...huomata, että maailmassa on muitakin ahdistuneita ja päiviensä päättämistä suunnittelevia. Ei tunnu enää lainkaan niin pahalta olla ahdistunut tietäessäni, että muilla on samanlaisia tuskallisia ajatuksia kuin minulla.
Itse olen kahlannut tässä pa*kassa viimeiset seitsemän vuotta. Ammattiauttajatkin on testattu, mutta eihän niillä mitään tarjottavaa ollut. Syksyllä alkaa taas uusi kierros kallonkutistajien hoteissa.
Jotenkin sitä vaan jaksaa mennä eteenpäin päivästä toiseen toivoen kaiken vielä kääntyvän parhain päin. Aikanaan sain voimaa kristillisestä uskosta, mutta nyt nekin touhut ovat jäähyllä koettuani pettymyksiä Jumala-suhteessani. Jumala varmasti on olemassa, mutta mitä sitten? Miten se vaikuttaa minun elämääni?
Näitä teknisiä päivien päättämiskeskusteluja en silti ymmärrä. En käsitä, miten joku voi "yrittää" itsemurhaa. Minä ainakin olen sen verran perusteellinen, ettei sitä tarvitse "yrittää". Tiedän sellaiset menetelmät, että touhu onnistuu kerralla.
Eniten minua muuten omaehtoisessa päivien päättämisessä surettaa tänne jäävien suru. En haluaisi tuottaa heille tuskaa, mutta en tiedä kauanko vielä jaksan tarpoa tässä suossakaan. Toivottavasti riittävän kauan löytääkseni elämästä jotain, joka kantaa pitkälle.
Arvostan myös kaikkia palstan "parantajia", jotka rohkaisevat ihmisiä jatkamaan elämänpolullaan ja yrittävät löytää meille avautujille syyn jatkaa vielä huomispäivään. Näissä masennuksen puuskissa me pienet ihmiset emme vain käsitä, miksi meidän pitäisi jatkaa kärsimyksiämme. Kiitos ulkopuolisille kannustajille yrittäessänne tuoda valoa meidän väsähtäneiden matkaan.
Itse olen kahlannut tässä pa*kassa viimeiset seitsemän vuotta. Ammattiauttajatkin on testattu, mutta eihän niillä mitään tarjottavaa ollut. Syksyllä alkaa taas uusi kierros kallonkutistajien hoteissa.
Jotenkin sitä vaan jaksaa mennä eteenpäin päivästä toiseen toivoen kaiken vielä kääntyvän parhain päin. Aikanaan sain voimaa kristillisestä uskosta, mutta nyt nekin touhut ovat jäähyllä koettuani pettymyksiä Jumala-suhteessani. Jumala varmasti on olemassa, mutta mitä sitten? Miten se vaikuttaa minun elämääni?
Näitä teknisiä päivien päättämiskeskusteluja en silti ymmärrä. En käsitä, miten joku voi "yrittää" itsemurhaa. Minä ainakin olen sen verran perusteellinen, ettei sitä tarvitse "yrittää". Tiedän sellaiset menetelmät, että touhu onnistuu kerralla.
Eniten minua muuten omaehtoisessa päivien päättämisessä surettaa tänne jäävien suru. En haluaisi tuottaa heille tuskaa, mutta en tiedä kauanko vielä jaksan tarpoa tässä suossakaan. Toivottavasti riittävän kauan löytääkseni elämästä jotain, joka kantaa pitkälle.
Arvostan myös kaikkia palstan "parantajia", jotka rohkaisevat ihmisiä jatkamaan elämänpolullaan ja yrittävät löytää meille avautujille syyn jatkaa vielä huomispäivään. Näissä masennuksen puuskissa me pienet ihmiset emme vain käsitä, miksi meidän pitäisi jatkaa kärsimyksiämme. Kiitos ulkopuolisille kannustajille yrittäessänne tuoda valoa meidän väsähtäneiden matkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ole kiltti ja älä tee sitä. Isäni päätyi päättämään elämänsä ja tätä tuskaa en toivo kenellekään. Ole kiltti ja jatka sen avun etsimistä ja puhu läheistesi kanssa. Jos isäni olisi tehnyt saman olisi hän varmaankin vielä täällä.
oma isäni teki saman päätöksen. ja vihaan häntä varmaan loppuelämäni
kesää sinulle, toivottavasti saat valoa ja uskoa kesästä tulevaisuuteesi.
Sanot:
"Näitä teknisiä päivien päättämiskeskusteluja en silti ymmärrä. En käsitä, miten joku voi "yrittää" itsemurhaa. Minä ainakin olen sen verran perusteellinen, ettei sitä tarvitse "yrittää". Tiedän sellaiset menetelmät, että touhu onnistuu kerralla".
Ja sinä et sitten ymmärrä, että me, jotka eivät tiedä noita menetelmiä, haluaisimme myös tietää ja siksi täällä kyselemme? Vähän tulee sellainen maku, että haluat olla parempi kuin me muut väsähtäneet.
Minä taas en noita jeesustelijoita ja tyhjillä puheilla kannustajia oikein tahdo ymmärtää. Minulle päivien päättäminen on kiinni tekniikasta ja itsevarmuudesta. Uskon, että kun oikea tekniikka löytyy, se tuo minulle sen verran itsevarmuutta, että vihdoinkin uskallan yrittää soveltaa sitä käytäntöön. Kyllä se on niin monessa muussakin asiassa tässä elämässä, että yritettävä on, vaikka pomminvarmaa keinoa ei olekaan takataskussa.
Mutta menestystä sunkin tekemisille ja pyrkimyksille! :)
En halua ottaa vastuuta itselleni muiden sieluista neuvomalla, miten päivistään pääsee kitumatta. Sen takia en ala täällä julkisesti huutelemaan keinoista.
Mielialani vaihtelevat melko voimakkaasti, mutta sen verran järki kulkee vielä päässä, etten ihan mitä tahansa suostu kirjoittamaan.
Ei ole tarkoitus olla parempi kuin muut elämän ilonsa menettäneet.
Jeesustelussa minua on alkanut taas kiinnostamaan kuoleman jälkeinen elämä. Uskon sen olevan olemassa, tässä ei ole kaikki mitä ympärillämme näemme ja koemme. Uskon Raamatun käsitykseen helvetistä ja taivaasta, mutta millainen on helvetti? Netti on kuvauksia helvettivierailijoista pullollaan, mutta minun on vaikea uskoa niitä. Taivaskuvailuja on paljon helpompi uskoa.
itsellä on sama homma. oon aivan lopussa vaan läheiset on niin tärkeitä että ei voi tehdä sitä. voimia sulle.