En ymmärrä miksi rippijuhla on niin kauhean suuri juhla! Miksi siitä täytyy tehdä sellainen? Mitä hienoa siinä on, kun joku on käynyt rippikoulun? Rippikoulun käynyt saa suuret lahjat ja suuret juhlat. MIKSI? Valaiskaa vähän, olen itse ateisti, eikä meinaa mennä tajuntaan tuon asian juhlistaminen... Ymmärrän paremmin, että juhlittaisi sitä kunnolla, kun on valmistunut ammattiin tai saanut vakituisen työn...
Rippijuhla = Suuri juhla
32v NAINEN
17
1684
Vastaukset
- Anti ikkinen
Ateisti jää tajunnan ulkopuolelle Jumalan ja ihmisen välisestä rakkaudesta.
- Ripille päässyt
Toisaalta hyvin moni kuuluu kirkkoon vain siksi, että ei ole saanut aikaiseksi erota. Tai kuuluu tavan tms. vuoksi, eikä ole lainkaan uskovainen. Usein ristiäiset vietetään siksi, että tapana on. Ja samoin on tämän rippisysteemin kanssa. Rippikoulu käydään, kun kaveritkin käy ja tapana on. Rippileirillä voi tavata kivoja poitsuja ja olla kavereiden kanssa. Rippijuhlat pitää olla kuin muillakin on. Muksut tykkää kun saa lahjoja.
Tuskin monetkaan vanhemmat tai lapset ajattelee juhlan yhteydessä uskonasioita?
- ....
Lapsi kastettiin aamulla ja sitten konfirmoitiin muiden leiriläisten mukana. Itse olemme eronneet kirkosta jo ennen lasten syntymää, joten lapsia ei ole kastettu.
Kyllähän sitä jokainen voi itse päättää mikä tilaisuus tai tilanne on juhlan arvoinen. Meillä on tyydytty näihin perinteisiin: nelikymppisjuhlat on pidetty, ensi vuonna on 20-vuotishääpäivä, niitä vois juhlia kaveriporukassa, ja sitten onkin viisikymppiset muutaman vuoden kuluttua.
Vaikka juhlien järjestämisessä on vaivaa on myös kiva järjestää niitä ja nähdä sukulaisia ja ystäviä, jotka samalla tutustuvat toisiinsa. - Phöh
Köyhän perheen lasta voi ahdistaa kaiken maailman lasten synttärit ja rippijuhlat, lakkiaiset. Itse kärsin siitä, kun piti järjestää juhlat, että sai kutsun itse kavereiden synttäreille. Ja jos toi halvan lahjan, kuuli kuinka takanapäin oli supistu, että "Tiina" toi vaan... Tultiin jopa kysymään oliko se totta. Yritin keksiä sitten jotain selityksiä. Ripille päästyäni oli kateellinen, kun kavereilla oli kunnon juhlat. Itse en muista nähneeni kummejanikaan. Ja lahjaksi sain hopeisen ristin. Se oli ainoa lahja ja vanhemmiltani. Vieraita meillä ei ollut lainkaan. Taitaa risti olla vieläkin tallessa.
Synttäreille ja rippijuhliin ei ollut koskaan tarpeeksi hienoja vaatteitakaan. Rippileiristäkin jäi huonot muistot, oli huono idea koulukiusattuna mennä sinne...
Varsinkin nykyään tuntuu olevan todella hulppeita juhlia. Vieraita on kymmeniä ja on pitopalvelu ja kalliit sapuskat. Ja ehkä varataan juhlatilakin. Lapsilla on synttäreitä hampurilaispaikassa yms.
Täälläkin on ollut kirjoituksia, joissa esim. köyhä yksinhuoltaja valittelee, että ei ole vara järjestää rippi/yo-juhlia.- ei pröystäilyä
Meillä on kaikki juhlat (nimenantojuhlat, lasten synttärit, omat vuosipäiväjuhlat ja viimeksi rippijuhlat) järjestetty kotona omin voimin (yksissä juhlissa serkku oli kaatelemassa kahvit ja oli tehnyt voileipäkakun). Äiti leipoo pullat ja pikkuleivät, itse teen täytekakut ja suolaiset, lainaamme astioita toisiltamme tai toisillemme, sama juttu kahvinkeittimien kanssa.
Juhliin on kutsuttu ne ihmiset jotka liittyvät joko juhlaan tai juhlittavaan, ketään ei ole kutsuttu sen vuoksi että haluttaisi näyttää jotakin tai esittää muuta kuin mitä ollaan. Ei juhliin tarvita pöytähopeita tai kristalleja, vaan rakkaita ihmisiä, juhlamieltä ja hyvä syy juhlia.
