Silmä on ruumiin lamppu???

jos ihminen on uudestisyntynyt elävästä vedestä ja Pyhästä Hengestä, muutoin silmät ovat peitetyt epäuskon peitteen alle ja ihminen on hengellisesti kuolleessa tilassa.

Itsekin ihmettelin samaa ja löysin mielenkiintoisen kirjoituksen:

http://libanoninlumi.vuodatus.net/lue/2014/06/ajin

Silmä on sisäinen silmämme, henkemme. Kts. y.o. linkin kirjoitus.

Näin Raamattu. Ilm.21:23. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lampu on Karitsa. Toinen Raamatun paikka. Ps.84:12. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi...

Koen näin:

Tarkoittaa Hengellistä näkökykyä. Ihminen joka saa nähdä, Elää Kristuksessa, tämä tuottaa hyvää... joka ei näe eli on hengellisesti sokea, vaeltaa tuoden huonoa esiin vaelluksellaan. Kaikki toiminta kuvastaa myös sydämen tilaa, Se mitä sydämessä on, tulee esiin ulospäin, ihmisen sanat ja teot paljastavat loppuviimein mitä palvelee.

Vain on se lamppu!!!

No uskontunnustuksen antaneillä uskovaisilla onkin pimeet silmät kun ovat jo sylivauvana saaneet kuolleen, ruumiin merkin otsaansa!

Ihmisillä on keho eläissään.

2Moos.20:21 Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli.

Aam.5:18. 5:20 Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus - Eikö Herran päivä ole pimeys eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?

Jes.13:9 Biblia. Sillä katso, Herran päivä tulee hauhiasti vihaisna ja julmana, hävittämään maata, ja siitä teloittamaan syntisiä.

Kunnollisilla hengellisillä silmillä näemme Jeesuksen suuruuden ja rakkauden meitä kohtaan.
Ymmärrämme myös Jlan Sanaa.

