Näitä keskusteluja selaillessa, olen huomannut yllätyksekseni, että ateistit ovat ihan yhtäläinen maanvaiva järkevälle keskustelulle, kuin uskovaisetkin. Tähän saakka olen pitänyt ateisteina niinä, jotka ovat tasa-arvoisia ja antavat "kaikkien kukkien kukkia", kuten sanotaan. Valitettavasti, olen tainnut erehtyä.
Jos tahtoo kertoa ajatuksistaan, on ajatusten pysyttävä tasan maan pinnalla, tai muuten on "hihhuli", "pelkuri", "lapsellinen" tai muuta vastaavaa. Minkäänlainen henkevä puhe siitä, mitä esimerkiksi tapahtuu kuoleman jälkeen, tuntuu olevan ihan mahdotonta. Jos tahtoo kirkkohäät, vaikka kirkkoon kuuluminen muuten onkin vain vaiva, alkaa saarna siitä, miten typerää tuollainen perinne on, myös kastaminen ja kummi-perinne tuntuu olevan punainen vaate osalle ateisteista. Jopa uskonnon opetus kouluissa on väärin - eihän koulussa uskonnon tunneilla puhuta vain Jeesuksesta, vaan uskonnoista yleensä, sekä eettisistä asioista. Niin hirveää kuin se kaikille ateisteille tuntuu olevan, niin uskonto määrää kulttuuriamme suurilta osin, sille ei mahda mitään.
Sama pätee uskovaisiin; kaikki, mihin ei suoraan ole annettu lupaa Raamatussa, on auttamattomasti väärin. Yli 2 000 vuotta vanhaan kirjaan uskotaan aivoja käyttämättä, laitetaan laput silmille, eikä huomata kirjan epäkohtia. Niin, nyt ollaan jo vuodessa 2010, nyt naistenkin on oikeus tehdä töitä ja kahden miehen tai kahden naisen välinen rakkaus, on rakkautta, ei syntiä. Ethän mene kadullekaan kivittämään ketään, miksi sitten syrjisit erilaisia? Kaikesta normaalista ja ihanasta pitää tehdä jokin hirveä haloo - ei tarvitse mennä kuin "synti"-palstalle, niin sieltä jo löytyy esimerkkejä: monet ihmiset kyselee, onko seksi väärin tai saako masturboida, saako kuunnella tietynlaista musiikkia tai rock-konsertissa nostaa etu- ja pikkusormen ilmaan. Uskovaisten pitäisi jo oppia missä maailmassa eletään, ja miten toisia ihmisiä pitää kohdella - ihan samalla tavoin olemme kaikki maasta tulleet.
Sen lisäksi kaikenlainen tuputtaminen, puolin ja toisin, on ihan järkyttävän typerää. Jos ihminen uskoo Jumalaan, ihan tosissaan uskoo, ei hänen uskoaan horjuuta jonkun kiihkomielisen ateistin haukut, miten olet tyhmä ja lapsellinen, tai muut epäasialliset kommentit toisen ajatusmaailmasta. Ja jos ihminen ei tosiaan usko mihinkään "yliluonnolliseen", on hänelle ihan turha toitottaa miten totta oma usko on - saisiko kukaan sinua uskomaan esimerkiksi Kreikan mytologiaan? Ihan yhtälailla sekin voisi olla totta, tai vielä paremmin - onhan nuo tarut vieläkin vanhempia.
