Kun kristityt, tälläkin palstalla, esittävät "ajatus pelejä" joissa he esittävät: Mitä tekisit jos Jumala osoittaisi oman olemassaolonsa sinulle?? Uskoisitko sinä että Jumala on olemassa??
Näissä kaikissa on sama ongelma. Silloin kun keskustelu jatkuu tämän jälkeen, minun myöntäessäni että mikäli Jumala osoittaa minulle olemassaolonsa minä uskoisin että Jumala on olemassa, vastaus jonka lähes poikkeuksetta saan kyseiseltä henkilöltä on seuraava.
Etkö sinä silloin palvoisi tätä Jumalaa??
Johon minun vastaukseni on poikkeuksetta: En.
Tämä näyttää olevan uskonnollisille ihmisille varsin hämmentävää. He olettavat että mikäli minä hyväksyn ajatuksen siitä että jokin jumala on olemassa, oli tämä sitten heidän Jahvensa taikka jokin muu jumaluus, että jumaluus itsessään on tila joka automaattisesti johtaa tämän olennon palvomiseen.
Syy sille minkä takia minä en palvoisi Jumalaa vaikka sellainen osoitettaisiin olemassa olevaksi ei ole se että minä kieltäisin sen olemassaolon taikka kyseisen olennon jumaluuden. Kyse ei myöskään ole siitä että minä olen välttämättömästi asennoidun kaikkia jumaluuksia vastaan, vaikka sellainen osoitettaisiin olemassa olevaksi.
Kyse on siitä että kunnioitus ja arvostus ovat jotakin joka on ansaittava, oli kyseessä sitten naapuri taikka Jumala, ja mikäli tämä Jumala ei täytä niitä samoja standardeja joita minä asetan naapurini kunnioittamiselle ja arvostamiselle, en minä voi myöskään kunnioittaa taikka arvostaa tätä Jumalaa.
Toinen syy sille minkä takia minä en palvoisi Jumalaa on se että mielestäni mikään ei ansaitse tulla palvotuksi.
Palvominen on minulle kyseenalaistamatonta tottelemista vailla minkäänlaista merkitystä sille ansaitseeko tuo kyseinen palvonnan kohtana oleva olento/asia toimiensa osalta tulla kunnioitetuksi vaiko ei.
Tästä syystä johtuen palvomisen vaatiminen jotakin kohtaan, joko jonkin olennon toimesta taikka sitten esim: jonkun/joukon toimesta jotakin ideologista järjestelmää taikka rituaalia kohtaan, on toimi joka itsessään tekee näistä henkilöistä/ olennoista jotka tämän vaateen esittävät olentoja joita kohtaan minä en voi tuntea kunnioitusta taikka arvostusta.
Näistä syistä johtuen minä en voisi koskaan palvoa mitään, enkä arvostaa taikka kunnioittaa ketään joka esittää vaateen palvoa jotakin.
Näissä kaikissa on sama ongelma. Silloin kun keskustelu jatkuu tämän jälkeen, minun myöntäessäni että mikäli Jumala osoittaa minulle olemassaolonsa minä uskoisin että Jumala on olemassa, vastaus jonka lähes poikkeuksetta saan kyseiseltä henkilöltä on seuraava.
Etkö sinä silloin palvoisi tätä Jumalaa??
Johon minun vastaukseni on poikkeuksetta: En.
Tämä näyttää olevan uskonnollisille ihmisille varsin hämmentävää. He olettavat että mikäli minä hyväksyn ajatuksen siitä että jokin jumala on olemassa, oli tämä sitten heidän Jahvensa taikka jokin muu jumaluus, että jumaluus itsessään on tila joka automaattisesti johtaa tämän olennon palvomiseen.
Syy sille minkä takia minä en palvoisi Jumalaa vaikka sellainen osoitettaisiin olemassa olevaksi ei ole se että minä kieltäisin sen olemassaolon taikka kyseisen olennon jumaluuden. Kyse ei myöskään ole siitä että minä olen välttämättömästi asennoidun kaikkia jumaluuksia vastaan, vaikka sellainen osoitettaisiin olemassa olevaksi.
