Elämäni käännekohta

...käännekohta on varmaankin ollut se kun olen saanut Jeesukselta uuden elämän :)
Jumalan armosta olen saanut kasvaa uskovaisessa kodissa, KOdissani ei ole koskaan ryypätty eikä tapeltu tms...minulla on ollut hyvä ja rakastava koti jossa olen saanut kasvaa veljieni kanssa onnellisena. Kuiitenkin halusin jo lapsena antaa elämäni Jeesukselle. Olin onnellinen. Mutta sitten, jossain vaiheessa nuoruudessani maailma alkoi kiehtomaan, niinkuin se usein tekee...rupesi kiinostamaan muut asiat. Olinko onnellinen maailmassa...eläessäni elämää ilman Jeesusta...en ollut. Joidenkin maailmassa vietettyjen vuosien jälkeen palasin tuhlaaja tyttönä Jeesuksen ristin juurelle ja sain syntini anteeksi. Se on ratkaisu mitä ei ole koskaan tarvinnut katua. Kun en ollut uskossa niin ei ollut rauhaa sydämessä...ihmisen sisimmässä on aina Jumalan mentävä aukko, ja kun se oli tyhjä, niin oli elämäkin tyhjää. Vaikka millä koitti sitä tyhjyyttä täyttää, niin ei se täyty, ei ennenkuin palasin Jeesuksen luokse. Vaikeuksia ja murhetta ja tuskaa on elämässä ollut, ei niiltä säästy uskovainenkaan ihminen(päin vastoin niitä on varmaan enemmän kuin muilla), mutta, on valtava asia kun tiedän etten ole koskaan yksin. Vaikka kaikki ystävät hylkäisivät niin Jeesus ei hylkää lastaan koskaan :) Kaikkien myrskyjen ja vaikeuksien keskellä on saanut kokea kuinka Herra on vierelläni, hän antaa aina apunsa ja lohtunsa. Hän on antanut voiman jokaiseen päivään. Nytkin, kun poikani kuoli reilu kuukausi sitten, Hän - Jeesus - on kulkenut vierelläni, Hän on nostanut ja kantanut silloin kun on tuntunut että ikävä musertaa minut, Jeesus on tullut ja nostanut, antanut pieniä ilon hippusia muiden ihmisten kautta. Hän on lähettänyt aina jonkun joka on tuonut lohdun sanan tms. Elämää Jeesuksen kanssa ei voita mikään. On minulla perhe ympärillä...(mies ja yksi pojista asuu vielä kotona)...mutta ilman Jeesusta elämä on silti tyhjää. Voin vain suositella Jeesusta jokaiselle ihmiselle

Kun muutin synnyinkodistani kolmen kuukauden ikäisenä pahimmalle paikkakunnalle, jossa vanhempani edelleen asuvat. Tuolloin alkoi henkinen pahoinvointi, josta vanhempieni kuuluisi saada kahden vuoden ehdoton rangaistus rikoslain mukaan.

Minullakin vain kuolema on käännös parempaan.