Olisi mukavaa kuulla, miten muut migreenipotilaat ovat pärjänneet raskauden aikana? Ajattelin kirjoittaa myös siksi, että ihmetyttää suuresti, miten erilaisia mielipiteitä jopa neurologeilla voi olla raskauden aikaisesta lääkityksestä.
Eli: odotan nyt toista lastani, raskausviikolla 15. Esikoista odottaessani oli alkuraskaudessa muutama paha migreenikohtaus, mutta loppuraskaudeksi migreeni (auraton) rauhoittui kokonaan. Erityisesti migreeni paheni synnytyksen jälkeen ja kroonistui. Käytössä minulla oli läjä triptaaneja ja vahvoja kipulääkkeitä. Estolääkitystä kokeiltiin jos jonkinlaista (kauheimpana kokemuksena Topimax, joka sivuvaikutuksista huolimatta oli ainoa, mikä auttoi edes jonkin verran). Viimeisimpänä estolääkkeenä oli beetasalpaajat, joista ei ollut myöskään apua. Akupunktiotakin tuli kokeiltua, ilman mitään tuloksia.
Suunnitellessani uutta raskautta keskustelin aiheesta neurologin kanssa, jolla olen käynyt jo pari vuotta. Kyseinen neurologi on hyvin arvostettu ja entinen sairaalan neurologian ylilääkäri (nyt osa-aikaeläkkeellä). Hän kirjoitti minulle päivystystilannetta varten sivun mittaisen hoito-ohjeen (siis raskauden aikana). Ohjeessa oli tarkkaan määritelty mitä lääkettä voi antaa missäkin raskauden vaiheessa, läpi raskauden kertaluonteisesti indometasiinia, rv 12 eteenpäin kortisonia, Imigran injektio päivystystilanteessa, meto..(mikä se pahoinvointilääke nyt onkaan) tavanomaisten parasetamolin ja kodeiinin lisäksi. Lääkelista oli siis melko laaja (sen pelkän panadolin lisäksi), en muista ihan kokonaan sen sisältöä, korostan sitä että ohje ei ollut itsehoitoa varten vaan mahdolliseen päivystystilanteeseen.
Kuten odotinkin, migreeni on ollut tämän raskauden aikana vaikea. Triptaaneista luovuin tietysti heti. N. raskausviikolla 10 minulla oli erityisen paha migreenikohtaus, tulipa todistettua että migreenikohtauksen kesto on tosiaan maksimissaan se 72 tuntia...Panacodilla voin taittaa pahimman terän kivulta, mutta vain vähäksi aikaa, kohtausta se ei vie pois, ja kodeiini aiheuttaa minulle aina pahoinvointia, joten saldo on aika huono. Panadol on vaikutukseltaan samaa luokkaa kuin rusinat. Kärsittyäni tuon kolmen vuorokauden piinan päätin, että seuraavan migreenikohtauksen iskiessä menen päivystykseen enkä yritä sinnitellä kotona.
No, viime viikolla (n. rv13 5) heräsin aamuyöllä voimakkaaseen migreeniin. Oksentaminen alkoi saman tien ja lähdin päivystykseen. Tyypillisen vähättelevän ja epäuskoisen vastaanoton jälkeen minut otettiin ensiapuun sisään (ei sentään käännytetty pois) ja oikein ammattitaitoisesti mitattiin verenpaineet, otettiin verikokeet ym. rutiinit. Annoin hoitajalle neurologin ohjeen. Päivystävä lääkäri määräsi minulle 2 panadolia ja yhden buranan. Vastoin kaikkia odotuksiani burana auttoi jonkin verran (ehkä siksi, että en ole niin pitkään aikaan ottanut ibuprofeiinia että kehoni piti sitä jonain ihmelääkkeenä!). Mutta: päivystävä lääkäri soitti neurologille (siis ei ohjeen kirjoittaneelle neurologille), joka KUMOSI täysin saamani ohjeen. Tämän neurologin näkemys oli, että EI MITÄÄN lääkettä (vain parasetamolia ja kodeiinia). Eli heidän osaltaan toisen neurologin ohje jouti roskakoriin. Ihme kyllä, oloni koheni, mutta jäin siihen käsitykseen, että vaikka tuo burana (jonka neurologi myös kielsi, mutta päivystävä lääkäri oli ehtinyt määrätä) ei olisikaan auttanut, niin minulle ei olisi annettu mitään muuta lääkettä.
