Kun uskovainen pääsee taivaaseen (ja vain harva pääsee) niin onko
uskova onnellinen siitä huolimatta, että kaikki hänen lapsensa, puolisonsa, muut sukulaiset ja ystävänsä
eivät kuulu taivaaseen päässeiden joukkoon vaan kärsivät ikuisesti helvetissä. Kukaanhan ei voi
taata toisen pelastusta, ainoastaan omansa, jos on oikeassa tosiuskossa kuolemansa hetkellä.
Eli kysymys on siis se, että oletteko uskovaiset onnellisia kun rakkaitanne kidutetaan ikuisesti!
uskova onnellinen siitä huolimatta, että kaikki hänen lapsensa, puolisonsa, muut sukulaiset ja ystävänsä
eivät kuulu taivaaseen päässeiden joukkoon vaan kärsivät ikuisesti helvetissä. Kukaanhan ei voi
taata toisen pelastusta, ainoastaan omansa, jos on oikeassa tosiuskossa kuolemansa hetkellä.
Eli kysymys on siis se, että oletteko uskovaiset onnellisia kun rakkaitanne kidutetaan ikuisesti!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä jumala huolehtii prozacit ja lobotomiat sinne portille, jottei tarvitse enää muistella ja välittää.
Uskovaiselle tärkeintä on halveksia ateisteja ja vääräuskoisia. Vääräuskoisia ovat
kaikki jotka eivät kuulu samaan lahkoon ja lahkon sisälläkin vääräuskoisia ovat ne
jotka eivät ole jyrkän konservatiivisia.
Uskovaiset ovat aina olleet valmiit murhaamaan perheenjäseniään jos vain jumala
heiltä niin pyytää. Eli jos kuullaan ääniä päässään kuten valtaosa uskovaista kuulee
ja loput jopa näkee harhoja.
Mielisairaalaan kaikki uskovaiset kuuluisivat mutta
kun terveydenhoitojärjestelmä ei pysty hoitoa järjestämään, siksi on tärkeää
ennaltaehkäisy eli toisin sanoen uskonnot tulee hävittää maailmasta sillä
uskonto on 99% kaikista ei kemiallisista mielisairauksista (ts. ei päihteistä tai myrkyistä johtuvista)
kaikilla uskovaisilla oma taivas.
rasistilla ei mustia, pedofiilillä enemmän lapsia,papeilla ppikkutyttöjä ja poikia, pyromaanilla poltettavaa, murhaajalla murhattavaa, kristityillä jeesuksen varpaita mitä imeä,yms. eihän sitä tarvitse kun pikkuisen katua niin pääsee taas pahoja tekemään.
tuotahan uskovaiset haluavat.
jotka uskovat, myös ateisti pääsee kuoleman jälkeiseen taivaaseen, sillä se on maanpäällisen hevetin esikartano,
josta, heidän psykologinen perimänsä,perisynti, jatkaa uuteen syntyvään persoonaan, joka saa sen kannettavakseen elämässään, ja näin jatkuu tämä kierre sukupolvesta toiseen, ellei hän ymmärrä tätä mielettömyyttä, joka johtuu ihmisen joutumisesta syyn ja seurauksen lain piiriin, koska hänen egonsa,sielunsa, ajattelijansa on ajasta ja materiasta syntyisin, eikä ole mitätään jumalallista alkuperää niinkuin uskonnot väittävät.
Kaiken menneisyyden ymmärtäminen perustuksiaan myöten, hajottaa tuon keskuksen, ja voit elää maanpäällisessä taivaassa, ei kuolemalla ole enään mitään merkitystä, koska elät ajattomassa nykyhetkessä
henkisesti
samantapaiseen kysymykseen jotenkin niin, että ei taivaassa ole muistia. Kaikki mennyt on pyyhitty muistista.
Miten kummassa ne sitten sanovat, että tapaavat taivaassa taas rakkaansa. Jos ei kerran muista, niin mitkä ihmeen rakkaat he muka tapaavat?
Siinäpä se onkin ongelma. Vaihtoehtojahan ei liene kovin monta.
Jos taivaassa ollaan ikionnellisia, kuten raamattu kertoo, eikä silmäkulmaa kyynel kostuta, niin vaihtoehtoja jää oikeastaan kaksi. Joko taivasihmiset eivät enää muista mitään maanpäällisestä elämästä taikka he eivät vain enää välitä. Ensimmäisessä tapauksessa olennainen osa heidän persoonaansa on pyyhkiytynyt pois, jälkimmäisessä olennainen osa ihmisyyttä - se hyvä osa.
Tietysti on mahdollista epäillä sitä taivaan euforiaa - siellä kun on sodittu raamatun mukaan ennenkin. Jos se ei pidä paikkaansa, ehkä uskovaiset säilyttävät itsensä ja surevat katkerasti rakkaidensa vuoksi.
Taisi se joku enkeli ottaa ennenmuinoin taivaassa hernemaissipussin nenäänsä ja siitä tuli (muistini mukaan) paholainen. Olisiko mahdollisuuksien rajoissa, että joku muukin enkeli tai muu sellainen "hermostuisi" ikuiseen harpunsoittoon ja taivaassa olisikin täysi rähinä päällä, silloin kun (kuulemani mukaan) ylöstempaus koittaa. Olisi paha ylläri taivaan uusille jäsenille, kun eka duuni taivaassa olisi juoksuhaudan kaivaminen.