Kyse on siitä että kunnioitus ja arvostus ovat jotakin joka on ansaittava, oli kyseessä sitten naapuri taikka Jumala, ja mikäli tämä Jumala ei täytä niitä samoja standardeja joita minä asetan naapurini kunnioittamiselle ja arvostamiselle, en minä voi myöskään kunnioittaa taikka arvostaa tätä Jumalaa.
Toinen syy sille minkä takia minä en palvoisi Jumalaa on se että mielestäni mikään ei ansaitse tulla palvotuksi.
Palvominen on minulle kyseenalaistamatonta tottelemista vailla minkäänlaista merkitystä sille ansaitseeko tuo kyseinen palvonnan kohtana oleva olento/asia toimiensa osalta tulla kunnioitetuksi vaiko ei.
Tästä syystä johtuen palvomisen vaatiminen jotakin kohtaan, joko jonkin olennon toimesta taikka sitten esim: jonkun/joukon toimesta jotakin ideologista järjestelmää taikka rituaalia kohtaan, on toimi joka itsessään tekee näistä henkilöistä/ olennoista jotka tämän vaateen esittävät olentoja joita kohtaan minä en voi tuntea kunnioitusta taikka arvostusta.
Näistä syistä johtuen minä en voisi koskaan palvoa mitään, enkä arvostaa taikka kunnioittaa ketään joka esittää vaateen palvoa jotakin.
Vastaukset 43
Vanhimmat
merkitsee minun mielestäni sitä, että ei kyseenalaista eikä kritisoi palvontansa kohdetta. Tavallaan siis myy järkensä tai sitoutuu olemaan käyttämättä sitä saadakseen ehkä palvontansa kohteelta joitakin etuja tai välttääkseen harmeja (esim. helvettiinjoutumisen).
Jos ajatellaan, että kristinuskon Jumala on luonut ihmisen ominaisuuksineen, tuntuu älyttömältä, että Jumala olisi antanut ihmiselle arvostelukyvyn, mutta omalla kohdallaan kieltäisi käyttämästä sitä.
Palvominen on lapsellista. Aikuinen käyttäköön silmiään, korviaan ja päättelykykyään. Jumala on joko kusipää joka ei palvontaa ansaitse tai sitten häntä ei ole olemassa.
Siksi oletkin ateisti. Pilkkaa vaan Jumalaa jos sinua se kiinnostaa, mutta älä edellytä että kaikkien tulisi tehdä niin. Ja arvostele uskiksia jos haluat ja tee niin varsinkin silloin kun uskovat ovat tehneet pahaa, mutta älä yleistä liikaa.
voi pilkata,mutta jos niihin haluaa uskoa se on omaa typeryyttä.
Jumalanpilkasta itse jumala ei ole ketään koskaan ikinä rankaissut,miksiköhän?
"Siksi oletkin ateisti. Pilkkaa vaan Jumalaa jos sinua se kiinnostaa, mutta älä edellytä että kaikkien tulisi tehdä niin. "
Kukapa täysipäinen pilkkaisi jotain olematonta, kuten sinun Jumalaasi. Sen sijaan sinun jumalauskoasi voi pilkata, eikä aivan aiheetta :)
Olen ollut jo alunperinkin sitä mieltä että olet älykkäämpi kuin minä.
"Olen ollut jo alunperinkin sitä mieltä että olet älykkäämpi kuin minä. "
Minä olen myös kauniimpi, menestyvämpi, varakkaampi, mulla on enemmän ystäviä ja saan loistavaa seksiä joka päivä eikä parisuhde ahdista :)
ruma hintti,
kuva on feikki,
ja seksisi on,
omaa kättä.
Ja mikäli jokin jumalolento olisi olemassa, en näe mitään syytä miksi se edes vaatisi tulla palvotuksi.
