Kapitalismi, niin sanottu kuppakapitalismi, on ympäristöä suurempi uhka yhteiskunnalle. Ympäristöuhka nimittäin aiheutuu juuri suitsimattomasta kapitalismista. Suorastaan kapitalismin suosimisesta, jossa puuhassa ja askareessa nimenomaan niin sanotut porvarilliset puolueet ovat kunnostautuneet kautta maailman sivu. Vasemmisto ja Keskusta ovat yrittäneet ansiokkaasti ja voimiensa mukaisesti etsiä vaihtoehtoa kapitalismille, mutta useinkin turhin ponnisteluin, koska kapitalistinen rahanvalta tavallisesti jyrää vastustavat mielipiteet jopa väkivaltaisuuksiin menemällä kommunistivainoinensa kaikkinensa. Eikäpä harvinaista ole sekään, että esimerkiksi Keskustan riveihin etsiytyy valekaapuisia kapitalisteja tekemään myyräntyötä ja nakertamaan keskustalaista vaihtoehtoa yhä enemmän ja enemmän äärikapitalististen tarkoitusperien toteuttamiseksi.
Keskustan ja kommunismin, laajemmin vasemmiston, pitäisikin ryhtyä tarmokkaammin etsimään taloudellista vaihtoehtoa yhä kammottavampiin mittoihin yltävälle kapitalismille. Vaihtoehtoa, joka vapauttaisi ihmisen itsenäiseksi toimijaksi kapitalistisesta ihmistä muovaavasta pakkovaltaisesta työprosessista. Vaihtoehtoa, joka perustuisi automaatioon ja teknisiin innovaatioihin, jotka mahdollistaisivat ihmisen toimeentulon orjuuttavasta ja ympäristöä tuhoavasta kapitalistisesta tuotantoprosessista.
Valitettavasti vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi nykyjärjestelmän kauhistuttavan uhkan ymmärtämistä, minkä ymmärryksen syntyminen nykyisenkaltaisessa kapitalistisessa massayhteiskunnassa tuntuu mahdottomalta, koska kaikki sosiaalistaminen ja koulutus suuntautuu yksinomaan kapitalististen arvojen ja päämäärien sisäistämiseen. Edes marxilaisuuden alkeista ei tyypillisellä tossuntallaajalla ole harmaintakaan aavistusta. Keskustalainen ideologia puolestaan on tänä päivänä rinnastettavissa lähinnä Eino Leinon tuotantoon. Toisin sanoen ei-kapitalistiselta ideologialta puuttuvat hampaat. Ja ilman hampaita esimerkiksi syöminen on äärimmäisen vaikea asia.
Kapitalismin hampaat sen sijaan ovat terävät ja pitkät. Näin siksi, että kapitalismi pohjautuu ahneuteen, joka on vahvin ihmistä eteenpäin tyrkkivä voima. Ahneudella ei sen sijaan ole mitään tekemistä niin sanotun kyvykkyyden ja osaamisen kanssa. Ei järjen ylipäätään. Tästä olemme saaneet kautta historian huikaisevia esimerkkejä. Pienenä detaljina vaikkapa kotimaisen iltapäivälehden hinnoittelu. Arvonlisäveroa korotettiin heinäkuun alussa tietyllä täsmällisellä määrällä, mutta lehden hinnoittelu, sen sijaan että olisi noussut täsmällisesti korotusta vastaavan määrän alkoi heilua kuin heinämies. Aluksi hinta oli 1,21 sitten 1,30 ja mitähän vielä nähdäänkään jää nähtäväksi. Mutta tällaista on verenimentäkapitalisi toiselta nimeltään kuppakapitalismi: heti kun tilaisuus avautuu isketään häikäilemättömästi. Ja kuten arvata saattaa suoraan kukkaroon.
Keskustan ja kommunismin, laajemmin vasemmiston, pitäisikin ryhtyä tarmokkaammin etsimään taloudellista vaihtoehtoa yhä kammottavampiin mittoihin yltävälle kapitalismille. Vaihtoehtoa, joka vapauttaisi ihmisen itsenäiseksi toimijaksi kapitalistisesta ihmistä muovaavasta pakkovaltaisesta työprosessista. Vaihtoehtoa, joka perustuisi automaatioon ja teknisiin innovaatioihin, jotka mahdollistaisivat ihmisen toimeentulon orjuuttavasta ja ympäristöä tuhoavasta kapitalistisesta tuotantoprosessista.
Valitettavasti vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi nykyjärjestelmän kauhistuttavan uhkan ymmärtämistä, minkä ymmärryksen syntyminen nykyisenkaltaisessa kapitalistisessa massayhteiskunnassa tuntuu mahdottomalta, koska kaikki sosiaalistaminen ja koulutus suuntautuu yksinomaan kapitalististen arvojen ja päämäärien sisäistämiseen. Edes marxilaisuuden alkeista ei tyypillisellä tossuntallaajalla ole harmaintakaan aavistusta. Keskustalainen ideologia puolestaan on tänä päivänä rinnastettavissa lähinnä Eino Leinon tuotantoon. Toisin sanoen ei-kapitalistiselta ideologialta puuttuvat hampaat. Ja ilman hampaita esimerkiksi syöminen on äärimmäisen vaikea asia.
Kapitalismin hampaat sen sijaan ovat terävät ja pitkät. Näin siksi, että kapitalismi pohjautuu ahneuteen, joka on vahvin ihmistä eteenpäin tyrkkivä voima. Ahneudella ei sen sijaan ole mitään tekemistä niin sanotun kyvykkyyden ja osaamisen kanssa. Ei järjen ylipäätään. Tästä olemme saaneet kautta historian huikaisevia esimerkkejä. Pienenä detaljina vaikkapa kotimaisen iltapäivälehden hinnoittelu. Arvonlisäveroa korotettiin heinäkuun alussa tietyllä täsmällisellä määrällä, mutta lehden hinnoittelu, sen sijaan että olisi noussut täsmällisesti korotusta vastaavan määrän alkoi heilua kuin heinämies. Aluksi hinta oli 1,21 sitten 1,30 ja mitähän vielä nähdäänkään jää nähtäväksi. Mutta tällaista on verenimentäkapitalisi toiselta nimeltään kuppakapitalismi: heti kun tilaisuus avautuu isketään häikäilemättömästi. Ja kuten arvata saattaa suoraan kukkaroon.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kapitalismin aiheuttamien haittojen paras suitsija olisi markkinatalouden sisältämä vapaa kilpailu, joka toteutuessaan merkitsisi, että jokaisella toimialalla olisi hyvin paljon tasasuuria yrityksiä kilpailemasdsa siitä, kuka pystyy tuottamaan parasta laatua edullisimpaa hintaan, eli saamaan kuluttajan rahat itselleen.
