Miten elätte Raamatun ihanteelliset ohjeet todeksi, kun kohtaatte todella vaikeita ihmisiä elämässänne? Vaikeat ihmisethän eivät välttämättä kulumalla lähde pois teitä häiritsemästä, vaan roikkuvat heittelemässä kapuloita rattaisiin vuosikymmeniä? Koetteleeko Jumala kestävyyttä,uskonlujuutta, pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä tms. sallien hankalia ihmisiä muutenkin jo "kaidalle polulle"? Moniko teistä on kohdannut tilanteen, kun on pitkään koeteltu kärsivällisyyttä, itsensä hillitsemistä jne., niin sitten se "vanha minä" saakin vain vallan ja taas on taistelu hävitty?
Jumalako koettelee
räjähdys
18822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
enimmäkseen huonoja ohjeita ja sitten on vielä huonompia.
Itse suhtaudun häiriköihin ymmärtävästi, mutta kuitenkin nöyristelemättä ja huomautan usein sopimattomasta käytöksestä.
Tällä palstallakin on eräs uskovainen joka on häirinnyt noin kolme vuotta, mutta ei se,haittaa minua.
Eräs toinen uskovainen on häirinnyt satunnaisemmin mutta häneltä on tullut kuolemantuomiokin.
Hän sanoi että, omat ystäväni teloittavat minut, ellen usko hänen opetustaan.
Eiköhän tollasissa tapauksessa ole kyseessä mielenterveydelliset tai kasvatukseen liittyvät ongelmat, joten siten niihin pitää suhtautua.
"Itse suhtaudun häiriköihin ymmärtävästi, mutta kuitenkin nöyristelemättä ja huomautan usein sopimattomasta käytöksestä".
---------
Joo, mutta myöntänet,miten tuohon/kin asiaan liittyy ihmisen geneettisyys ja sen kautta tuleva kasvaminen puoleen tai toiseen eli omien kokemuksien ja reagoimisten antaminen toiselle ihmiselle tuottaa jopa lisää ongelmia.
Mutta, kuten viestisi loppuolulella totesit.niin kaikkein viisainta on tulla ja kasvaa toisen ihmisen ymmärtämisessä. Siis sen vaikean ihmisen käyttäytymistä. Todelisuus on, miten vaikeasti käyttäytyvien ihmisten lapsuuteen/taustaan liittyy AINA tekijöitä, jotka ovat ohjanneet hänen käytäytymisensä ongelmalliseksi. Jos ihminen saa kasvaa suht koht terveessä ympäristössä, niin hänestä kasvaa tasapainoinen/empaattinen ihminen. No, tietysti geneettisyydelläkin on merkityksensä, mutta kuitenkin.
Jos ajatellaan tuota surullista Porvoon tapausta, niin tämänkin tekijän lapsuudesta löytyy tekijä/t, jotka valaisevat hänen alhaista itsensähillitsemis tasoa.Esim. Romanien mielikuviin vaikuttaa jo ratkaisevasti heidän kasvaminen valtaäestön keskuudessa tavallaan alempiarvoisena ihmisenä ja kehdosta saakka.
ja rukoilla edelleenkin, että saisi elää jo vihdoinkin elää vanhuudenpäiviä rauhassa...!
Kirjoituksessasi ei ollut geneettisyydestä mitään.
Porvoon tapauksessa joku hullu tappoi kolme hänelle tuntematonta miestä. Minusta on väärin että niinusein lähdetaan ymmärtämään rikoksenuusijaa.. ei hän ollut uhri, hän oli syyllinen.
Noista häiriköistä senverran, että usein sanotaan mitä toinen on tehnyt juuri sinulle, mutta oletko sattunut puuttumaan hänen elämäänsä jotenkin? Niinkuin tuossa aikaisemmin joku kirjoitti minkä häirikkö aina itsellensä mahtaa, kun hän on kasvanut sellaiseksi tai on geneettisesti sellainen. On myös sellaisia jotka ovat eri elämäntilanteissa hieman ärtyneitä ja puollustuskannalla. Niin se vaan menee, että anna hänen rauhassa olla sellainen kuin hän on, anna tilaa ja koita ymmärtää. Voit tietenkin hänelle huomauttaa häiritsevästä käytöksestä, kunhan olet varma siitä, että oma tontti on puhdas sen häiriköinnin osalta.