Jumala huolehtii omistaan, ja kaikki muut joutuvat vastaamaan teoistaan viimeisellä tuomiolla, mutta voihan se olla niinkin, että rangaistuksesi pahuudestasi tuleekin jossakin sellaisessa vaiheessa elämääsi, että et vain tunnista että siinä sinä maksat teoistasi tai sanoistasi...!?
Jumalalta.
Rangaistukset uskomattomuudesta siirretään joko tuonpuoleiseen tai sitten uhri ei edes tajua saaneensa jonkin rangaistuksen.
Minkähän takia minusta teidän vähämielisten jumala käyttäytyy juuri samoin kuin kannattajansa?
"...rangaistuksesi pahuudestasi..." Pahuudesta? Edellinen puhui nyt vain jumalanpilkasta, miten se voi tehdä ihmisestä pahan? Jos ihminen on muuten hyvä ja hieno, mutta ei usko Jumalaan, hän on siltä seisomalta luokiteltava pahaksi, ja ihminen joutaa kuolemansa jälkeen Helvettiin? Hohhoi. Onneksi kyseinen henkilö tuskin uskoo moiseen paikkaan, joten eipä tuo julistus paljoa varmaan haittaa.
""...rangaistuksesi pahuudestasi..." Pahuudesta? Edellinen puhui nyt vain jumalanpilkasta, miten se voi tehdä ihmisestä pahan? Jos ihminen on muuten hyvä ja hieno, mutta ei usko Jumalaan, hän on siltä seisomalta luokiteltava pahaksi, ja ihminen joutaa kuolemansa jälkeen Helvettiin? Hohhoi. Onneksi kyseinen henkilö tuskin uskoo moiseen paikkaan, joten eipä tuo julistus paljoa varmaan haittaa. "
Raamatun mukaan epäusko on nimenomaan synti, joten ihminen on syntinen/paha kun hän ei usko elävään Jumalaan ja Hänen sanaansa (Logokseen), joka on syvimmältään Jeesus Kristus
Syntinen joo, mutta onko syntinen välttämättä paha? Kun miettii ihan niin, että jos on täydellisen hyvä ihminen (okei, kukaan ei ole täydellinen, mutta ymmärrät varmaan pointin?) mutta ei usko Jumalaan, niin onko hän silloin läpeensä paha ja valmis heitettäväksi Helvettiin?
Yleistätkö vai yrjöätkö ylimääräiset yrjötykset yleisölle.
Et ymmärrä mitä palvonta on ja teet vääristä olettamuksista itsellesi ajatusvankilan. Asetat itsesi aivan kuin jumalkokemuksen ulkopuolelle spekuloimaan mitä tekisit siinä tilanteessa eli spekuloit ateistisella mielellä ja se on mahdottomuus, koska jos Jumala sinulle olemassaolonsa osoittaisi, et enää olisi ateisti. Mielentietosi olisi toinen kuin nyt. Jumala ei näytä olemassaoloaan kenellekään huvin vuoksi vaan Hän on aina tosissaan ja kutsuu yhteyteensä ihmistä silloin kun tälle oman olemassaolonsa ilmaisee. Eli toisin sanoin tulisit uskoon ja ymmärtäisit palvonnan uudella tavalla, ei orjan liehakointina pakosta. Ymmärtäisit myös Jumalan luonteen, kun saisit kokea Hänen rakkauttaan konkreettisesti ihan tunnetasollakin. Palvonta on yhteyttä Luojan ja luodun välillä, elämänhengitystä, sitä mitä meidät on alun perin luotu tekemään.
jos tapaisi jumalan niin ei voisi enää tietenkään olla ateisti koska ateismi on henkilö joka ei usko jumaliin ja jos tiedät että jumala on niin ei silloin voi olla uskomatta.