Vapaa kilpailu ei kuitenkaan sovi kovin hyvin kapitalismiin, koska kilpailu aina pienentää voittojen mahdollisuutta, mistä dsyystä kapitalidsmi on aina pyrkinyt kartelleihin. Surkein esimerkki tällaisesta oli Neuvostoliiton yritys ottaa kapitalismi valtion monopoliksi, mistä ei tullut yhtään mitään.
Keskustalaisten ongelma näyttää olevan se, että maataloustuottajilla halutaan säilyttää eräänlainen kartelli siinä, että tukiaiset jaetaan ensin verovaroista ja siitten kaikille maksetaan sama "markkinahinta", kun tuotanto myydään teollisuudelle.
Olisi aika keskustankin alkaa ymmärtää, mikä ero kapitalismilla ja markkinataloudren vapaalla kilpailulla on eikä sotkea toisiinsa kahta jo periaatteessa keskenään näin erilaista käsitettä.
Niin mihin tarvittaisiin vapaa markkinatalous? Eihän sellainen johda mihinkään muuhun kuin kaaokseen. Kaaos tai entropia lienee myös se tendenssi, johon tilaan asiat pyrkivät, ellei niille tehdä mitään järjellistä.
Neuvostoliitossa kapitalismia ei ole otettu valtion monopoliksi, vaan valtio yksinkertaisesti saneli sen, mitä kunkin tehtaan piti tuottaman kuin myös sen, mikä kullekin kansalaiselle katsottiin tarpeelliseksi. Toisin sanoen muinoisessa Neuvostoliitossa vallitsi niin kutsuttu suunnitelmatalous.
Sen sijaan, että kapitalismin määrää maailmassa lisättäisiin, pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Pitäisi ryhtyä ajattelemaan rationaalisesti. Toimenpide vaatisi tosin toisenlaiset eväät kuin mitä kapitalismi tarjoaa. "Ajattelu" kapitalistiseen tapaan on tuhoisaa, kuten älykkäin kansanosa on jo varmaan huomannutkin. Tosin kapitalistinen opportunismi on saattanut sokaista älymystönkin siinä määrin, että se on tätä nykyä pikemminkin syöttöporsas, juottovasikka, kuin maailman kehitystä eteenpäin vievä voima.
Mutta joka tapauksessa jo nykyisen teknologian keinoin orjuus yhteiskunnasta olisi poistettavissa ja hyvinvointi taattavissa kaikille kansalaisille. Ainoa mutka matkassa on enää kapitalismiksi kutsuttu ajatussuuntaus, joka on mieltynyt ihmisten kyykyttämiseen, riistoon ja kaiken omiin taskuihin kahmimiseen.
Kapitalismihan tarkoittaa vain sitä, että pääomille etsitään parasta mahdollista tuottoa, eli se on kapitalisti, kenellkä on pääomat hallussaan. Neuvostoliitossa se oli kommunistien monopoli, kun puolue oli maan ainoa monopolikapitalisti.
Vapaan markkinatalouden ja vapaan kilpailun ideaa et näytä ollenkaan ymmärtäneen. Se jos saataisi käytännössä toteutumaan niin, ettei millään yrityksellä olisi määräävää asemaa markkinoilla, vaan kilpailu olisi aidosti vapaata, niin kuluttaja saisi parhaat tuotteet ja palvelut halvimmalla mahdollisella hinnalla.
Mikään kaaos tämä ei tietenkään olisi, vaan itseohjautuva järjestelmä, jossa voittajan määrää kuluttaja. Kapitalimsimmin liimaamiasi propagandistisia latauksia ei vapaaseen markkinatalouteen missään liity.
Kommunismissa kyse oli poliittisesta vallasta, jota (käytännössä) haluttiin vartioida ja laajentaa aseiden avulla niin kotimaissa kuin laajentumispolitiikassakin. Vaikka taloutta ja poliittista valtaa voidaan verrata esittämälläsi tavoin, motiivit johtavat erilaiseen käyttäytymiseen. Kommunismi perimmiltään on kapitalismin kritiikkiä, missä varallisuuden kasautumista harvoille vastustetaan. Neuvosto-Venäjä ja Neuvostoliitto olivat 1930-luvun alkuun yllättävän moderneja ja pienyrittäjävaltaisia kaupunkiympäristöissä. Sitten Stalinin valtapolitiikka alkoi tuhota vapaata yritteliäisyyttä ja sananvapautta. Se että poliittiset vastustajat tapetaan, voi olla kapitalistinkin keinovalikoimassa yhtenä keinona, mutta vallan ohella rahan pitää tuottaa. Stalin, Mao, Enver Hoxha tai Kim Il Sung eivät ehkä kuitenkaan esittäydy merkittävinä talousneroina, vaikka mobiloivatkin merkittäviä talousvirtoja. Kapitalisti haluaa vähemmän kilpailua ja haaveilee maailmanvallasta. Tästähän Usaa on aina syytetty, vaikka toisaalta aseapu ja taloudelliset tuet on aina otettu vastaan. Ja ehkä jenkkilässä vieläkin on jäljellä markkinataloutta, vaikka makrotalous heittelee maailman kursseja.
Adam Smith:n "toritalous" on hieno teoria. Siinähän markkinat pakottavat "yrittäjän" noudattamaan yleistä hintatasoa. Kun myyjiä on paljon, kukaan ei voisi pitää kannattavasti yllä korkeampaa hintatasoa. Talouden "vapaa käsi" ohjaa markkinoita. Ongelmana on vain se, että tuommoinen markkinatalous toimii perustarvikkeiden myynnissä tarpeeksi tiheään asutuilla markkinoilla. Kehittyneissä maissa mainonta, siis tarpeiden aktiivinen luonti kyllästyneille markkinoille, tuottaa jatkuvasti uusia innovaatioita rahan ansaitsemiseksi. Ihmiset saadaan haluamaan sellaista, mitä eivät välttämättä tietäneet haluavansa.
Toteutuneessa kommunismissa valtaa ei voinut ohjata ostokäyttäytymisellä, kapitalismin ja markkinatalouden oloissa se olisi mahdollista, joskin epätodennäköistä.
Vapaalle markkinataloudelle on kovin vähän tilaa maailmassa. Siksi on käsittämätöntä, että kapitalistista järjestelmää pyritään vain laajentamaan, vaikka jo sangen yksinkertainenkin järki sanoo, ettei siitä mitään hyvää seuraa. Välittömään tarpeentyydytykseen perustuva järjestelmä ei kykene kyseenalaistamaan toimintansa perusteita, vaan ohjautuu ulkoapäin joukkohysterian periaatteiden mukaisesti. Mistään kovin suuresta rationaalisuudesta ei voi olla kysymys, jos asiakkaalle tarjotaan vain sitä, mikä menee kaupaksi. Keskinäiseen kateuteen, kerskailuun ja ahneuteen perustuvan kysynnän asettaminen koko yhteiskuntaa ohjaavaksi prinsiipiksi ei kuulosta kovinkaan viisaalta valinnalta.
