Täyttä asiaa:
T&T Uutiskommentti/8.7.2010
Linnanmäellä ei ole pakko syödä.
Suomen suurimmat huvipuistot tarjoavat ylihinnoiteltua, huonosti valmistettua ja yksipuolista ruokaa. Heinäkuussa voimaan tulleen ravintolaruuan alv-veroalennuksen huvipuistot pistävät omaan taskuunsa.
Elintarvikkeiden arvonlisäverotus laski heinäkuussa 22:sta 13 prosenttiin. Kuluttajien lompakossa sen pitäisi näkyä 7,4 prosenttia kesäkuista pienempänä laskuna. Vaan eipä näy ainakaan huvipuistojen ravintoloihin eksyneiden laskuissa.
Hattaroita, kananuggeteja, ranskalaisia, hodareita, pitsoja, hampurilaisia ja vohveleita saa jonottaa ihan yhtä kauan kuin viime kuussa tai viime vuonna. Makukin on yhtä mitätön ja hinta vähintään yhtä kallis.
Sekä Linnanmäki että Särkänniemi ilmoittivat jo kesän alussa, että ne eivät aio laskea ravintolahintojaan kesken kauden. On ymmärrettävää, että hinnoittelun muuttaminen kesken kuumimman sesongin olisi ollut työlästä, mutta toisaalta, niinhän muutkin yrittäjät tekevät.
Kaikki huvipuistoihin lasten kanssa eksyneet tietävät, kuinka työlästä perheen pienempien ruokkiminen on. Ensin jonotetaan tiskillä, sitten etsitään sopivaa pöytää, jonka asiakas siivoaa. Sen jälkeen odotellaan numeron kanssa annoksen saapumista. Kun ruoka lopulta saapuu pöytää, siitä puuttuvat mausteet.
Ja kun syömään vihdoin pääsee, mikrolla lämmitetyt kanannahkaköntit ovat kylmiä ja ranskalaiset nihkeitä. Tässä välissä sokerilla tankatut pikkupiltit ovat kaataneet juomat pöydille ja juosseet ainakin yhden tarjotinta kantaneen aikuisen kumoon. Kun ravintolaelämys lopulta on koettu, lokki heittää terveisensä asiakkaan päähän.
Huvipuistojen onnettoman ja ylihintaisen ravintolatarjonnan ymmärtäisi, jos alueet sijaitsisivat kaukana muusta asutuksesta, esimerkiksi kaukaisilla saarilla, joihin elintarvikkeiden tuonti on vaivalloista ja valmistaminen vaatii erikoiskalustoa.
Linnanmäki ja Särkänniemi sijaitsevat kuitenkin Suomen suurkaupungeissa, kävelyetäisyyden päässä niiden keskustoista. Siltikin niiden tarjonta sisältää tasan kaksi vaihtoehtoa: roskaruokaa ja sokeria.
Esimerkiksi VR:n tytäryhtiö Avecra otti veroalennuksesta imagohyötyä kertomalla näyttävästi vievänsä arvonlisäveroalennuksen täysimääräisenä myyntihintoihinsa. Kuluttaja oli mielissään kuullessaan, että juustoruisleivän hinta laski 3,90 eurosta 3,50 euroon ja kahvikuppi 2,20 eurosta 2 euroon. Viis siitä, että junalippujen hinnat samaan aikaan prosentilla nousevatkin!
Myös Linnanmäki ja Särkänniemi olisivat pystyneet samaan. Ne olisivat voineet kertoa pitäneensä hinnat entisellään, mutta panostaneensa laatuun. Alueilla olisi lisätty terveellisen ruuan pisteitä.
Esimerkiksi näin: Onni-oravat tarjoilisivat kojuissaan porkkanoita, mansikoita, herneitä ja mustikoita. Hattaran ostaneet saisivat jälkiruuaksi ksylitolpurkkaa. Hampurilaisten ohessa tarjolla on ruisleipää, vihanneksia ja maitoa. Ruoka olisi tuoretta ja paikanpäällä valmistettua.
Omien eväiden syömistä huvipuistot eivät onneksi ole vielä tohtineet kieltää. Särkänniemessä kuluttajan vaihtoehdot ovat muutoin vähissä, koska alueelle on maksullinen sisäänpääsy, eikä lähietäisyydellä juuri ole muita ruokayrittäjiä.
Linnanmäelle joutuneen onni on, että alueen lähellä Alppiharjussa on ravintoloita, joista saa kunnollista ruokaa ja tarjontaakin löytyy suomalaisesta kiinalaiseen. Ruokaa ei myöskään tarvitse jonottaa ja sen saa syödä ihan itse. Lokkien pöytä on katettu Linnanmäellä.
