Kallion kielekkeellä

Moi,

Tuntuu, että en tiedä mitä elämältäni haluan. Tuntuu kuin seisoisin kallion kielekkeellä ja mun pitäisi hypätä alas veteen. Mutta en uskalla. Hyppy olisi uuden alku. Oon kyllästynyt tälläiseen keskinkertaisuuteen. Oon kunnianhimoinen, mutta en saa aikaiseksi. Tuntuu kuin pitäisi saada aikaan elämässä asioita joita muutkin saavuttavat. Haluan tunnustusta ja kunnioitusta.

Kärsin erittäin huonosta itsetunnosta. Pelkään torjuntaa ja epäonnistumista valtavasti. Haluan tehdä asioita joilla saisin elämääni eteenpäin mutta jokin jarruttaa mua. Pelkään ja mulla ei ole syitä ottaa ensimmäistä askelta ja en usko, että saavutan tavoitteita kun ne löydän.

Oon opiskellut paljon jenkkikirjallisuutta itsensä kehittämisestä (personal development and growth). Tärkein asia tuntuu olevan, että pitää miettiä mitä haluaa ja sitten luoda suunnitelma, uskoa siihen ja tehdä paljon töitä pitkällä aikajänteellä. Mä en tiedä mitä haluan. Haluan perheen, hyvän parisuhteen ja terveyttä. Mutta ne ei vain jotenkin riitä. Haluan rakentaa työuraa.

Mä haluaisin perustaa oman yrityksen. Mutta tuntuu, että paukut ei riitä. Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö joka aiheuttaa ongelmia mulle arjessa. En kestäisi sitä stressiä mitä yrittäjyydessä tulee.

Miten löytäisin sopivat tavoitteet työuralle? Jatkan syksyllä opiskelua ammattikorkeakoulussa. En tiedä mitä opiskelisin. Tuntuu, että kaikki kiinnostaa mutta mikään ei suuresti.

Miten te ootte löytäneet tavoitteet? Ja miten olette kehittäneet itsekurin ja motivaation ja uskon tavoitteen saavuttamiseen? Mistä löytäisin apua? Tuntuu, etä tarvitsisin mentorin tai sankarin jota seurata. Kiitos mielipiteistä.