Toisaalta yhteiskunnassa on lukuisa määrä toimintoja, joiden kaupallistaminen on suorastaan kyseenlaista. Miten esimerkiki vanhustenhoito? Pitäisikö mummat ja paapat panna kauppatavaraksi, joilla tehdään bisnestä? Entä sairaanhoito? Maatalous? Onko ylipäätään esimerkiksi työmarkkinat muuta kuin ilmiselvää orjakauppaa, jossa työtä ostetaan ja myydään? Kaiken kukkuraksi työnantajan pääsääntöisesti asettamilla ehdoilla. Entä yrityskaupat? Niissähän myydään kokonaisia ihmispopulaatioita.
Kapitalistisessa markkinataloudessa ratkaisevat voimat ovat kysyntä ja tarjonta. Miten ne voivat luoda yhteiskuntaan muunlaista rationaalisuutta kuin busineksen rationaalisuuden? Siis ostamisen ja myymisen rationaalisuuden siten, että myyjä pääsääntöisesti jää kaupanteossa voitonpuolelle niin että asiakas jo lähtökohtaisesti häviää? Mitä muuta tämä on kuin riistoa? Miten tällainen järjestelmä ylipäätään voi tuottaa yhtään mitään muita innovaatioita kuin kaupanteon? Miten tällainen järjestelmä kykenee ottamaan huomioon ympäristön, vanhukset, toimintakyvyttömät, köyhät yms? Kaikenkaikkiaan kapitalismi unohtaa yhteiskunnan. Kapitalismi on kuin yksisilmäinen aasi, joka kaiken kukkuraksi näkee vain osan kokonaisuudesta, jos sitäkään.
Neuvostoliiton kommunismissa kaikkia pääomia - kapitaalia - hallitsi NKP, kun kukaan yksityinen ei saanut omistaa tuotantovälineitä. Osuustoimintaa ja kolhooseja oli, mutta ei yksityisomistusta eikä yksityisiä yrittäjiä, ellei torikauppiaita lasketa, kutta hekin saivat myydä vaan omaa tuotantoaan, maataloustuotteita, käsitöitä, jne. Näillä perusteilla puhuin NL:on valtion (puolueen) monopolikapitalismista, kun kapitaalia ei muilla sallittu olevan.
Smithin "toritalous" on vanha täydellisen markkinatalouden ideaali, joka ei tietenkään koskaan toteudu, mutta jos siitä poimitaan olennainen, niin kilpailijoiden riittävä lukumäärä ja tasavahvuus, jossa kukaan ei ole toista vahvemmassa asemassa muita hallitsemassa, johtaa juuri innovaatioihin, tuotekehitukseen, kustannustehokkuuteen, laadun parantamiseen ja -valvontaan ja tietenkin myös mainontaan, koska onhan yrittäjän ostettava mediasts kontaktimahdollisuuksia asiakkaisiinsa voidakseen kertoa missä suhteissa häne n tuotteensa on kilpailijaa parempi ja halvempi.
Se, että mainonnalla luotaisi tarpeita, on 60-lukulaisen "edistyksellisen vasemmiston" luoma marksilais-dialektinen harhaväite, koska ei trarpeita luoda, ne ovat olemassa, mutta mainonnalla voidaan antaa tietoia uusista mahdollisuuksista ratkaista noita tarpeita. Ihmisillähän on aina ollut tarve sosiaalisiin kontakteihin ja esim. facebook on siihen vain uusi ratkaisu, ei mikään mainonnalla "kyllästyneille markkinoille" luotu uusi tarve. Tai jos piimään sotketaan mustikoita ja sitä myydään mustikkajugurttina, niin se ratkaisee kuluttajan tarpeen mennä ostamaan mustikat ja piimä erikseen.
Kommunistisissa maissa muuten ohjattiin kuluttajakäyttäytymistä paljonkin. Siellä oli mainontaa kaikissa medioissa, myös tv:ssä ja radiossa ennen kuin ne saatiin Suomeen. Myös mainonnan luovuus oli kukassaan. Muistan yhdenkin teollisuuden ammattilehdessä olleen ilmoituksen, jossa junanvaunujen kytkimiä mainostettiin otsikolla, että kytkin pitää lujasti kuin rakastavaisten ote, ja kuvassa oli tyttö ja poika kahden eri junanvaunun sillalla pitämässä toisiaan kädestä ja heidän käsiensä alla tuo vaunut toisiinsa kytkevä, mainostettu laite.
Kapitalismia ja markkinataloutta ei pidä rinnastaa. ne ovat ihan eri asioita, jos tarkkoja halutaan olla,
Kirjoitukesi on niin paljon yleistyksiä ja väärinkäsityksiä täynnä, että sen tyhjentävä oikaisu olisi aika vaativaa ja vaatisi itkät tekstit. Siksi suonet anteeksi, että olen kovin kyhyt.
Ensiksikin kapitalismia ja markkinataloutta ei pidä rinnastaa. Kapitalismi on sitä, että hallitaan pääomia ja haetaan niille tuottoa. Markkinatalous taas on järjestelmä, jossa tarjontapuoli poitäisi saada toimimaan niin, että markkinoilla olevat tarpeet tulisivat monipuolisesti, kustannustehokkaasti ja edullisesti tyydytetyiksi. Kyse on paljoltisamanlaisesta vaihdannasta, mitä ihmiset kivikaudella harrastivat, kun metsästäjä antoi kinkun piikirveen lohkojalle ja sai aseeseensa uuden terän. Nyt kirveet tehdään tehtaissa ja vaihdannan välineenä ei ole jokin toinen hyödyke, oravannahka eikä arvometalli, vaan valtioiden liikkeelle laskema vaihdannan väline: raha.
Vanhusten hoidossa markkinatalous toimisi parhaiten niin, että esim. Helsingillä olisi useita kymmeniä yksityisiä, kodinomaisia vanhusten palvelutaloja, joissa vanhukset saisivat asua omissa huoneissaan omien huonekalujensa kanssa vain 10-20 vanhusta samassa talossa ja heitä palvelisi ammattitaitoinen henkilökunta ja oma keittiö. Tämä ei ehkä ole kustannustehokasta, mutta vanhusten odottaman laadun kannalta varmaan parasta. Markkinatalous tulee mukaan siinä, että kaupunki kilpailuttaisi näistä palvelutaloista aina määräosan määrävälein päästääkseen uusia yrittäjiä mukaan markkinoille, mutta niin, ettei yhdellekään yrittäjälle annettaisi 10% suurempaa osuutta vanhusten palvelutralojen hoidosta, vaikka siinä voitaisi jokin penni säästääkin.