Maailmassa on miljoonia ihmisiä, eikä kaikista tarvitse pitää, mutta ei heitä tarvitse vihaamaankaan ruveta. Jos vihaa hautoo, niin itsellä on jotain asenne ongelmia.
Vähän joku eksy aiheesta, nyt puhuttiin häiriköistä, eikä tappajista. Mutta oma kantani kuitenkin on se, että se on hyvä jos tuomioita nostetaan, mutta pitäähän heidän ongelmat ratkoa/yrittää ratkoa sen aikana, muurien sisäpuolella. Ei toi istuttu aika sinäänsä heitä muuta toisenlaisiksi. Olisi se meillekkin mukavampi, että he osaisi elellä ihmisiksi, sitten kun pääsevät pois linnasta. Hehän sattuvat joku kaunis päivä aina pääsemään pois sieltäkin, jalat taikka pää edellä.
Sas muuta, mäkin ootan eläkepäiviä, jolloin kukaan ei mua enää häiritse mitenkään. Omistaudun vain itselleni.
Ja kysymykseesi vastaan että varmasti olen.
Ei heitä aina minään häiriköinä pidetä edes. Vaikka häirikköjähän(kirjoitinko tuon nyt oikein..)he on.
Tappaja ja häirikkö... ehkä ei voi verrata toisiinsa. Mutta varmaan moni tappaja on ensin ollut häirikkö.
Psykopaateista puhutaan joka tapauksessa, kummassakin tapauksessa. Sanaa voi käyttää narsistin synonyymina, vai voiko? Ehkä ei voi.
Mutta annetaan olla. Selkäänpuukottamisesta mua syytettiin. Olin kai niin loukkaantunt että otin siksi ML213:n veististä vaan tuon tappajaesimerkin. Sorry.
Mutta, todellisuudessa väkivaltarikollisuuteen taipuvaiset ihmiset ovat juuri häiriköitä ihan hankalimmasta päästä ja tilanteen tullen juuri arvaamattomia ja kovaotteisia.
Taas ihmisen kielteiset luonteen/persoonalllisuuden piirteet helposti ohjaavat ihmisen väkivaltaisuuteen.Esim. heikkotasoinen itsensähillitseminen ja herkästi vihastuva ihminen ohjaantuu helposti väkivaltaseen käyttäytyiseen,- jos häntä ei jo lapsuudessa ohjata tunteittensa käyttämiseen ja näyttämiseen.Niin, noihinkin vaikuttaa juuri geneettisyys yhdessä ympäristön kanssa.
Niin, lie todellinen koetus uskosta ja sen todeksielämisestä kun kohtaa vaikean ihmisen elämässään. Normaali ihminenhän takertuu vaikean ihmisen mietteisiin kuin täi tervaan eli reagoi voimakkaasti ja pyrkii eliminoimaan vaikean ihmisen käytäytymistä,- johon monaati liittyy koskamista,- ainakin mielessään.
Mutta,- jos omaa Krisuksen mielen, niin Hengellinen ihminen käyttäytyyy juuri päin vastoin eli kuuntelee ja pyrkii käymään samaa matkaa vaikean ihmsen kanssa. Mutta, jos suhde käy vaikeaksi, niin Hengellinen ihminen itse alkaa menettämään kiinnostuksensa tähän vaikeaan ihmiseen eli reagoiminen madaltuu ja alkaa loitontua hänestä. Huomaa Hengellinen ihminen viisaampana ja vahvempana loitontuu ja näin tällä käyttäytymisellä elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.Room.16:17 eli vetäytyy ityse pois erimielisestä ihmisestä kiinnostuksen lakattua häntä kohtaan.
Sikäli ihmeellinen asia, miten monasti juuri tavallinen /lihallinen ihminen ja mieli/syys nostaa kiinnostuksen ja reagoimisen vaikeaa ihmistä kohtaan. Monasti ihmisen mielessä pyörii tämä vaikea ihminen ja sen käyttäyytminen,- jopa vuosia.Siis lienee taitolaji ja vahvan uskon merkki Krisuksen mieleen kun ihminen mahdollistuu irtaantumaan vaikeista ihmisistä ja ihmissuhteista.
