En ole katollainen, mutta eri syistä hakeuduin katolisen papin puheille. Syyt ovat aika henkilökohtaisia, uskonnollisia, ja tapaamisella pappi rukoili puolestani ja kertoi että voin tulla jatkossa tapaamaan häntä kerran viikossa. Näin tein, tapaamisista oli minulle paljon apua, puhuimme uskon asoista, ja hän myös antoi neuvoja henkilökohtaisessa elämässäni. Aloin myös harkita liittymistä katoliseen kirkkoon, ja aloin käymään messussakin viikoittain, usein jopa pari kertaa viikossa. Onko tämä tavallista - käydä kerran viikossa juttelemassa papin kanssa? Mutta sitten tapahtui niin, että pappi yhtäkkiä ilman varoitusta ilmoitti että hän ei voi enää tavata kuin kerran kuussa. Hänellä ei ollut muita kiireitä tms, mutta hänen asenteensa oli yhtäkkiä muuttunut melkein kylmäksi. Olin aivan hämmentynt, koska en ollut tehnyt mitään epäsopivaa. Miksi pappi käyttäytyy näin? Kun kysyin asiaa, hän ei sanonut mitään, ainoastaan että me emme keskittyneet ja aloimme puhumaan "ei mistään". Tämä selitys on aika epämääräinen. Mielestäni puhuimme ihan asiaa, enkä siis missään vaiheessa käyttäynyt mitenkään sopimattomasti... Toimiiko katoliset papit usein näin "kylmästi" ja vastuuttomasti?
Eikä siinä vielä kaikki. Muutaman viikon päästä hän sanoi, että unohtaisin koko asian, ja voisin tulla edelleen tapaamaan häntä kerran viikossa.
Eikä siinä vielä kaikki. Muutaman viikon päästä hän sanoi, että unohtaisin koko asian, ja voisin tulla edelleen tapaamaan häntä kerran viikossa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Älähän nyt yhden papin perusteella tee mitään johtopäätöksiä. Katoliseen kirkkoon kuuluu lähes 0,5 miljoonaa pappia, joten sekaan mahtuu monenlaisia.
Suurin osa katolisista papeista on kirkon palvelemiseen 100-prosenttisesti omistautuneita.
Papilla voi olla muitakin tapaamisia, jotka vaativat kenties kiirellisempää käsittelyä kuin omasi. Lisäksi papilla voi olla "henkilökohtaisia syitä", joita hän ei ehkä mainitse sinulle.
On itseltäsi täysin vastuutonta syyttää pappia "vastuuttomaksi" kun et tunne hänen tilannettaan. Pappeja katolisessa kirkossa kuitenkin riittää, joten ongelmia ei tule vaikka yhden kanssa ei tulisikaan toimeen.
Et kerro, oletko mies vai nainen, etkä sitä, asutko Suomessa vai ulkomailla.
Jos olet suomalainen nainen, asialle voi olla vähän ikävä mutta ymmärrettävä selitys. On sinänsä ihan sopivaa käydä kerran viikossa saamassa opetusta ja keskustelemassa, kun harkitsee liittymistä katoliseen kirkkoon. Joskus kuitenkin ulkopuoliset saattavat olla näkevinään noissa käynneissä muutakin kuin aivan asiallista kiinnostusta uskonasioista. Juoruja saattaa lähteä liikkeelle. Suomen seurakunnat ovat niin väkimääriltään pieniä, että "uusia naamoja" tarkkaillaan.
Ehkä pappi on ollut huomaavinaan sinun olemuksessasi tai puheissasi liian henkilökohtaista kiinnostusta, tai ehkä joku muu on ollut sellaista huomaavinaan, ja papin korviin on tullut jotain puheita. Myöhemmin sitten pappi on todennut, että hän (ja mahdolliset juoruilijat) on erehtynyt, ja hän on uudelleen hyväksynyt keskustelujen jatkamisen alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Etenkin ulkomaalaitaustaiset papit ovat joskus hämmentyneitä ja epätietoisia naisten normaalista käytöksestä Suomessa. He saattavat tulkita sitä väärin, tai ainakin olla erittäin varovaisia. Tässä on tietysti papin kannalta ihan viisauttakin eikä suinkaan vastuuttomuutta.