Kapitalismin leimaaminen kaiken syntipoukiksi on aika eptarkkaa, koska pääoma on nykyisin kasvotonta ja globaalia ja hyvin keskittynyttä harvoihin käsiin. Kapitalismista voitaisi kuitenkin oppia sen verran, että toimittaisi niin, että toiminta tuottaa enemmän uin se aiheuttaa kustannuksia. Laskennallisesti voitaisi ajatella, mikä on esim. vanhusten palvelutalon asukkaan kaikkien palbveluje n käypä markkinahinta, jos hän sen joutuisi itse maksamaan ja sitten luodaan laskelma, jossa tuo palvelu tuotetaan, niin, että se olisi tuottajalleen voitollista, jos asiakas sen maksaisi itse. Kaupunki tietenkin maksaa palveluista leijonan osan, koska onhan palveluntuottajankin palkkansa saatava.
Tiuolle sääntelylle joka maataloudessa on on sellainen poliittinen tausta että työmarkkinajärjestöillä se on ollut yksi osa tulololitiikkaa. Ensin on päätetty mitä ruoka kaupassa maksaa ja sen jälkeen on siltä pohjalta päätetty minkä verran tarvitaan palkankorotuksia. Se pohja siinä on vieläkin vaikka sitä ei enää tupo-pöydissä sovitakaan.
Sitten voidaan kysyä mitkä puolueet siinä tupo-politiikassa on "riehuneet"?
No eikö ensoimmäisenä tule mieleen entiset kommunistit, nykyiset vasemmistoliittolaiset? Toisella puolella on ollut... yllätys... yllätys... Kokoomuslaiset kapitalistit. Nämähän niistä palkoista on päättäneet. J akoska maatlaosutuet on olleet osa tulopolitiikkaa niin kukahan sen maataloustukien takana on ollut?
Siinä tupo-pöydässä on MTK yrittänyt olla myös puolustamassa talonpojan tulotasoa, mutta aika heikolla tuloksella. 1970- luvulla sitten MTK:kin otti vähän järeämmät aseet käyttöön tuiossa tupo-neuvotteöluissa ja järjesti maidon toimittamisboikotin. Sitten 1980-luvun lopulla puun myyntiboikotin. Tuohon 1980-luvun puun myyntiboikottiin se tupo ja noiden kahden työmarkkiosapuolen maataloustulosta päättämisestä loppuikin. Demarit ja Kokoomus ajoivat tupon siihen jamaan maatalouden osalta viljelijät aivät enää pärjanneet tiloillaan ja alkoivat puolustamaan oikeuksiaan kunnolliseen tulotasoon. Sen seurauksena keksittiin kilpailulaki joka kielsi puun hintaneuvottelut yhteisenä etujärjestöneuvotteluna ja sen jälkeen puun hunta on päätetty yksittäisen tilan omistajan ja ostajan välillä. Samalla myös loppui noiden tahon tahon ruoan maksimihinnasta päättäminen. Maataloustuki muuttui eduskunnan päättämäksi tueksi. Eli eduskunta päättää nykyinsinkin sen mikä verran ruoan alhaista viljelijähintaa kompensoidaan viljelijälle.
Kysehän on viel'äkin osasta TUpo-jäännettä. Nyt siinä mukana myös koko EUrooppa yhdessä. Nykyisin siinä päätetään se rahamäärä joka tarvitaan maatalouden tulotason korvaamiseksi sen jälkeen kun kaikki muuta tahot on omansa ottaneet. Kyse on jäännöstasauksesta jolla turvataan myös maataloustuotannon jonkinlainen kannattavuus. Eli maatalosutuottajallehan jää tulonjaossa nykyisin se pohjasakka ja jos Raamatusta otan esimerkin, ne rikkaan miehen pöydältä tippuvat muruset, joilla >Latsarun ruokki itsensä. Näihin murusiin yhteiskunta antaa sitteen pienen osan lisää että viljelijä ei kuolle nälkään.
Eron tekeminen kapitalismin ja markkinatalouden välille on lähinnä semanttista saivartelua, koska molemmat kuuluvat yhteen kuten nenä päähän. Tosin jos markkinamekanismi toimisi täydellisesti, niin kapitalistin voitonkasvattamispyrkimys ei onnistuisi, koska täydellinen kilpailu painaisi voitot nollaksi. Mutta täydellinen kilpailukaan ei muuttaisi kapitalistin perusmotiivia yhtään mihinkään, vaan sama ahne ryöstömentaliteetti jatkuisi yhä edelleen eikä tämmöisen motiivin varaan pitäisi rakentaa yhtään eikä mitään sairaanhoidosta tai vanhustenhoidosta puhumattakaan. Ajatus kohoaa vielä potenssiin, jos ajatellaan, että moinen ideologia kohotettaisiin koko valtiota ohjaavaksi prinsiipiksi.
Paras ratkaisu on erottaa niin sanotut julkiset tehtävät erilleen kapitalistisesta voitonhamuamispyrkimyksestä, koska julkiset tehtävät eivät luonteensa mukaisesti taivu kapitalistiseen ryöstöpyrkimykseen. Sen sijaan kapitalistit voivat toki ryöstää toisiaan, jos katsotaan, ettei se vaaranna tärkeitä yhteiskunnan säilymisen kannalta tarpeellisia toimintoja.
En kylläkään näe mitään estettä sille, etteikö koko kapitalismi ja markkinatalous voitaisi lopetettaa kokonaan täysin aikansa eläneenä ja tarpeettomana toimintatapana. Silmittömän kilpailun sijalle pitäisi vain yksinkertaisesti kehittää rationaalinen menettely resurssien allokoimiseksi puhtaasti laskennallisesti. Se sitten saisi resursseja enemmän käyttöönsä, joka keksisi resursseille parhaimman käyttötarkoituksen koko järjestelmän näkökulmasta.
Kapitalismia ei kannata sotkea markkinatalouteen, koska markkinatalouden vapaus on juuri se, joka suitsii kapitalismista sen osan ahneutta, jolla pyrittäisi voittoihin kilpailua rajoittamalla. Juuri tämä kilailun rajoittaminen, monopolioikeuksien havittelu ja kartellit on kapitalismille tyypillistä, mutta markkinatalouden periaatteen vastaista.
Julkisten tehtävien suhteen ei kannata lyödä asenteita lukkoon, koska olennaista on vain julkisen palvelun laadun tason määrittely ja laadun pysymisen valvonta. Se on ihan sama kuka palvelun tuottaa, jos laadun kriteerit on määritelty ja valvonta pelaa.
Kapitalismia et voi koskaan lopettaa, koska aina joku hallitsee pääomia ja tuotannontekijöitä. Niinpä pääomien onmistuskin olisi hyvä saada hajaantumaan mahdollisimman laajalle, jottei keskittyminen toisi liikaa valtaa niille, joiden hallusssa kapitaali on.
"Silmitön kilpailu" sen sijaan tuottaa ihan itsestään resurssien allokoinnin, kun sitä ei kukaan ole ainakaan tähän saakka pystynyt poliittisilla päätöksillään tekemään.
