä, jos ripittäytyjä haluaa keskustella synneistään, katumuksestaan ja elämäntilanteeseensa liittyvistä vaikeista asioista laajemmin, tai jos hänen on vailkea oma-aloitteisesti puhua (esimerkiksi jos ei ole ripittäytynyt vuosiin), niin että pappi kysymyksillä auttaa häntä ripittäytymään.
Ehtoollisyhteyttä ei vielä ole katolisen ja luterilaisen kirkon välillä. Ehtoolliselle et siis voi osallistua. Toivotaan ja rukoillaan, että kirkkojen viralliset ekumeeniset neuvottelut edistyvät meidän elinaikanamme, niin että ehtoollisyhteys toteutuu. Siihen saakka luterilainen ehtoollinen on vain luterilaisille, katolinen vain katolilaisille (ja siis yksittäistapauksissa ortodokseille, erikseen asiasta sopien).
Olen yrittänyt seurata näitä keskusteluja täältä Amerikasta, vaikka se aikaeron takia onkin usein hankalaa. Olen syntyperäinen suomalainen ortodoksi ja kummatkin vanhempanikin ovat ortodokseja. Muutama vuosi sitten mennessäni naimisiin roomalaiskatolisen miehen kanssa kuitenkin unioiduin eli liityin Rooman patriarkaatin alaisuuteen tunnustaen paavin - kuitenkin luopumatta ortodoksiasta. Tässä liturgiassa minulta ei missään kohdassa vaadittu ortodoksiasta luopumista. Tunnen olevani molempien kirkkojen jäsen ja Suomessa en ole koskaan eronnut ortodoksisesta kirkosta. Täällä Amerikassa käymme bysanttilaisessa Ruthenian Catholic -kirkossa, jossa pyhä liturgia on englanniksi.
Olen erikoistapaus, mutta minun tietojeni mukaan katolilaiset saavat käydä ottamassa pyhän lahjat ortodoksisissa kirkoissa, jos esimerkiksi paikkakunnalla ei ole katolista kirkkoa. Tai sitten päinvastoin. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, ettei toiminnalla loukata toista kirkkoa. Lisäksi ne, jotka ovat eronneet ja menneet uudestaan naimisiin eivät saa mennä katolisissa kirkoissa ehtoolliselle (Holy Communion). Myöskään eivät saa mennä avoliitoissa ja homosuhteissa elävät.
PS. Entinen nimimerkkini oli Helena K. Muutin sukunimeäni muutama vuosi sitten ja otin mieheni sukunimen. Siksi Helena L.
Katolisen mieheni neuvo on: ei kannata edes kysyä asiaa. Siitä vain! Olen saanut katolisen ehtoollisen jopa Teemu-piispalta itseltään eikä hän sitä minulta kieltänyt.
Luotan mieheni sanaan. Hän tuntee katolisen kirkon kuviot varmasti paremmin kuin moni pappi. Hän on saanut koulutuksensa ekumeeniselta isä Robertilta.
Jo maalaisjärki sanoo, että nunnat kyllä edustavat katolista kirkkoa, mutta sitä ei tee jokin nettikeskusteluihin osallistuva tavisjäsen pystymetsästä.
Pari päivää sitten sain kuulla suru-uutisen KP Nikean metropoliitta Johanneksen poismenosta. Hän oli perheemme hyvä ystävä. Nyt kun mielestäni Suomessa ei ole enää yhtään hyvää ortodoksipiispaa, olen kiitollinen siitä, että unioiduin ajoissa Rooman patriarkaatin alaisuuteen. Suomi tulee vielä liittymään Moskovan patriarkaattiin, niin pelkään pahoin.
Ikuinen muisto!
Tiedän yhden tavan joka mahdollistaa luterilaisen ripittäytymisen katoliselle papille ja se on rippi välittömästi ennen luterilaisen liittymistä katoliseen kirkkoon.
Koska luterilainen kirkko ei tunnusta rippiä sakramentiksi, en ymmärrä miksi luterilainen haluaisi ripittäytyä. Sielunhoidollisen keskustelun luterilainen voi hyvinkin käydä katolisen papin kanssa.
Periaatteessa pappi voisi ottaa vastaan ripin ja sen jälkeen antaa ripittäytyjälle ns. absoluution ( Julistaa Jeesuksen nimessä tunnustetut synnit anteeksiannetuikzi ). Pappi voisi tehdä näin luterilaiselle vedoten siihen että kasteessa olemme liitetyt samaan Kristukseen. Luterilaisen silti tulee voida osoittaa papille vilpitön, rehellinen ja painava syy, miksi hän haluaa tunnustaa syntinsä katolisessa ripissä.