"Ymmärtäisit myös Jumalan luonteen, kun saisit kokea Hänen rakkauttaan konkreettisesti ihan tunnetasollakin. Palvonta on yhteyttä Luojan ja luodun välillä, elämänhengitystä, sitä mitä meidät on alun perin luotu tekemään."
saman kaltaisia ajatuksia löytyy eri puolilta maailmaa ja ainoa ero on että jumalan nimi vaihtuu.
jos ollaa n tarkkoja niin samat kokemukset voi kokea ilman uskontoakin, kokeile vaikka, saatat yllättyä.
Olen hyvin tietoinen siitä että mikäli jokin jumala osoittaisi minulle olemassaolonsa minä en olisi enää ateisti.
Se ei kuitenkaan millään tavalla muuta sitä miten minä suhteutuisin mihinkään muuhun asiaan. Ateismi ei ole mikään määräävä tekijä jolla olisi minkäänlaista vaikutusta siihen mitä minä ajattelen, täysin toisin päin. Ateismi on seurausta niistä lähtökohdista joista tarkastelen asioita, mutta se että jokin jumala osoitettaisiin olemassa olevaksi muuttaisi omaa näkemystäni ainoastaan jumalien olemassaolon osalta, ei miltään muulta.
Enkä minä sanonut että palvominen on pakko, vaikka jokin sellaista vaatisikin osakseen. Vaade ei ole sama kuin pakote. Kyse ei ole kuitenkaan siitä onko jollakulla valittavissa joko palvonta vaiko ei, vaan kyse on siitä että jo palvonnan esittäminen jonkin osaksi on mielestäni väärin.
>>>Palvonta on yhteyttä Luojan ja luodun välillä, elämänhengitystä, sitä mitä meidät on alun perin luotu tekemään.
" Asetat itsesi aivan kuin jumalkokemuksen ulkopuolelle spekuloimaan mitä tekisit siinä tilanteessa eli spekuloit ateistisella mielellä ja se on mahdottomuus, koska jos Jumala sinulle olemassaolonsa osoittaisi, et enää olisi ateisti."
- Siinä tapauksessa tämä jumala olisi fakta, mutta ei se muihin uskontoihin mitään vaikuttaisi. Olisin silti ateisti suhteessa muihin uskontoihin.
Onko ateisti siis vain omaa itseään arvostava, itserakas tyranni?
No, ainakin niille monille tuhansille ihmisille, jotka ovat uskossa ja monet tuhannet ovat myös täältä uskossa lähteneet, se on todisunut todeksi, ja se on riittänyt heille, eivätkä he ole siitä luopuneet...!
Satu on todellisuutta voimakkaampi.
Se, että uskoo johonkin henkiolentoon josta ei ole olemassa minkäänlaista kriittisen tarkastelun kestävää todistetta kertoo ihmismielen rikkaasta mielikuvituksesta. Kaikki jumalaan liittyvät asiat joita kristinuskoon liittyy tuotetaan kuvitteellisesti omassa päässä. Asioille annetaan ylimääräisiä merkityksiä omien uskomuksien mukaan.
Tämä oli hyvä kirjoitus, olet aivan oikeassa. Ei palvonta ole mitään orjailua, vaan uskon lähtökohta on rakkaus Jumalaan, joka on itse rakkaus oman ilmoituksensa mukaisesti. Palvonta on rakkaudellista yhteyttä elävän Jumalan kanssa, omasta halusta, kun Jumala on ilmaissut itsensä ihmiselle, tavalla tai toisella.
Hyvin perustelit, ainakin osittain samoista syistä minä palvon Jumalaa.
"" Silloin kun keskustelu jatkuu tämän jälkeen, minun myöntäessäni että mikäli Jumala osoittaa minulle olemassaolonsa minä uskoisin että Jumala on olemassa, ""
Ja syy jonka takia palvot Jumalaa on se että Jumala on osoittanut oman olemassaolonsa sinulle??
Jos usko Jeesukseen pelastaa, niin eikö se että on saanut tulla uskoon ja vakuuttuneeksi siitä että Jumala on todellinen ja että nimen omaan Jeesus on tie totuus ja elämä niin eikö se ole se mistä silloin on kiitollinen?
