Oli edellisellä sivulla juttua sivareista.Itse
jäin armeijasta pois koska ei yksinkertaisesti
huvittanut.En kyllä käynyt sivariakaan.Ei kerta
kaikkiaan jaksanut lähteä.Aivan turhaa
puuhaa.Sääliks käy nuo urpot jotka ei osaa
päättää omia asioitaan vaan nöyrtyvät pakon
edessä.Kärsikööt minun puolesta kuka leikkiin
lähtee jos ei sen vertaa luontoa
löydy.SÄÄLITTÄVÄÄ!!!
jäin armeijasta pois koska ei yksinkertaisesti
huvittanut.En kyllä käynyt sivariakaan.Ei kerta
kaikkiaan jaksanut lähteä.Aivan turhaa
puuhaa.Sääliks käy nuo urpot jotka ei osaa
päättää omia asioitaan vaan nöyrtyvät pakon
edessä.Kärsikööt minun puolesta kuka leikkiin
lähtee jos ei sen vertaa luontoa
löydy.SÄÄLITTÄVÄÄ!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitä onneasi että voit valita.Mutta mikähän sen
on tehnyt mahdolliseksi?
Et vitsinyt... Et jaksanut... Ei huvittanut jne.
Tämä on just tyyppiesimerkki sivarista. N. 99 %
sivareista ovat laiskoja. Eivät vitsi ottaa
vastaan käskyjä. Mamman helmojen suojissa on
saanut tehdä mitä huvittaa...
Viestisi oli toivottavasti vitsi? En viitsisi
paljastaa komiikkaa, jota tähän sisältyy, mutta
jokainen varmaan löytää sen...
Itsekin aikoinaan harkitsin vakavasti suorittaa
siviilipalveluksen asepalveluksen sijaan.
Syynä ei tosiaankaan ollut laiskuus ja pelko
siitä, että armeijassa on raskasta. Fyysisessä
kunnossani ei ollut mitään vikaa eikä myöskään
päänupissani: jos ei mukaan lasketa sitä, että
epäilin sopeutumistani järjestelmään, jossa
päätöksenteko ja järjen käyttö sallitaan vain
tietyille henkilöille. Menin armeijaan vasta
24-vuotiaani suoritettuani ylemmän korkeakoulu-
tutkinnon -olin siis lukion käytyäni tottunut
liikkumaan tietynlaisessa ihmisjoukossa, jos
ymmärrätte, ja totisesti epäilin sopeutumistani
joukkoon.
Tässä olinkin oikeassa, suurin osa armeija-
ajastani oli ajan tuhlaamista: mitä muuta voi
odottaa järjestelmältä, jossa 99% porukasta
etenee heikoimman mukaan? Asepalveluksen loputtua
kaikki eivät vieläkään osanneet arvomerkkejä saati
sittten käyttäytyä sellaisen edessä. Toisten
jälkeen jääminen oli kuitenkin ymmärrettävää
ja usein he korvasivatkin älyn puutteensa
reippaalla asenteella -enemmän pannnuun otti
suurimman osan "miehiksi koulutettavien" asenne:
pääsääntöisesti vältettiin kaikenlaista
vastuuta ja tekemistä -jos piti valmistella
yöpaikka talviharjoituksissa, suurin osa
porukasta vetäytyi tupakalle ja antoi muiden
tehdä lapiohommat ja telttojen pystytyksen. Eniten
ihmettelin sitä, että etenkin varusmies-
esimiehet osoittivat erityistä taipumusta
vastuun välttelemiseen -varsinkin, jos oli
tiedossa, että kouluttajilta tulee sapiskaa.
Minun käsitykseni "miehestä" oli ja on vieläkin,
että mies vastaa omista teoistaan ja
päätöksistään. Tällaista vastuunottoa varusmies-
esimiehiltä ja muutamalta kapiaiseltakaan ei
voinut odottaa.
Nämäkin "miehet" varmaan muistelevat lämmöllä
omaa varusmiesaikaansa ja nimittelevät laiskoiksi
sivareita, joilla oli tai on kanttia kieltäytyä
kyseisenlaisesta seurasta. Useiden varusmiespal-
veluksen suorittajien hengenlahjoja kuvasti sekin,
että heistä ilta illan jälkeen oli erinomaisen
hauskaa piereskellä vahvuuslaskennan aikana -
tämä oli kait ainut teko, jossa he osoittivat
minkäänlaista ahkeruutta.
kävin armeijassa korkeakoulu-opiskelujen lomassa.
En tunnista omia armeijan olosuhteita sinun
kirjoituksestasi!
Vanha väitehän on ettei saa ajatella armeijassa.
Kyllä saa, muttei kapinoida sitä ettei pidä
käskyä mielekkäänä. Aina on helppoa vähätellä
asioita heittämällä väitteitä ilmaan.
Tietysti armeija on odottelua ja toistoa. Aina
voi olla action mitä moni näköjään odottavat
armeijasta ja elämästään... Ei sodassakaan
rynnätä sinne ja tänne ominieen ajatuksineen vaan
siinä pitää osata luotta siihen, että kaikki
tekevät tietyllä tavalla. Muuten ammutaan omia
joukkojamme.
En ikinä harkinnut siviilipalvelusta...