Itse olen jonkinlainen uuspakana, enkä mielestäni kuulu kumpaankaan ryhmään, ehkä johonkin siihen välimaastoon. Seurustelen täysin ateistin miehen kanssa, ja molemmat tiedämme mihin toinen uskoo, eikä se ole koskaan ollut ongelma. Jos me täälläkin, netissä, osaisimme arvostaa toisiamme, uskoimmepa mihin tahansa, niin keskusteluista voisi tulla järkevämpiä - vaikka pakko myöntää, onhan se kiinnostavaakin seurata kahden 100% oman ajatusmallinsa asialla olevan ihmisen keskustelua, se vain välillä äityy pikemminkin päättömäksi kinasteluksi, jossa molemmat osapuolet toistavat samoja asioita. Toivottavasti en loukannut ketään, se ei ollut tarkoitus. Tarkoituksenani oli vain esittää, miltä suuri osa keskusteluista vaikuttaa, enkä nyt tarkoita tietenkään kaikkia. Luultavasti saan kuitenkin haukut niskaani, ja olen valmistautunut siihen. (:
Jos tahtoo kertoa ajatuksistaan, on ajatusten pysyttävä tasan maan pinnalla, tai muuten on "hihhuli", "pelkuri", "lapsellinen" tai muuta vastaavaa. Minkäänlainen henkevä puhe siitä, mitä esimerkiksi tapahtuu kuoleman jälkeen, tuntuu olevan ihan mahdotonta. Jos tahtoo kirkkohäät, vaikka kirkkoon kuuluminen muuten onkin vain vaiva, alkaa saarna siitä, miten typerää tuollainen perinne on, myös kastaminen ja kummi-perinne tuntuu olevan punainen vaate osalle ateisteista. Jopa uskonnon opetus kouluissa on väärin - eihän koulussa uskonnon tunneilla puhuta vain Jeesuksesta, vaan uskonnoista yleensä, sekä eettisistä asioista. Niin hirveää kuin se kaikille ateisteille tuntuu olevan, niin uskonto määrää kulttuuriamme suurilta osin, sille ei mahda mitään.
Sama pätee uskovaisiin; kaikki, mihin ei suoraan ole annettu lupaa Raamatussa, on auttamattomasti väärin. Yli 2 000 vuotta vanhaan kirjaan uskotaan aivoja käyttämättä, laitetaan laput silmille, eikä huomata kirjan epäkohtia. Niin, nyt ollaan jo vuodessa 2010, nyt naistenkin on oikeus tehdä töitä ja kahden miehen tai kahden naisen välinen rakkaus, on rakkautta, ei syntiä. Ethän mene kadullekaan kivittämään ketään, miksi sitten syrjisit erilaisia? Kaikesta normaalista ja ihanasta pitää tehdä jokin hirveä haloo - ei tarvitse mennä kuin "synti"-palstalle, niin sieltä jo löytyy esimerkkejä: monet ihmiset kyselee, onko seksi väärin tai saako masturboida, saako kuunnella tietynlaista musiikkia tai rock-konsertissa nostaa etu- ja pikkusormen ilmaan. Uskovaisten pitäisi jo oppia missä maailmassa eletään, ja miten toisia ihmisiä pitää kohdella - ihan samalla tavoin olemme kaikki maasta tulleet.
Sen lisäksi kaikenlainen tuputtaminen, puolin ja toisin, on ihan järkyttävän typerää. Jos ihminen uskoo Jumalaan, ihan tosissaan uskoo, ei hänen uskoaan horjuuta jonkun kiihkomielisen ateistin haukut, miten olet tyhmä ja lapsellinen, tai muut epäasialliset kommentit toisen ajatusmaailmasta. Ja jos ihminen ei tosiaan usko mihinkään "yliluonnolliseen", on hänelle ihan turha toitottaa miten totta oma usko on - saisiko kukaan sinua uskomaan esimerkiksi Kreikan mytologiaan? Ihan yhtälailla sekin voisi olla totta, tai vielä paremmin - onhan nuo tarut vieläkin vanhempia.