Ensinnäkin kysymys on ainoastaan siitä että olet vakuuttunut jostakin, ei siitä että kykenisit osoittamaan uskomuksesi olevan jokin joka on tosi.
Toiseksi vaikka kykenisitkin osoittamaan että Raamatussa esitetty kertomus pitäisi paikkansa, se ei siltikään missään mielessä tarkoita sitä että sinun tulisi olla kiitollinen tuolle esitetylle kuvaukselle jumalasta.
Jälkimmäinen siitä syystä että mikäli pelastuskertomus jonka Raamattu itseasiassa esittää on tosi, on tuo kyseinen järjestelmä epäinhimillisin, moraalittomin, epäoikeudenmukaisin ja vain yksinkertaisesti pahuudessaan vertaansa vaikka oleva järjestelmä.
>>Jälkimmäinen siitä syystä että mikäli pelastuskertomus jonka Raamattu itseasiassa esittää on tosi, on tuo kyseinen järjestelmä epäinhimillisin, moraalittomin, epäoikeudenmukaisin ja vain yksinkertaisesti pahuudessaan vertaansa vaikka oleva järjestelmä.
>>> Perustele.
Se, että ihmist olivat viattomia paratiisissa, ei tarkoittanut sitä että he olisivat olleet idiootteja, jotka eivät ymmärrä mitä selkeä kielto syödä puusta hedelmä tarkoittaa!
Raamatun mukaan ihmisellä ei ennen hyvän ja pahan-tiedon puusta syömistä ollut ymmärrystä siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa.
Mikäli joku ei ole kykenevä tekemään arviota siitä onko jonkin teon tekeminen hyvä vaiko paha asia, ei hän myöskään voi ymmärtää sitä onko jonkin kiellon, käskyn taikka määräyksen noudattaminen taikka sen rikkominen hyvä vaiko paha.
Valinnan tekeminen siitä noudattaako jotakin sääntöä vaiko ei kun on valinnan tekemistä hyvän ja pahan välillä.
Esimerkki lapsesta, se juoksee alasti nurmikolla eikä tiedä siinä olevan mitään väärää, mutta äiti on kieltänyt repimästä kukkia kukkapenkistä, jos lapsi repii kukkia hän tietää rikkovansa käskyä. Eeva tiesi ettei hedelmää pidä ottaa, mutta hän ei tiennyt mitä väärää on siinä ettei sillä ollut vaatteita. Sitä paitsi miksi me tiedämme että on noloa liikkua alasti?
Jumala ei vähättele ihmistä vaan rakastaa häntä mustasukkaisuuteen asti.
Ihminen voi aina valita tekeekö hän oikein vai väärin, on tietenkin epäinhimillistä todeta että jos et ikinä olisi tehnyt mitään väärin et tarvitsisi Jeesusta pelastajaksi koska sinulla ei olisi syntiä sovitettavaksi, mutta Jumala on tälläinen eli virheetön ja taivaaseen pääsee vain virheettömät. Jumala asetti Jeesuksen että virheisiin taipuvaiset ihmiset voisivat päästä taivaaseen turvautuessaan Jeesukseen.
Jeesus syntyi maailmaan 100% ihmiseksi, hän vain eli epäinhimillisen virheettömän elämän.
Vertauksesi lapseen on ihan hyvä yritys vaikka se onkin ongelmallinen jo itsessään kristillisen opin mukaan.
Kristillisen opin mukaan hyvän ja pahan tiedon ymmärtäminen kun on jotakin jonka ihmiset saivat syömällä ko. puusta. Tästä johtuen tuo kyseinen lapsi, syntynyt kun on Aadamin ja Eevan jälkeen, omaa ymmärryksen hyvästä ja pahasta.
Se minkä takia ihmiset tuntevat itsensä noloiksi alastomana on puolestaan sosiaalinen konsepti aivan samalla lailla kuin kaikki muutkin etiketti säännöt joita me noudatamme.