"Mutta,- jos omaa Krisuksen mielen, niin Hengellinen ihminen käyttäytyyy juuri päin vastoin eli kuuntelee ja pyrkii käymään samaa matkaa vaikean ihmsen kanssa."
Olemme vaihteeksi täysin samaa mieltä lähtökohtien erilaisuudesta huolimatta. Sanoisin, että ajatuksesi on yleismaailmallinen kansanviisaus, huippuhyvä, ja riippumaton ihmisten maailmankatsomuksista. Pikemminkin kireä katsomus voi haitata, kuten olet huomannut palstalla. No. Asia on tärkein.
Tuntemattomien ihmisten kanssa pyritään vaistomaisesti asettamaan sanoja fiksusti ja keskustellaan rauhallisesti.
Tutumpien kanssa otetaan enemmän esille kunkin yksilöllistä persoonaa. Mitä kenellekin ja miten kärsii sanoa.
Sitten tulee kaikkien kohdalla huonoja päiviä. Mikään ei suju. Tai edellinen yö tuli nukuttua huonosti. Tai ongelmat painavat. Yksilö käyttäytyy agressiivisesti pahaa tarkoittamatta, kränää jms.. Tai asutaan vierekkäin jatkuvakestoisen ongelmakäyttäytyjän kanssa.
Tällöin neuvosi on kultaakin arvokkaampi. On mentävä toisen housuihin tai saappaisiin. Ei pidä lähteä vastakränäämään tai viemään toiselle omaa tahtoa, koska toinenkin normaalioloissa olisi lupsakka. Siis, on kuunneltava ja tavallaan urkittava sitä, mistä kenkä puristaa.
Napit on helppo lyödä vastakkain. Toisen ongelmien ymmärtäminen voi olla vaikeaselkoinen ja vaativa tehtävä.
Varmaan usea törmää tähän. Varmaan aina ei jaksa kuunnella, jos sama juttu tulee esille "sadannen" kerran.
Kyllä voi vähän hermostuakin tai sanoa suoria sanoja ilman loukkaamistarkoitusta.
Ajatuksesi "on osattava myös kuunnella", se on ehdottoman hyvä käyttäytymisohje.
"Olemme vaihteeksi täysin samaa mieltä lähtökohtien erilaisuudesta huolimatta. Sanoisin, että ajatuksesi on yleismaailmallinen kansanviisaus, huippuhyvä, ja riippumaton ihmisten maailmankatsomuksista. Pikemminkin kireä katsomus voi haitata, kuten olet huomannut palstalla. No. Asia on tärkein."
----------------
Joo, noinhan se on, mutta huomaappa todellisuus missä ihminen elää. Todellisuudessa ihmisellä ei ole voimaa toteuttaa tuota käyttäytymistä,- vaikka se yksin ollessa tuntuisi hyvältä.Väitämpä, miten ihmisten suurin ongelma on työpaikoilla ja yleensä arkensa keskellä, etteivät he pääse ajatustasolla irti tästä vaikeasta ihmisestä ja sen tekemisistä.
Tähän saumaan iskee juuri tämä Raamatun ilmoitus;
"Mutta, kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi VOIMAN tulla Jumalan lapseksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä".
Se on totta, miten tavallinen ihminen tietää miten tulkisi tehdä ja elää ja toimia, mutta hänellä ei ole voimaa hyvien mielikuvien toteuttamiseen.Siis itsehillintä pettää tositilanteessa ja käyttäytyminen ei enää ohjaudukkaan toiveiden mukaan,- vaikka tahtoa olisi.
Muuten, pohdin yleisellä tasolla, en yksittäiseen ihmiseen kohdentaen.Ettei tule väärin ymmärrystä.
"Miten elätte Raamatun ihanteelliset ohjeet todeksi, kun kohtaatte todella vaikeita ihmisiä elämässänne? Vaikeat ihmisethän eivät välttämättä kulumalla lähde pois teitä häiritsemästä, vaan roikkuvat heittelemässä kapuloita rattaisiin vuosikymmeniä."
Minä, jota kaikkien on lupa kiusata tällä paltalla ja kiusata ja uhota että Jumala on heidän takanaan, ja mua vastaan... niin heidän edessään alistun, ja teen ihan mitä vaan, koska toivon että he lopettaisivat.