Itse olen jonkinlainen uuspakana, enkä mielestäni kuulu kumpaankaan ryhmään, ehkä johonkin siihen välimaastoon. Seurustelen täysin ateistin miehen kanssa, ja molemmat tiedämme mihin toinen uskoo, eikä se ole koskaan ollut ongelma. Jos me täälläkin, netissä, osaisimme arvostaa toisiamme, uskoimmepa mihin tahansa, niin keskusteluista voisi tulla järkevämpiä - vaikka pakko myöntää, onhan se kiinnostavaakin seurata kahden 100% oman ajatusmallinsa asialla olevan ihmisen keskustelua, se vain välillä äityy pikemminkin päättömäksi kinasteluksi, jossa molemmat osapuolet toistavat samoja asioita. Toivottavasti en loukannut ketään, se ei ollut tarkoitus. Tarkoituksenani oli vain esittää, miltä suuri osa keskusteluista vaikuttaa, enkä nyt tarkoita tietenkään kaikkia. Luultavasti saan kuitenkin haukut niskaani, ja olen valmistautunut siihen. (:
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eivät uskovaiset itse halveksi homoja ja lesboja, mutta Raamattu ei hyväksy sellaista.
en näe mitään järkeä siinä, että uskova ja ei-uskova kinastelevat keskenään omasta oikeassa olemisestaan.
Itse vastailen asioihin, joista kysytään ja joskus saatan laittaa jonkun mielipiteen johonkin asiaan, mutta en
voi vaatia, arvostella, uhkailla, enkä halveksia sellaista, joka ei usko, koska usko on Jumalan lahja ihmisille.
"Itse olen jonkinlainen uuspakana, enkä mielestäni kuulu kumpaankaan ryhmään, ehkä johonkin siihen välimaastoon."
Ei siihen ole välimuotoa. Ateisti ei usko jumalaan/jumaliin.
Tarkoitin, että en ole niin kiihkeästi asiallani, kuin usein ateistit ja uskovaiset. Näin siis putoan siihen välimaastoon - olen eri mieltä, kun kuuntelen uskovaisten kiihkomielistä meuhkaamista omasta uskostaan (mikä on aina ja täysin oikea) ja olen eri mieltä, kun kuuntelen ateistien, välillä pilkkaavaakin tekstiä, miten muut ovat tyhmiä ja lapsellisia uskossaan.
Uskon on aina perustuttava johonkin, joko omiin tai muiden kokemuksiin ja kertomuksiin. Kun uskoo sataprosenttisesti, niin silloin jo tietää - tai on tietävinään.
Esimerkiksi jumalusko perustunee lähes yksinomaan perinteeseen, raamattuun ja muiden puheisiin. Voiko tälliasesta päätyä tietoon? Se taas on monien ihmisten ainoa hyväksyttävä peruste "uskolle".
Onhan kyllä niin, että maailmankuvamme perustuu lähes yksinomaan toisten kertomaan. Tiedämmekö siis paljonkaan ympäristöstämme? Kysymys on kertojien uskottavuudesta, mutta itse asiassa tietomme esimerkiksi avaruudesta on silti paljolti uskoa, jonka toivomme vahvistuvan ajan myötä.
Raamatun ja muun uskonnollisen perinteen uskottavuus on useimmille meille heikko, koska mainitut lähteet ovat niin selvässä ritiriidassa kokemustemme ja muun tietomme tai uskomme kanssa.
"Jos tahtoo kertoa ajatuksistaan, on ajatusten pysyttävä tasan maan pinnalla, tai muuten on "hihhuli", "pelkuri", "lapsellinen" tai muuta vastaavaa. Minkäänlainen henkevä puhe siitä, mitä esimerkiksi tapahtuu kuoleman jälkeen, tuntuu olevan ihan mahdotonta."
Jaksamme kuunneella uusia juttuja ihan mielellämme. Yleensä juttujen jälkeen kysymme todisteita ja niiden puuttuessa jätämme uskomatta. Mitä uskomattomampi juttu, sitä enemmän se vaatii todisteita. Jos inttäminen jatkuu todisteiden edellee puuttuessa, niin huuhaa-leimasimelle on käyttöä. Tiede ftw.
