Määriteltäisiinkö nämä termit ensin. Tarkistetaan ensin mitä näillä käsitteillä kukin tarkoittaa ja ymmärtää.
Etiikka ja arvot?
Masiina
9370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Asiaa!
Itselleni termit 'etiikka' ja 'arvo'...
Etiikka = Sanan liittäminen ammattiin/henkilöön/tilanteeseen on minulle helpompi käsitellä sanan merkitystä itselleni...esim: lääkärin etiikka. Mitä hän voi tehdä, että kokee tekevänsä vielä oikein. Henkilöön (minuun itseeni) liittäen: mihin saakka voin tekemisissäni mennä että toimin vielä oman etiikkani mukaisesti.
Arvo = Arvot, jotka minulla on olemassa ja joiden mukaan pyrin elämään. Jos (ja iso jos) olisin ns. uskovainen....voisin ajatella että 10 käskyä toisivat nämä 'arvot' minulle. En ole ja arvot ovat muodostuneet tuntemuksieni kautta. Koen arvoiksini esim. rehellisyyden.
M; mielestäni hyvä keskustelun aloitus. Tänäpäivänä ihmiset käyttävät helposti luotuja termejä, eivätkä edes välttämättä tiedä mitä tarkoittavat ko. termillä. Miten siinä sitten voidaan keskustella kun ei edes tiedetä sanojen merkitystä, mitä keskustelussamme käytämme.
Ihan jees olet mielestäni määritellyt nämä sanat. Etiikka on nimenomaan henkilökohtainen asia (ei toisten määrittelemä tai pakottama). Moraali puolestaan on lakien ja yhteisesti sovittujen sääntöjen noudattamista. Eli jos henkilökohtainen etiikka ei toimi tulee lait ja moraalisäännökset puuttumaan asiaaan.
Pieni lisäkysymys koskien etiikkaa. Oletko miettinyt mitä huomioit siinä kun kysyt itseltäsi teetkö oikein? Eli mikä/mitkä sinulla on pohjana kun rakennat etiikkasi jostain asiasta.
Se menee tunnepuolelle; eli en huomioi (huomioiminen kun mielestäni liittyy järkiajatteluun) vaan tunnen.
Jos yrittää tunneajattelussa ottaa "pohjia" ei ratkaisu enää perustu tunteisiin. Niinpä jokainen asia pitäisi pystyä käsittelemään puhtaasti tunneajattelun kautta ilman järkiajattelun "pohjia", silloin on vain kaksi vaihtoehtoa: tämä asia tuntuu oikealta tai väärältä.
Hmmm....ei kovin tieteellistä ;)
Vai voisiko se olla meidän tietoisuuden tietoisuutta mikä on eettistä ja mikä ei? Eikös tunne tarkemmin ajateltuna ole eri tunnesävyjä missä liikumme päivittäin ( esim. apatia, suru, pelko, suuttumus, ikävystyneisyys, tyytyväisyys, innokkuus). Tunnesävyt ovat kyllä erittäin olennainen osa ihmisen käyttäytymistä. Ne estävätkin usein ihmisen eettistä käyttäytymistä (nimenomaan alhaiset tunnesävyt). Etiikka on tekemisissä meidän tietoisuus yksikön kanssa. Etiikka voitaisiin määritellä henkilökohtaiseksi toiminnaksi oman sekä muiden elossapysymisen takaamiseksi. Sitä on etiikka.
Nyt sitten törmäsin tähän ongelmaan, mitä olen jo aiemminkin pohdiskellut. Elikkäs: käyttämämme sanat ovat saanneet erilaisen merkityksen sinulla ja minulla ja jollakulla toisella.
Sana "tunne" ja "tuntea". Minulle tällä on merkitys seuraavanlainen: Tunnen, ehkä jopa ilman mitään järkevää selitystä jonkin asian olevan jotenkin. Esimerkiksi tunnen ("sisälläni") että olen tekemässä etiikkani ja arvojeni mukaiesti "oikein" kun en lopeta kissani saamia pentuja.
'Meidän tietoisuuden tietoisuus'. Mistä muodostuu tietoisuus? Onko se olemassa vai muodostuuko kokemuksien kautta? Vai minkä kautta? Ja jos on olemassa valmiina; mistä se sinne on tupsahtanut ja muuttuuko?
Ja jäin myös miettimään...Onko eroa 'tunne' ja 'tuntemus'?
Niin tarkalleen ottaen kyllä kävi. Voisiko tunnettasi kenties sanoa perinteisesti omatunnoksi?