Tilanne on sama jos koulukiusaaja pyytää uhriltaan koulumatkalla rahaa että saisi itselleen karkkipussin.. uhrin on pakko vaikka varastaa vanhemmiltaan, että saa sen rahan.
Minulla on haussa omat oikeuteni.
Nyt olen uhannut alkaa käyttäytymään juuri niinkuin kiusaajani, yhtä typerästi.. "turpaan"tulee jokatapauksessa. Kun en saanut oikeuksiani, mitä väliä saako muutkaan?
"Koetteleeko Jumala kestävyyttä, uskonlujuutta, pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä tms.sallien hankalia ihmisiä muutenkin jo "kaidalle polulle?"
Minun on toimittava syntipukkina ja jos joku tekee virheen ja kirjoittaa mitä sattuu, niin automaattisesti asialla on ollut jokin "minun monista nimimerkeistä".
Valheen avulla kiusaaminen jatkuu. Olen siis syyllinen kaikkeen... toisissa ei ole mitään vikaa.
"Moniko teistä on kohdannut tilanteen, kun on pitkään koeteltu kärsivällisyyttä, itsensä hillitsemistä jne.niin sitten se"vanha minä"saakin vain vallan ja taas on taistelu hävitty?"
En usko että kovin moni.. toisaalta minua on nimitelty psykopaatiksi(vaikka se kirjoittaja jota oikeasti nimiteltiin oli kohde, minuahan "luultiin"häneksi..)ja olen"selkäänpuukottaja, ja omanedun tavoittelija.. juu, enhän voi ymmärtää muita...
Toit averea samakaltaisen kansanviisauden kuin ml213 omassa viestissään. Mielestäni.
Koulu- tai aikuiskiusattu pysyy sellaisena aina, jos alistuu kiusattavaksi. Tällä en poista kiusaajan syyllisyyttä ja vastuuta tekosistaan.
Hyvä käytös ei merkitse alistumista kiusattavaksi. Ei todellakaan. Molemmissa tapauksissa kun kerran kiusattu nousee kiusaajaa vastaan kahdenkesken tai mieluummin toisten kuullen, kiusaaja menee sekaisin. Hänelle tilanne on uusi ja arvaamaton. Useimmissa tapauksissa kerrallinen vastarinta riittää. Kiusaaja lopettaa ja pyytää mahdollisesti anteeksi.
Mikäli ei lopeta, vastarinnasta on silti apua. Itselle. Henkilö tuntee omanarvontuntoa itsessään ja voi jättää kiusaajan huomiomatta. Kiusattu kokee henkisen vapautumisen.
Sitä en osaa sanoa, miten nettikiusaamiselta voi välttyä. Se on muodosta johtuen kinkkisempi juttu. Ainakin se auttaa, jos teet kuten sanoit, että jätät pilkat omaan arvoonsa.
Ml213. On aivan sama mistä luemme ihmisuhteiden ongelmia. Raamatusta tai psykologian kirjasta. Psykologiasta yleensä saadaan päivitettyä näkemystä. Raamatusta voidaan saada väärää tietoa, kuten tiedät.
Ihmiselle on luontaista tulla toimeen yhteisössä. Se on perustila. Toisin ei voi olla. Jos ihmisen perustila olisi toraisa ja riitelevä, ihmiskuntaa lakkaisi olemasta muutamassa kuukaudessa.
Luontainen oleminen synnyttää käytösnormit ja niitä siirretään jälkeläisille.
Jos ihmisten väliin tuodaan tuonpuoleisesta auktoriteetti ja sen nimiin kirjoitettu oppikirja, se itsessään synnyttää toraa ja juopaa ihmisten välille. Siis siinä tapauksessa, jos raamattu otetaan kirjaimellisesti.
Oma kokemukseni valtaosasta tapaamistani uskovista on myönteinen. He omaavat samanlaisen pyrkimyksen lupsakkaaseen kanssakäymiseen. Ja lopuilla voi olla aivan maallisista syistä erilaisia ongelmia, joita he eivät osaa ratkaista itsenäisesti. Samanlaisia ongelmia erilaisten uskovien kuin ateistienkin keskuudessa.
