Elämä on epätäydellistä ja pettymyksiä täynnä. On ollut huonoja kokemuksia ihmis-suhteissa ja usko ihmisiin on horjunut ja joutunut koetukselle monta kertaa. Olen alkanut ajatella kuolemaa parempana asiana, kuin itse elämää. Kun on lukenut kokemuksia henkilöistä, jotka ovat joutuneet lähelle kuolemaa, mutta ovat kuitenkin palanneet henkiin. Monet kertomuksista ovat olleet positiivisia. Rauha, jota nuo ihmiset ovat kokeneet on ollut jotain sellaista, mitä he eivät ole koskaan kokeneet maan päällä. Taidan olla muutenkin hieman yliherkkä tähän kovaan maailmaan :( Minä kun en ole koskaan pitänyt valheista, pettämisestä, toisen hyväksikäytöstä ja toisten kiusaamisesta millään tavalla. Itse olen kyllä saanut kokea lähes kaikkea elämässäni. Mitä enemmän luen uskonnoliista kirjallisuutta, raamattua, sitä enemmän haluan kuolla. Epätäydellisyys ei enää kiinnosta, kun sitä vertaa TÄYDELLISEEN. Tämä maailma ja ihmiset ovat täysin sekaisin arvojensa kanssa. Raha, seksi, alkoholi, huumeet. muoti, julkkikset, kaikki TURHA kiinnostaa enemmän, kuin aito, rehellinen, todellinen. Olen valmis lähtemään täältä koska tahansa, tämä EPÄTÄYDELLINEN valhemaailma ei minua kiinnosta hetken vertaa. Haluan paikkaan, missä aika lakkaa olemasta, yötä ei enää ole, surua ei enää ole, olet täydellisen rakkauden ympäröimänä, juuri sellaisena, miksi sinut on alunperin luotu. Mitä enemmän surua ja tuskaa elämässään on kokenut, sitä valmiimpi täältä on lähtemään. Onko jollakulla muulla samanlaisia ajatuksia?
Entä jos käykin
näin...
12339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko jollakulla muulla samanlaisia ajatuksia?
Kyllähän nuo ajatuksesi on ihan hyviä sen suhteen että ikävöi hyvyyttä. Mutta, eikö nyt hetkessä eläminen ole sittenkin tärkeintä, kuin kuoleman pitäminen parempana? Me voimme elää nyt, irti siitä kaikesta turhasta ja olla ”maailmalle” esimerkkinä. Kaiken lisäksi, tällä elämällä on jokin tärkeä opettava merkitys, meille jokaiselle. Viikonloppuna on lämmintä ja aurinkoista, nautitaan siitä yhdessä!
Noissa rajakokemuksissa on sellainen kaiken huippu, että kukaan ei halua tulla takaisin, jollei täällä ole jokin varma tehtävä tehtävänä, taikka uhrautuminen lapsien takia tai vastaava (ei haluta tuottaa surua ja koetetaan olla tukena joitakin vuosia). Kukaan ei halua tulla tänne yksin kitumaan. Mutta jos on jokin tehtävä ja siitä on tietoinen, niin elämässä on tarkoitus, joka vie - aina hautaan asti. Tehtävä on sitten tehty ja maapallon voi jättää. Jokainen on ilmeisesti vapaaehtoinen täällä, joten ei kannata lähteä pois omasta kädestä kovin pienestä syystä. Minulla on käynyt mielessäni niin julmia ajatuksia, että mitä kaikista tehtävistä ja tarkoituksista! Mitä ne loppujen lopuksi ajavat? Emmehän me tiedä juuri mitään taustastamme, mistä tulemme ja minne olemme menossa. Hapuilemme pimeässä toivoen löytävämme oven, joka johdattaa meidät vastauksia antavan kaikkitietävän eteen. Olen saanut jotain tietoa tehtävästäni, mutta en jaksa uskoa, että voisin toteuttaa sen.
Samoja ajatuksia on monilla. Lue vaikka viestini Leo Tolstoista: http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9029549/44416463
sanoissasi oli paljon järkeä. Luin myös linkkisi ja sain uutta pohdittavaa. Hyvää jatkoa kaikille saman asian kanssa painiville.
