olisin utelias keskustelemaan siitä jos olet ajatellut tarkemmin syytä siihen, että voit sanoa olevasi uskossa ja minkälaista uskosi on - oletko jonkun kirkon jäsen tai vain kuljet omaa tietäsi uskoon tultuasi.
Menetitkö ystäviä ja lakkasivatko tuttavat moikkaamasta.
Minkälaisia vaikutuksia uskoon tuleminen toi ja antoi elämääsi.
näin kesloman vietteeksi, muutama sana.
Menetitkö ystäviä ja lakkasivatko tuttavat moikkaamasta.
Minkälaisia vaikutuksia uskoon tuleminen toi ja antoi elämääsi.
näin kesloman vietteeksi, muutama sana.
Vastaukset 15
Vanhimmat
horjumatonta luottamusta siihen mitä en näe.
Luotan siis Jumalaan.
Luotan siihen, että saan jatkaa elämääni Hänen kanssaan ikuisesti, kuten olen tähän saakkakin jatkanut kulkua Hänen seurassaan.
Luotan näkymättömiin henkiolentoihin, jotka ovat hyvää palvelusta varten luokseni lähettetty.
Ne ohjaavat minua, etten jalkaani "kiveen" loukkaisi.
Luotan täydellisesti siihen, että minun tulee sitoutua vain taivaallisiin, eikä maallisiin.
Maallisia ovat lahkot eri seurat kultit kirkkokunnat ja jne.
Luottamukseni Jumalaan on niin suuri, että en voi luottaa kehenkään tai mihinkään, mikä tämän maan päällä on näkyvää ja ilmeistä. Kaikki tuo näkyvä kun kerran katoaa.
Luotan vain ja ainoastaan siihen, mitä silmä ei ole nähnyt, ei korva kuullut, eikä ihmisen ajatukseen astunut.
Tulevaisuuteeni Jumalan valtakunnassa.
luotan Jumalaan, luotan että Jumala on sellainen kuin Raamattu kertoo hänen olevan. Oikeudenmukainen rakkaudellinen ja armollinen. Se on minullekin yksi uskon kulmakivistä. Luulisin että ilman luottoa Jumalaan ei uskoa oikeastaan voi olla. Samalla uskon että Jumala odottaa että kuuntelisin mitä hän minulle sanassaan sanoo. Uskon että se on hyväksi ennenkaikkea minulle. Minä en voi antaa Jumalalle mitään muuta kuin uskoni hänen hyvyyteensä ja kaipaukseni elää hänen tahdossaan.
J uu! - Olet oikeassa! Tämä persoonallinen aisteihin pohjautuva elämä on vain illuusiota. Todellinen elämä odottaa meitä tämän ajallisen jälkeen, jolloin todellisuus pääsee saamaan meihin oikeutensa, sillä "me" emme ole tämä persoona, eli tämä eläin ruumis. Vaan hnki-minä eli sielumme on se katoamaton minämme - ihmisemme, se on se, jokan voittaa kuoleman. Jeesushan sanoikin kaikille hänen jälkeensä jääville ihmisille älkää peljätkö, sillä "minä" olen voittanut kuoleman! Koska ei hänen sisäinen ihmisensä - sielunsa kuollut, siksi hän sanoi, että "Minä" olen voittanut kuoleman. Emme mekään voi kuolla, mutta persoonamme lahoaa tietenkin maaksi, koska siitähän se on "koottu", eihän sillä mitään ikuista elämää tietenkään voikkaan olla.
Tämä aisteihin perustuva ruumiillinen elämä on vain hetken kestävä harha, joka haihtuu kovin lyhyessä ajassa pois, mutta sen kokemukset kerätään talteen henkemme varastoon.
[[][] Tämä aisteihin perustuva ruumiillinen elämä on vain hetken kestävä harha [][][] eremith 32
Johon Lomaileva alex: Niin minäkin teen
Sitä parempi mitä turhemmaksi tämän elämän työt ja lomat
koemme Maassa, jos uskallamme ajatella asiaa. Tarkoitushan on saada kiinnitys siihen ikuiseen elämään Isän kotona. Ei täällä ole mitään, kaikki on Siellä!
Job 7:16
Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken;
anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
Saarn. 1:17
Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
Saarn. 2:11
Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla.
Saarn. 2:17
Niin minä kyllästyin elämään, sillä minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla, koskapa kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
Saarn. 2:26
Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa; mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
tuota epäraamatullista potaskaa, jota gnostilaisuudeksi kutsutaan. Jumala loi ihmisruumiin ja ilman ruumista ei ole sieluakaan. Niin sanoo Raamattu ja sinun oppisi on perkeleestä. Raamattu sanoo, että se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava, väität sinä mitä tahansa.
