Taivaan Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus nukkuvat!

Oletteko te teologit ottaneet selvää niistä Herra Sebaothin ja Hänen Poikansa Jeesuksen panohommista tarkemmin?
Meinaan vaan sitä, että nussiiko ne joskus yhtä aikaa samaa enkelipimua niin että toinen panee vittuun ja toinen perseeseen?
Semmosta tuplapanoa sanotaan englannin kielellä että "sandwich" ja se on hyve.

Ensimmäiset jumalat
Jumalten ensimmäisen sukupolven tarinoihin kuuluvat muun muassa syntymyytit ja olympolaisten jumalten ja titaanien sota. Näiden kertomusten tärkeänä lähteenä on Hesiodoksen Jumalten synty.

Kreikkalaisten mukaan ajan alussa oli Kaaos, pohjaton, mieletön kuilu, josta syntyi Gaia, Äiti maa, joka leijuu kuilussa. Syntyy myös Eros, rakkaus. Kaaos synnyttää myös Nyksin, yön, ja Erebosin, pimeyden. Gaia synnyttää Uranoksen, taivaan ja sen jälkeen Pontoksen, meren. Uranos makaa Gaian päällä ja siittää sitä sateellaan.

Gaia ja Uranos saavat lapsia: kuusi titaania joista vanhin on Okeanos, maata kiertävä vyö ja nuorin Kronos, kolme kyklooppia Brontes, Steropes ja Arges, jotka ovat omistautuneet ukkoselle ja salamalle (he valmistavat myöhemmin Zeuksen käyttämän salaman) ja kolme satakätistä hirviötä, Cottos, Briaree ja Gyes, jotka myöhemmin ratkaisevat jumalten ja titaanien sodan.

Uranos ei päästä lapsiaan Gaian kohdusta eli maan povesta. Gaia on raivoissaan Uranoksen tyranniasta ja houkuttelee poikansa kapinaan isäänsä vastaan. Nuorin, Kronos, suostuu ja Gaia valmistaa hänelle sirpin, jolla Kronos leikkaa irti Uranoksen sukuelimen ja heittää sen olkansa yli. Uranos irrottautuu Gaiasta ja aikaan saa taivaan ja maan väliin tilan, jossa tulevat olennot voivat asustaa. Uranos kiroaa lapsensa ja nimeää heidät titaaneiksi, jumalten ensimmäiseksi sukupolveksi.

Sukuelimestä tihkuu veritippoja, joista muodostuvat erinyit, verisukulaisiin kohdistuvien rikosten valvomisesta vastaavat kostonjumalat. Tästä verestä syntyvät niin ikään gigantit, saarnipuiden nymfit sekä Kreetan kureetit. Sukuelimen siemennesteestä puolestaan syntyy Eroksen vaikutuksesta Afrodite, rakkauden jumalatar.

Sisarensa Rhean kanssa Kronos saa paljon lapsia: Hestian, Demeterin, Heran, Haadeen ja Poseidonin. Kronos nielee lapsensa heti syntymän jälkeen, koska hänelle on kerrottu että yksi hänen omista lapsistaan tulee syöksemään hänet vallasta.

Nuorin poika Zeus välttää kuitenkin syödyksi tulemisen, koska Rhea piilottaa hänet ja antaa kiven Kronoksen nieltäväksi. Vartuttuaan aikuiseksi Zeus syöttää isälleen oksettavaa ainetta ja pelastaa näin sisaruksensa tämän vatsasta. Zeuksen ympärille Olympos-vuorelle kokoontui joukko nuoremman sukupolven jumalia, jotka taistelevat titaaneja vastaan kymmenen "pitkää vuotta", eli käytännössä tuhansia vuosia. Titaanien jälkeläisistä Prometheus vaihtaa Zeuksen puolelle, mutta pettää tämän myöhemmin. Zeus vapauttaa äitinsä kehotuksesta satakätiset ja kykloopit Tartaroksesta, viimeksi mainitut takovat hänelle tuhoisan salamansa. Lopullisessa taistelussa vuoret sortuvat ja maailma ajautuu taas kaaoksen valtaan.

Voitokkaan sodan jälkeen titaanit viedään maan alle ja johtaja Atlas pakotetaan rangaistukseksi kannattelemaan taivasta ja kolme veljestä päättävät jakaa maailman: Zeus saa hallittavakseen taivaan, Poseidon meren ja Haades manalan. Gaia kuitenkin synnyttää vielä yhden lapsen, tällä kertaa Tartaroksen kanssa, nimittäin kauhistuttavan Tyfonin. Zeuksen ja Tyfonin taistelu aiheuttaa samankaltaisen katastrofin kuin titaanien ja jumalten taistelu: vuoret sortuvat ja meret ja maat muuttavat muotoaan. Tyfon kuitenkin lopulta häviää ja passitetaan Tartarokseen.