Kyllä se, että tunnet jotain on juuri sinun omaa tietoisuuttasi. Tietoisuutesi olet sinä itse. Tiedät olevasi olemassa ja tiedät tarkalleen aina missä olet. Mielenterveys puoli/lääkärit puhuu aina aivoista. Ihminen on aivot heidän mielestään (aivoteoria kun ei oikein pysty antamaan kunnon vastauksia moneenkaan asiaan). Ihmisestä on olemassa muitakin löydöksi ja havaintoja (aivot nyt vain ovat se vallitseva yleismaailmallinen käsitys ihmisestä). Puhutaan esim. sielusta(mennään siis uskontojen puolelle, toivottavasti ei ole sinulle vastenmielinen aihe). Tämä puolestaan antaisi paljon ymmärrettävämpiä ja selkeämpiä vastauksia esim. ihmisten kyvykkyyksiin. Entäs jos tämä sielu olisikin se tietoisuus mikä meillä jokaisella on??? Sen havainnon tekeminen, että olemme/olisimme sieluja/henkisiä olentoja onkin sitten oma tarinansa. Mutta olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että se olisi järkevämpi selitys tälle tietoisuudelle (koska se selittäisi/ratkaisisi monta ratkaisematonta asiaa ihmisestä)
Kyllähän "omatunto" olisi ihan hyvä käsite/termi. Ja ainakin tässä keskustelussa, koska nähtävästi molemmat käytämme sanaa samassa tarkoituksessa. Lisättynä "puhdas omatunto" olisi tarkka; tarkoitan sillä sitä että omatuntoni on puhtaasti itseni muodostama eikä siihen ole vaikuttanut ympäristötekijät.
Menemme keskustelussamme uskontojen puolelle, luulisin että tässä keskustelussa ei ole minullekkaan vastenmielinen aihe. Luuloni pohjalla tuntemus, että käsittelet aihetta samalla tasolla kuin minä itse. Vastenmieliseksi aiheen tekee ns. uskovaisten "tuputtaminen", pakkosyöttäminen ja musta-valkoinen ajattelu. Itselläni kyllä kunnioitus heitä kohtaan, ihmisiähän he ovat omassa lammasmaisuudessaan, mutta joiltakin osin en pysty sisäistämään musta-valkoista -ajattelumalliaan.
>>Entäs jos tämä sielu olisikin se tietoisuus mikä meillä jokaisella on???
Filosofian ja tieteen alalla ylipäätään määritelmä lienee seuraavan sorttinen:
Moraali = käsitys oikeasta ja väärästä.
Etiikka = moraalia käsittelevä oppi ja tutkimus.
Arvojen määritelmää en muista, mutta vanha litania kertonee jotain. Perusarvoja voivat olla hyvä, tosi ja kaunis. Siis moraalinen hyvyys, pidättäytyminen totuudessa ja kauneuden tavoittelu. Arkielämässäkin nämä ovat kyllä aika konstikkaita. Yhden hyvä on toisen paha ja yhden kaunis toisen ruma. Arkiajattelulle hiukan vieraampaa on se, että totuuskaan ei aina ole aivan ehdoton. Tietyissä tilanteissa kiistelyn varaa ei toki ole, mutta esimerkiksi historiallisia tapahtumia ja yhteiskunnan toimintaa ohjaavia motiiveja tarkasteltaessa asia käy mutkikkaammaksi. Voimme pitää melko kiistattomana sitä, että opiskelija joutuu sinnittelemään muutamalla sadalla eurolla koko kuukauden. Sen sijaan siitä tulee jo riita, että johtaako tuen tason nostaminen kannusteloukkuun vai mahdollisuuteen keskittyä entistä paremmin opintoihin.
Arvoihin kuuluu myös uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset näkemykset eli vastaukset perimmäisiin kysymyksiin.
Arkipuheessa etiikka ja moraali ovat usein toisilleen rinnakkaiset ja arvoja ei juuri pohdita. Niillä voidaan tarkoittaa jotain samaa kuin inhimillisyydellä.
Toisaalta, arvokkaaksi toiminnaksi voidaan sopivan ahtaasti määritellen katsoa lähinnä taloudellisesti arvokas toiminta. Taloudellisten etujen ympärillähän yhteiskuntamme paljolti pyörii. Rahan määrä on mitattavissa ja usein kiistaton, vaivan määrä taas ei, vaikka työtä ja vaivaa panostamalla voidaan saada paljon hyvää ilman välitöntä puuttumista pankkitileihin ja setelikätköihin. Tosin eräät valopäät laskeskelevat pyyteettömästä, hyvällä tarkoituksella tehdystä työstä koituvia tulonmenetyksiä tai arvioivat niitä rahassa voidakseen mätkäistä veroja.
Minä ainakin ymmärrän arvon niin, että jos jollain asialla ei ole mitään merkitystä minulle, niin se ei ole minun arvoni.
Perusarvo on taas sellainen asia, josta ei halua joustaa yhtään. Ei halua tehdä kompromissia vaikkapa parisuhdetta perustettaessa.
Moraalin minä ajattelen kykynä tehdä hyvää ja pysymisenä kaidalla tiellä.
Etiikka on minulle moraalifilosofiaa.
Nämä eivät ole mitään tieteellisiä määritelmiä.