Voisit tehdä mietteestäsi aloituksen. Katsottaisiin, miten ajatukseen yleensä suhtaudutaan. Olisin myötäkarvaisena mietiskelijänä säheltämässä mukana. Kyvyilläsi moraaliasioista osaisit johdatella keskustelun kulkua.
"Sitä en osaa sanoa, miten nettikiusaamiselta voi välttyä. Se on muodosta johtuen kinkkisempi juttu. Ainakin se auttaa, jos teet kuten sanoit, että jätät pilkat omaan arvoonsa."
--
Ei voi olla totta, siis merihukka ja muutkin jotka miettivät, että miten nettikiusaamisen välttäisi. Oletteko te todella noin nettiriippuvaisia, että ihan ehdoin tahdoin laitatte itsenne "ristille" täällä tai ylipäätään otatte nettikirjoittelut niin vakavasti, että voitte puhua jopa kiusaamisesta. Sellainen joka näin väittää, ei ole kyllä kiusaamista ikinä kokenut, minkälaista se todellisuudessa voi olla. Ainut mikä voi muuttaa tilanteen on, että sinut tunnetaan/tiedetään live-elämässä nettikirjoittelusi perusteella, silloin kiusaaminen voi olla kohtikäyvää.
Kyllä kai te nyt osaatte sen verran paksun kuoren kasvattaa ympärillenne, ettette jonkun nettiryöpsähdyksistä pahasti itseenne ota, minä en ainakaan, vaikka herkänpuoleinen olenkin. Pistän kaikki omat ja muiden kirjoittamat nettihömpät "suoraan löyhkäävälle kaatopaikalle piikkiin".
"Ainut, joka voi muuttaa tilanteen on, että sinut tunnetaan/tiedetään live-elämässä nettikirjoittelusi perusteella, silloin kiusaaminen voi olla kohtikäypää."
V.2004 eduskunta on säätänyt lain sähköisestä viestinnästä.
"Se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon viestistä tai tunnistamistiedosta, jota ei ole hänelle tarkoitettu, ei saa ilman viestinnän osapuolen suostumusta ilmaista tai käyttää hyväksi viestin sisältöä, tunnistamistietoa tai tietoa viestin olemassaolosta."
Olen monta kertaa joutunut kieltämään kiusaajaa etteivät käyttäisi nimeäni.
Syynä on se että Jukka Virtanen kysyi kerran mun asuinpaikkakuntaa palstalla ja minä sen hänelle kerroin. Tuo laki on nyt mun ainoa suoja, koska kärsin tilanteesta.
Eräs minulle tuntematon lähetti minulle viestin että asutko sä vielä siellä ja siellä ja puhutteli mua etunimellä. Koen olevani täysin eriarvoisessa asemassa muihin nähden, sillä nyt kun tiedän aika monen nimet ja asumispaikat... ymmärrän etten saa niitä kertoa... mutta miksi muut saavat minun? Se on kamalaa.
Sattui vielä niin hauskasti että erään kiusaajan koiran nimi(julkisesti siitä kertoilee usein)on sama kuin s-postitilini salasana.. vainoharhaiseksi tulee tässä.
Ei se ole niin että kiusaaja yhden kerran vastarinnan kohdattuaan lopettaa kiusaamisen, kiusaaja näkee siinä vaan mahdollisuuden pilkata ja nöyrryyttää lisää julkisesti. Olen miettinyt liitynkö narsistien uhrien vertaistuki Ry:hyn.
Käsitettä on syytä tarkastella.
Jokainen on tavannut, olettaisin, jokin henkilön jonka kanssa ei millään voi tulla toimeen. Tämä henkilö toisaalla omaa hyviä ihmissuhteita ja on monelle hyvä kaveri.
Onko pakko tulla kaikkien kanssa toimeen! Onko pakko saada kaveri sellaisesta, josta ei voi saada kaveria?
Elämä ei kaadu siihen, ettei jonkun kanssa tule ajatusten yhteyttä. Hänet voi kiertää tai jos tapaakin, niin antaa tämän olla. Jos henkilö on kiusaaja tyyppi, niin on oikeutettua sanoa suorat sanat, että taasko aloitat....
Jokaiselle löytyy aina kaveripiiri, kun vähän aikaa pyöriskelee ja tutustuu uusiin ihmisiin.