Seuraavaksi Zeuksen haastavat gigantit, Uranoksen peniksen verestä syntyneet soturihahmot. Taistelu on verinen ja olymposlaiset alakynnessä, kunnes Zeuksen ja kuolevaisen Alkmenen poika Herakles torjuu gigantit. Gaia pyrkii auttamaan gigantteja valmistamalla heille kuolemattomuuden tuottavan rohdon, mutta Zeus torjuu tämänkin suunnitelman. Giganttien tappion jälkeen Zeuksen asema on lopullisesti turvattu ja maailma eräänlaisessa järjestyksessä.

Ylhäinen taistelu
Tyfon oli katkeroitunut siitä, että jumalat olivat tappaneet muut titaanit ja hyökkäsi Olympokselle kostaakseen. Ylijumala Zeus kohtasi miltei voittajansa taistelussa häntä vastaan. Zeus keräsi pitkään rohkeutta ennen hyökkäystään, ja lopulta kun hänen tyttärensä Athene syytti isäänsä pelkuriksi, Zeus hyökkäsi Tyfonia vastaan. Alkumenestys oli hyvä ja Tyfon haavoittui salaman iskuista ja pakeni Kassiosvuorelle, jossa he ottivat uudestaan yhteen. Tyfon kietoi käärmelonkeronsa Zeuksen ympärille ja riisui tämän aseista. Aseeton Zeus ei kyennyt puolustautumaan, ja Tyfon murskasi hänen jänteensä ja jätti tämän lojumaan raajarikkona. Zeuksen poika Hermes kuuli isänsä valituksen ja paikkasi Zeuksen Pan-jumalan avustuksella Tyfonin sisarelta Delfyneltä ottamillaan jänteillä. Zeus parani ja oli valmis jatkamaan.

Zeus hyökkäsi uudelleen Tyfonin kimppuun, joka puolustautui viskomalla vuoria häntä kohti. Zeus palautti ne takaisin kohti Tyfonia, jota raivottarien taiat olivat heikentäneet. Pahasti haavoittunut Tyfon pakeni kohti Sisiliaan, jossa Zeus kohotti Etnan ilmaan ja pudotti sen Tyfonin päälle. Tyfonin vihan kerrotaan aiheuttavan Etnan purkaukset.

Tyfonin piilotteleva puoliso Ekhidna pakeni tuholta. Hän suojautui luolaan suojellen Tyfonin jälkeläisiä, ja Zeus antoi jälkeläisten elää, jotta he voisivat tarjota haasteita tulevaisuuden sankareille. Ekhidnan ja Tyfonin jälkeläisiä olivat Kerberos, Orthos, Khimaira, Hydra, Sfinksi, harpyijat ja joidenkin tarujen mukaan myös Nemean leijona.

Myöhemmät jumalat
Jumalten toiseen sukupolveen kuuluvat Olympoksella asuneet Apollon, Hermes, Athene yms. Näiden tarinoiden vanhin lähde on Homeeriset hymnit.

Olympoksella asuvat vakituisesti jumalat Zeus, Hera, Poseidon, Ares, Hermes, Hefaistos, Afrodite, Pallas Athene, Apollon, Artemis ja Asklepios. Demeter, Hestia, Dionysos ja Haades ovat vaihtuvia. Hestia jättää Olympoksen elääkseen ihmisten parissa, ja Demeter saa lähteä Olympokselta puoleksi vuodeksi tyttärensä Persefonen luo Manalaan, mistä aiheutuu talvi. Olympoksella asui myös alun perin kuolevaisia kuten Ganymedes, jumalten juomanlaskija, ja Herakles, sankareista suurin, jotka Zeus kutsui jumalten joukkoon.

Ylijumala Zeus on myös maan, tuulen, pilvien, sateen ja ukkosen jumala. Zeuksella on velipuoli, kentauri Kheiron, jonka äiti oli Okeanoksen tytär Filyra. Zeuksella oli lukuisia lapsia eri puolisojen, nymfien ja kuolevaisten naisten kanssa, jotka hän usein vietteli eläimen hahmossa.

Hera, äitiyden suojelija, synnyttää Eileithyian, synnyttäjien auttajan. Viisauden jumalattaren Metisin kanssa Zeus saa Athenen, sodan ja viisauden jumalattaren ja Leto synnyttää hänelle kaksoset; auringon ja musiikin jumalan Apollon ja metsästyksen jumalattaen Artemiksen. Kauneuden jumalatar Afrodite syntyi meren vaahdosta, muut jumalan ovat Zeuksen eri puolisoiden jälkeläisiä, paitsi taonnan jumala Hefaistos, joka syntyi mahdollisesti pelkästään Herasta kostoksi Athenen syntymästä.

Ihmisten ja jumalten aika
Ihmisten ja jumalten aika muodostaa sillan jumal- ja sankaritaruston välillä. Tyypillisin kertomus on miesjumalan (useimmiten Zeus) raiskaama ihmisnainen, joka synnyttää sankarillisen jälkeläisen. Jossain tapauksissa jumalatar parittelee ihmismiehen kanssa, kuten Afroditen homeerisessa hymnissä, jossa Afrodite makaa Ankhiseen ja synnyttää Aineiaan.

Toinen tyyppitapaus on jokin tärkeä esine, kuten tuli, jonka Prometheus varasti jumalilta, sekä ambra ja nektari, jotka Tantalos vei Zeuksen pöydästä.