Hyvät leffat on sellaisia...

Veikkaan että aika moni on kanssasi samaa mieltä. Itse en kyllä noista kantaaottavista /filosofisista /yhteiskunnallisista /yms puolista elokuvissa ole niin kiinnostunut. Niitä voi pohtia muutenkin, tai perehtyä esim. lukemalla. Omat suosikkileffani ovat enimmäkseen audiovisuaalisesti komeita ja kuvaavat asioita joita ei muuten pääsisi kokemaan. Arkikuvaukset ja henkilödraamat eivät yleensä jaksa innostaa.

Mielestäni kaikilla pitäisi olla tasaveroinen oikeus makuasioissa, ja välillä harmittaa kun joitakin leffoja haukutaan kaupallisiksi sen takia että ne keräävät paljon katsojia tai popkorniksi sen takia että niissä on paljon tietokonetehosteita. Vaikka suosikkini löytyvätkin läheltä mainstreamia, en valitse niitä sen perusteella että massa pitää niistä tai siksi että niissä näkyy teini-ihquja näyttelijöitä. Tunteet lopulta ratkaisevat, ja jos vaikka cgi:nen Minas Tirith nostattaa kylmiä väreitä siinä missä Sean Pennin raivoisa rimpuilu jollekin toiselle, niin mikäs siinä. Se että on helppoa käyttää aikuistumista ja lapsellisuutta avainsanoina verrattaessa eri tyyppisiä elokuvia ei tarkoita että se olisi oikein.

Tulipa mentyä pitkälle. Tarkoitus ei ollut kirjoittaa Joota vastaan vaan Joon kirjoituksen muistuttamaa yleistä asennetta.

Mielestäni hyvällä elokuvalla on vain yksi tunnusmerkki. Sitä katsoessaan unohtaa katsovansa elokuvaa.

Kokonaisuus ratkaisee. Esimerkiksi Leonen HPR, jonka hankin DVD:nä, olen katsonut sen aiemmin jolloin tunnelmat heittivät ensimmäisen kerran huipulta toisen kerran pohjalle. Tämä tapahtui 60-70-lukujen taitteessa. Nyt ajan virrattua elokuva asettui jälleen sinne huipulle. Huuliharppukostajan olen katsonut useasti mutta siitä en pidä vaikka monet ylistävät sitä taivaisiin. HPR on erinomainen kaikilta osiltaan ja päivitin sen vanhalle listalleni.

Afrikan kuningatar, The African Queen
Alaston saari, Hadaka no Shima
Alien
Amadeus
Amores Perros
Atlantic City
Ben Hur
Blade Runer
Blues Brothers
Cinema Paradiso
Detroit Rock City
Die Hard
Donnie Darko
Eila
Garage Olimpo – kidutuskammio
Godfather
Godfather II
Grand Canyon
Heat – ajojahti
Hohto, The Shining
Hyvät, pahat ja rumat, Il Buono, il brutto, il cattivo
Ilmestyskirja Nyt, Apocalypse Now
Jackie Brown
Juokse Lola, Lola rennt
Kahdeksan surmanluotia
Kellopeli appelsiini, Clockwork orange
Kuin raivo härkä, Raging Bull
LA Gonfidential
Lenny
Leon
Likainen tusina, The Dirty Dozen
Little Nicky
Loisto, Shine
Mexican
Mies vailla menneisyyttä
Moulin Rouge
Muumio, The Mummy
Orvot , Orphans
Pelastakaa stm. Ryan, Saving Private Ryan
Poika, The Kid (1921)
Pulp fiction
Rita Hayworth–avain pakoon, Shawshank Redemption
Rooma avoin kaupunki, Roma - Citta Aperta
Round Midnight
Se7en
Seitsemän samuraita, Shichinin no samurai
Shakaali vm. 1973, The Day of the Jackal
Short Cuts
Sukellusvene U-96, Das Boot
Suuri gangsterisota, Once Upon a Time in America
Syö juo mies nainen, Yin shi nan nu
Tappajahai, Jaws
Tuntematon sotilas vm.1955
Tuulen viemää, Gone wiht the Wind
Uhrilampaat, The Silence of the Lambs
Vaarallinen romanssi, North by Northwest
Vihan hedelmät, The Grapes of Wrath
Yksi lensi yli käenpesän, One Flew Over the cuckoo’s Nest

Hyviä elokuvia on niin monentyppisiä. Fiilis ratkaisee. On hienoa, jos elokuva jää mieleen, saa pohtimaan jotakin asiaa kenties uudesta näkökulmasta. Minulle sellaisia elokuvia olivat sinunkin listasi Indian runner ja Virgin suicides(Jumalauta, Sofia Coppolalle olisi kuulunut Oscar!).

Mutta vittumaisen työviikon jälkeen, silloin ei katsota mitään filosofista ja ajattelemisen aihetta antavaa, vaan tehdään drinkki tai pari, napostellaan roskaruokaa ja rentoudutaan katsomalla jotain täysin aivotonta komediaa tai kunnon tehostetoimintaa.