- 38v. nainen
Itse olin juuri rippijuhlassa, enkä kyllä onnitellut kyseistä nuorta siitä, että oli mennyt lutku-uskonnon manipulaatiovedätykseen mukaan, vaan ennemminkin mielessäni mietin ihmeissäni miten vielä nykyaikana ihmiset ovat noin vietävissä muinaisjäänteiselle vedätykselle.
Olen TÄYSIN samaa mieltä ap:n kanssa ja ihan samaa itsekkin ajattelin, kun nyt jouduin asian eteen taas kerran. Onneksi oma lapseni ei mennyt lauman mukana aivopestäväksi, ja hän ymmärtää miten vain asioista tajuamattomat uskovat uskonnollisiin satuihin ja miten turhaa on tuhlata elämäänsä kirkollisissa rituaaleissa norkoillen.
Rippikoulusta on tullut vain nuorten keino kalastella rahaa ja almuja sukulaisilta. Muutkin ns. "kirkolliset karnevaalit" (joulu etupäässä..) ovat vain ja ainoastaan markkinavoimien pyörittämiä mediatapahtumia oheiskrääsineen. Onneksi moni alkaa jo tajuamaan uskonnon turhuuden ja harhaisen maailmankuvan, ja alkaa elää elämäänsä todellisuudessa ja nauttien ihan perusasioista ilman turhaa tavarahässäkkää.- 30
Hare Krishna Hare Krishna
Krishna Krishna Hare Hare
Hare Rama Hare Rama
Rama Rama Hare Hare
Vai miten teikäläisillä on tapana hokea? - 38v. nainen
30 kirjoitti:
Hare Krishna Hare Krishna
Krishna Krishna Hare Hare
Hare Rama Hare Rama
Rama Rama Hare Hare
Vai miten teikäläisillä on tapana hokea?Useimmat länsimaiset uskonnot lisäävät aggressiivista ja harhaista käytöstä. Jos edellisen kirjoituksen takana on evankelisluterilaisen uskonnon aatteen kannattaja, taas tuli todistettua asian paikkaansapitävyys.
- nainen 40+
Sinulle ja aloittajalle, oletko sitä mieltä, että kaikki juhlat ihmiselämässä ovat turhia? On totta, että monista juhlista on tullut tavarapainotteisia, mutta jätetään se hetkeksi syrjään ja mietitään vain, onko ihmisen tarpeen pitää mitään juhlia minkään kunniaksi. Lapsen syntymän (ristiäiset tai nimiäiset), "aikuistumisen alkuun pääsemisen" (rippikoulun tai vaikka protu-leirin kunniaksi), koulun päättymisen (ylioppilas/ammattikoululainen), naimisiinmenon, merkkipäivien, eläköitymisen, hautajaisten - ja mitä niitä muita nyt ainakin voisi olla. Ovatko kaikki tarpeettomia, riippumatta siitä, millaista uskontoa henkilö tunnustaa tai tunnustaako mitään?
Minusta ihmisen elämässä on hyvä olla juhlia. Ne erottavat arjesta, tuovat mahdollisuuden elämyksiin, tarjoavat muistoja myöhempään elämään. Minua ei haittaa, että joku juhlii erilaisen uskomuksen mukaan kuin itse teen. En kuulu kirkkoon, mutta en ole ateisti. Olin juuri tuttavaperheen nuoren rippijuhlissa. Onnittelin häntä lämpimästi, koska olen saanut seurata taaperon kehittymistä fiksuksi nuoreksi. Annoin lahjankin, vähän isomman, koska en muuten ole pitänyt tapanani lahjoa häntä, mutta kyseessä oli hänen ensimmäinen suurempi juhlansa (synttäreitä on joka vuosi, mutta ristiäisten jälkeen tämä oli ensimmäinen kerta, kun heille kutsuttiin isompi väkimäärä sukulaisia ja ystäviä juuri nuoren kunniaksi).
Minun ei tarvinnut tehdä numeroa siitä, että ajattelen osittain eri tavalla kuin tämä nuori tai hänen vanhempansa. Jos en olisi mielestäni voinut onnitella mukavaa nuorta hänen juhlapäivänään, olisin mieluummin keksinyt sopivan tekosyyn ja pysytellyt kokonaan poissa. Mutta ei minun tarvinnut toisen juhlissa osoittaa erilaisia näkemyksiäni kieltäytymällä onnittelemasta päähenkilöä.