Minä en halua enää mitään.
En mitään "uutta paikkaa", jossa aurinko paistaa, mutta ei tarvita aurinkorasvaa, minkäänlaista paikkaa jossa juodaan ilmaisia mahtavia drinkkejä täydellisessä vartalossa kaikkien muiden kauniiden ihaillessa ja pitäessä seuraa ja tai urheilumersuilla ilman rajoituksia saastuttamatta ja täydellisessä sivuluisussa. En kaipaa hevostilaa, en isoa jahtia, en mitään materiaa, en mitään tälläistä tajullisuutta, koska tämä on helvettiä.
kehittynyt sielu.
Sinun pitäisi oivaltaa, että jokainen elämä on vientiä sinne minne kaipaat. Nämä kaikki elämään ja karmaan liittyvät asia vain pitää 'kärsiä', onhan tämä kuitenkin vain väliaikaista.
En tiedä johtuuko tämä skitsofreniastani, mutta olen miettinyt samoja asioita lyhyen elämäni aikana. En tiedä miksi olen täällä, minne olen matkalla ja kuljenko tieni vain kerran, mutta jokainen hetki tarkoitusta etsien on parempi kuin tuhlattu päivä lähemmäksi kuolemaa. Me pakenemme määränpäätämme harhakuvien joukkoon, seksin, väkivallan ja uskonnon taakse ja teeskentelemme olevamme hienoja ja tärkeitä kun meillä on jotain sanomista, kunnes elämä on virrannut ohitse ja kaikki on ohi. Uskovat taas hukkaavat elämänsä odottamalla olematonta ja takertumalla menneeseen, toivoen edes joskus olevansa joitain.
Yhteiskuntamme pahin sairaus on se valhe, miten meidän on oltava joku ollaksemme mikään. On oltava paras, tehokkain, kauneïn, seksuaalisin ja äänekkäin, tai muuten ei ole kukaan. Tämä ideologia heijastuu kaikessa mitä me teemme päivä toisensa jälkeen. Siksi en halua yhteiskunnalta mitään. Se tekee minusta vain häviäjän. Enkä uskonnolta. Uskonto on vain pelkojen pakenemista. Minä en tiedä tarkalleen mitä minä haluan, mutta ainakaan en voi menettää mitään.
Mika Waltarin "Sinuhe,egyptiläinen" pohtii näitä asioita mielestäni parhaiten.
masennuskautta jotka kuuluvat elämään mutta niistä pitää päästä ylös.Omalta kohdalta olen huomannut että jokaisesta kriisistä mistä selviää niin aina nousee vähän vahvempana.Kehitys käydään täällä maan päällä. Tiedätkö muuten että sen kuolemankokemuksen läpikäyneet ovat elämänhaluisempia itsemurha-ajatukset poistuvat ja vaikka se ihanuus on näytetty niin eivät ne enää halua mitään oikotietä sinne.Kehitys käydään maan päällä ja ylä- ja almäet kuuluvat elämään.
[q]Tiedätkö muuten että sen kuolemankokemuksen läpikäyneet ovat elämänhaluisempia itsemurha-ajatukset poistuvat ja vaikka se ihanuus on näytetty niin eivät ne enää halua mitään oikotietä sinne.[/q]
Tuohan on täysin väärin. He nimittäin haluavat sinne, mutta oppivat ajan mittaan kestämään tämän koettelemuksen. Kyllä he hakevat monesti oikotietä; monet heistä ovat suisidaalisia. Kyllä minä ainakin haluaisin palata alkukohtuun, jossa olen käynyt. En kaipaa täältä mitään, ja olen vihainen, koska minua pidetään täällä. Vai pidetäänkö? Hih.
Ainakin sinulla on hirveitä patoumia uskovia kohtaan. Melkein koko viestisi oli uskovaisten mollaamista. Huomasitko itse?
Jäi ihan vaivaamaan. Huomasitko muuten itse kun vastasit eräässä toisessa ketjussa saagapolulle kuinka mollasit "jälleensyntyviä"?
Jos pystyt laita linkki ja kerro ne kohdat jossa mollasin.
En jauha vanhoja juttuja. Mutta olisi hyvä sinun lukea ensin mitä kirjoitat.