Täällä aikaisemmin oli kirjoitelmia sodassa kaatuneiden määrästä pitäjittäin. Silloin joku mainitsi Jalasjärven. Kävin heidän sankarihautausmaallan nyt lomalla. Laskin karkeasti, että vasemmalla puolen oli kiviristejä n.300 ja oikealla puolen n. 230 kpl.
Talvisodassa oli suurin kuolleisuus osunut aivan alkuun joulukuulle ja loppuun maaliskuun 7-13 päivä. Onko selitys, että joulukuussa oli kokemattomat kovassa paikassa ja taas lopussa haalittiin uudet miehet tykkituleen pystymetsästä?
Jatkosodassa jalasjärveläistä näytti menneen elokuussa -44 paljon. Äkkiseltään vaikutti, että olisi kokonaisia ryhmiä mennyt. Kuitenki silloinhan oli pitäjän miehet jo ripoteltu laajemmin eri armeijakuntiin. Oliko niillä liikaa sankariajattelua, vai liian kokemattomia poikia (synt. 1922-24) laitettiin etuvitjaan?
Talvisodassa oli suurin kuolleisuus osunut aivan alkuun joulukuulle ja loppuun maaliskuun 7-13 päivä. Onko selitys, että joulukuussa oli kokemattomat kovassa paikassa ja taas lopussa haalittiin uudet miehet tykkituleen pystymetsästä?
Jatkosodassa jalasjärveläistä näytti menneen elokuussa -44 paljon. Äkkiseltään vaikutti, että olisi kokonaisia ryhmiä mennyt. Kuitenki silloinhan oli pitäjän miehet jo ripoteltu laajemmin eri armeijakuntiin. Oliko niillä liikaa sankariajattelua, vai liian kokemattomia poikia (synt. 1922-24) laitettiin etuvitjaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
laitettiin talvisodassa kylittäin tykinruoaksi.
jaottelua ei ollut. Tehtävät annettiin joukoille. Tykkituli ei kysele maalialueella olevien poliittista kantaa.
alkupuolella suurin syy tappioihin juonsi rauhan ajan organisatiosta. Oli tykistö, pioneeri, viesti ja jalkaväkipitäjiä. Tunnetusti jalkaväki on aina kantanut sodan raskaimman taakan.
syyllinen oli puna-armeija. Jos ei sitä ymmärrä, niin on aina yhtää pielessä kuin avaaja.
Luodin, sirpaleen tai paineaallon teki räjähdysaine. Se on syyllinen. Puna-armeija vain laittoi kemiallisen reaktion toimimaan.
Kyllä eteläpohjalaispitäjien (Nurmo, Jalasjärvi, Alavus, Kuortane ja Lehtimäki) kuolleisuus on molemmissa sodissa arvossa sotamies keskimäärää suurempi. Toisaalta on rannikkopitäjiä ja varsinaissuomalaisia alueita, joissa kuolleisuus on perin pieni. Kyllä siinä jokin taika on, mistä kaatuu.
ymmärsin sinun ajatuksenjuoksun oikein, niin puna-armeija määräsi ennen sotia mihinkä aselajiin Suomessa kunkin pitäjän miehet sijoitettiin.Vierekkäin saattoi olla pioneeripitäjä ja jalkaväkipitäjä ja kuten sota osoitti, niin jalkaväkipitäjän tappiot saattoivat olla jopa kymmenkertaiset.
Täysin vastustajan kotipaikasta, poliittisesta kannasta, kielestä, iästä, koulutuksesta JNE PIITTAAMTTA PUNA-ARMEIJA PYRKI AIHEUTTAMAAN SUURIMMAT MAHDOLLISET TAPPIOT. VASTAAVASTI ME TEHTIIN SAMAA SINNEPÄIN. YMMÄRRÄTKÖ? EI POSTINUMERO RATKAISE, KUKA SODASSA KAATUU.
asia mene jakeluun, niin meidän on paras ottaa "piuha" seinästä irti.
vailla alkeistietojakaan? Sodassa tappiot aiheuttaa vihollinen ja vain vihollinen. Mieti sitä.
irti.