Niin, koska en kuulu kirkkoon, tulen poikenneeksi kirkollisissa rituaaleissa vain tuttavien juhlien yhteydessä. En katso, että muutama hetki kirkossa on varsinaista elämäni tuhlaamista. Ihmetyttää, että toisten ihmisten tapa katsella maailmaa voi ärsyttää joitakin ihmisiä noin paljon kuin teitä kumpaakin, 3-kymppiset naiset. - 3 rippinuoren äiti
nainen 40+ kirjoitti:
Sinulle ja aloittajalle, oletko sitä mieltä, että kaikki juhlat ihmiselämässä ovat turhia? On totta, että monista juhlista on tullut tavarapainotteisia, mutta jätetään se hetkeksi syrjään ja mietitään vain, onko ihmisen tarpeen pitää mitään juhlia minkään kunniaksi. Lapsen syntymän (ristiäiset tai nimiäiset), "aikuistumisen alkuun pääsemisen" (rippikoulun tai vaikka protu-leirin kunniaksi), koulun päättymisen (ylioppilas/ammattikoululainen), naimisiinmenon, merkkipäivien, eläköitymisen, hautajaisten - ja mitä niitä muita nyt ainakin voisi olla. Ovatko kaikki tarpeettomia, riippumatta siitä, millaista uskontoa henkilö tunnustaa tai tunnustaako mitään?
Minusta ihmisen elämässä on hyvä olla juhlia. Ne erottavat arjesta, tuovat mahdollisuuden elämyksiin, tarjoavat muistoja myöhempään elämään. Minua ei haittaa, että joku juhlii erilaisen uskomuksen mukaan kuin itse teen. En kuulu kirkkoon, mutta en ole ateisti. Olin juuri tuttavaperheen nuoren rippijuhlissa. Onnittelin häntä lämpimästi, koska olen saanut seurata taaperon kehittymistä fiksuksi nuoreksi. Annoin lahjankin, vähän isomman, koska en muuten ole pitänyt tapanani lahjoa häntä, mutta kyseessä oli hänen ensimmäinen suurempi juhlansa (synttäreitä on joka vuosi, mutta ristiäisten jälkeen tämä oli ensimmäinen kerta, kun heille kutsuttiin isompi väkimäärä sukulaisia ja ystäviä juuri nuoren kunniaksi).
Minun ei tarvinnut tehdä numeroa siitä, että ajattelen osittain eri tavalla kuin tämä nuori tai hänen vanhempansa. Jos en olisi mielestäni voinut onnitella mukavaa nuorta hänen juhlapäivänään, olisin mieluummin keksinyt sopivan tekosyyn ja pysytellyt kokonaan poissa. Mutta ei minun tarvinnut toisen juhlissa osoittaa erilaisia näkemyksiäni kieltäytymällä onnittelemasta päähenkilöä.
Niin, koska en kuulu kirkkoon, tulen poikenneeksi kirkollisissa rituaaleissa vain tuttavien juhlien yhteydessä. En katso, että muutama hetki kirkossa on varsinaista elämäni tuhlaamista. Ihmetyttää, että toisten ihmisten tapa katsella maailmaa voi ärsyttää joitakin ihmisiä noin paljon kuin teitä kumpaakin, 3-kymppiset naiset.kirjoituksestasi! Juuri noin toivon useamman ihmisen ajattelevan.
- 38v. nainen
nainen 40+ kirjoitti:
Sinulle ja aloittajalle, oletko sitä mieltä, että kaikki juhlat ihmiselämässä ovat turhia? On totta, että monista juhlista on tullut tavarapainotteisia, mutta jätetään se hetkeksi syrjään ja mietitään vain, onko ihmisen tarpeen pitää mitään juhlia minkään kunniaksi. Lapsen syntymän (ristiäiset tai nimiäiset), "aikuistumisen alkuun pääsemisen" (rippikoulun tai vaikka protu-leirin kunniaksi), koulun päättymisen (ylioppilas/ammattikoululainen), naimisiinmenon, merkkipäivien, eläköitymisen, hautajaisten - ja mitä niitä muita nyt ainakin voisi olla. Ovatko kaikki tarpeettomia, riippumatta siitä, millaista uskontoa henkilö tunnustaa tai tunnustaako mitään?
Minusta ihmisen elämässä on hyvä olla juhlia. Ne erottavat arjesta, tuovat mahdollisuuden elämyksiin, tarjoavat muistoja myöhempään elämään. Minua ei haittaa, että joku juhlii erilaisen uskomuksen mukaan kuin itse teen. En kuulu kirkkoon, mutta en ole ateisti. Olin juuri tuttavaperheen nuoren rippijuhlissa. Onnittelin häntä lämpimästi, koska olen saanut seurata taaperon kehittymistä fiksuksi nuoreksi. Annoin lahjankin, vähän isomman, koska en muuten ole pitänyt tapanani lahjoa häntä, mutta kyseessä oli hänen ensimmäinen suurempi juhlansa (synttäreitä on joka vuosi, mutta ristiäisten jälkeen tämä oli ensimmäinen kerta, kun heille kutsuttiin isompi väkimäärä sukulaisia ja ystäviä juuri nuoren kunniaksi).