Täältä Amerikasta käsin minun on vaikeaa ymmärtää tuota katkirkkolaisuutta. Täällä KUKAAN ei kävisi ehtoollisella sekä protestanttisissa että katolisissa kirkoissa, koska protestanttien ehtoollinen ei ole pätevä.
Tällä hetkellä ekumenian toteutumiselle on vain yksi este ja kaikki tietävät mikä se on: katolinen kirkko. Ekumenia edellyttää, että katolilaisuudessa toteutetaan vielä naurettavan selibaattipakon poistaminen, naispappeus, avoin ehtoollispöytä sekä seksuaaliasioiden jättäminen vähemmälle. Ekumenialle suurin este onkin nimenomaan näistä asioista jauhava konservatiivinen vähemmistö katolisessa kirkossa. Onneksi kysymys on vain pelkästä vähemmistöstä.
Itse luotan siihen, että ekumeenisen Teemu-piispan kaudella Suomen katolinen kirkko tulee hitaasti mutta varmasti katkirkkolaistumaan ja sitä kautta muutos toteutuu. Sellainen ei vaadi paavien siunausta. Täällä katolisena piispana on Teemu Sippo, ei Josef Ratzinger. Se on syytä muistaa. Ekumenia velvoittaa ja sen Teemu-piispa on totisesti sisäistänyt. Mieheni kanssa emme jää kuitenkaan odottamaan, vaan ekumeenisena perheenä harjoitamme avointa ehtoollispöytää jo nyt. Sillä tavalla ekumenia etenee. Hitaasti, mutta varmasti.
Joskus minusta tuntuu kuin ekumenia olisi joillekin suomalaisille jonkinsortin ideologia. Amerikassa kukaan ei puhu ekumeniasta.
Suomen katolista kirkko ei ole olemassa. On vain katolinen kirkko Suomessa, joka on päätöksissään suoraan alisteinen paaville. Kehoitan tutkimaan asioita esim. osoitteessa http://katolinen.net/ ennen kuin tulee tänne kiihdyksissään esittämään mielipiteitään. Jokaiselle, joka on edes vähän tutustunut katoliseen uskoon on selvää, että KAIKKI, mitä piispa Sippo tekee vaatii paavin siunauksen. Sinä joko tietoisesti provoat keskustelua perättömillä väitteillä tai sitten olet hyvin tietämätön.
Yhtä hyvin ekumenialle voisi asettaa vaatimukseksi, että luterilainen kirkko alkaisi toteuttaa ehdotonta selibaattia ja miespappeutta. Katsot asioita aika pienestä näkökulmasta, sillä katolinen kirkko on ylivoimaisesti suurin ja yhtenäisin kristillinen kirkko maailmassa. Suomen luterilainen kirkko taas lähinnä yksi lahko muiden joukossa.
Ja oikeasti:
Suomen katolinen kirkko on olemassa. Sen ei tarvitse pyydellä paavilta lupia toimilleen. Paavi nimittää ainoastaan piispan. Kehoitan tutkimaan asioita esim. osoitteessa http://katolinen.net/ ennen kuin tulee tänne kiihdyksissään esittämään mielipiteitään. Jokaiselle, joka on edes vähän tutustunut katoliseen uskoon on selvää, ettei juuri mikään mitä piispa Sippo tekee vaadi paavin siunausta. Sinä joko tietoisesti provoat keskustelua perättömillä väitteillä tai sitten olet hyvin tietämätön.
Suomessa luterilainen kirkko on kansankirkko. Muiden on mukauduttava siihen, ei päinvastoin.
Katolinen kirkko Suomessa on katolisen kirkon Suomessa toimiva osa ja se on päätöksissään suoraan alisteinen paaville. Sen tietää kaikki.
"Se on päätöksissään suoraan alisteinen paaville. Sen tietää kaikki."
Jollakin paperilla noin saattaa lukeakin. Tosiasiassa paavi ei päätä Suomen katolisen kirkon asioista pätkääkään, mitä nyt vain piispan nimittää. Ja hyvä niin.
toistaiseksi luotan virallisiin tiedonantoihin enemmän kuin mielipiteisiin. Kiitos keskustelusta.
Kun kerran sinun mielestäsi paavi päättää viime kädessä kirkkomme asioista, kerrohan minulle mitä Helsingin hiippakuntaa koskevaa hän on viimeksi päättänyt? Minun käsittääkseni hän vain nimittää piispan.
Rakas tavis, tuhlaat vain aikaasi. Konservatiiveilta ei perusteluja heru, koska niitä ei ole. Totuus on, että Suomen katolisen kirkon asioista paavi ei päätä yhtään mitään. Täällä asioita hoidetaan yhdessä Teemu-piispamme kanssa, joten muutoksia on tulossa ja varsin pian onkin.
"Täällä asioita hoidetaan yhdessä Teemu-piispamme kanssa, joten muutoksia on tulossa ja varsin pian onkin."