Ihmettelen suuresti, miten on mahdollista, että neurologeilla voi olla noin eriävät mielipiteet? minun ei varmaankaan tällä palstalla tarvitse puolustella lääkehoidon tarpeellisuutta, kaikki migreenipotilaat kyllä tietävät millaista helvettiä pitkittynyt kohtaus voi olla. Ihannetapaus tietenkin olisi, ettei mitään lääkettä joutuisi käyttämään, enkä missään tapauksessa vaarantaisi vauvani terveyttä. Kummeksuntani koskeekin nyt lähinnä tätä mielipide-eroa, jos toisen mielestä on mahdollista antaa Imigran-injektio ja toisen mielestä ei missään tapauksessa, niin mikä sitten on oikea menettelytapa?
Toivon, että tässä kävisi kuten esikoista odottaessani, eli että saisin nauttia migreenittömästä loppuraskaudesta, eikä minun tarvitsisi enää testata eri lääkäreiden näkemyksiä...
Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla, onko muilla kokemuksia raskauden aikaisesta migreenilääkityksestä ja etenkin noista päivystystilanteista?
migreeni ja raskaus
8
6056
Vastaukset
- on pakko
Itse olen raskaana tällä hetkellä, ja minulla on useampi lapsi. Ensimmäisten raskausten aikana en uskaltanut käyttää panadolia kummempaa. Ja kärsin. Nyt olen kahden edellisen ja tämän raskauden aikana käyttänyt 1g panadolia ja tunnin päästä toinen, jos ensimmäinen ei auta. Vielä kolmannen olen joskus ottanut peräjälkeen aina tunnin välein. (3g vuorokaudessa on maksimiannos) No, aina en uskalla ensimmäisen panadolin jälkeen alkaa odottamaan, että auttaiskohan toinen pilleri, ja olen suoraan ottanut voltaren 50 mg tabletin, enimmillään kolme vuorokauden aikana. Eli yritän siis pärjätä panadolilla, mutta ensimmäinen ehto on, että se pitää ottaa heti, kun ensimmäiset oireet tuntuu, että "saattaa tulla päänsärky". Yhtään ei auta odotella ottamisen kans. Nyt kysyin lääkäriltä, että jos tarvii joskus ottaa, niin voinko ottaa (ihan luvan kans) tuota voltarenia. Joskus voi kuulemma ottaa, kun ei jatkuvasti syö. Mikä on sitten jatkuvasti, onkin jo toinen asia. Kuukauden aikana minulla menee voltareinia nykyään ehkä puolenkymmemtä. Ja ehkä samaa luokkaa on mennyt joissakin edellisissä. Ei lapsilla eikä itsellä ole niistä mitään tullut. Olen ajatellut, että jos huumeäitien lapset selviävät jatkuvasta myrkytystilasta, niin en usko, että muutama pilleri kuukaudessa niin suurta myrkkyä on, sanokoot lääkärit mitä tahansa. Pakko on itseäänkin ajatella, vaikka lapsen terveys on totta kai niin tärkeä asia. Mutta mitähän sitten lapselle tulee, jos jatkuvasti äiti on kipeä ja ahdistunut sen takia. Ei voi joka päivä vain maata migreenissä ja odottaa, että kyllä se kuukausien päästä kipu lakkaa. Taitaisi siinä vaiheessa olla äiti niin sairas, että ei enään parane ollenkaan. Yksi keinoni on ollut edellisessä raskaudessa sellainen energiahoitaja. Poppamieheksi sanoisivat monet. Olin kärsinyt kaksi kuukautta jatkuvasta migreenistä pari vuotta sitten, ja tämä energiahoitaja hoiti minua koskematta minuun. Siihen paikkaan loppuivat migreenit ja seuraava kohtaus tuli muistaakseni kolmen kuukauden päästä ja lievänä sekin. Eli vaihtoehtohoitoja kannattaa kokeilla. Magnesium-tabletit on yksi, jolla tuttavani oli saanut migreenit hallintaan. Akupunktio toinen, joka on myös eräälle auttanut. Kokeile rohkeasti. Kaikki uskovat lääkärin voivan parantaa, mutta harvoinpa ne onnistuu kuitenkaan. Miksi ei kokeilisi jotakin muuta, jos siittä saisikin avun. Toivottavasti selviät loppuraskauden terveempänä! Itselläni viikko 32 meneillään, ja toisena peräkkäisenä päivänä migreeni, vaikka ei sitä juuri ole tämän raskauden aikana ollut.