Selityksiä voi olla lukuisia muita. Ethän voi oikeasti tietää, oliko papilla muita uusia kiireitä tai erityisiä huolenaiheita, jotka ovat estäneet häntä ottamasta sinua vastaan niin usein.
Hyvää jatkoa keskusteluille nyt kuitenkin, tilanteen ilmeisesti korjaannuttua.
Kyllä, olen naispuolinen ja asun ulkomailla. Tuo juoru-asia voi olla ihan tottakin, itsekin ajattelin sitä ja ennen tätä tapahtumaa huomasin eräässä iltatilaisuudessa yhden nuoren naisen (joka itse käyttäytyy tämän papin seurassa mielestäni aika epäsopimattomasti, mm. esittelee uusia korkokenkiään (!!) ) katsovan minua paheksuvasti ja hän on ehkä sanonut jotain parille vanhemmalle naiselle (sisarelle) joiden kanssa pappi on paljon tekemisissä, joten kyseessä oli ehkä kateellisuudesta seuraava jouruilu. Hirveän surullista. En halunnut saattaa tätä pappia mitenkään hankalaan tilanteeseen. Sittemmin asia korjaantui, mutta nyt tuli kesä emmekä ole enää tekemisissä paljon yhtään. Mutta kiitos tuosta näkökulmasta, olen ollut itsekin aivan idiootti kun en tajunnut tätä. Haluaisin olla ystävällinen kaikkien kanssa, sekä papin että sisarten, mutta on niin ikävää kun pienistä asioita voi lähteä isot juorut liikkeelle. Sisaret ovat tosi mukavia, mutta ilmeisesti pitäisi olla vähän varovaisempi. Ja olen huomannut, miten paljon enemmän papin seurassa oloa "tarkkaillaan" katolisessa kirkossa kuin luterilaisessa. Aivan kuin olisi taas teini-ikäinen. Kiitos tuosta asiallisesta vastauksesta.
Olen pahoillani että syytin pappia vastuuttomaksi, tämä tilanne on ollut varmasti hänellekin vaikeaa.
Olen itse tästä asiasta vieläkin aika järkyttynyt, vaikka siitä on jo monta kuukautta aikaa. Hämmentää se, että asiasta ei sitten sen enempää puhuttu (sisarten ja tämän nuoren naisen kanssa), tosin papin kanssa olen siitä pari kertaa puhunut aika niukasti. Ikävältä tuntuu se asioista vaikeneminen ja maton alle lakaiseminen, vaikka tuntuu siltä että minulle tehtiin siinä vääryyttä. Puhumiset papin kanssa olivat hyvin tärkeitä minulle, ja sanominen että ne on nyt loppu kuin seinään ilman selitystä oli henkisesti aika tuhoisaa. Vielä se tapa, saamaan minut tuntemaan syyllisyyttä aivan kuin olisi tehnyt jotain väärin, eikä kukaan sanonut mikä se väärin oikein oli. Mietinkin välillä onko katolinen kirkko oikea paikka minulle kun siinä on sellaista juoruilua, puhumattomuutta ja syyllistämistä. Uskon asiat kolahtavat kyllä täysillä ja pidän paljon yhteisöllisyydestä, mutta..
Katolilaisuus on yhteisöllisyyttä ja seurakuntalaiset tukevat toisiaan niin hyvässä kuin pahassa. Harvalla kuitenkaan on pahoja tavoitteita, mutta joskus keinot johtavat epämieluisiin ilmiöihin kuten esim."kyttäämiseen".