Kokemus osoittaa, että kun katkirkkolaiset alkavat antaa tuollaisia "varoituksia", jotakin on TODELLA tulossa. Odotan kauhulla mitä tällä kertaa.
Tämä Katkirkko vaikuttaa olevan huolestuttavan vahva siellä toisella puolella Atlanttia. Täällä Amerikassa samanlaisilla liikkeillä on niin ikään vaikutusta kirkon asioihin.
"Itse luotan siihen, että ekumeenisen Teemu-piispan kaudella Suomen katolinen kirkko tulee hitaasti mutta varmasti katkirkkolaistumaan ja sitä kautta muutos toteutuu."
Allekirjoitan joka sanan. Kauhulla.
Suomessa ei ole Suomen katolinen kirkko, on vain Suomen vapaa katolinen kirkko. Täällä on Katolinen kirkko Suomessa, niin kuin moni paavilinen katolinen seurakuntakin itsensä määrittelee. Siksi on mukavaa kuulua katoliseen kirkkoon. Voin olla katolinen siltikin, vaikka täällä ei olisi muita. Voi käydä vaikka Brasiliassa olevassa katolisessa kirkossa. Oikein mukavaa, eikö vain?
"Katolinen kirkko Suomessa" on suomen kielen vastainen sanahirviö. Mieheni sanoo, että Teemu-piispan kaudella ollaan siirtymässä oikeampaan käsitteeseen Suomen katolinen kirkko. Hyvä niin!
Mutta kun ei olla, se on vain toiveajattelua. Pistikö miehes sinut ajamaan täällä omia näkökulmia? "Teemu-piispa" on hyvin selkeästi puolustanut katolisen kirkon aatteita, joten saattaa ehtiä eläkkeelle jopa katolisena piispana Suomessa.
Kaikki eivät ole tietoisia kaikista asioista eikä kaikilta kysytä kaikista asioista mielipidettä. Parempi niin. Reformi etenee hiljaa, mutta varmasti.
Ainut missä se on vahva on suomi24:n katolilaisuuspalsta.
Koska miestäni on tällä palstalla haukuttu sosialistiksi, ilmoitan, että me kummatkin olemme vihreitä. Kannatamme ekumeniaa ja seksuaalista vapautta, mutta vastustamme ydinvoimaa ja luonnon tuhoamista.
Rakas ekumeeninen vaimoni on oikeassa - kuten aina!
Katkirkkolaisuus on uus-uskonto. Sillä ei ole mitään tekemistä katolisen uskon ja elämän kanssa. Harmi vain, että piispamme sympatiseeraa enemmän katkirkkolaisia kuin Benedictus XVI:ta.
Maailmanlaajuisesti 90 % katolilaisista ajattelee katkirkkolaisten tavoin. Suomessa käännynnäiset luulevat edustavansa katolista maailmaa. He erehtyvät.
Vaikka olenkin sinun ja vaimosi kanssa useimmasta tyystin samaa mieltä, minusta teidän kannattaisi kirjoittaa aavistuksen verran vähemmän provokatiivisesti. Muutos ei varmastikaan ole nettikeskusteluista kiinni, vaikka ne sitä voivat parhaimmassa tapauksessa hieman edesauttaa.
"Maailmanlaajuisesti 90 % katolilaisista ajattelee katkirkkolaisten tavoin. Suomessa käännynnäiset luulevat edustavansa katolista maailmaa. He erehtyvät. "
Minkä vitsin murjaisit. Viimeksi käydessäni Etelä-Amerikassa ei ollut mitään merkkejä mistään "katkirkoista". Siellä tiedettiin vain katolinen kirkko.
90% katolilaisista ei ole ikinä kuullutkaan mistään katkirkosta eikä haluakaan kuulla. Hyvä niin.
Katkirkko toimii vain Suomessa. Muualla maailmassa sen nimenä on We are Church eli WAC.
En voi käsittää miten katolilainen voi käydä riistomatkailijana maissa ja mantereilla, joilla suurin osa ihmisistä elää toimentulorajan alapuolella. Sellainen matkailu edustaa vääryyttä ja on ekologisesti lisäksi luontoa kuluttavaa.
Etelä-Amerikan toivo on vapautuksen teologiassa, jota kannattaa ylivoimaisesti suurin osa maanosan tavallisista katolilaisista. Mutta sellaisten parissa riistomatkailija tuskin aikaansa viettää.
Itse en katolilaisena ja kirkkomme yhteiskunnallisen opetuksen vakavasti ottavana voisi kuvitellakaan ryhtyväni riistomatkailijaksi. Bob Geldofin Band Aid avasi silmäni jo 1980-luvulla.
hyvää provosointia!