- Vauvat
kilpirauhasarvot? Minulla aamuöisen migreenin laukaisi kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä alkoi kaksosraskauden aikana. Vaikea migreeni pysyi raskauden ajan pois, mutta alkoi imetysajan päätyttyä. Silloin hoksattiin tarkistaa kilpirauhasarvot. Tietysti vauvan kehityksen kannalta parasta on olla ilman kovia kipulääkkeitä. Saisitte terveen koululaisen sitten myöhemmin... ...
Särytöntä ja onnellista odotusaikaa!- .Alkuperäinen
ovat migreenit pääasiassa pois. Olen nyt raskausviikolla 26 ja migreenit alkoivat helpottua tuossa viikon 15 tietämillä. Ihan samaa mieltä olen tokan kirjoittajan kanssa, että kyllä sitä omaakin harkintakykyä voi käyttää. Aina silloin tällöin olen syönyt ibuprofeiinia, Panacodia myös. Migreenit eivät ole täysin lakanneet kuten kävi ekassa raskaudessa, vaan enemmänkin muuttaneet muotoaan...särky ei koskaan äidy kovin pahaksi mutta koko päivän saattaa olla puristava vanne pään ympärillä, kipu lakkaa kun oksennan. Kipu myös hakeutuu toispuoleiseksi, samoin kuin migreenissä. Otan kyllä aina mieluummin tällaisen epämääräisen päänsäryn kuin "oikeaa" migreeniä...saapas sitten nähdä mitä käy imetysaikana. Viimeksi jouduin lopettamaan imetyksen kesken kun migreeniä oli lähes tauotta. Niin, siis sen vuoksi että koska söin niin paljon triptaaneja, jouduin pitämään taukoa imetyksessä ja sitten maitoa ei enää tullutkaan ja kun vauva tottui pulloon välillä eikä halunnut enää tissiä...toivottavasti tällä kertaa menisi paremmin.
Hyvä vinkki tuo kilpisrauhasjuttu, täytyykin joskus tarkistuttaa. En ole ennen kuullutkaan. Akupunktiota olen kokeillut, ei auttanut, kyllähän sitä on valmis kokeilemaan mitä tahansa jos vain tuosta vaivasta pääsisi eroon!
Kiitos toivotuksista ja tokalle kirjoittajalle onnellista ja särytöntä loppuraskautta!
- erittäin huono yhdis
Alkuraskauden aikana oli hirveitä päänsärkykohtauksia ja jouduin menemään päivystykseen useamman kerran.Loppuraskaus sujui migreeninsuhteen hyvin. Mutta auta armias kun oli kulunut neljä kuukautta synnytyksestä,niin jouduin elämäni pahimpaan tilanteeseen. Kamalat päänsäryt alkoivat.Eikä mitkään lääkkeet auttaneet. Se oli ihan jatkuvaa. Lopulta se häiritsi nukkumista,niin paljon,etten enää nukkunut ollenkaan ja sitten oli täys soppa valmis. Tehtiin jopa epilepsiadiagnoosi ja masennusdiagnoosi ja vaikka mitä. Debrakinelääkityksellä saatiin jollainlailla kuriin,että pääsin jatkamaan normaalia elämää. Jouduin olemaan puoltoistakuukautta sairaalassa.Todeta voin,että en ole ollut ennallani migreenin suhteen raskauden jälkeen,niin pahaksi se äityi.Tällä hetkellä se on krooninen täyskauheus.