Pelastusoppi ei myöskään ole sellainen että vain virheettömät ihmiset pääsisivät taivaaseen. Ainoa keino pelastua ei ole olla virheetön vaan alistua totaalisesti ja kyseenalaistamattomasti tämän esitetyn Jumalan alaisuuteen ja anoa että tämä antaa anteeksi kaikki virheet joita on tehnyt.
Kristillinen oppi laittaa kaikki ihmiset samalle tasolle koska kukaan ei ole täydellinen ja pienimmistäkin virheestä langetetaan sama tuomio kuin hirvittävimmästä mahdollisesta teosta. Kyseisessä opissa kristityt vain lasketaan syyntakeettomiksi ja heidän tekonsa jätetään huomioimatta.
No joo oikeastaan toi loppu (pelastusoppi ei...) on oikein, olet oivaltanut sen oikein
>>> No joo oikeastaan toi loppu (pelastusoppi ei...) on oikein, olet oivaltanut sen oikein
Tämän pelastuksen toinen puoli, joka on mielestäni pahin asia kristinuskossa eli helvetti.
Paikka, jossa kärsit ikuisesti etkä pääse sieltä pois vaikka jumala voisi sinut pelastaa sieltä ja jonne joudut teit minkä rikkomuksen tahansa, et vain uskonut Jeesukseen tai mikä tahansa muu vaatimus riippuu täysin mitä versiota kristinuskosta seuraat.
Kuten jo edellisessä kohdassa sanoin.
"Kyseinen opetus lisää ikuisen eli määrättömän rangaistuksen määrällisistä teoista, taikka oikeastaan siitä mitä joku ajattelee. Kristillinen oppi pelastuksesta kun poistaa tekojen merkityksen totaalisesti ja ainoa kriteeri jonka se säilyttää pelastumiselle on usko, se että ajattelee tietyllä tavalla. "
Se millainen tämä rangaistus on, on totaalisesti merkityksetön koko asian suhteen. Jo se että tämä systeemi asettaa ikuisen rangaistuksen määrällisistä rikkomuksista, tekee tästä järjestelmästä epäoikeudenmukaisen ja moraalittoman.
Kaikkein pahin asia kristillisessä opissa, taikka muissa uskonnollisissa opeissa, ei ole kuitenkaan pelastuskertomus taikka mikään muukaan opillinen konsepti. Kyse on siitä ajattelutavasta joka tämänkaltaisen järjestelmän taustalla toimii.
Pahin asia on se että hyvin suuri määrä ihmisiä on saatu vakuutettua tästä totalitaristisesta auktoriteettiopista jossa se mitä tämä oppi sanoo on hyvää itsessään sanoi se mitä tahansa.
nosto
Bump
Persoonallinen jumala on olemassa, ja se on aatamin ajoista asti kehittynyt, ihmisen yhteisminä, jonka alkukantaiset ihmiset kokivat jumalaksi, ja toimii piilotajuisesti ihmisissä tänäkin päivänä
Tämä jumala on uhmiskunnan itsensä synnyttämä, ja ominaisuuksiltaan ihmisen kaltainen
Uskonnoille tämä on kuitenkin niin läpinäkyvä, että sillä ei ole uskottavuutta, niinpä siittä on luotu mystinen hahmo, jota pitää palvoa, että se olisi uskottavampi
Näinollen se on ihmisen itsensä luomus, eikä se ole luonut mitään koska se on materiasta syntyisin, kuten ihmisen ajatuskin
Joten sen palvomisen seurauksena on syntynyt, tämä kärsimysten ja väkivallan maailma, jossa pahuus jyllää,
uskontojen ja aatteiden , hyvän idean turvin
Tiedän tuollaisen jumalan olemassaolosta, joka teettää ihmiselle kaikenlaista pahuuttaa, ja tuo jumala ilmenee
jumalan äänenä näkyinä, ilmestyksinä, enkeleinä, opastajina ym.
Tuollainen selittely riittää tuudittamaan sinut turvalllisuuden tunteeseen? Jos tuo riittää sinulle, niin riittäköön, minä olen itse uskossa ja matka jatkuu...!