En ole trolli enkä noita-akka, enkä varsinkaan yritä provosoida. Eri mieltä saa olla, kunhan perustelee mielipiteensä sivistyneiden ihmisten tapaan.
Olen joskus vastannut johonkin miehenne kirjoitukseen, mutta asiallisen keskustelun sijaan hän on käskenyt minun, kuulemma änkyräkonservatiivin (olen neokatedkumenaali), olla vaiti, koska "ekumenia velvoittaa". En ymmärrä, miksi teidän liikkeenne katsoo, että Kirkon pitäisi lunastaa olemassaolon oikeutus Suomen luterilaisilta. Toki kirkon täytyy sopeutua paikallisiin tapoihin, mutta en ymmärrä, miksi haluatte rikkoa kaikkein pyihmmän, eli kommuunion. Luterilainen käsitys ehtoollisesta ei ole sama, kuin Katolisen Kirkon. En halua tuomita ketään, mutta pidän erittäin sopimattomana, että henkilö, joka ei usko kirkkomme opetuksiin kommuuniosta, kävisi ilman papin lupaa kirkossamme ehtoollisella. Uskoisin, että moni luterilainen tosiuskova pahastuisi, jos tietäisi jonkun katolilaisen käyvän heidän ehtoollispöydässään uskomatta heidän kirkkonsa opetuksiin. Kaikille avoin ehtoollispöytä kuuluu tietääkseni lähinnä joidenkin evankelikaalisten liikkeiden tapoihin.
Terveisiä muuten Lublinista, Puolasta. Olen täällä lomailemassa. Hotellini ikkunasta näkyy Katolisen yliopiston päärakennus, jonka erään moraaliteologian professorin varmaan tunnettekin.
"Terveisiä muuten Lublinista, Puolasta. Olen täällä lomailemassa."
On sinullakin lomakohteet. Ei voi muuta sanoa. Rantalomalla tuskin sentään aikaasi vietät.
Mitäs vikaa tuossa Lublinissa on lomakohteena?
Itse en koskaan vietä rantalomia. Mökkeillessä toki pulahdan järveen uimaan.
Suosittelen sinullekin kaupunkilomia - voivat antaa virikkeitä toisin kuin auringossa kärtsääntyminen.
Olen ulkopuolisena ymmärtänyt, että katkirkkolaiset edustavat radikaalia ja ekumeenista katolisuutta. Minun on helppo synkata heidän kanssaan, enkä oikein ymmärrä teidän muiden huolia liikkeestä.
Kun vierailin luonanne, kerroit kirjoittavasi tänne yhden keskustelualoituksen. Kaikella ystävyydellä, sinut tuntien odotin hieman korkeampitasoista tekstiä. Ensi kerralla paremmin.
Tänään lähdemme mieheni kanssa lomalle, joten emme osallistu enää mihinkään keskusteluihin. Reformi etenee lomallammekin. Ihmettelen vain sitä, että täällä tuolla tavalla kritisoit minua, vaikka olemme kaikesta samaa mieltä.
Helena L. antaa vaaraa tietoa ruteenikirkosta. Olen itse jasen Amerikan ruteenikirkossa ja ortodoksi. Amerikan ruteenikirkko hajosi kahtia viime vuosisadalla. Osa kirkosta palasi (jos niin voi sanoa) ortodoksiseen kirkkoon ja on Konstantinopolin patriarkaatin alaisena. Osa pysyi paavin alaisena. Nailla kirkoilla EI OLE ehtoollisyhteytta enaa vaikka alunperin olivat yksi kirkko paavin alaisuudessa (siis bysanttilaiskatolisia/uniaatteja). Jos ette usko minua, voitte helposti tarkastaa asian Ruteenikirkon sivuilta tai lukea historian Wikista. (American Carpatho-Russian Orthodox Diocese). Ortodoksit siis EIVAT voi menna katoliseen seurakuntaan katkaisematta ehtoollisyhteyttaan ortodoksisen kirkon (myos Suomen) kanssa. Se valvooko tata joku on sitten aivan toinen asia. Katolinen kirkko tosiaan voi antaa ehtoollista ortodoksille mutta toisin pain asia ei suju. Sita paitsi ehtoollisen vastaanottaminen muissa kirkoissa katsotaan yleensa vakavaksi synniksi ja ortodoksisesta uskosta luopumiseksi. Se mita Helena L. henk.kohtaisesti kokee on sitten aivan toinen juttu mutta ei relevantti mitenkaan.
Lahi-idan maissa esim. Libanonissa olen kylla kuullut etta ehtoolliskaytannoista lipsutaan puolin ja toisin. Ehka nain on parempi, en ota siihen kantaa. Mutta olen varma etta Suomen ortodoksinen kirkko ei hyvaksy jaseniensa kaymista katolisella ehtoollisella, ellei kyseessa ole hatatapaus.