Keskitetystä tulopolitiikasta, eli tupoista, on onneksi jo päästy ja palkat sekä muut työehdot aletaan sopia siellä, missä työ tehdään ja tuloskin syntyy. Näin pitää markkinataloudessa ollakin, koska ei palkkoja voi korottaa, ellei tulos ensin parane.
Maataloudessa on veilä tekemistä, koska melkoinen osa eurooppalaisista ansaitsee toimeentulonsa ruoan raaka-aineita kasvattamalla. Nopeat muutokset eivät siis ole mahdollisia, koska jokaisen on kuitenkin joka päivä syötävä, että pysyy hengissä.
On hyvä pitää myös mielessä, että kriisi voi olla ovellamme milloin tahansa ja silloin olisi hyvä, että elintarvikehuolto olisi tarpeeksi paljon omissa käsissä. Tässä mielessä pitäisi suosia ruoan lähituotantoa, -jalostusta ja lähikauppaa, koska elintarvikkeiden suurteollisuus ja keskittyneen kaupan logistiikka ovat melko kriisialttiita, jos maailmalla syntyy häiriöitä.
Kapitalismi on hyvinkin lopetettavissa. Valitettavasti poliittinen ymmärrys ei toistaiseksi ole tähän riittänyt. Yksityistä omistusoikeutta ei tietenkään tarvitse poistaa, mutta omistamisen ja vallan kytkös lienee helpostikin poistettavissa, jos niin halutaan. Julkisia tehtäviä ei missään tapauksessa ole luotu markkinavoimia varten. Jos näin tehtäisiin, niin sehän vain lisäisi omistamisen valtaa yhteiskunnassa ja aiheuttaisi kaiken kukkuraksi sen, että palvelujen tuotanto muuttuisi suhdanteiden mukaan heiluvaksi ilmiöksi, mikä heijastuisi sitten hintojen epävakautena, konkursseina, yli- ja alituotantona, harvemmin vakaana tuotantona, mitä ominaisuutta julkisilta tehtäviltä yleensä odotetaan.
Markkinatalous ja kapitalismi ovat porvarillinen ideologia, joka pitää sisällään viekkaan kaksinaismoralismin siten, että se viekoittelee monia kannattamaan aatetta näkemättä itse aatteen ydintä, ryöstöä.
mtk-y
>>Markkinatalous ja kapitalismi ovat porvarillinen ideologia...
Neuvostoliitossa todellakin lopetettiin kapitalistinen suuryrittäjyys nopeasti jo 1920-luvun aikana. Pienyrittäjyyttä sen sijaan esiintyi vielä runsaasti 1930-luvun alkuun. Oli mm. yksityisiä panimoita ja runsas kirjo palvelualojen yrittäjiä kaupungeissa. Pienyrittäjyys Neuvosto-Venäjältä ja myöhemmin Neuvostoliitosta siis hävitettiin vasta massiivisen stalinilaisen komminismitulkinnan jälkeen 1930-luvulla. Itse asiassa pienyrittäjyyden kohdalla ei voida puhua kommunismin vastaisuudesta Marxia lukiessa. Yrittäjähän ei voi vapauttaa itseään itsensä kahleista. Neuvostokommunismissa oli kyse valtapolitiikasta, joka päättyi diktaattorin tulkintaan. Pääsääntöisesti pienyrittäjät aluksi saivat pitää ansionsa. Ihmiskasvoista kommunismia ei ole olemassa, sen historia on osoittautanut
Olisin vähän eri mieltä siitä, etteivätkö massiiviset mainoskampanjat suuntaisi ihmisten tarpeita "oikeaan" suuntaan. Tarkka etukäteishaistelu ja kohdeyleisöjen valtavirran haastattelumassiivisuus lienevät todisteita siitä, että tarpeen suunta haetaan tieteellisen tarkasti. Nykyihminen on suurelta osin täysin markkinaviestinnän vietävissä. Huono puhelinkin on myytävissä merkkiuskovaisille, jos keinotodellisuus on riittävän "syvä".
Markkinatalous ei riitä monille markkinatalouden kannattajille, koska aina pitää saada lisää "tehokasta markkinataloutta". Valtakommunismi taas syntyy siitä ideasta, että vähäpätöinen markkinatalouskin on turhaa, syystä että se on . Mainonta taas oikeasti on minusta probagandaa, koska siinähän asiat halutaan kertoa hyväksyttävästi niiden todellisesta luonteesta huolimatta.
Markkinatalouden luonne kapitalismin tai (uinuvan) kommunismin esiasteena asettaa kysymyksiä sen valvonnan mahdollisuudesta. Globaali talous näyttää kykenevän horjuttamaan talouksia kaikkialla, vaikka poliitikot amerikoissa ja kaikkialla väittävät kykenevänsä vaikuttamaan asioihin? Omituista?
Näytät tuntevan entisen NL:on paremmin kuin minä. Olin 80-luvulla mukana kouluttamassa sikäläisiä Sojutztorgreklaman mainosmiehiä länsimaiseen markkinointiviestintään, jolloin yksi tapaamistani opiskelijoista, konepajainsinööri pohjakoulutukseltaan, tokaisi, että "en ymmärrä, mihin markkinointia tarvitaan, koska, jos tehdas saa tavaraa kauppoihin, niin ovella on heti jono". Markkinoinnin ja mainonnankin tarve syntyy vasta, kun on keskenään kilpailevia yrittäjiä ja näiden kesken vallitsee aito kilpailu siitä, kuka sa kuluttajan rahat.
Mitä massiivisten mainoskampanjoiden tehoon tulee, niin olen oman kokemukseni perusteella paljon sinua skeptisempi, koska ei mainonnassa suurellakaan rahalla saa muuta kuin toistoa ja toisto puree vain, jos mainonnan sanoma tarjoaa kuluttajalle jonkin mielekkään ratkaisun hänen olemassaoleviin tarpeisiinsa. Se toki on totta, että kuluttajan tarpeita pyritään hyvin tarkkaan selvittämään tutkimuksilla, ettei markkinointiin ja mainontaan panostettu raha menisi harakoille. "Merkkiuskovaisuus" sen sijaan on paljon monimutkaisempi asia kuin mainonnalla aikaansaatu "vietävyys", mutta siitä puhuminen vaatisi enemmän tekstiä, mitä nyt viitsin kirjoittaa. Pohjana siinä kuitenkin on ihmisen sosiaaliset tarpeet näyttää omaa identiteettiään ja sitä, mihin ryhmään haluaa kuulua. Ikäkin siihen vaikuttaa, koska merkit ovat nuorille hyvin tärkeitä, mutta ikäänbtyneille aika yhdentekeviä. Poikkeuksia toki on.