Ihmiset ajattelevat, että pelastuskysymyksen ratkaisu löytyy Raamatusta, "oikeanlaisesta" raamatuntulkinnasta. Raamattua on toisin sanoen osattava tulkita riittävän oikein, jotta voi saavuttaa varmuuden omasta pelastumisestaan. Jossakin kohtaa raamatuntulkinnassa on ilmeisesti sitten se kohta, jossa tulkinta ei ole enää riittävän oikeanlaista, ja jonka kohdan väärään suuntaan ylitettyään voi "menettää pelastuksensa".
Mitä tällaiseen umpifarisealaiseen ihmis-, jumala- ja maailmankuvaan voi sanoa? Ei oikein mitään. Muuta kuin sen, että tuollaisen ihmisen mielessä Raamattu on ottanut Ylimpänä Auktoriteettina ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen paikan. Tuollainen ihminen kuvittelee, että hän ikään kuin saavuttaa Jeesuksen mielisuosion ja pysyttää sitä omalla "raamatullisuudellaan" (jolla hän ilmeisesti sitten osoittaa mielestään "uskollisuuttaan" JEESUKSELLE, kun tosiasiassa hän osoittaa sillä uskollisuutta pelkästään sille KÄSITYKSELLEEN, jonka mukaan Raamattu on Ylin Auktoriteetti. Hän palvoo itse luomaansa AJATUSTA, johon hän vimmaisesti uskoo. Epäjumalanpalvelusoravanpyörä on täydellinen.)
Tällaisen raamatunpalvonnan tajuaisi, jos kyseinen ihminen väittäisi Jeesuksen kuolleen ja kuopatun. Silloinhan mitään muuta lähdettä Jeesuksen henkilöön ja olemukseen ei olisi kuin tosiaan Raamattu ja pari katkelmaa antiikin ajan historiankirjoista. Jos me haluamme tietoa esim. Urho Kekkosesta, meidän on luettava luotettavia kekkoslähteitä; muuta meillä ei ole. Raamatunpalvojat ajattelevat tismalleen samoin Jeesuksesta Kristuksesta, VAIKKA VÄITTÄVÄT HÄNEN NOUSSEEN YLÖS. Heidän ajattelunsa on täysin nurinkurista.
Jos ihminen väittää uskovansa Kristuksen ylösnousemukseen, silloin Jeesuksen Kristuksen ITSENSÄ tulee olla hänen Ylin Auktoriteettinsa. Miksi? No tietenkin siksi, että ylösnoussut Herra Jeesus on ihkaelävä eikä kuollut. Jos menisin Kimi Räikkösen elämäkerta kourassani selittämään Kimille, kuka ja millainen hän ON ja että Kimi-tuntemuksessani Ylimpänä Auktoriteetttina täytyy ilman muuta olla Hotakaisen kirjoittama elämäkerta, voisi käydä niin, ettei Kimillä olisi minulle paljon sanottavaa. Voisin saada jopa potkun persauksiini. Mutta jos menen Kimin luokse uteliaalla mielellä kysymään, kuka ja millainen hän on, silloin Hotakaisen teoskin voi saada lisävaloa; silloin siinä esitetyt asiat asettuvat niille kuuluvaan perspektiiviin ja tärkeysjärjestykseen, kun Kimi itse valottaa niiden taustoja.
Helvettiuskovat ovat ITSE TYKÖNÄNSÄ päättäneet, että Jeesuksen Kristuksen on oltava "vanhurskas" tuhoaja-Jeesus, koska he ovat jonakin elämänsä hetkenä PÄÄTTÄNEET, että kun Jeesus puhuu Hinnomin laaksosta (joka on suomennettu helvetiksi) ja aikakausiin sidotusta ojennuksesta (joka on suomennetttu iankaikkiseksi rangaistukseksi), Hänen on oltava sellainen ja sillä siisti. Mikään Uuden testamentin vihje, joka antaisi ymmärtää toisin, ei päde eikä pidä paikkaansa, koska mieli on jo lukossa. Jeesus-kuva on lukkoon lyöty, eikä se muutu kirveelläkään. Tuollainen ihminen on kuin Hotakaisen kirjan lukenut henkilö, joka kävelee Räikkösen luo ja sutkauttaa: "Sinähän se varsinainen juoppo-huoripukki olet!" kuvitellen osuneensa Räikkös-kuvauksessaan asian ytimeen - kuvailleensa Kimin persoonan syvimpiä ja muuttumattomimpia ominaisuuksa.
Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jos Jeesus ei tuhonnut ainoatakaan ihmistä elämänsä päivinä, vaan ANTOI HENKENSÄ MEIDÄN EDESTÄMME OTTAEN POIS KOKO MAAILMAN SYNNIN, hän ei tule tuhoamaan ketään vastaisuudessakaan, koska silloin hän kääntyisi omaa luontoaan JA TEKOAAN vastaan - hän tuhoaisi jotakin, jonka SYNNIN HÄN ITSE RISTINKUOLEMALLAAN POISTI.

Koska Jeesus Kristus on sulaa rakkautta, eikä Hänen olemuksessaan ole MITÄÄN tuhoavaa, silloin kaikki apokalyptiset kuvaukset Raamatussa pahan tuhoamisesta viittaavat siihen, että Jeesus on kerran tuhoava kaiken synnin ja synnin vaikutukset ihmisistä tuhoamatta ihmisiä itsejään; tuli on tästä yksi kielikuva. TÄTÄ on Jumalan ihmisrakkaus.

Eli jokainen "helvettijae" on kumottavissa Jeesuksen Kristuksen ja Isän Jumalan olemuksella; helvettijakeissa ei puhuta helvetistä rangaistuksen paikkana vaan puhdistuksen paikkana, jossa kaikki synti ja siitä aiheutunut karsitaan ja puhdistetaan ihmisestä pois. Muuta mahdollisuutta ei ole, koska Jumala on rakkaus, ja rakkaus, joka ei puhdista synnin spitaalista kärsivää, ei ole mikään rakkaus.