Voin vain todeta että kyllä on naurettavaa porukkaa nämä helluntailaiset vai ovatko ne herätysliikkeen porukkaa mitkä menevät Foorumin katutason eteen ja pistävät kitarat pa-kovaäänisiin ja alkavat laulaa "Jeesus, Jeesus, Jeesus" ja seuraava laulu kertoo taas uuden tarinan jonka sanat kuuluvat ja kaikuvat kaduilla "Jeesus, Jeesus, mä löysin Jeesuksen se avasi minulle Jeesuksen portit, bridge Jeesus on mun frendi. ja B-osa Jeesus, Jeesus, Jeesus voi Jeesus.
Outro osa sitten toistaa samaa Jeesus on herra palvokaamme häntä jne. Siinä ohessa muut tosiuskovaiset tanssivat ristilippujen kanssa ja jakelevat ohikullkijoille lappuja missä lukee jeesus, jeesus on jeesus. Tukekaa jeesusta niin tekin löydätte jeesuksen. JEESUS PELASTAA JNE.
Näitä vaivaa jokin JEESUS SYNDROOMA! Ei millään pahalla jeesus lahkolaiset.
Outro osa sitten toistaa samaa Jeesus on herra palvokaamme häntä jne. Siinä ohessa muut tosiuskovaiset tanssivat ristilippujen kanssa ja jakelevat ohikullkijoille lappuja missä lukee jeesus, jeesus on jeesus. Tukekaa jeesusta niin tekin löydätte jeesuksen. JEESUS PELASTAA JNE.
Näitä vaivaa jokin JEESUS SYNDROOMA! Ei millään pahalla jeesus lahkolaiset.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen sun kans tästä touhusta... en tietenkään tiedä ovat kyseiset tyypit helluntalaisia, mutta tiedän, että monissa seurakunnissa on joukko joka tekee ahkerasti tällaista katumusisointia.. ja yleensä tosiaan biisit ei mitenkän korvaa hivele.. Mutta voihan ne joitakin ohikulkijoita ne sanat jotenkin koskettaakin :) Minusta se on vähän sama kun hakkais raamatulla päähän!! Mutta ihmisiä voisi ehkä lähestyä hieman eri tavallakin.. vaikkapa olemalla oma itsesi ja se ketä kiinnostaa ottaa varmaan asian puheeksi tai se ikään kuin avautuu keskusteluun ihan luonnollisesti...olen itse 24-vuotias nainen ja olen huomannut ettei minun tarvitse tehdä mitään erikoista, vaan olla vain ns."esikuvana" (tyhmä sana..) ja kyllä sitä keskustelua herää aina näistä Jeesus-asioista...jos on tarpeen.
Olimme tutun kaveriporukan kanssa (6 henkeä)Ylivieskalaisessa ravintolassa lauantaiiltaa viettämässä. Valomerkin jälkeen lähdimme kävelemään parkkialueelle, jonkin matkaa käveltyämme alkoi kuulua poikkikadulta sivummalta rauhallista kitaransoittoa ja laulua, pysähdyimme kaikki kuuntelemaan ( ero ravintolassa soitettuun diskojytään verrattuna oli konkreettisesti eri maailmasta ) yksi kaveri soittajista viittoi tulemaan lähemmäksi, porukkamme rohkein ja minä menimme lähemmäksi muut menivät autolle kuultuaan laulujen olevan "Jeesus" lauluja. Saimme kuulla kaverin kanssa lyhyen todistuksen ja laulun, jonka jälkeen lähdimme autolle. Tapaus jäi lähtemättömästi mieleen. Muutaman vuoden päästä kaveri tuli uskoon ja minä vähän myöhemmin, uskossa olen pysynyt mutta kaveri on alkoholin pauloissa. Kyllä näitä katulaulajia/todistajia sais olla enemmän, harvoin törmää niihin, minäkin vain kerran...
On tosiaan ilo lukea tollaista :) Niin tottahan se on että Jumala ei katso aikaa eikä paikkaa... Me jotka olemme olleet vauvasta asti mukana touhussa niin välillä tuntuu et asiat menee hieman yli hilseen...