Minun ei tarvinnut tehdä numeroa siitä, että ajattelen osittain eri tavalla kuin tämä nuori tai hänen vanhempansa. Jos en olisi mielestäni voinut onnitella mukavaa nuorta hänen juhlapäivänään, olisin mieluummin keksinyt sopivan tekosyyn ja pysytellyt kokonaan poissa. Mutta ei minun tarvinnut toisen juhlissa osoittaa erilaisia näkemyksiäni kieltäytymällä onnittelemasta päähenkilöä.
Niin, koska en kuulu kirkkoon, tulen poikenneeksi kirkollisissa rituaaleissa vain tuttavien juhlien yhteydessä. En katso, että muutama hetki kirkossa on varsinaista elämäni tuhlaamista. Ihmetyttää, että toisten ihmisten tapa katsella maailmaa voi ärsyttää joitakin ihmisiä noin paljon kuin teitä kumpaakin, 3-kymppiset naiset.Ei ärsytä mikään, mutta sinua selvästi ärsyttää.
Ymmärsitkö tahallasi väärin, vai mikä on, kun kyse oli KIRKOLLISISTA juhlista eikä KAIKISTA juhlista..
En ole "kieltäytynyt" mistään, mutta en ala tekopyhästi näyttelemään mitään roolia, mikä tuntuu tuntemuksieni vastaiselta. Mitään numeroa en ole ajatuksistani rippikoulua kohtaan tehty, kunhan jätin tuon onnea -sanan sanomatta, kun se ei tuntunut tilanteeseen sopivalta eikä mitenkään mielekkäältä onnitella ihmistä uskonlahkon orjuudesta.
Rippikoulu ei merkitse mitään. Rippileiri on kuin kävisi minkä tahansa leirin (jääkiekkoleiri, jalkapalloleiri, balettileiri, kuvataideleiri..), paitsi että riparilla olet yhden uskonlahkon manipuloitavissa.
Juhlikoon kukin mitä juhlii, vaikka uutta kompostiaan, mutta eiköhän jokaisella ole itsemääräämisoikeus omaan elämäänsä, ja jos kirkossa lojuminen on jonkun mielestä elämän tuhlaamista, niin sitten se vain on niin.
Miksi haluat elää valheellista elämää, esim. keksimällä tekosyitä käytöksellesi? - nainen 40+
38v. nainen kirjoitti:
Ei ärsytä mikään, mutta sinua selvästi ärsyttää.
Ymmärsitkö tahallasi väärin, vai mikä on, kun kyse oli KIRKOLLISISTA juhlista eikä KAIKISTA juhlista..
En ole "kieltäytynyt" mistään, mutta en ala tekopyhästi näyttelemään mitään roolia, mikä tuntuu tuntemuksieni vastaiselta. Mitään numeroa en ole ajatuksistani rippikoulua kohtaan tehty, kunhan jätin tuon onnea -sanan sanomatta, kun se ei tuntunut tilanteeseen sopivalta eikä mitenkään mielekkäältä onnitella ihmistä uskonlahkon orjuudesta.
Rippikoulu ei merkitse mitään. Rippileiri on kuin kävisi minkä tahansa leirin (jääkiekkoleiri, jalkapalloleiri, balettileiri, kuvataideleiri..), paitsi että riparilla olet yhden uskonlahkon manipuloitavissa.
Juhlikoon kukin mitä juhlii, vaikka uutta kompostiaan, mutta eiköhän jokaisella ole itsemääräämisoikeus omaan elämäänsä, ja jos kirkossa lojuminen on jonkun mielestä elämän tuhlaamista, niin sitten se vain on niin.
Miksi haluat elää valheellista elämää, esim. keksimällä tekosyitä käytöksellesi?Lukaise aikaisempi ja vaikka jälkimmäinenkin viestisi uudelleen. Vertaa minun viestiini. Kumman viesti ilmaisee mielestäsi ärtymystä aiheeseen? Ja jos sinä et ole ärtynyt kirjoittaessasi kuten teit, enpä haluaisi tavata silloin, kun olet johonkin ärtynyt. ;-/
En ymmärtänyt tahallani enkä vahingossa väärin. Joku voi selvitä elämästä läpi ilman, että tarvitsee kirkon palveluja omakohtaisesti mihinkään. Toinen pyytää siunausta ja esittää kiitoksensa "yläkertaan" jokaisessa elämänvaiheessaan. Siksi periaatteessa mihin tahansa juhlaan voidaan liittää kirkollinen aspekti, mutta monet mainitsemistani juhlista ovat lisäksi sellaisia, että niistä on kirkollinen versionsa (ristiäiset, rippikoulu, kirkkovihkinen...).