Mainonta on tietenkin propagandaa, jossa mediatila ja -aika ostetaan omaan käyttöön, jos julkisuutta ei muuten saada. Kuluttajalle mainonta on oikeastaan tarpeen vain silloin, kun ostopäätös on jo tehty ja päätettävänä on enää ostettava tuotemerkki ja valittavana sen ostopaikka. Jos tuotteen osto ei ole ajankohtainen, niin sellaisen kuluttajan kohdalla mainonta tietenkin on turhaa, mutta sitähän ei mainostava yritys voi koskaan ennalta tietää.
Markkinatalouden, etenkin kilpailunvapauden valvonta olisi tarpeen, että markkinat todella pysyisivät vapaina aidolle kilpailulle. Kartelleja ja monopoleja ei pitäisi hyväksyä, ja pääomien globaalille keskittrymiselle, eli omistamisen keskittymiselle pitäisi tehdä jotain, koska siinä siirtyy jo nyt aivan liikaa valtaa miille, joiden käsiin omistus ja pääomat keskittyvät.
Markkinat eivät toimi, ellei kilpailun vapautta saada toimimaan. Siinä on markkinatalouden pahin haaste vanhan kapitalismin valtapyrkimyksiä vastaan, koska helpot voitot syntyvät vain silloin, kun kilpailu on vähäistä tai sitä ei ollenkaan ole.
Siitä nyt on turha kinata, ovatko pääomat luonnonlain mukaisesti aina jonkun omistuksessa, koska yksinkertainen vastaus kuuluu, etteivät ole. Omistaminen on täysin ihmisen keksintö, eikä kovin hyväkään, mutta on menetellyt paremman puuttuessa.
Kilpailu markkinoilla nykyisellään on lähinnä sokkopäisten sähellystä, jolla ei ole rationaalisuuden kanssa juuri mitään tekemistä. Siksi resurssien järkeväksi allokoitumiseksi pitäisi keksiä aivan muunlaisia ratkaisuja. Jos lauma yksittäisiä toimijoita säntäilee sinne tänne ja tappelee keskenään, niin täytyy olla hyvä mielikuvitus, jotta voisi kuvitella tästä syntyvän jotakin kokonaisuuden kannalta järkevää. Jo nykyisellään tarvitaan julkinen valta, joka edes jollakin tasolla luo tolkkua useinkin suorastaan rikolliseksi muodostuvalle markkinamenolle.
Kapitalismi on ideologia siinä missä kommunismikin. Yhtälailla järjestelmä oli myös muinoinen Neuvostoliitto siinä missä USA tai Suomikin. Täkäläisestä taloudesta taidetaan käyttää nimitystä sekatalous, joka oikeastaan sanoo kaiken ja kuvaa siis hyvin sitä sekoilua, jota taloudenpidossa on vuosien saatossa harjoitettu.
...et viitsisi kertoa, mihin poliittiseen aateryhmään katsot kuuluvasi?
Ei muuten, mutta sitä ei enää tekstisi perusteella pysty päättelemään.
kapitalismin ja markkinatalouden.
Nykyisin, kun Neuvostoliittoa ei enää ole on äärivasemmisto Suomessa kannattamassa markkinatloutta.
Keskipuolueet ovat olleet sitä aina.
Sosialidemokraatit ja Kokoomus on enemmän kallellaan kapitalismin suuntaan. Ei nekään puhtaasti mutta kuitenki kalellaan sinne päin.
Suomessa varsinkin Kokoomus markkinoi markkinataloutena omaa ideologiaansa joka on kapitalismin ja markkinataouden välimuoto.
Sosialidemokraatit puhuu vapaasta markkinataloudesta mutta todellisuudessa niiden politiikka on täyttä kapitalismin rakentamista, silloin kun ovat hallituksessa. Muulloin ne rakentaa milellään sosilismia.
Lipponenhan antoi siitä hyvän näytteen:D.
Rikkaiden pitää rakastua, tuloerojen pitää kasvaa..... Yritysten pitää keskittyä ja suureta.... köyhille pitää antaa keppiä että tulee halu rikastua....
Loi suomeen sen kvarttaalikapitalismin, Kokoomuksen suosiollisella avustuksella.
Se alkoi Holkerin hallituksen aikana Koiviston määräyksestä, se jatkui Koiviston kauden ajan, Ja Lipponen antoi sille hypervauhdin.
Siinä se kvarttaalikapitalismin hinstoria lyhyesti suomessa.
Eli ei vasemmisto ole sitä vastustanut vaan rakentanut.
Ei se Lipposellekaan eläke riittänyt, piti lähteä Isänmaan tietoineen ja yrityksensä kanssa kaasuputkihommaan vain tienaamaan. Kumpaa edustane, markkinataloutta vai kapitalismia?
Jo lähitulevaisuudessa on vain yksi uhka: hupenevat luonnonvarat. Ainut merkittävä kiista tulee siitä, kuka niitä hallitsee. Oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaan ne jaetaan niin, että kaikilla on vähintään minimielintaso. Kapitalismi ei tätä hyvää kaikille tuota, ei myöskään vapaa markkinatalous, kommunismista puhumattakaan.
summa summarum:
Ihmiskunta on pian selviytymisongelman edessä mitä tulee niukkeneviin luonnonvaroihin. Nyt ratkaistaan se, onko maailmassa riittävästi inhimillisyyttä estämään ahneen kansanosan edesottamukset, ja tämä pätee globaalisti.
ps. kuka hyvänsä väittää minua palstan törkykirjoittajaksi, on väärässä.
Rohkenen epäillä, että hupenevat luonnonvarat olisivat ihmiskunnan suurin ongelma. Sen sijaan se on, kuinka nopeasti ihminen kykenee eteentulevat ongelmat ratkaisemaan. Maailma on täynnä materiaa, joten siitä ei ole puutetta. Ainoastaan siitä on, miten materia saadaan taipumaan halutulla tavalla.
Pikemminkin tilanahtaus on suurin kysymysmerkki, mutta toisaalta maailmankaikkeudestakaan ei ole pulaa, joten ei muuta kuin kekseliäisyys kehiin. Tosin epäilen kyllä kapitalistista kilpailun metoodia. Ei se mitään järjellistä ratkaisua tuota yleensä yhtään mihinkään. Toisaalta sitten, jos venäläiset keksisivät esimerkiksi, metoodin, miten kivestä puristaa bensiiniä, niin olen varma, että amerikkalaiset keksisivät saman metoodin vähintäänkin seuraavana päivänä.
suurin ongelma tulee koitumaan ihmisistä itsestään, ja heidän ahneudestaan.
Ihmisestä on muodostumassa suoranainen peto.
Eli ihmiset eivät enää piittaa siitä, joutuko toinen kärsimään hänen omista toimistaan.
Ihminen on jo nyt valmis ottamaan toiselta hengen aivan mitättömistä syistä, koska TV:säkin tehdään niin.