Tiytysti; jatka niin kauan kuin tahdot syntisi tekoa, eihän kukaan sinua pakoita siveyteen, itsehän sinä saat valita 'lopullisesti' sielusi tuhoutumisen! Teo jotka kohdistuvat lähimmäiseen, niin että ne vahinkoittavat hänen henkistä pyrkimystään kilvoittelussaan saada yhteys Kristukseen, tai hänen edistymistään henkisessä kilvoituksessaan, niin että sinä estät kylvämällä oman oppisi myrkkyä aidon totuuden Kristuksen Rakkauden valaiseman opin tielle. Sinulla on vain ääretön katkereuus yksilöllistä totuuden etsijää kohtaan, ja juuri tuollainen katkeruus ja viha aiheuttaa tuon, että sielusi katkeroituu yhä syvemmin, ja johtaa lopulta perusteelliseen eroon Jumalallisen Rakkauden hengen vaikutuspiiristä.
Minusta on jo tuntunut jo pitkän aikaa, että sinulla on äärettömän vaikea hyväksyä yhdenkään ulkopuolella adventismiopin, olevan' jumalan lapseksi pyrkivän ihmissielun tunnustaa, että vain Jeesus Kristus on, se joka elämän ymmärryksellään on valaissut, sen Jumalan jota esim, minä haluan palvella, koska Hän valaisee minulle kaikki ne puutteeni, mutta ei silti jätä minua yksin, vaan kulkee rinnallani ja ohjailee oikealle tielle kun olen erehtynyt valitsemaan väärän teon. Hän antaa aina anteeksi, ja se juuri rohkaisee minua seuraamaan hänen antamiaan viisaita neovoja.
Hän ei tuomitse vaan armahtaa, ja siksi se lohduttaa, että valintani on oiukea seurata vain Jeesuksen - Mestarin antamaa todellista ikuiseen elämään johtavaa käytännö elämän ymmärrystä. Tämän persoonallisen sielumme-majan, eli ruumiimme harjoittaminen seuraamaan Jeesuksen Kristuksen antamaa elämän ymmärrystä vaatii todella perusteellista kuritusta Kristuksen rakkauden hengen taholta
koska se on päässyt karkaamaan täydellisesti taivaallisen Isän Jumalan rakkauden palvelevan hengen johdosta, lähes täydellisesti omalle itsekkyyden, säälimättömyyden, rakkaudettomuuden, ahneuden, vihan ja kateuden, ja katkeruuden "mustalle" tielle.
Ei meidän tarvitse kuin katsoa, vain jokainen omaan sielumme peiliin, niin kyllä sieltä paljastuu se, mitä usein etsimme toisistamme. Ja jos otamme tosissamme sen, että lähdemme puhdistamaan omaa sieluelämäämme, niin pian alamme nähdä myöskin lähimmäisemme toisessa valossa, eli heistäkin tulee veljiämme, sielumme peili on vain mustunut, kun emme ole muistaneet sitä puhdistaa, vaan olemme nähneet vain, että lähimmäisen sielu ja sydän on niin tahraantunut, että hänen olisi puhdistettava sielunsa. Niin tottakai se lähimmäisen sielun elämä näyttää mustalta ja likaiselta, koska tarkastelemme sitä oman mustuneen ja likaisen sielun peilin valossa. Siksi on tärkeää, että puutumme oman sielun elämän syövereihin, vasta sitten näämme oikeassa valossa lähimmäisemme sieluun, emme me voi mennä tuomitsemaan, jos meillä ei ole Kristus elämässä, eli Jumala joka johtaa elämäämme.
Hienoa tallainen usko on sitä mikä mikä Jumalalle otollista! Tämä on sitä niin kutsuttua yksilöllistä tietoa ja uskoa, joka oikeata Jumala usko, näin minäkin uskon, että minusta itsestäni se usko täytyy löytyä, eikä mistään uskonnollisesta järjestöstä tai kirkkokunnasta. Ja se Jumalalallinen hyve tulee esiin meidän sielustamme, kun vain annamme sen kasvaa, ja harjoitamme sen esiin tuloa. Tämä maailma on vain harhaa, johon aistimme ovat kiinnittyneet, jo lapsesta alkaen, ja siksi meidän on niistä tulisi päästä irti jo fyysisen elämämme aikana.
Tämä maailma on harhaa sellaiselle, joka harhassa elää.
Adventtikirkon kurssiviikosta on kulunut niin pitkä aika, että alat jälleen puhua pötyä muiden uskosta.
Sitä paitsi - ei ole vain alex ole Lomailija - vaan muutkin, nythän on aika jolloin voimme olla yhdessä ja tutkia Raamattua, sinäkin kävit kuulemma Adventtikirkon kurssin.. :)
Oletko todennut niin? No silloin sinä alat tajuamaan fyysisen elämän suhteellisen nopean katoamisen, eli maaksi, sen ravinnoksi siirtymiseen - sen "peruslannoitteeksi". No se onkin vain meidän henkemme käyttöväline jolla se suorittaa ajallisessa elämässä sille sen fyysiset välttämättömät tarpeet, ja sitten kun tuo meidän lihallinen muotomme on niin raihnaiseksi käynyt, niin henki heittää sen maaemon huomaan, joka taas sen sulattaa, hajoittaa omaan käyttöönsä, ja henki ja sielu jatkaa olemassa oloaan Jumalassa herättäen uutta fyysillistä aineen maailmassa, kohdistaen kaiken valvomisen ihmistaimeen vaikkapa äidin kohdussa. Näin se fyysillinen elämä jatkuu.