"en ala tekopyhästi näyttelemään mitään roolia, mikä tuntuu tuntemuksieni vastaiselta"
Tähän sinulla on täysi oikeus. Ensimmäinen tekstisi oli kuitenkin paljon tanakampaa "lutku-uskonnon manipulaatiovedätyksineen" kuin pelkästään tuntemuksiesi vastaisuutta. Minusta taas silloin, kun joku juhlii jotakin, kuten tässä tapauksessa ripillepääsy, hänen onnittelemisensa ei ole minulle tekopyhää roolinnäyttelyä. Rippijuhliin yleensä kutsutaan huomattavasti vähemmän ja läheisempiä ihmisiä kuin vaikka isoihin häihin. Ja siksi minä läheisen nuoren rippijuhlissa onnittelin häntä täydestä sydämestäni, hänen iloonsa osallistuen, vaikka hänen valintansa ovat erilaisia kuin ehkä itse tekisin.
"kunhan jätin tuon onnea -sanan sanomatta"
Voi olla, ettei kukaan edes huomannut. Tai voi olla, että tuttavarippilapsesi pohtii myöhemmin vanhemmilleen, että "Tiina ei edes onnitellut, minkähän takia".
"eikä mitenkään mielekkäältä onnitella ihmistä uskonlahkon orjuudesta"
Tämä on sinun näkemyksesi ilmeisesti uskonnoista yleensä ja ev.-lut.-versiosta varmaan erityisesti? Siihenkin sinulla on oikeus. Mutta siinä tavallisen elämän tilanteessa, jossa jätit vakaumukseesi vedoten onnittelematta rippilasta - jätit vain onnittelematta päivänsankaria. Juhlissa sitä yleensä "odotetaan", joissakin juhlissa juhlakalut jopa järjestyvät erikseen vastaanottamaan onnitteluja (esim. häät). Luulen, että jos joku huomasi onnittelujesi puuttumisen, hän ehkä koki sen mielenosoituksena (jos tietää vakaumuksestasi) ja ehkä vain tökeröytenä (jos ei tiedä).
"Rippikoulu ei merkitse mitään. ... on kuin kävisi minkä tahansa leirin ..., paitsi että riparilla olet yhden uskonlahkon manipuloitavissa."
Ei sinulle. Yllätyin, kuinka paljon se näytti merkinneen esim. sille nuorelle, jonka rippijuhlissa itse olin. Sinulla saattaa olla asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja toivoisit ehkä jopa, että ihmiset jakaisivat tuntemuksesi (ilon, surun...) kyseisestä asiasta - tai eivät ainakaan vähättelisi asiaasi.
"eiköhän jokaisella ole itsemääräämisoikeus omaan elämäänsä"
Ehdottomasti, näin ainakin pitäisi olla, vaikka tietenkään reaalimaailmassa se ei aina toteudu.
"jos kirkossa lojuminen on jonkun mielestä elämän tuhlaamista, niin sitten se vain on niin"
Toki näin voi myös ajatella. Henkilökohtaisesti olen joskus tullut käyttäneeksi elämäni tunteja huonomminkin kuin osana jonkun muun juhlaa hyvän papin puheita kuunnellen (kaikki papithan eivät suinkaan osaa puhua hyvin). Tällä kerralla pappi oli "keskiverto" ja hiukan pitkäpiimäinen, joten minulle jäi hyvin aikaa katsella rakennuksen arkkitehtuuria ja pohtia omiani.
"Miksi haluat elää valheellista elämää, esim. keksimällä tekosyitä käytöksellesi?"
En ensin tajunnut, mihin viittaat, mutta ilmeisesti tähän "mieluummin keksinyt sopivan tekosyyn ja pysytellyt kokonaan poissa"?