Ihminen vie toisen omaisuutta, koska siitä ei nykyään edes tuomita. Vaan uhria syytetään huolimattomuudesta.
Yhteiskuntakuri on löystynyt, ja kaikenmaailman jengit saavat kiristää ja uhkailla jo Suomessakin kenenkään siitä pittaamatta.
Kaikenkaikkiaan maailmaa hallitsee rosvolauma.
Luonnonvarojen ehtymisestä ei ole pelkoa, vaan siitä, että ne joutuu ns. vääriin käsiin.
Eli ne valjastetaan hyödyntämään vain rahapiirejä.
suomesssakin on viimevuosina alkanut toimimaan paskalla rosvous. Eli on politiikkojen siunauksella annettu toimilupa "jätemafialle".
Pakko on maksaa, jos jossain asut, ja takuulla noissa firmoissa on osakkaina politiikkoja.
Hinta nousee jatkuvasti, ja jopa vuotuinen perusmaksu peritään eri laskulla, vaikka joka helvetin laskussa on jo muutenkin kaikki poikkeamalisät, sun muut"perusmaksut".
Sama on sähkönkin kohdalla.
Olet oikeassa tuon tilanahtauden suhteen. Se on jo nyt näkyvissä kaikkialla.
Kapitalistinen kilpailu on kaikkialla maailmassa, ja tulee vain lisääntymään, sekä otteet kovenemaan.
Miksi kaikki ihmiset pitää saada asumaan jollekkkin alueelle helvetin ahtaasrti, vaikka suomessakin tilaa olisi kaikkien asua järven rannalla ja omassa mökissään.
No nyt tulemme jälleen tuohon kapitalismiin, ja siitä johtuvaan voiton maksimoimiseen.
Kakki puolueet ovat syyllistyneeet tuohon kapitalistiseen yhteiskuntarosvouteen, nimitettäköön sitä sitten vaikka sosialidemokratiaksi, joka minusta on yksi pahintalaatua oleva kapitalismin muoto.
Nyt olisikin korkea aika romuttaa koko poliittinen järjestelmä, ja siirtyä johonkin toiseen hallintasysteemiin.
Puolueet tulisi lailla kieltää, ja valita muilla keinoin, vaikka arpomalla päättäjät määräajaksi kerrallaan.
minusta Kekkosen aika oli jotenkin turvallista, vaikka kekkosella olikin melko suuri sananvalta politiikassa.
Pressalta jos viedään valtaoikeudet, niin mitä sitä sitten enää edes valitaan.
sossupressat ovat olleet kyllä melkoisia löperöitä, ja puolueettomuuskäsite on heille ollut aivan tuntematon käsite.
Tuttavat ja ystävät on nimitetty jos minkäkinlaisiin virkoihin ohi demoktaattiisesti ehdotettujen ammatti-ihmisten ohi, ja yhteiskunnan varoja vedetty oman ja puoleensa /jäsenten liiveihin surutta.
Toivottavasti tuleva pressa olisi kansalle läheisenpi, eikä olis yhden puolueen asialla.
Minusta seuraava presidentti pitäisikin valita vaikkapa politiikan ulkopuolelta, eikä SAK/demareiden "roskakorista".
Aikapa näyttää, mitä mieltä kansalaiset ovat, jos heitä enää silloin kuunnellaan tämänkään vertaa.
Suomi takaisin kansalaisille. kketkut pois politiikasta ja heti.
Kaikki rötösherrat pois eduskunnasta ja valtion viroista.
Eduskunta pitää muuttaa 100-jäseniseksi, sekin jo parantaisi eduskunnan arvovalttaa, ja moraalia.
Maailma on tullut sellaiseen käännekohtaan, että jotain on tapahduttava ihmisten pään sisällä, ja hallintomallissa, jotta maailma ei muuttuisi enää huonompaan, ja väkivaltaisenpaan suuntaan.
Huumeet ovat yksi syy, mutta ei se kaikkea selitä, sillä eihän noita poiskaan haluta kitkeä, vaan tuntuukin siltä, että lähinnä tapellaan siitä, kuka niitä saa myydä.
Maailma on paha ja käyttövoima raha, lauloi muskakin aikoinaan, ja niin kai tuon asia on sitten joidenkin mielestä oltava.
jkygkouioui
asiallinen kirjoitus (tyhmä vaan ei ahne).
Samoin nuo Seppo_Ilmarisen jutut.
Mutta eihän tuollaiset SAK/demareita miellytä, kun he ovat sekä tyhmiä, että ahneita, ja varsinaisia kansakusettajia.
Demarit näkyy kannattavan köyhyyden lisääntymistä oman ahnehtimispolitiikkansa kautta.
Ei vastusta demut mitään, mikä köyhää kurittaa entisestään. Tänäänkin kiltisti olivat jätevesiasetusta puoltamassa, vaikka ovat louskuttaneet siitä turpaamsa koko vuoden.
että sellaisia ketkuja nuo ovat. Puhuvat toisin kuin toimivat.
Ilmeisesti siksikin toimivat noin, kun se koskettaa haja-asutusta kaikkein kipeimmin, ja nimenomaan köyhiä ihmisiä.
Jälleen persut nousivat prosentin.
Lehtomäki joutuu nyt kyllä luopumaan kansanedustajuudestaan, niin tyhmä hän on ollut asian käsittelyn suhteen.
Koko keskustapuolue töppäs tuosssa asiassa ja pahasti, kun lähtivät myötäilemään Demareita Kokkareita, vihreitä, ja hurreja.
Lehtomäki ulos eduskunnasta.
kaikkea helkuttia sitä kuuleekin, että parin ihmisen paskat pitää jollain helvetin kalliilla systeemillä myrkyttää muka puhtaaksi. Täyttä ketkujen rahankusetusta koko laki.
Kumma kun ei eläimille määrätä paskannuskieltoa. Äly on jätänyt rahanahneet edustajamme.
Tuottaakohan Talvivaaran kaivos jotain paskakemikaalia, kun tuollainen laki väkisin piti tehdä.
Täysin paska koko asetus.
Kun keskenään kilpailevia kapitalisteja on paljon ja heidän toimiaan suunnataan järkevästi demokraattisesti aikaansaadulla lainsäädännöllä markkinataloudessa, niin se on toistaiseksi paras talous- ja yhteiskuntajärjestelmä, mitä ihminen on keksinyt tuottamaan hyvinvointia kaikille, mikäli vain lainsäädännöllä pidetään huolta, että verotus ja tulonsiirrot toimivat oikeudenmukaisesti.
Se, että kapitaali olisi yksinomaan valtion hallussa niin kuin keskustan ihailemassa kommunistissa, on järjestelmä, jota jo kokeiltiin, mutta se toimi huonosti ja sortui, niin kuin tiedät. Kapitalismissa monopoli, olkoonkin valtion monopoli, johtaa aina tehottomuuteen, jonka kansalaiset maksavat nälällä niin kuin Pohjois.Koreassa juuri nyt.
