1. Moos. 3:8
"Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan."
Tuo Raamatun kohta kuvaa hetkeä jälkeen syntiin lankeemuksen. "Ja he", siis Aadam ja Eeva, "kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä." Näiden helteiden aikaan tiedämme, miltä tuntuu illan viileys, ja miltä tuntuu "käyskennellä illan viileydessä" helteisen päivän jälkeen, se on suloista.
Mitä varten Herra käyskenteli illan viileydessä, se selviää, kun luemme eteenpäin tuota Raamatun kohtaa:
1. Moos. 3: 8 jatkuu: Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?" Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin". (1. Moos. 3:9-10.)
Oliko Adam huomannut aikaisemmin olevansa alasti? Ei, koska hän oli ollut viattomuuden tilassa, ilman syntiä siis: Ja hän (Jumala) sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" (1. Moos. 3:11).
Kun me ihmiset olemme tehneet väärin, tai elämme synnissä, menemme joko a) piiloon Jumalaa b) kiellämme Hänet tai c) haluamme tehdä sovinnon Hänen kanssaan. Vaihtoehto a) ei auta mitään, koska Herra Jumala tulee käyskentelemään ja etsimään meitä. "Missä olet, Hän huutaa!" Ei siksi, etteikö Hän tietäisi, missä me olemme, sillä Häneltä emme tosiaankaan voi mennä piiloon, vaan siksi, että Hän toivoo meidänkin olevan aktiivisia asiassa. Yhtä onneton yritys on kieltää Hänet, koska Hän on luonut meidät. Kuinka voi kieltää tekijänsä? "Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa-maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" (Jes. 45:9).
Seuraavassa jakeessa alkaa toistensa syyttely, joka on hyvin tyypillistä meille ihmisille, kun me olemme tehneet jotain väärin, me syytämme toinen toistamme niinkuin pikkulapset hiekkalaatikolla:
Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin". Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin". Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. (1. Moos. 3:12-14.)
Seuraavassa lupaus Jeesuksesta, Vapahtajastamme, ja se on se meidän toisiamme syyttelevien ja piiloon menevien kieltäjien ainut mahdollisuus: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (1. Moos. 3:15).
Siunausta, viileitä iltoja ja hellepäiviä lukijoille!
http://www.youtube.com/watch?v=HSb1-9i-fDA
"Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan."
Tuo Raamatun kohta kuvaa hetkeä jälkeen syntiin lankeemuksen. "Ja he", siis Aadam ja Eeva, "kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä." Näiden helteiden aikaan tiedämme, miltä tuntuu illan viileys, ja miltä tuntuu "käyskennellä illan viileydessä" helteisen päivän jälkeen, se on suloista.
Mitä varten Herra käyskenteli illan viileydessä, se selviää, kun luemme eteenpäin tuota Raamatun kohtaa:
1. Moos. 3: 8 jatkuu: Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?" Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin". (1. Moos. 3:9-10.)
Oliko Adam huomannut aikaisemmin olevansa alasti? Ei, koska hän oli ollut viattomuuden tilassa, ilman syntiä siis: Ja hän (Jumala) sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" (1. Moos. 3:11).
Kun me ihmiset olemme tehneet väärin, tai elämme synnissä, menemme joko a) piiloon Jumalaa b) kiellämme Hänet tai c) haluamme tehdä sovinnon Hänen kanssaan. Vaihtoehto a) ei auta mitään, koska Herra Jumala tulee käyskentelemään ja etsimään meitä. "Missä olet, Hän huutaa!" Ei siksi, etteikö Hän tietäisi, missä me olemme, sillä Häneltä emme tosiaankaan voi mennä piiloon, vaan siksi, että Hän toivoo meidänkin olevan aktiivisia asiassa. Yhtä onneton yritys on kieltää Hänet, koska Hän on luonut meidät. Kuinka voi kieltää tekijänsä? "Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa-maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" (Jes. 45:9).
Seuraavassa jakeessa alkaa toistensa syyttely, joka on hyvin tyypillistä meille ihmisille, kun me olemme tehneet jotain väärin, me syytämme toinen toistamme niinkuin pikkulapset hiekkalaatikolla:
Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin". Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin". Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. (1. Moos. 3:12-14.)
Seuraavassa lupaus Jeesuksesta, Vapahtajastamme, ja se on se meidän toisiamme syyttelevien ja piiloon menevien kieltäjien ainut mahdollisuus: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (1. Moos. 3:15).
Siunausta, viileitä iltoja ja hellepäiviä lukijoille!
http://www.youtube.com/watch?v=HSb1-9i-fDA
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta käärmeet eivät syö tomua.
Synnin "helteessä" maailman menon ollessa polttavimmillaan, unohdamme Jumalan. Elämme ilman Häntä. Unohdamme Hänet. Ja miten käy, kun elämme vaan itsellemme ja itseämme varten? Joudumme helteeseen, synnin helteeseen, josta emme enää itse osaa emmekä löydä pois. Paholainen vielä kuiskuttelee korvaamme, että "sinulla ei ole enää mitään mahdollisuuksia, ei Jumala sinua rakasta, olet toivoton tapaus!"