- päänsärkymamma
Kamalaa kuulla että sinulla tilanne mennyt noin pahaksi. Toivon kovasti voimia ja helpotusta tilanteeseesi!
Itselläni migreeni paheni n vuosi sitten vaikeaksi. Sitä ennen lapsuudesta asti ollut satunnaisesti 1-2 vuorokautta kestänyt aurallinen migreeni.
Mutta tosiaan viime syksynä meni niin pahaksi että jouduin sairaalan koska lääkkeet (kolmet triptaanit ja pahoinvointi kipulääkkeet kotona) eivät auttaneet. Siitä alkoi hirveä lääkityskokeilujen kierre. Topiramaatti (Topimax) oli ehdottomasti pahin estolääke ikinä, beetasalpaajista verenpaine alas ja väsymystä, ei apua, epilepsialääkkeistä ja mielialalääkkeistä ei kunnolla apua. Söinkin kipulääkkeitä (Panacod, Tramal, kohtauslääkkeinä Migard ja Primperan) lähes päivitäin tai ainakin useita kertoja viikossa, siihen lisäksi estolääkkeet (Klotriptyl Mite, Lamictal) ja mielialalääkkeet lisäksi.
Tulin keväällä raskaaksi. Lopetin lääkkeet seinään koska havaitsin olevani raskaana vasta viikolla 6. (kuukautiset eivät jääneet pois). Sen jälkeen olen yrittänyt pärjätä burana-panacod-primperan yhdistelmällä.
Migreeni oli tosi vaikea alkuraskaudessa, ja viikolla 17 aloitettiinkin uudelleen estolääkkeeksi Klotriptyl. Särky on muuttunut päivittäiseksi seuralaiseksi johon liittyy välillä aurana tuntoputoksia, tikkuilua, pahoinvointia, oksentelua ja epämääräistä väsymystä ja voimattomuutta. Välillä nukun koko päivän. Joudun päivittäin käyttämään päänsärkyyn Panacodia 2-6 tablettia. Olen nyt viikolla 27. Ahdistaa, miten saisin lääkkeen käytön lopetettua ettei vauvalle tulisi vieroitusoireita/haittoja vastasyntyneenä ja muutenkin pääsisin eroon jatkuvasta lääkkeenkäytöstä, vaikka en jaksa uskoa että se on mahdollista tässä migreenikierteessä. Estolääke on kuitenkin auttanut jonkin verran ja sekin pelottaa miten tilanne pahenee kun estolääke pitää ajaa alas loppuraskaudessa.
Haluaisin kuitenkin imettääkkin kun yleensä imetysaikana migreeni on helpompana. Minulla on 3 pientä lasta jo ennestään joten arjessa riittää kuormaa. Yleensä kun jossakin vauva-palstalla erehtyy kertomaan että syö lääkkeitä säännölisesti raskaus aikana saa hirveät syytökset niskaansa. Mutta ne ei elä elämää migreenin ja jatkuvan 24/7 päänsäryn kanssa arjen haasteissa. Helppoa on sanoa että älä tee lapsia mutta jos tulee raskaaksi ei lasta halua tappaakkaan oman sairauden takia. Yrittää vain selviytyä miten voi.
Vinkkejä otetaan vastaan. Fysioterapia (OMT) kokeiltu, ei auta, akupunktio kokeiltu, ei auta. - .alkuperäinen
päänsärkymamma kirjoitti:
Kamalaa kuulla että sinulla tilanne mennyt noin pahaksi. Toivon kovasti voimia ja helpotusta tilanteeseesi!
Itselläni migreeni paheni n vuosi sitten vaikeaksi. Sitä ennen lapsuudesta asti ollut satunnaisesti 1-2 vuorokautta kestänyt aurallinen migreeni.