Iltapäivälehtiesimerkkisi on kyllä havainnollinen, kun se osoittaa, miten kilpailu ei toimi silloin, kun markkinoilla on vain kaksi toimijaa, eli kyseessä ei ole vapaa markkinatalous, vaan monopolista yhden pykälän lievempi aste: kahden toimijan oligopoli.
Siitä, mikä olisi paras järjestelmä, voidaan tietysti keskustella. Nähdäkseni eri tilanteisiin soveltuu erilainen järjestelmä, mitään yhtä ainoaa oikeaa tuskin on olemassa. Luultavasti Neuvostoliittokin soveltui aikaansa, koska kerran syntyi. Kapitalismi soveltui kenties parhaiten omaan aikaansa. Rosvoparoonien ja muiden konnien aikaan, kun parempaakaan ei ollut tarjolla. Nyt näyttää siltä, ettei kapitalismi enää sovellu nykyaikaan. Siksi takapajuiselta se näyttää.
Kiina alkaa näinä päivinä olla jo USA:n veroinen talousmahti. Siellä ymmärtääkseni julkinen valta suorastaan sanelee mitä pitää tehdä. Täällä taas kukin huitoo omaan tahtiinsa, ja jälki on sen mukaista. Ei mitään systematiikkaa, ei mitään suunnitelmallisuutta. Kaikkia lähestulkoon leviää käsiin.
Suomikin menestyi vielä kohtalaisesti, kun se oli kahden blokin välissä ja onnistui kahdella tuolilla istumisensa ansiosta saavuttamaan taloudellista vaurautta. Sittemmin, kun sosialismi romahti ja kapitalismi puhkesi suorastaan räjähdysmäisiin mittoihin, ei ole ollut muuta kuin lamaa laman perään ja suoranaista kurjistumista.
Julkinen sektori kuihtuu, maaseutu autioituu, talouselämä muuttaa maasta ahneuksissaan ja jättää jälkeensä vain rauniot. Ja mikä järkyttävintä, ylintä päätösvaltaa käyttää yksi EK, joka suorastaan sanelee niin työehdot kuin sosiaalisen elämän säännötkin urkintalakeineen kaikkineen. Nyt vielä eläkeikäkin pitäisi asettaa EK:n jumalaisen vision mukaiseksi. Niinkuin sitä eläkeikää täällä johonkin tarvittaisiin. Firmathan joka tapauksessa luistavat aivan toisiin kinkeripiireihin.
Turha jauhaa kapitalismista sellaisena, kun se joskus esiintyi erilaisina kartelleina, joista vapaassa markkinataloudessa pyritään lainsäädännöllä eroon, että kapitaali - eli yritysten omistus - olisi hajautettu ja kilpailu pakottaisi yritykset ansaitsemaan voittonsa markkinoilta, kun kuluttajalle järjestetään kilpailulainsäädännöllä ja kilpailunrajoitukset (monopolit, hallitsevan markkina-aseman hyväksikäyttö) estämällä mahdollisimman suuri valinnanvapaus sen suhteen, mikä yrityksen tuotteita/palveluja rahoillaan ostavat.
Kapitalisti voi ryöstää vain silloin, kun kilpailua ei ole.
Kilpailu on teoreettinen konstruktio, jonka toteutuakseen pitää täyttää lukuisa joukko ehtoja, jotka eivät koskaan toteudu, joten näin ollen ryöstö on jatkuva, kuten itsekin toteat, kun sanot, että kapitalisti voi ryöstää vain silloin, kun kilpailua ei ole.
Ei kilpailu ole mikään on/off -juttu. Monopoli tarkoittaa täydellistä kilpailun puutetta, jonka vastakohta olisi täydellisen vapaa kilpailu. Se taas on mahdollinen vain teoriassa ja mahdoton käytännössäkin, kun jokaisessa demokratiassa on kuluttaja- ja kilpailulainsäädäntönsä, joiden puitteissa kilpailua harrastetaan.
Tuohon väliin mahtuu aika lailla eri asteisia kilpailun vaihtoehtoja, hjoista tulisi aina pyrkiä siihen kilpailun tasoon, että kuluttajalla olisi paljon tasavahvoja vaihtoehtoja valittavanaan. Silloin markkinoilla pakostakin syntyy parasta laatua halvimpaan mahdolliseen hintaan.
Koin itse hyvän esimerkin kilpailunvapaudesta, kun kävin Berliinissä. Sieltä löytyy aivan uskomattoman hyvät ja edulliset ravintolapalvelut, koska mikään yritys kauoungissa ei hallitse markkinoita ja hintatietoiset saksalaiset osaavat vaatia laatua, mutta hylkäävät heti sellaisen ravintolan, joka koettaa "ryöstää" ylihintaa.
Meillä Suomessa, hiljaisten kartellien luvatussa maassa, ei valitettavasti olla vielä kovinbkaan lähellä kilpailun ideaalia, joka siis ei ole mikään täydellisen vapaa kilpailu, vaan lainsäädännöllä ohjattu kuluttajien eduksi.
Kilpailu on Suomessa elintarvikekaupan ja ravintolapalveluiden osalta (varsinkin) todella heikoissa kantimissa. Helsingin Kalliossa saa tuopin halvalla, mutta jos haluaa istua iltaa keskustan tasokkaissa ravintoloissa, hinta on kaksin- kolminkertainen. Kilpailu ja kartelli siis toimivat jotenkin alueellisesti ravintolapalveluissa. Elintarvikekauppa taas on todellakin niin kartellisoitunutta, ettet voi ostaa koko ruokakoria halvalla yhdestä paikasta. Joka paikassa on jotain tarjouksessa, mutta useimmat tuoetteet ovat "normaalihinnoiteltuja".
Ihan hiljattain Berliinin palveluhintatason todettiin olevan puolet Suomen hintatasosta. Mehän olemme maailmanmatkoillamme pystyneet todistamaan tämän:)) Miten Suomi saataisiin berlinisoitua?
No, eihän siitä kumminkaan pääse yli eikä ympäri, että rosvous jatkuu. Havainnollistuksesi mukaan tosin eriasteisena. Berliini lienee lähellä talouden ydintä, joten voi olettaa, että kilpailu on siellä kovempi. Sen sijaan mitä kauemmas talouden ytimestä mennään, sitä vähemmän kilpailu toimii. Voisi jopa sanoa, ettei kapitalismi sovellu kapitalististen markkinoiden reuna-alueille. Siksi olisi suotavaa kehittää vaihtoehtoja.
Kapitalismi talousjärjestelmänä soveltuu torikauppaan, ei vakavasti otettavaksi, kokonaisia valtakuntia koskevaksi talousjärjestelmäksi.
Arvelen, että pilkkomalla markkinat pieniksi keskenään kilpaileviksi saarekkeiksi, asia hoituu.