Katolilaisille uskonasiat ja moraali ovat tärkeitä asioita. Katolilaisuutta ei kytketä "pois päältä" samalla tavalla kuin luterilaisuutta, vaan esim. seksuaalimoraali vaikuttaa kaiken aikaa. Siksi ihmiset tarkkailevat toisiaan ja luonnollisesti myös paheksuvat moraalitonta toimintaa.
Katolinen kirkko Suomessa on pieni yhteisö. Ihmiset ovat taustoiltaan niin erilaisia, että pientä (eikä aina niin pientäkään) eristäytymistä tapahtuu väistämättä (esim. kielitaidottomat maahanmuuttajat/suomalaiset käännynnäiset).
Älä kuitenkaan ota kaikkea henkilökohtaisesti. Turha syyllistäminen on usein juuri huonon itsetunnon omaavien ihmisten tekoja eikä siitä kannata välittää. Papilla on varmasti syynsä toimintaansa. Voit myös hakeutua toisen papin tai vaikkapa sisaren puheille. He osaavat tukea jokaista henkisellä tiellä.
sinulle jos asut ulkomailla: etsi paikalliset jesuiitat ja mene heille retrittiin viikoksi, jos vain voit. Jos et voi, niin mene viikonlopuksi.
Lisäksi sanoisin, että vältä turhaa kanssakäymistä nunnien ja sisarten kanssa vaikka olet nainen, sillä siitä tuskin seuraa mitään hyvää.
Kiitos neuvosta. Miksi luulet ettei nunnien ja sisarten kanssakäymisestä seuraisi hyvää?... Tosin siinä taitaa olla jotain perääkin, koska asiat olisivat olleet paremmin jos olisin vain papin kanssa käynyt juttelemassa enkä muiden kanssa ollut tekemisissä.
Jesuiitat ovat siis miesten yhteisö, mutta voiko sinne mennä nainen retriittiin? Täytyy tutkia asiaa. Kiitos!
Löysinkin täältä läheltä erään jesuiitta järjestön joka järjestää retriittejä. Voikohan sinne mennä vaikka ei ole katolinen?... Sivusto vaikutti muutenkin tosi hyvältä. Täytyy ottaa heihin yhteyttä. Kiitos neuvosta! Tämä taitaa olla juuri sitä mikä olisi tarpeellista. Koska se mitä alkoi tuolla kappelissa tapahtumaan ei ollut enää mielestäni hyvästä. En tiedä kannattaako alkuperäisen papin kanssa olla yhteydessä, vaikka hän oli mielestäni paras pappi ainakin alkupuolella.
on jesuiittojen vahvin osaamisalue. Tuskin mikään muu sääntökunta tai vastaava organisaatio kirkossa pystyy yhtä laadukkaaseen ja ammattitaitoiseen toimintaan. Jesuiitoilla on retrittitaloja, josissa retriitit pidetään. Yleensä niitä löytyy jokaisesta katolisesta maasta useita. Retriitteihin voi osallistua sukupuolesta tai uskontokunnasta riippumatta. Poislukien tietenkin erityiset tietyille ryhmille suunnatut retriitit. Toki myös maalikotkin pääsee papeille ja sääntökuntalaisille tarkoitettuihin retriitteihin, mutta yleensä alottelijoille on ihan omat retriitit. Kysy ihmeessä siltä papilta, jonka kanssa olet keskustellut.
No, ensinnäkin nunna ei ole pappi ja usein heillä ei ole kunnollista koulutusta keskustella uskonasioista. Lisäksi, aika usein, nunnant eivät ymmärrä mitä on luottamuksellinen keskustelu. En tosin sano, että aina näin on, mutta väittäisin, että otat ihan turhan riskin, jos keskustelet "luottamuksellisesti" nunnan kanssa. Ja en ihmettelisi, jos joku nunna kysyisi sinulta "hai voglia ?", vaikka oletkin nainen. On paljon turvallisempaa pysytellä etäällä nunnista, sillä useimmissa tapauksissa, he eivät kykene tarjoamaan mitään hengellistä ravintoa.