Mutta tosiaan viime syksynä meni niin pahaksi että jouduin sairaalan koska lääkkeet (kolmet triptaanit ja pahoinvointi kipulääkkeet kotona) eivät auttaneet. Siitä alkoi hirveä lääkityskokeilujen kierre. Topiramaatti (Topimax) oli ehdottomasti pahin estolääke ikinä, beetasalpaajista verenpaine alas ja väsymystä, ei apua, epilepsialääkkeistä ja mielialalääkkeistä ei kunnolla apua. Söinkin kipulääkkeitä (Panacod, Tramal, kohtauslääkkeinä Migard ja Primperan) lähes päivitäin tai ainakin useita kertoja viikossa, siihen lisäksi estolääkkeet (Klotriptyl Mite, Lamictal) ja mielialalääkkeet lisäksi.
Tulin keväällä raskaaksi. Lopetin lääkkeet seinään koska havaitsin olevani raskaana vasta viikolla 6. (kuukautiset eivät jääneet pois). Sen jälkeen olen yrittänyt pärjätä burana-panacod-primperan yhdistelmällä.
Migreeni oli tosi vaikea alkuraskaudessa, ja viikolla 17 aloitettiinkin uudelleen estolääkkeeksi Klotriptyl. Särky on muuttunut päivittäiseksi seuralaiseksi johon liittyy välillä aurana tuntoputoksia, tikkuilua, pahoinvointia, oksentelua ja epämääräistä väsymystä ja voimattomuutta. Välillä nukun koko päivän. Joudun päivittäin käyttämään päänsärkyyn Panacodia 2-6 tablettia. Olen nyt viikolla 27. Ahdistaa, miten saisin lääkkeen käytön lopetettua ettei vauvalle tulisi vieroitusoireita/haittoja vastasyntyneenä ja muutenkin pääsisin eroon jatkuvasta lääkkeenkäytöstä, vaikka en jaksa uskoa että se on mahdollista tässä migreenikierteessä. Estolääke on kuitenkin auttanut jonkin verran ja sekin pelottaa miten tilanne pahenee kun estolääke pitää ajaa alas loppuraskaudessa.
Haluaisin kuitenkin imettääkkin kun yleensä imetysaikana migreeni on helpompana. Minulla on 3 pientä lasta jo ennestään joten arjessa riittää kuormaa. Yleensä kun jossakin vauva-palstalla erehtyy kertomaan että syö lääkkeitä säännölisesti raskaus aikana saa hirveät syytökset niskaansa. Mutta ne ei elä elämää migreenin ja jatkuvan 24/7 päänsäryn kanssa arjen haasteissa. Helppoa on sanoa että älä tee lapsia mutta jos tulee raskaaksi ei lasta halua tappaakkaan oman sairauden takia. Yrittää vain selviytyä miten voi.
Vinkkejä otetaan vastaan. Fysioterapia (OMT) kokeiltu, ei auta, akupunktio kokeiltu, ei auta.olisihan se ihanaa jos jokin lopullinen ratkaisu tähänkin vaivaan löytyisi. Ikävältä kuulostaa sinun osaltasi, ettei migreeni ole helpottanut raskausaikana. Mutta sulla on ilmeisesti aurallinen migreeni? Senhän usein sanotaankin pahentuvan, kun taas auraton monesti helpottaa.
Olen nyt viikolla 33 ja suht helpolla on viime ajat menneet. Ibuprofeiinin jätin pois raskauden viimeisellä kolmannekselle, migreenejä (aiemmin kuvaamani kaltaisia "lievempiä") on ollut jonkin verran, niihin olen ottanut Panacodia. Jälleen kerran olen joutunut toteamaan, ettei Panacod ainakaan estä kohtauksia, se auttaa hetkeksi ja päänsärky voi tulla takaisin. Melkein pitkäkestoisemmin vaikuttaa kaksi Panadolia. Niillä ei vaan sitten saa kovaa kipua talttumaan. Aina joutuu laskemaan ettei parasetamolia ole tullut otettua liikaa. Mutta onneksi näitä on ollut viime aikoina vähemmän. Vaikka monet lääkärit määräävätkin Panacodia koko raskausajaksi niin ilmeisesti sitä ei olisi hyvä käyttää ihan loppuvaiheessa? Kumma kyllä, kysyin neuvolantätiltä, saako alkaviin synnytyskipuihin ottaa Panacodia (ajattelin, että voisi sitten olla mahdollisimman pitkään kotona) niin vastaus oli ei. Voi vaikuttaa vauvan hengitykseen(?), muita opiaatteja saatetaan sitten antaa kylläkin sairaalassa, mutta vaikutusmekanismi on kai erilainen.
