Purasen häät ja mies joka ei osannut sanoa ei. Molemmat on nyt nähty. Purasen häät voisin katsoa uudelleen, mies joka ei osannut sanoa ei - riitti yksi kerta.
Mun mielestä Purasen häissä näyttelijävalinnat rooleihin olivat hyviä. Myös roolisuorituksissa Purasen häissä harrastajat kykenivät eläytymään, herättämään tunteita. Lapuan teatterin esityksessä rooli valinnat eivät kohdanneet, ja välillä tuntui että näytteleminen oli vain huutamista. Eläytyminen puuttui. Ainut taitaja minun mielestäni oli Muilun Jussi. Toki lauluesitykset olivat ok, mutta ne eivät riittäneet pelastamaan kokonaisuutta.
Mun mielestä Purasen häissä näyttelijävalinnat rooleihin olivat hyviä. Myös roolisuorituksissa Purasen häissä harrastajat kykenivät eläytymään, herättämään tunteita. Lapuan teatterin esityksessä rooli valinnat eivät kohdanneet, ja välillä tuntui että näytteleminen oli vain huutamista. Eläytyminen puuttui. Ainut taitaja minun mielestäni oli Muilun Jussi. Toki lauluesitykset olivat ok, mutta ne eivät riittäneet pelastamaan kokonaisuutta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei-miestä, mutta Purasen häät olen - valitettavasti.
Lapuan Sanomat ei ole tainnut esitystä arvostella. Ilkassa Aino Mäki-Mantila kehui esityksen, kuten kaikki, joissa Eija-Irmeli Lahti on ohjaajana.
Arvostelu meni seurueemme mielestä raskaasti pieleen.
Olen nähnyt monta hyvää Eikun ohjaamaa esitystä, mutta vain yhden tosi heikon ja se on Larvateatterin Purasen häät! Vielä toisessa esityksessä homma oli aivan kesken. Kuiskaaja sai tuon tuostakin syöttää Kari Manulle tekstiä, samoin parille ilmeisesti esitystä pelastamaan tulleelle kansakoulun joulunäytelmä-tasoa olevalle "näyttelijälle". Maiju Lassilan jahkailua on nyt tarjolla Luhurikan selkänojattomilla penkelillä kärsiville katsojille ihan yliannos!
Oon itte nähnyt molemmat. Molemmissa näytelmissä on hyvät ja huonot puolensa.
Purasesta; esityspaikka on mitä mahtavin! Onneksi säät ovat suosineet! Ensimmäinen huomio kiinnittyi lavasteisiin ja rekvisiittaan. Oli nähty vaivaa ja oli tehty erittäin vaatimattomiksi mutta viihdyttävän ja kotoisan näköisiksi. Hienoa lisää toi padan lämmitys, huonoa oli että tuhkaa lensi silmille. Lavan tausta oli upea, silmä jäi lepäämään mutta auringonlasku häiritsi loppuvaiheessa. Nautin elävästä musiikista, haitaria ja viulua on aina kaunista kuunneltavaa ja hienoa, että moista musisointia vaalitaan. Mahtava lisäelementti oli tanhuryhmä. Maiju Lassilan teksti oli mielenkiintoinen valinta ja se on herättänyt paljon kysymyksiä. Omasta mielestäni teksti oli turvallinen valinta, tiedä sitten mitkä olivat ohjaajan ja työryhmän omat ratkaisut. Näyttelijät tekivät hyviä suorituksia. Kuiskaajalla oli käyttöä koska itte en pystyysi muistamaan noin vanhaa suomenkielistä tekstiä.
Kokonaisuutena näytelmävalinta ei välttämättä miellytä kaikkia katsojia. Teksti on vanhoillinen, joka jakaa katsojakuntaa. Vanhempi sukupolvi nauttii vanhoista sutjautuksista, mutta nuorempi voi tuskastella outoja sananparsia. Ensi-illassa olleeni suoritukset olivat varsin varovaisia. Muutamissa kohtauksissa oli paljon herkullisia kohtauksia jossa oli voinut revitellä enemmänkin (mm. Purasen suuttuminen ensimmäisessä näytöksessä) Moni näyttelijä jäi mieleen fyysisyyden ja visuaalisuuden ansiosta. Puvustaja oli tehnyt mahtavaa työtä! Äänentoistossa ei ollut ongelmia.
Ensimmäinen näytös etenee kuin vanha kunnon VR:n sininen kalusto kunnes se vaihtuu toisessa näytöksessä Intercityyn joka pysähtelee liikaakin. Pakko myöntää, että odotin saavani enemmän naurunpyrskähdyksiä, mutta jouduinkin keskittymään entistä enemmän tekstiin, joka oli vakava.
En menisi katsomaan näytelmää uudestaan, mutta kyllä se kannattaa käydä katsomassa. Larvateatteri varmasti vetää väkeä koska se on niin uusi juttu, ei niinkään näytelmän takia mutta väkimäärä voi laskea jos näytelmälinja pysyy samana.