T&T Uutiskommentti/8.7.2010
Linnanmäellä ei ole pakko syödä.
Suomen suurimmat huvipuistot tarjoavat ylihinnoiteltua, huonosti valmistettua ja yksipuolista ruokaa. Heinäkuussa voimaan tulleen ravintolaruuan alv-veroalennuksen huvipuistot pistävät omaan taskuunsa.
Elintarvikkeiden arvonlisäverotus laski heinäkuussa 22:sta 13 prosenttiin. Kuluttajien lompakossa sen pitäisi näkyä 7,4 prosenttia kesäkuista pienempänä laskuna. Vaan eipä näy ainakaan huvipuistojen ravintoloihin eksyneiden laskuissa.
Hattaroita, kananuggeteja, ranskalaisia, hodareita, pitsoja, hampurilaisia ja vohveleita saa jonottaa ihan yhtä kauan kuin viime kuussa tai viime vuonna. Makukin on yhtä mitätön ja hinta vähintään yhtä kallis.
Sekä Linnanmäki että Särkänniemi ilmoittivat jo kesän alussa, että ne eivät aio laskea ravintolahintojaan kesken kauden. On ymmärrettävää, että hinnoittelun muuttaminen kesken kuumimman sesongin olisi ollut työlästä, mutta toisaalta, niinhän muutkin yrittäjät tekevät.
Kaikki huvipuistoihin lasten kanssa eksyneet tietävät, kuinka työlästä perheen pienempien ruokkiminen on. Ensin jonotetaan tiskillä, sitten etsitään sopivaa pöytää, jonka asiakas siivoaa. Sen jälkeen odotellaan numeron kanssa annoksen saapumista. Kun ruoka lopulta saapuu pöytää, siitä puuttuvat mausteet.
Ja kun syömään vihdoin pääsee, mikrolla lämmitetyt kanannahkaköntit ovat kylmiä ja ranskalaiset nihkeitä. Tässä välissä sokerilla tankatut pikkupiltit ovat kaataneet juomat pöydille ja juosseet ainakin yhden tarjotinta kantaneen aikuisen kumoon. Kun ravintolaelämys lopulta on koettu, lokki heittää terveisensä asiakkaan päähän.
Huvipuistojen onnettoman ja ylihintaisen ravintolatarjonnan ymmärtäisi, jos alueet sijaitsisivat kaukana muusta asutuksesta, esimerkiksi kaukaisilla saarilla, joihin elintarvikkeiden tuonti on vaivalloista ja valmistaminen vaatii erikoiskalustoa.
Linnanmäki ja Särkänniemi sijaitsevat kuitenkin Suomen suurkaupungeissa, kävelyetäisyyden päässä niiden keskustoista. Siltikin niiden tarjonta sisältää tasan kaksi vaihtoehtoa: roskaruokaa ja sokeria.
Esimerkiksi VR:n tytäryhtiö Avecra otti veroalennuksesta imagohyötyä kertomalla näyttävästi vievänsä arvonlisäveroalennuksen täysimääräisenä myyntihintoihinsa. Kuluttaja oli mielissään kuullessaan, että juustoruisleivän hinta laski 3,90 eurosta 3,50 euroon ja kahvikuppi 2,20 eurosta 2 euroon. Viis siitä, että junalippujen hinnat samaan aikaan prosentilla nousevatkin!
Myös Linnanmäki ja Särkänniemi olisivat pystyneet samaan. Ne olisivat voineet kertoa pitäneensä hinnat entisellään, mutta panostaneensa laatuun. Alueilla olisi lisätty terveellisen ruuan pisteitä.
Esimerkiksi näin: Onni-oravat tarjoilisivat kojuissaan porkkanoita, mansikoita, herneitä ja mustikoita. Hattaran ostaneet saisivat jälkiruuaksi ksylitolpurkkaa. Hampurilaisten ohessa tarjolla on ruisleipää, vihanneksia ja maitoa. Ruoka olisi tuoretta ja paikanpäällä valmistettua.
Omien eväiden syömistä huvipuistot eivät onneksi ole vielä tohtineet kieltää. Särkänniemessä kuluttajan vaihtoehdot ovat muutoin vähissä, koska alueelle on maksullinen sisäänpääsy, eikä lähietäisyydellä juuri ole muita ruokayrittäjiä.
Linnanmäelle joutuneen onni on, että alueen lähellä Alppiharjussa on ravintoloita, joista saa kunnollista ruokaa ja tarjontaakin löytyy suomalaisesta kiinalaiseen. Ruokaa ei myöskään tarvitse jonottaa ja sen saa syödä ihan itse. Lokkien pöytä on katettu Linnanmäellä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.