Edellisen kirjoittajan kommentti vauva-palstoista oli kyllä osuva, "kunnon" äidithän eivät ota edes Panadolia raskausaikana...olisihan se ihanaa jos voisi valita, ottaako lääkkeet vai ei. Kukaan, joka tuollaista kommentoi, ei ole sitten kokenut niin kovaa kipua ettei lääkettä voi olla ottamatta. Tietysti ihannetilanne olisi, ettei tarvitsisi mitään ottaa, eihän me noita lääkkeitä huvikseen muutenkaan syödä!
Jaksamista edelliselle kirjoittajalle, toivottavasti kaikki menee hyvin! - Päänsärkymamma
.alkuperäinen kirjoitti:
olisihan se ihanaa jos jokin lopullinen ratkaisu tähänkin vaivaan löytyisi. Ikävältä kuulostaa sinun osaltasi, ettei migreeni ole helpottanut raskausaikana. Mutta sulla on ilmeisesti aurallinen migreeni? Senhän usein sanotaankin pahentuvan, kun taas auraton monesti helpottaa.
Olen nyt viikolla 33 ja suht helpolla on viime ajat menneet. Ibuprofeiinin jätin pois raskauden viimeisellä kolmannekselle, migreenejä (aiemmin kuvaamani kaltaisia "lievempiä") on ollut jonkin verran, niihin olen ottanut Panacodia. Jälleen kerran olen joutunut toteamaan, ettei Panacod ainakaan estä kohtauksia, se auttaa hetkeksi ja päänsärky voi tulla takaisin. Melkein pitkäkestoisemmin vaikuttaa kaksi Panadolia. Niillä ei vaan sitten saa kovaa kipua talttumaan. Aina joutuu laskemaan ettei parasetamolia ole tullut otettua liikaa. Mutta onneksi näitä on ollut viime aikoina vähemmän. Vaikka monet lääkärit määräävätkin Panacodia koko raskausajaksi niin ilmeisesti sitä ei olisi hyvä käyttää ihan loppuvaiheessa? Kumma kyllä, kysyin neuvolantätiltä, saako alkaviin synnytyskipuihin ottaa Panacodia (ajattelin, että voisi sitten olla mahdollisimman pitkään kotona) niin vastaus oli ei. Voi vaikuttaa vauvan hengitykseen(?), muita opiaatteja saatetaan sitten antaa kylläkin sairaalassa, mutta vaikutusmekanismi on kai erilainen.
Edellisen kirjoittajan kommentti vauva-palstoista oli kyllä osuva, "kunnon" äidithän eivät ota edes Panadolia raskausaikana...olisihan se ihanaa jos voisi valita, ottaako lääkkeet vai ei. Kukaan, joka tuollaista kommentoi, ei ole sitten kokenut niin kovaa kipua ettei lääkettä voi olla ottamatta. Tietysti ihannetilanne olisi, ettei tarvitsisi mitään ottaa, eihän me noita lääkkeitä huvikseen muutenkaan syödä!
Jaksamista edelliselle kirjoittajalle, toivottavasti kaikki menee hyvin!Kiitos viestistäsi, AP!
Alkuviikko oli aika hirveä taas, oksensin 2 päivänäkin, kun kohtaus ei mennyt vaan ohitse.
Nyt eilen kun on vetänyt suonta jalasta, ostin kaupasta Magnesium B6 poretabletteja ja Omega kapseleita. Sitä Omegaa kun kehotetaan muutenkin raskaana syömään.
Eilinen oli selvästi helpompi eikä tänään ole särkenyt ollenkaan. Tää voi vaan olla luontaista helpotusta kun ei luojan kiitos joka päivä ole kohtausta aiemminkaan ollut, mutta jos tuo Magnesium B6 Omega auttaa niin hypin kyllä seinille ja huudan koko maailmalle ilosanomaa!!!