"Jos tahtoo kirkkohäät, vaikka kirkkoon kuuluminen muuten onkin vain vaiva, alkaa saarna siitä, miten typerää tuollainen perinne on, myös kastaminen ja kummi-perinne tuntuu olevan punainen vaate osalle ateisteista."
Jos joku haluaa kuunnella virsiä ja saarnoja kovalla penkillä 1-1,5h ei se minulta ole pois. Antaa mennä vaan. Kirkkoon kuuluminenkin on (valitettavasti vain) jokaisen täysi-ikäisen oma valinta. Kummallista, mutta ei se jalkapallokaan paljoa fiksummalta näytä :) Kummiperinne? Missäs sitä on vastustettu? Vähän ollaan naureskeltu kun kirkon jäsenkadon myötä vaadittu kummimäärä on pudotettu kahdesta yhteen. Itse voisin hyvinkin alkaa jonkun tutun lapsen kummitukseksi/mentoriksi.
"Jopa uskonnon opetus kouluissa on väärin - eihän koulussa uskonnon tunneilla puhuta vain Jeesuksesta, vaan uskonnoista yleensä, sekä eettisistä asioista. Niin hirveää kuin se kaikille ateisteille tuntuu olevan, niin uskonto määrää kulttuuriamme suurilta osin, sille ei mahda mitään."
Uskonnon opetus koulussa on todellakin väärin! Aivan sama kuin sille opetettaisiin Star Trekkiä tai homeopatian ja astrologian perusteita. Huuhaa on huuhaa vaikka se olisi 2000 vuotta vanhaa. Resurssien tuhlausta ja lasten uskonnonvapauden polkemista. Mitä tulee noihin muihin uskontoihin, niin niitä ei opetettu ainakaan minun aikanani kuin 8.luokalla. Eli ensin oltiin opiskeltu 7 vuotta Jaakopin poikien isän nimeä ja vedenpaisumuksia. Sitten hieman hipaistaan, että onhan näitä tietty muitakin uskontoja (mutta ne muut raukat on väärässä). Uskontoa voi toki opettaa koulun ulkopuolella esim SRK:n kustannuksella, mutta on sekin kyllä pienille lapsille melko kyseenalaista.
Uskonnot määräävät kulttuuriamme, mikä on meille ateisteille kummallista/surullista/raivostuttavaa/mitä milloinkin, mutta onneksi näin ei ole pakko olla. Nykyään sunnuntaisin voi käydä kaupassa, kohta homot pääsee naimisiin jne. Se vain vaatii työtä.
Niin no, ei tuossa ensimmäisessä kohdassa kukaan pyydäkään uskomaan. Pyytää vaan kuuntelemaan, tai ottamaan järkevästi asiaan kantaa. Eikä kyse ollut inttämisestä, vaan keskustelusta. Usein se kyllä menee siihen eipäsjuupaseipäs-kiistaan, jos kumpaakaan ei ihan oikeasti kiinnosta puhua aiheesta. "Minä olen oikeassa, eikä minua kiinnosta kuulla, mitä mieltä sinä olet!" Ihan puolin ja toisin. Ja tosiaan, tiede ftw. :D
En tiedä missä koulussa olet käynyt, mutta meillä ainakin koko yläasteen ajan, oli opetus aikalailla sitä, että opeteltiin ylipäätään uskontoja ja etiikkaa. o.o Hassua kuulla, että jossain on ollut näinkin, ehkä olin sitten liian jyrkkä aloitusviestissäni.
Kun kaikki jaksaisi vastata näin perusteellisesti ja fiksusti, ilman syyttelyä. :D Kiitos.
vaan esittää, että sinä esiinnyt aina korrektisti. Et ole uskis etkä ateisti, vaan korrektisti jotain siltä väliltä:)
ihmeissäni, kun
Haapa havisi ja
kuusi humisi
Vain
Vaahtera seisoi tyystin hiljaa!