Tuutittaudu, sillä en ole turvallisuuden tarpeessa, minä vain kerroin sen mikä on, enkä mitään muuta, sillä ihmisen ja kaiken elämän alkuperä on aivan muualla, kuin uskontojen jumalissa
Mitäs jos Jumala on todella hyvä tyyppi mutta kaikki mitä Hän tekee yksinkertaisesti epäonnistuu aina. Mitä jos jokin saa aina Jumalan suunnitelmat kääntymään Häntä itseään vastaan. Mitä jos kaikki mitä Jumala tekee on tuomittu epäonnistumaan. Ajatellaan että Jumalalla oli selkeä suunnitelma alussa siitä että millainen haluaisi maailman olevan ja laittoi sen alulle luottavaisin mielin.
Mutta yhtäkkiä moni asia alkoi mennä pieleen vaikka Jumalalla oli täydellinen, täysin aukoton suunnitelma. Jumala yritti kaikenlaista korjatakseen ongelmat mutta mikään ei auttanut, korjausyritykset saivat aikaan vain lisää ongelmia, toinen toistaan pahempia ja vakavampia. Jumala nopeasti huomasi että mitä vähemmän tämä asioiden kulkuun yrittää vaikuttaa, sitä paremmin asiat menevät.
Periaatteessa tämä selittäisi Jumalan alkeelliset tavat vaikuttaa maailman menoon ja antaisi pohjan hyvälle, parhaansa yrittävälle Jumalalle. Mutta toisaalta herää eräs erittäin suuri kysymys.
Mikä voima saa Jumalan aina epäonnistumaan? Näkisin asian niin että maailmassa on kaksi suurta voimaa, Elämä jota voisi kutsua nimenomaan Jumalaksi joka on elämä, olemassaolo, valo ja lämpö. Ja sitten on olemassa Kuolema, joka on käytännössä kaikki kuolema, olemassaolemattomuus, pimeys ja kylmyys.
Jokainen tuntee tätä maailmaa yhtään, tietää että Kuolema on käytännössä kaiken oletustila. Kuolema on elämän puutetta, kylmyys on lämmön puutetta ja pimeys on valon puutetta. Koska kyseessä on oletustila, tämä itseasiassa tekee poikkeuksista kuten Elämästä (eli Jumalasta) itseasiassa eräänlaisen kapinallisen. On tosin selvää ettei mikään pysty vastustamaan Kuolemaa ikuisesti, esim. valoa on niin kauan kuin siihen energiaa riittää esim. auringon muodossa. Kaikki elämä on siis vain väliaikaista, katoavaa.
Joten tämän kaiken perusteella on siis kapinallinen joka käy taistoa loppuun asti voittamatonta vastustajaa vastaan, taistelua jonka Jumala on tuomittu häviämään. Kaikki mitä Jumala tekee on tuomittu epäonnistumaan koska Kuolema ei salli Jumalan onnistuvan.
Niin ja kummasti se Jeesuksenkin uhraus kävisi järkeen paremmin jos Jumala uhrasi hänet nimeomaan kuolemalle. Tosin mistä sitä tietää vaikka jos Jumala oikeasti uhrautui itse silloin ja sen tuloksena Jumalaa ei ole edes enää olemassa. Ei kuulosta loppujen lopuksi yhtään hullulta että Jeesus oliskin ollut oikeasti Jumalan oppipoika ja seuraaja Jumalalle itselleen kun Häntä ei enää ole. Kenties uusi liitto nimenomaan tarkoittaa sitä että valta on vaihtunut.
Ja tosiaan jos näin on käynyt, jos Jeesus on se joka maailmaa nykyään pyörittää, hän saattaa olla jopa palvotuksi tulemisen ansainnut.