En elä valheellista elämää. Mutta en usko, että juuri minun tehtäväni on olla totuudentorvi, joka tietää myös muiden osalta, mikä näille on parasta. Jos vaihtoehdot ovat onnitella rippilasta tai olla onnittelematta (koska vakaumukseni vuoksi en siihen oletetusti pystyisi), niin jättäytyisin vakaumukseni vuoksi mieluummin silloin pois koko juhlasta. En usko, että asiaan negatiivisesti suhtautuvan (lutku-uskontojen manipulaatioita pohtivan) ihmisen mielipide ei välittyisi hänen naamastaan. Ja jos minulla ei olisi aitoa estettä osallistua juhlaan, saattaisin mieluummin keksiä jonkun salonkikelpoisen syyn kuin jättää osallistumatta ja olla sanomatta mitään syytä (siis kutsujan kannalta "ei se varmaan vaan viitsinyt tulla, kun ei sanonut, että mitään muutakaan olisi"). Muistetaan edelleen, että rippijuhliin ei kutsuta kaikkia kumminkaimoja, joten kutsutut ovat yleensä enemmän tai vähemmän läheisiä juhlan päähenkilölle. En koe toimivani suuresti itseäni vastaan, jos "lievennän" totuutta, jos todellakaan en vakaumukseni vuoksi kykenisi läheisen ihmisen juhlaan osallistumaan, ja käyttäytymään, kuten juhlissa yleensä käyttäydytään. - naurattaa vieläkin
nainen 40+ kirjoitti:
Lukaise aikaisempi ja vaikka jälkimmäinenkin viestisi uudelleen. Vertaa minun viestiini. Kumman viesti ilmaisee mielestäsi ärtymystä aiheeseen? Ja jos sinä et ole ärtynyt kirjoittaessasi kuten teit, enpä haluaisi tavata silloin, kun olet johonkin ärtynyt. ;-/
En ymmärtänyt tahallani enkä vahingossa väärin. Joku voi selvitä elämästä läpi ilman, että tarvitsee kirkon palveluja omakohtaisesti mihinkään. Toinen pyytää siunausta ja esittää kiitoksensa "yläkertaan" jokaisessa elämänvaiheessaan. Siksi periaatteessa mihin tahansa juhlaan voidaan liittää kirkollinen aspekti, mutta monet mainitsemistani juhlista ovat lisäksi sellaisia, että niistä on kirkollinen versionsa (ristiäiset, rippikoulu, kirkkovihkinen...).
"en ala tekopyhästi näyttelemään mitään roolia, mikä tuntuu tuntemuksieni vastaiselta"
Tähän sinulla on täysi oikeus. Ensimmäinen tekstisi oli kuitenkin paljon tanakampaa "lutku-uskonnon manipulaatiovedätyksineen" kuin pelkästään tuntemuksiesi vastaisuutta. Minusta taas silloin, kun joku juhlii jotakin, kuten tässä tapauksessa ripillepääsy, hänen onnittelemisensa ei ole minulle tekopyhää roolinnäyttelyä. Rippijuhliin yleensä kutsutaan huomattavasti vähemmän ja läheisempiä ihmisiä kuin vaikka isoihin häihin. Ja siksi minä läheisen nuoren rippijuhlissa onnittelin häntä täydestä sydämestäni, hänen iloonsa osallistuen, vaikka hänen valintansa ovat erilaisia kuin ehkä itse tekisin.
"kunhan jätin tuon onnea -sanan sanomatta"
Voi olla, ettei kukaan edes huomannut. Tai voi olla, että tuttavarippilapsesi pohtii myöhemmin vanhemmilleen, että "Tiina ei edes onnitellut, minkähän takia".
"eikä mitenkään mielekkäältä onnitella ihmistä uskonlahkon orjuudesta"
Tämä on sinun näkemyksesi ilmeisesti uskonnoista yleensä ja ev.-lut.-versiosta varmaan erityisesti? Siihenkin sinulla on oikeus. Mutta siinä tavallisen elämän tilanteessa, jossa jätit vakaumukseesi vedoten onnittelematta rippilasta - jätit vain onnittelematta päivänsankaria. Juhlissa sitä yleensä "odotetaan", joissakin juhlissa juhlakalut jopa järjestyvät erikseen vastaanottamaan onnitteluja (esim. häät). Luulen, että jos joku huomasi onnittelujesi puuttumisen, hän ehkä koki sen mielenosoituksena (jos tietää vakaumuksestasi) ja ehkä vain tökeröytenä (jos ei tiedä).
"Rippikoulu ei merkitse mitään. ... on kuin kävisi minkä tahansa leirin ..., paitsi että riparilla olet yhden uskonlahkon manipuloitavissa."
Ei sinulle. Yllätyin, kuinka paljon se näytti merkinneen esim. sille nuorelle, jonka rippijuhlissa itse olin. Sinulla saattaa olla asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja toivoisit ehkä jopa, että ihmiset jakaisivat tuntemuksesi (ilon, surun...) kyseisestä asiasta - tai eivät ainakaan vähättelisi asiaasi.
"eiköhän jokaisella ole itsemääräämisoikeus omaan elämäänsä"
Ehdottomasti, näin ainakin pitäisi olla, vaikka tietenkään reaalimaailmassa se ei aina toteudu.