Tässä palstalla uskovat opettavat väärää moraalia ja joukkokiusaamista. He tarkoittavat sitä toteutettavaksi live-elämässä.
He rähjäävät ja räyhäävät toisille uskoville tahtoen tuoda ilmi sellaista, että uskon vuoksi saa käyttää millaista kieltä tahansa. Heidän keskustelumuotonsa viestittää uskon antavan vapauden parjata toista uskovaa. Viesti kertoo edelleen sitä, miten muut kuin kristilliset uskovat ja ateistit on otettava vastaan.
Ehkä kaikki eivät tätä tarkoita, mutta linja menee tahtomattaan eteenpäin ja se on - minä olen hyvä, muut painukoot helvettiin.
"Tällä palstalla uskovat opettavat väärää moraalia ja joukkokiusaamista. He tarkoittavat sitä toteutettavaksi live-elämässä. He rähjäävät toisille uskoville tahtoen tuoda ilmi sellaista, että uskon vuoksi saa käyttää millaista kieltä tahansa. Heidän keskustelunmuotonsa viestittää uskon antavan vapauden parjata toista uskovaa. Viesti kertoo edelleen sitä, miten muut kuin kristilliset uskovat ja ateistit on otettava vastaan."
No, kristinuskon idea on siinä sijaiskärsimyksessä. Siksi he on kai vähän vastuuttomia...
Löysin ateistien palstalta aivan ihanan laulun. Ymmärrätkö englantia.."Dear God, I hope you got the letter and..."
Laulu kertoo minusta hyvin ateismista, eikä se ole uskovaisen sanoittama.
En tiedä onko sinulla mahdollisuutta kuunnella, mutta suosittelen.
http://www.youtube.com/watch?v=FrueVp_kuZ8
sanoit mm.
"Onko pakko tulla kaikkien kanssa toimeen! Onko pakko saada kaveri sellaisesta, josta ei voi saada kaveria?
Elämä ei kaadu siihen, ettei jonkun kanssa tule ajatusten yhteyttä"
"Heidän keskustelumuotonsa viestittää uskon antavan vapauden parjata toista uskovaa."
kysyisin, että onko sinun pakko tulla toisen uskovan kanssa toimeen? Jossain mielessä minun mielestäni näin on. Uskomattomien kanssa meidän ei tarvitse olla samalla aaltopituudella monestakaan asiasta, miten voisimmekaan? Mutta jos on toinen uskova, joka on Jeesuksen verellä pesty ja Jumalan lapsi, niin kyllä sinun olisi syytä tulla hänen kanssa toimeen ja ennenmuuta uskomattomien edessä esim. vaikka työpaikalla, opiskelupaikassa, naapurustossa. Mitähän Jeesus sanoisi, jos hän huomaisi, että mieluummin veljeilet esim. siellä työpaikallasi uskomattomien kanssa olet heidän kanssaan hyvää pataa, mutta sanoisit Hänelle, että "Minä en nyt löydä oikein ajatusten yhteyttä tuon uskonveljeni tai sisareni kanssa ja sen takia pidän vähän väliä häneen. " Kuulostaako oikealta.
Minun mielestäni se uskonyhteys, yhteys yhteiseen Isään, se että Jeesus on yhteinen esikoisveljemme pitäisi kyllä auttaa yhteyden luomisessa siihen erilaiseen siskoon tai veljeen.
Erilaisuus on loppujen lopuksi vain persoonallisuus kysymys tai kysymys voi olla siitä, että millaisen matkan se sisar tai veli on ehtinytkään tehdä tähän elämänvaiheeseen tullessaan. Muusta ei pitäisi olla kysymys.
Minä en voi olla tavallaan maalailematta kauhukuvia, että mikä meitä odottaakaan, jos Jumalan perhe ts. Jumalan seurakunta on riidoissa keskenään, ei tulla toimeen, ei oikein pystytä olemaan edes vieritysten, kun ollaan niin erilaisia. Kyllähän Jumala meitä rakastaa ja tukee, mutta jos emme veljiämme ja sisariamme hyväksy, niin takuuvarmasti joudumme olemaan tosi yksinäisiä tulevaisuudessa, kun ajat käyvät aina vain ahtaimmiksi.