[[][] Tämä aisteihin perustuva ruumiillinen elämä on vain hetken kestävä harha [][][] eremith 32
Eikö Raamattu todista ihan samaa kuin eremith32?
Etkö itsekin toisinaan rohkaistu toteamaan itsellesi,
että parhaimmillaankin elämä on turhantuntuista
vaivannäköä? Mitäs Hyvä Paimen psalmissa sanookaan ...
Ps. 90:10
Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
Kun ruokitaan 400 jäsentä vapaaehtoisesti ja päivittäin kaikenlaista
muutakin tehdään heidän eteensä ja harva silti kiittelee Herraa,
pikemminkin valittavat joka mutkassa - niin välillä turhautuu.
Silti elämä on elettäväksi tarkoitettu.
Iankaikkisuudessa uskoakseni, adventistien käsityksen mukaan täällä
Maassa tai uudessa maassa ja useimpien kristittyjen käsityksen mukaan
Jumalan puutarhassa eli paratiisissa, kolmannessa taivaassa - ei kukaan
kyllästy toistaan palvelemaan ja itsestään huolta pitämään.
Tässä harahisessa maailmassa lohtunamme on vain ikiaikojen Jumala.
Hoos. 13:5
Minä tunsin sinut erämaassa, kuivassa maassa.
Job 13:4
Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
Ps. 14:3
Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.
Saarn. 1:8
Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
1."minkälaista uskosi on"
2."oletko jonkun kirkon jäsen tai"
3."vain kuljet omaa tietäsi uskoon tultuasi."
4."Menetitkö ystäviä ja lakkasivatko tuttavat moikkaamasta."
(kysyy Lomaileva alex-kasi)
1.Uskohan on luja luottamus siihen hyvään, mihin kurottaudutaan.
Ei ihminen muunlaista uskoa voi kehitellä, usko tulee ylhäältä.
2. On parempi ettemme mainosta kirkkojamme tai vähemmän
organisoituja yhteenliittymiämme, sillä ratkaisevaa on,
mitä ihmisten sisällä on. On parempi ensin tutustua face to face kristittyyn ja vasta sitten kuulla häneltä, mihin porukkaan
hän itsesi lukee. Jotkuthan sitä paitsi korostavat olevansa vain
Kristuksen puolta ja tarkoittavat sitä, ettei heitä saa yhdistää
mihinkään lahkoon.
3. Kyllä jokaisen on vain kuljettava oma tiensä uskoon tultuaan, mutta ei enää yksin.
4. Ainakaan minä en menettänyt yhtään ystävää, eikä kukaan
lakannut moikkaamasta, kun uskoon tulin ja sen näytin.
Sensijaan eräästä seurakunnasta lähdettyäni ei vähään
aikaan minulle moikannut kuin vain 1 kyseisen seurakunnan jäsen.
Usko on tätä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9196260/44971366
alex
Miksi lainkaan utelet uskonasioista, kun ne sulle ovat höpö höpöä ???
Kerrattakoon vielä muille, kiinnostuneille ja SANANkohdan kera ...
1."minkälaista uskosi on" [kysyy Lomaileva alex-kasi]
Uskohan on luja luottamus siihen hyvään, mihin kurottaudutaan.
Ei ihminen muunlaista uskoa voi kehitellä, usko tulee ylhäältä.
Usko kurottautuu kaikkeinpyhimpään - sinne missä Jeesus palvelee:
Hepr. 10:19
Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen,
että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
Hepr. 11:1:
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
_______________________________________________________
2."oletko jonkun kirkon jäsen tai"
On parempi ettemme mainosta kirkkojamme tai vähemmän
organisoituja yhteenliittymiämme, sillä ratkaisevaa on, mitä ihmisten sisällä on.
On parempi ensin tutustua face to face kristittyyn ja vasta sitten kuulla häneltä, mihin porukkaan hän itsesi lukee. Jotkuthan sitä paitsi korostavat olevansa vain
Kristuksen puolta ja tarkoittavat sitä, ettei heitä saa yhdistää
mihinkään lahkoon.
1.Kor.3:4
Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?
5
Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.
6
Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
7
Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.
8
Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan.
__________________________________________________________
3."vain kuljet omaa tietäsi uskoon tultuasi."
Kyllä jokaisen on vain kuljettava oma tiensä uskoon tultuaan,
mutta ei enää yksin. Oma henk.koht. yksityinen ristimme on
meillä jokaisella, vaikka ympärillä olisi isokin Herran perhe.
Luuk. 14:27
Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua,
se ei voi olla minun opetuslapseni.
_________________________________________________________
4."Menetitkö ystäviä ja lakkasivatko tuttavat moikkaamasta."
Kyllä jokainen on joutunut luopumaan ja ottamaan toisenlaisen
tyylin joidenkin ystäviensä kanssa toimiessa. Mutta, kuten uskova
kirjailijapsykiatri Tommy Hellsten sanoo: "Saat sen mistä luovut".
Mk.10:29
Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
30
ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.
Olkaa siunatut, kaikki Uuden Tien vaeltajat!
Antti