Mielenkiintoinen tekstinpätkä, yhtään en osaa kirjoittajasta sanoa näin postauksen perusteella, että onko kyseessä uskovainen vai ateisti. Tuollaiseen Jumalaan tosiaan olisi helpompi uskoa ja samaistua, kuin sellaiseen, joka tappaa lapsia ja viattomia päivittäin, antaa ihmisen menettää perheensä sodassa tai muuta vastaavaa, ihan vain koetellakseen pienen ihmisen uskoa. Ihan kuin sanoakseen, että "noh, minä olen Jumala, palvo minua vaikka vein sinulta kaiken!" Itserakas Jumala, joka kaipaa egoaan pönkitettävän, vaikka mitään ei itseasiassa ole tuon hyväksi tehnyt.
Kun Raamattukin puhuisi tuosta symppiksestä Jumalasta, joka ihan tosissaan yrittää tehdä kaikkensa meidän puolestamme, kun meidät on tänne työntänytkin. Sellaisesta, johon ois helpompi samaistua, ja jota ehkä voisi vähän sääliäkin. Mutta toisaalta, kristinuskon Jumalan täytyy olla ylimaallisen täydellinen, hänellä täytyy olla jokainen ohjas käsissään, ja oman mielensä mukaan hänen täytyy saada meitä rangaista - vaikka ihan ilman syytäkin. Olen joskus jopa kuullut teorian, että Jumala tappaa pieniä lapsia, jotta he eivät TULEVAISUUDESSA tekisi mitään pahaa. Onneksi tuo oli vaan yksi niistä monista, mutta jäähän tuollainen mieleen. Yhtä pahahan tuo sinällään on, kuin sekin, että Jumala testailee ihmisiä ja heidän uskoaan.
Täydellinen ja aukoton suunnitelma ei voi mennä pieleen, koska se on täydellinen ja aukoton ainoastaan mikäli sen toteuttaja kykenee suoriutumaan tästä suunnitelmastaan. Mikäli Jumala olisi olemassa ja se olisi ainoastaan kykenemätön toimimaan suunnitelmansa mukaan, suunnitelman virhe olisi se ettei sillä ole olemassa toteuttajaa joka voisi sen toteuttaa.
On varmasti helppo mieltää ajatus jumalasta ja jostakin vastakkaisesta asiasta sellaisin konseptein kuten hyvä ja paha. Ongelma tässä on siinä että se pyrkii määrittelemään olemassa olevaksi asian jonka se pyrkii todistamaan. Tämä on sama ongelma kuin niiden ihmisten kohdalla jotka sanovat että: Jumala on rakkaus.
Ainoa mitä olet muuttanut on määritelmä jossa teet väittämän: Jumala on ne asiat jotka ovat hyviä.
No jee.
No minä sanon että: Jumala on kahvikuppi.
Tämä on aivan yhtä looginen ja perusteltavissa oleva argumentti kuin kaksi edellistä.
Voimme kaikki olla yhtä mieltä siitä että rakkautta, hyviä asioita ja kahvikuppeja on olemassa, mutta se että nämä asiat nimeää Jumalaksi ei tee niistä missään muodossa Jumalaa.
Mitä tulee Jeesuksen uhraukseen, joka ei ole missään mielessä uhraus, niin kyseinen kertomus ei ole järkevä millään tasolla. Se on yksi absurdeimmista, epäoikeudenmukaisimmista ja moraalittomimmista konsepteista jonka olen koskaan kuullut.
Ja mikäli Jeesus jonka Raamattu todella on olemassa ja hän pyörittää tätä maailmaa, ei kyseinen olento todellakaan ansaitse tulla palvotuksi. Aikansa ajattelijana, mikäli Jeesus edes on perustunut jollekin todelliselle historialliselle henkilölle, häntä voisi kaiketi joissakin määrin arvostaa.
Ajatukset joita Jeesus Raamatussa edustaa on kokoelma ihan hyviä ajatuksia, huonoja ajatuksia, todella huonoja ajatuksia ja vaarallisen huonoja ajatuksia, eikä mikään näistä esitetyistä ajatuksista ole sellainen että ne missään muodossa olisivat sellaisia joita jonkin jumalan odottaisi ilmaisevan.