Ei-miehestä; tämä on täysvastakohta Purasen häille. Kunnon kesäilottelua eikä liikaa pohtimista. Teltta oli mielenkiintoinen esityspaikka. Aika synkkä eikä aurinko pääse loistamaan. Myös takana oleva metsä jää piiloon, tämä on lievä pettymys tottuneelle Hourulla kävijälle, joka on nauttinut luonnonhelmasta. Lavasteet ovat yksinkertaiset, hieman keskeneräisenkin näköiset mutta jääpä katsojalle omalle mielikuvitukselle varaa, jos sitä on. Lava on todella iso, ja on ollut varmasti iso haaste täyttää se. Ja lavan syvyys on haastava. Jotkut kohtaukset jäävät liian taka-alalle ja näyttelijöiden ja katsojien välille syntyy kuilu. Livebändi on kertakaikkia mahtava, nuoret soittajat kerryttävät kokemusta ja oppia itsellensä ja yleisö saa vastinetta lipullensa ainakin loistavasta livesoitannasta. Teksti on ollut mielenkiintoinen valinta. Kertomus Aimo papista joka ei osaa sanoa ei. Tarkkaavainen katsoja voi huomata, että Aimo sanoo muutaman kerran Ei, mutta kyse on kuitenkin asenteesta. Tossunalla oleva kaveri jota kaikki käyttävät hyväksensä. Näyttelijänsuoritukset ovat tässäkin kesäteatterissa kelpoja. Muilun Jussi on oiva Aimon rooliin, Muilulla on sen tyyliset kasvot ja rauhallisen tasainen ote rooliinsa. Heppa on sangen hurmaava! Jälleen tarkkaavaiset voivat huomata Hepan hupaisaa elehdintää lavalla ja läsnäolemista. Ompelija Milla on söpö ja ihmeen hyvä laulaja. Pappaa esittävä Pöntinen kerää varmat naurut esiintyessään lavalla. Näytelmässä joitakin hahmoja jää peittoon joista olisi saanut potkittua enemmän irti, esimerkiksi poliisista tai saksalaisesta Otosta. Mielestäni Maija meni liian yli paetessaan Aimoa käyttäen voimasanoja. Itse näytelmä on sekalainen, sangen showmainen. Kohtaukset juoksevat nopeasti eikä katsoja ehdi kunnolla naurahtaa kuin muutaman kerran ja hyvä että jos hengähtää ehtii. Ohjaajan käsiala on selvästi nähtävissä mutta hän ei ole saanut syvyyttä tarinaan, vaan moni asia jää pintapuoliseksi kerronnaksi. Tanssit ovat yksinkertaisia ja mukavia seurattavia, jos kaikki jaksaisivat eläytyä kunnolla. Puvustus on myös näytelmän näköinen. Äänentoistossa oli muutamia ongelma hetkiä, jonkun mikki rätisi ja se häiritsi ja vei keskittymisen hetkeksi pois. Tasot hyppivät paljon, jonkun laulu kuului hiljaa ja jonkun taas liian kovaa. On varmasti haastavaa saada bändi ja laulajat balanssiin.
Kokonaisuudessa "Mies, joka ei osannut sanoa ei" on kivapikku kesäilottelu joka jää keskiluokkaiseksi näytelmäksi.
Molemmissa teatteriesityksissä oli nähtävissä molempien selkeä linja ja myös näyttelijäkaarti. Nuoremmat tekevät nuorekkaampaa ja vanhat vanhoillisempaa. Tähänkö Lapualla on menty, että harrastajanäyttelijät ovat jakautuneet kahteen leiriin? Ei hyödytä kumpaakaan jos nuorilta on revitty juuret ja vanhemmilta on varastettu nuoruus. Toivon, että lähitulevaisuudessa nähtäisiin näytelmiä jossa olisivat yhdessä nuoret ja vanhat tekijät joilla on yhteinen tavoite eikä se ole toisen voittaminen.
näin ansiokasta paneutumista aiheisiin. Kiitos!
Uusi Larvateatteri on virkistävä lisä paikkakunnan kulttuuritarjontaan ja näytelmävalinta Luhurikan kesäteatteriin oli onnistunut. Ei mitään päätöntä konhotusta ja ihme vouhkaamista, samojen naamojen pyöritystä vaan hauskan harmitonta maalaiskomediaa, laadukkaasti toteutettuna. Purasen häät istuu miljööseensä täydellisesti ja oli kertakaikkisen nautinnollista katsottavaa. Teatterilaisten ilo ja into suorastaan huokui katsomoon, kesäilta oli kaunis ja kokonaisuutena täysi kymppi!
Teatteri Lapuan "Kiviä taskussa" -esityksen, kuten minun kävi, ei voi kuin ihmetellä miten erilaisesta teatterista punaista lihaa syövät ihmiset voivat innostua!
Purasen häät oli pitkästyttävä klassikkoesitys, näyttelijät kesäterässä jopa niin, että kun sotkeutuivat repliikeissään, alkoivat nauraa mokalleen! Jahkailu näyttämöllä ja katsomon istuinlaudat ilman selkänojaa panivat niin hermot kuin lihakset kireälle.
Vaan kun istui kunnon tuolilla Vanhan Paukun pihan teltassa ja sai katsoa kahden erinomaisen nuoren näyttelijän, Antti L.J. Pääkkösen ja Tapani Korhosen huikeaa paneutumista rooleihinsa, oli olo autuas.
Ja irlantilaisen kirjailijan maailmanmenestysteksti "Kiviä taskussa" piti sisällään niin hurjan hauskoja juttuja kuin myös vakavaa asiaa ihmisen elämästä. Ei todellakaan ollut mikään harmittoman hauska esitys, vaan hillittömän hauska ja koskettava esitys!
Olipa yleisökin toisennäköinen kuin Luhurikan maalaiskomedian katsomossa.
On toki hauskaa että ihmisillä on eri mielipiteitä, mutta minun mielestäni ei näyttelijöitä eikä näytelmää saa haukkua aivan lyttyyn. Onhan se hauskaa kun Lapualtakin löytyy kaksi erilaista teatteria!