Suojeluskuntalaiset kaikki "eteen". Hehän olivat ammattimiehiä.
sijoitettiin kuten muutkin. He olivat kyllä usein keskimääräistä parempia sotilaita. Ero kyllä saattoi sodan aikana hävitä.
tappiot Talvisodassa olivat suhteellisen pienet. Kaikkein vaikeinta aikaa oli heinäkuu 1941. JR58:n ja muidenki 19D.n ja 7D:n hyökkäykset hyvin linnoittautunutta ja hyvin johdettua 168D:n suuntaan aiheuttivat raskaat tappiot.Toinen vaikea kausi Jalasjärven kohdalle sattui Rajajoen lohkolla 1944 kesällä ja sitä seurannut viivytys Viipuriin.Molemmissa sodissa yhteensä Jalasjärven tappiot suhteellisesti asettuu kaikkien Suomen pitäjien kesken keskiväliin tai hiukan sen yläpuolelle.
Onko se talvisodan kaatuneiden prosentti sulla siinä repäistävänä näkyviin jostakin linkistä?
voi hakea kaatuneita eri kriteereillä. Aika, nimi, joukko-osasto, synnyin+ hautaus+ kotikunta (jne)
Jalasjärven kohdalla luvut kaatuneina Talvisodassa vaihteli 47-75 välillä. Kun pitäjän väkiluku oli sotien aikana noin 12500, niin suhteellinen osuus ei nouse kovin korkeaksi.
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php
Tarmo Metsälä on käynyt kirjassaan läpi kaikki Talvi ja jatkosodan kaatuneet pitäjittäin. Hän on myös laskenut suhteelliset prosenttiosuudet suhteutettuna pitäjän miespuoliseen väestöön. Muistaakseni Längelmäki ja Taipalsaari olivat eniten kärsineitä jolloin lähes 10% miespuolisesta väestöstä kaatui.
Metsälä, Tarmo Isänmaan puolesta : suomalaisten taistelujen tiet ja tappiot 1939-1945 Gummerus, 2002
Jotakin kummaa siinä Jalasjärven sankarihautausmaassa on. Ristejä oli n. 530 kpl, mutta virallinen tilasto sanoo sinne haudatun 447 kpl ja kotipaikkana kuolleilla oli 414 Jalasjärvi. Mitä siis olivat ne noin 80 hautaa enemmän? Osan kuolinpäivä oli jopa 1947.
Siellä oli vanha mies, joka puhui, että 1970-luvulla olisi ristit olleet "huollossa" ja sitten niitä olisi asetettu tiivimmin ja tuotu paikalle lisää. Se saattoi pitää paikkansa, koska se oikeapuoli oli symmetrisesti vajaa. Se oli myös kiviaitaan saakka hieman ylempänäkin.
Eikö tuota kuolleisuusprosenttia pidä aina verrata pitäjän miespuolisen väestön vuoden 1939 tilastoon? Monet eteläpohjalaispitäjät olivat runsaasti muuttovoittoista miesväestöstä Kanadaan ja USA:han. Naiset, vanhukset ja lapset pois, niin Jalasjärven asekuntoiset olivat kai noin 4 100 miestä. Kyllä siinä on kato käynyt yli kymmenenprosentin.
kuuluneita. Sodan jälkeen kuoli sairaaloissa ainakin pari tuhatta sodassa haavoittunutta. Jos kuoleman katsottiin johtuneen sotavammasta, luettiin asianomainen sankarivainajiin ja siunattiin sankarihautaan.
Haudatuissa voi olla myös muuten sodan aikana kuolleita, esimerkiksi pommituksissa ja onnettomuuksissa. Silloin heidät voitiin omaisten pyynnöstä ja seurakunnan luvalla sijoittaa sankarihautaan. Jos Jalasjärvellä on ollut sotasairaala, on sen kuolleita voitu haudata myös sinne.
saaminen yksittäisestä pitäjästä on hyvin vaikea ellei täysin mahdotonta. Pitäisi käydä läpi henkikirjat henkilö henkilöltä ja verrata niitä sotilaspiirin ja lääkintäviranomaisten tilastoihin. Onko luvussa mukana ainoastaan sotien aikana sankarihautaan haudatut. Kuinka on huomioitu sotien jälkeen haavoihinsa kuolleet. Entä sodassa kadonneet jotka julistettiin kuolleeksi oikeudessa vasta 50-luvulla. Luvun selvittäminen vaatisi usean vuoden päätoimisen työn.