Tosin tässä haluan huomauttaa, että mikäli menet jesuiittojen retriittin, niin saattaa hyvin olla että törmäät kuitenkin naisiin. Mutta huoli pois, he ovat jesuiittojen kouluttamia. Ja yleensä eivät ole edes nunnia. Itse olen kerran jesuiittojen luona törmännyt naisohjaajaan, joka oli kuitenkin teologian tohtori, mutta kuitenkin ihan maallikko.
Muten varoittaisin vain, että joskus jesuiitojen taso, erityisesti nuorempien, jotka ohjaavat retriittejä, saattaa vaihdella aika lailla. Kannattaa etsiä sellainen retriittiohjaaja joka on vanhempi, kaljupäinen, hiukan pyöreä, joka pukutuu suoriin housuihin, niin et voi mennä metsään.
Minä juttelisin ensin sen papin kanssa asiasta, ja sitten ottaisin yhteyttä jesuiitoihin retriittiasioissa. Ehkä hän voi ottaa sinun puolestasi yhteyden jesuiittoihin ja esitellä sinut heille. Mutta jos ei, niin ota heihin rohkeasti yhteyttä ja kerro asiasi suoraan.
Hai voglia? Mitä se tarkoittaa?.... Voisin kai sitten lähettää entiselle papille sähköpostia tästä retriittiasiasta, ehkä hän osaa suositella jotain muutakin paikkaa. Olen myös jutellut uuden papin kanssa, mutta tämä on aika kiireinen eikä hirveästi ehdi paneutua asioihini.
Entä miksi vanhempi ja kaljupäinen ja hiukan pyöreä retriittiohjaaja olisi parempi kuin nuorempi?
se "hai voglia" salaisuudeksi, jos et itse sitä saa selville.
No, kuten sanoin, nuorten jesuiittojen "laatu" on perin kirjavaa. Lisäksi kokenut ohjaaja on aina hyvä asia. Yleensä papin ulkonäöstä voi päätellä paljon.
No, tietty retritissä voi käydä myös muualla kuin jesuiittojen luona. Jos muualla on sopivaa ohjelmaa, niin toki sinnekkin voi mennä. Jos tuo pappisi on kirkkoherra hän varmaan osaa ohjata sinut oikealle tielle.
t. paroni von Münchhausen
Kiitos kuitenkin hyvistä neuvoista! Retriitti ja uusi inspiroiva ja ilahduttava uskonnollinen yhteisö olisi hyvin tarpeellinen. En vieläkään tiedä pitäisikö ottaa yhteyttä entiseen pappiin ja vaikka pappi sanoi että kertoisin miten asiat menevät, niin hän ei enää vastannutkaan kun sitten kerroin. Ehkä voisin sitten tämän uuden papin (joka on hieman sellainen kuin kuvailit hyvän retriittiohjaajan olevan) kanssa jutella tästä asiasta ensi sunnuntaina, kun meillä on tapaaminen. Toivoisin että ilma puhdistuisi ja jopa tänne kirjoittaminen on sitä hieman tehnyt. Kiitos vastauksista!
Kasvappas aikuiseksi. Maailma ei pyöri sinun ympärilläsi. Miksi papin tulisi tavata sinua säännöllisesti?
Oletko läheisriippuvainen? Jos uskonasiat kiinnostavat voinet keskustella niistä viikottain seurakuntalaisten kanssa, papin kanssa riittänee harvemmatkin keskustelut. Lukeakin saa. Ja messuun osallistua. Kirkkokahveillakin on sallittua keskustella uskon asioista. Ei kaiken tarvitse olla henkilökohtaista keskustelua.
Olen saanut jo neuvoja tässä keskustelussa, joten miksi pitää enää tulla sorkkimaan jos ei ole mitään positiivista sanottavaa.