"jos kirkossa lojuminen on jonkun mielestä elämän tuhlaamista, niin sitten se vain on niin"
Toki näin voi myös ajatella. Henkilökohtaisesti olen joskus tullut käyttäneeksi elämäni tunteja huonomminkin kuin osana jonkun muun juhlaa hyvän papin puheita kuunnellen (kaikki papithan eivät suinkaan osaa puhua hyvin). Tällä kerralla pappi oli "keskiverto" ja hiukan pitkäpiimäinen, joten minulle jäi hyvin aikaa katsella rakennuksen arkkitehtuuria ja pohtia omiani.
"Miksi haluat elää valheellista elämää, esim. keksimällä tekosyitä käytöksellesi?"
En ensin tajunnut, mihin viittaat, mutta ilmeisesti tähän "mieluummin keksinyt sopivan tekosyyn ja pysytellyt kokonaan poissa"?
En elä valheellista elämää. Mutta en usko, että juuri minun tehtäväni on olla totuudentorvi, joka tietää myös muiden osalta, mikä näille on parasta. Jos vaihtoehdot ovat onnitella rippilasta tai olla onnittelematta (koska vakaumukseni vuoksi en siihen oletetusti pystyisi), niin jättäytyisin vakaumukseni vuoksi mieluummin silloin pois koko juhlasta. En usko, että asiaan negatiivisesti suhtautuvan (lutku-uskontojen manipulaatioita pohtivan) ihmisen mielipide ei välittyisi hänen naamastaan. Ja jos minulla ei olisi aitoa estettä osallistua juhlaan, saattaisin mieluummin keksiä jonkun salonkikelpoisen syyn kuin jättää osallistumatta ja olla sanomatta mitään syytä (siis kutsujan kannalta "ei se varmaan vaan viitsinyt tulla, kun ei sanonut, että mitään muutakaan olisi"). Muistetaan edelleen, että rippijuhliin ei kutsuta kaikkia kumminkaimoja, joten kutsutut ovat yleensä enemmän tai vähemmän läheisiä juhlan päähenkilölle. En koe toimivani suuresti itseäni vastaan, jos "lievennän" totuutta, jos todellakaan en vakaumukseni vuoksi kykenisi läheisen ihmisen juhlaan osallistumaan, ja käyttäytymään, kuten juhlissa yleensä käyttäydytään."..en usko, että juuri minun tehtäväni on olla totuudentorvi, joka tietää myös muiden osalta, mikä näille on parasta."
Viestisi eivät muuta olekkaan, kuin kuvitelmaa, että sinun tekemäsi asiat ovat AINOITA ja OIKEITA, ja muiden ajatukset ja teot ovat vääriä!!!
Olen äärimmäisen huvittunut ylemmyydentunteestasi, joka loistaa kirjoituksistasi :) - nainen 40+
naurattaa vieläkin kirjoitti:
"..en usko, että juuri minun tehtäväni on olla totuudentorvi, joka tietää myös muiden osalta, mikä näille on parasta."
Viestisi eivät muuta olekkaan, kuin kuvitelmaa, että sinun tekemäsi asiat ovat AINOITA ja OIKEITA, ja muiden ajatukset ja teot ovat vääriä!!!
Olen äärimmäisen huvittunut ylemmyydentunteestasi, joka loistaa kirjoituksistasi :)On hienoa, että sinulla on hauskaa. Oletkohan tuo aikaisempi "38v. nainen" vai joku muu viehättynyt?
Pakko on kuitenkin korjata, olitpa kumpi hyvänsä, että juuri "38v. nainen" on esittänyt "ainoita oikeita mielipiteitä". Siis tähän tapaan:
"miten vielä nykyaikana ihmiset ovat noin vietävissä muinaisjäänteiselle vedätykselle"
"Onneksi oma lapseni ei mennyt lauman mukana aivopestäväksi"
"ymmärtää miten vain asioista tajuamattomat uskovat uskonnollisiin satuihin"
"Onneksi moni alkaa jo tajuamaan uskonnon turhuuden ja harhaisen maailmankuvan"
"Rippikoulu ei merkitse mitään."
Itse olen yrittänyt puhua suvaitsevaisuuden puolesta, myös kirkkoon kuuluvia kohtaan, vaikka en edes itse kuulu kirkkoon. Jos se on sinusta "ylemmyydentuntoista", ehkä sinun kannattaisi pohtia arvomaailmaasi uudelleen. Ehkä vain toisten hutkiminen puskista ikävin ja halventavin sanankääntein ei ole "ylemmyydentuntoista"? Jos niin ajattelet, niin ongelma on yksinomaan sinun itsesi.