Mutta Jumala, Hyvä Paimen lähtee meitä etsimään. "Missä olet?" Olemme takertuneina kiinni synteihimme ja tämän maailman huolien ja murheiden ohdakkeisiin ja piikkeihin. Siellä sitten avuttomana rimpuilemme, kun kuulemme hellän Hyvän Paimenen äänen. Olemme niinkuin lasten uskonnon kertomusten pieni toivoton lammas orjantappurapensaassa kiinni. Kukaan muu ei voi, eikä tahdo meitä oikeasti auttaa eikä pelastaa, vapauttaa kuin Hyvä Paimen, olemme täysin Hänestä riippuvaisia. Mutta Hän riittää! Hän vie meidät turvaan, ja "ohjaa meidät oikealle tielle nimensä tähden".
Adam ja Eeva olivat piilossa, niinkuin pikkulapset, kun he olivat tehneet väärin. Aikaisemmin Herra Jumala oli puhunut heille kasvokkain, ei Hänen tarvinnut etsiä heitä, mutta aikaisemmin he eivät olleetkaan leikkineet kuurupiiloa. Uskoisin, että tuo synti, tottelemattomuus tapahtui päivän paahtaessa, helteellä. Jumala lähti heitä etsimään illan viileydessä. Jumala varmaan odotti ensin heiltä yhteydenottoa, mutta kun sitä ei kuulunut, Hän itse lähti heitä etsimään. Tämä on kirjoittajan omaa arviointia asiasta.
Raamatussa kerrotaan myös toisesta uskon isästä Abrahamista, joka siellä Mamren tammistossa istui helteellä telttansa oven edessä:
1. Moos. 18:1-4
"Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti. Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. [Hepr. 13:2] Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa."
Abraham, Jumalan mies, sai korkea-arvoisia vieraita, itse Herran Jeesuksen ja enkeleitä. Ensimmäisenä kiinnittyy huomio Abrahamin vieraanvaraisuuteen ja ystävällisyyteen. Vierailla oli hyviä uutisia Abrahamille, mutta mikähän olisi ollut se Abrahamin "helle" paitsi tietenkin se oikea kuumuus. Kun lukee Jumalan lupauksista Abrahamille, jonka nimi oli aikaisemmin Abram, ja jonka Jumala oli muuttanut Abrahamiksi, (Jumala sanoi hänelle: "Tällainen on liitto, johon minä sinut otan. Sinusta on tuleva monien kansojen kantaisä. Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham*, koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän.) tulee mieleen, että Jumala todellakin koetteli Abrahamin uskoa ja kärsivällisyyttä. Jumala oli luvannut Abrahamista kasvavan suuren kansan, kuitenkaan Abraham ja Saara eivät olleet saaneet vielä yhtäkään omaa lasta. Tämän vierailun jälkeen asia tuli muuttumaan, tapahtui ihme, jonka vain Jumala voi tehdä. (1. Moos. 17-18.)
Ihmeitä tapahtuu vielä tänäänkin, kun annamme Hyvän Paimenen löytää itsemme. "Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on" (Hes. 34:16).
Hän näki, että Abrahamissa on ainesta. Että Abrahamin usko kestää koetuksen. Jumala halusi opettaa tulevia ja taas tulevia sukupolvia kärsivällisyyteen, sekä vahvaa luottamusta Jumalan Sanoihin ja lupauksiin. Aivan kuten Jeesus sanoi opetuslapsi Tuomaalle: "Sinä uskot, kun näet. Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." Usko ei ole näkemistä ja ihmeiden perässä juoksemissa. "Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
kuinkahan moni on lukenut tarinan abrahamin koetuksesta ja yrittänyt samaa? tarkoitan vain että mikäli menee pieleen niin on ikävät seuraukset sille lapsoselle.
Aabraham oli Jumalan ystävä ja kävi elämässä vakeita asiota läpi ,kun oma poika pantiin alttiiksi.Moorian vuorelle oli raskas kulku ja kouttelu Aabrahamilla ;ja siellä taisteltiin kovasti Aabrahamin sydämmessäMutta voittto tuli ja myös suuri siunaus Abrahamille ja me kaikki uskovat ollaan osallisia tuosta kuuliasuuden miehestä joka taisteli meille hyvän pohjan jossa kaikki näytti niin julmalta ja ankaralta ensin, kiitos Herralle, kannattaa olla kuulianen ja vaikka aluksi
kaikki näyttää niin toivottomalta kuintenkin lopussa kiitos seisoo,siunausta uskon taipaleella ja olkaa rukouksen hengessä, aika on että Jeesus palaa takaisin pian,kiitos,
Huomaa, he söivät HYVÄN ja PAHAN TIEDON PUUSTA. Eli eivät tiedostaneet hyvää eivätkä pahaa ennen lankeamistaan. Eli alasti oleminen oli paha asia, mutta niin kauan kun he eivät tiedostaneet sitä, ei Jumalakaan ollut vihainen. :D