Kävin eilen äitipolilla ja vauvalla onneksi kaikki hyvin, kasvaa tasaisesti ja voi hyvin, omat verenpaineet ja kaikki ihan normaalit. Joulukuun alkuun aion syödä tuota estolääkettä, sitten puolitan ja koitan lopettaa kokonaan. Ja tietysti mahdolisimman vähällä kipulääkemäärällä. Se on tosi että jos sitä joutuu Panacodia syömään säännöllisesti päivittäin loppuraskaudessa niin vauvalle tulee todennäköisesti vieroitus oireita vastasyntyneenä ja synytyksen aikana ei sais ottaa ettei lamaa hengitystä eikä väsytä vauvaa.
Eli toivotaan kaikki sormet ja varpaat ristissä että tuosta hivenainelisästä ja omega rasvahapoista olisi jotaki apua. - päänsärkyilijä
Päänsärkymamma kirjoitti:
Kiitos viestistäsi, AP!
Alkuviikko oli aika hirveä taas, oksensin 2 päivänäkin, kun kohtaus ei mennyt vaan ohitse.
Nyt eilen kun on vetänyt suonta jalasta, ostin kaupasta Magnesium B6 poretabletteja ja Omega kapseleita. Sitä Omegaa kun kehotetaan muutenkin raskaana syömään.
Eilinen oli selvästi helpompi eikä tänään ole särkenyt ollenkaan. Tää voi vaan olla luontaista helpotusta kun ei luojan kiitos joka päivä ole kohtausta aiemminkaan ollut, mutta jos tuo Magnesium B6 Omega auttaa niin hypin kyllä seinille ja huudan koko maailmalle ilosanomaa!!!
Kävin eilen äitipolilla ja vauvalla onneksi kaikki hyvin, kasvaa tasaisesti ja voi hyvin, omat verenpaineet ja kaikki ihan normaalit. Joulukuun alkuun aion syödä tuota estolääkettä, sitten puolitan ja koitan lopettaa kokonaan. Ja tietysti mahdolisimman vähällä kipulääkemäärällä. Se on tosi että jos sitä joutuu Panacodia syömään säännöllisesti päivittäin loppuraskaudessa niin vauvalle tulee todennäköisesti vieroitus oireita vastasyntyneenä ja synytyksen aikana ei sais ottaa ettei lamaa hengitystä eikä väsytä vauvaa.
Eli toivotaan kaikki sormet ja varpaat ristissä että tuosta hivenainelisästä ja omega rasvahapoista olisi jotaki apua.Itsellä migreeni, mutta ei onneksi noin pahana. Ennen kohtauksia saattoi olla muutama kuukaudessa ja niiden alkuun liittyi aina aurat. Kova olin oksentelemaan niiden aikana. Mulle kävi niin, et lopetin natriumglutamaatin käytön ja oikeestaan ihan huomaamatta ja pikkuhiljaa migreeni katos lähes kokonaan. Ajattelin et eihän näillä voi yhteyttä olla, mutta sitten käytiin kiinalaisessa syömässä (siellähän käyttävät reippaasti kyseistä ainetta) ja siitä seurasi pahin kohtaus, jonka olen ikinä kokenut. Voin siis suositella, että ainakin kokeilis, voihan sillä jotain vaikutusta olla. Nyt viikolla 37 raskaana ja ainoa "kunnon" kohtaus jonka olen tämän raskauden aikana kokenut on ollut tuo kiinalaista ruokaa seuraava. Toki jotain pienenpiä migreenimäisiä särkyjä on ollut ajoittain, mutta ei sellaista koko yön kestävää piinaa. Viime raskaus oli ihan toisenlainen, olin tosi kipeä ja panacodia kului (on muuten ihan yks turhimmista lääkkeistä, mut aiheutti onneks aina sen et menin niin pöhnään et aloin itkeä ja nauraa yhtä aikaa ja hetken päästä nukahdin)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta802005Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161624
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211420Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu601327hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo131285Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61282En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101221Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291201