Toisenlaisuus on monien mielestä pelottavaa. Monet uskovat ja/tai kirkkoon kuuluvat suhtautuvat hyvin negatiivisesti muihin kuin samalla tavalla ajatteleviin. Valitettavasti samaa toiseuden pelkoa näyttää löytyvän myös kirkkoon kuulumattomien porukasta, ja se purkautuu tällaisena ärhentelynä kuten "38v. naisella". Entäpä sinä, pelottaako toiseus vai miksi joudut turvautumaan vääristelevään "äärimmäiseen huvittuneisuuteen", joka tänne asti näyttäytyy kuitenkin vain loukkoonsa linnoittautuneen epätoivoisena eipäs-eipäs-eipäs-huuteluna. - arvaa rauhassa kumpi
nainen 40+ kirjoitti:
On hienoa, että sinulla on hauskaa. Oletkohan tuo aikaisempi "38v. nainen" vai joku muu viehättynyt?
Pakko on kuitenkin korjata, olitpa kumpi hyvänsä, että juuri "38v. nainen" on esittänyt "ainoita oikeita mielipiteitä". Siis tähän tapaan:
"miten vielä nykyaikana ihmiset ovat noin vietävissä muinaisjäänteiselle vedätykselle"
"Onneksi oma lapseni ei mennyt lauman mukana aivopestäväksi"
"ymmärtää miten vain asioista tajuamattomat uskovat uskonnollisiin satuihin"
"Onneksi moni alkaa jo tajuamaan uskonnon turhuuden ja harhaisen maailmankuvan"
"Rippikoulu ei merkitse mitään."
Itse olen yrittänyt puhua suvaitsevaisuuden puolesta, myös kirkkoon kuuluvia kohtaan, vaikka en edes itse kuulu kirkkoon. Jos se on sinusta "ylemmyydentuntoista", ehkä sinun kannattaisi pohtia arvomaailmaasi uudelleen. Ehkä vain toisten hutkiminen puskista ikävin ja halventavin sanankääntein ei ole "ylemmyydentuntoista"? Jos niin ajattelet, niin ongelma on yksinomaan sinun itsesi.
Toisenlaisuus on monien mielestä pelottavaa. Monet uskovat ja/tai kirkkoon kuuluvat suhtautuvat hyvin negatiivisesti muihin kuin samalla tavalla ajatteleviin. Valitettavasti samaa toiseuden pelkoa näyttää löytyvän myös kirkkoon kuulumattomien porukasta, ja se purkautuu tällaisena ärhentelynä kuten "38v. naisella". Entäpä sinä, pelottaako toiseus vai miksi joudut turvautumaan vääristelevään "äärimmäiseen huvittuneisuuteen", joka tänne asti näyttäytyy kuitenkin vain loukkoonsa linnoittautuneen epätoivoisena eipäs-eipäs-eipäs-huuteluna.Kyse ei ole ainoista oikeista mielipiteistä, vaan vain mielipiteistä. Ihan turhaan vänkyröit vastaan, ei tunnu missään.
- nainen 40+
arvaa rauhassa kumpi kirjoitti:
Kyse ei ole ainoista oikeista mielipiteistä, vaan vain mielipiteistä. Ihan turhaan vänkyröit vastaan, ei tunnu missään.
En vänkyröi. Luen mitä kirjoitetaan (hyvä taito elämässä muutenkin), ja vastaan siihen. En tee omia tulkintoja enkä vääristele asioita.
Sinä tai joku edellinen kirjoitti ainoista oikeista mielipiteistä ja vääristä tekemisistä nimimerkillä "naurattaa vieläkin". Vastasin siihen. 38-vuotiaan mielipiteet on esitetty sellaisessa muodossa, että niistä tosiaan ainoan oikean mielipiteen vaikutelma tulee. Jos siis jonkun mielipiteistä. Miksi tämä on sinulle niin iso asia, että vaikka väännät asioita muuksi kuin mitä on kirjoitettu - voidaksesi olla oikeassa? - olet hauska
nainen 40+ kirjoitti:
En vänkyröi. Luen mitä kirjoitetaan (hyvä taito elämässä muutenkin), ja vastaan siihen. En tee omia tulkintoja enkä vääristele asioita.
Sinä tai joku edellinen kirjoitti ainoista oikeista mielipiteistä ja vääristä tekemisistä nimimerkillä "naurattaa vieläkin". Vastasin siihen. 38-vuotiaan mielipiteet on esitetty sellaisessa muodossa, että niistä tosiaan ainoan oikean mielipiteen vaikutelma tulee. Jos siis jonkun mielipiteistä. Miksi tämä on sinulle niin iso asia, että vaikka väännät asioita muuksi kuin mitä on kirjoitettu - voidaksesi olla oikeassa?Kyllä on nyt jo niin koomista tekstiä sinulta, mutta jos haluat täytettä elämääsi junnaamalla ja jankkaamalla tyhjänpäiväisiä asioita, niin mikäs siinä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1233982Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3142049Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2481811- 1051727
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik21710IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4391661Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4431518Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat441266MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar531252Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun4401218