Etsivä löytää

Kiitos kirjoituksestasi aloittaja!

Kun olen muutaman päivän seurannut tätä keskustelupalstaa, on minulle tullut myös mielikuva siitä, kuinka pettyneitä ihmiset ovat nettideittailuun.


Monesti todetaan, että kannattaa tavata toinen mahdollisimman pian, ettei ehdi luomaan vääriä mielikuvia. Sinä ohjeistat tutustumaan ensin kunnolla kirjoittamalla sekä vaihtamaan kuvia. Moni meistä elää ehkä niin hektistä elämää, ettei ehdi tai jaksa pysähtyä hetkeen miettimään millainen toinen on. Sitä on vain saatava mahdollsimman pian ja vähäisellä vaivalla toinen.

Vanha sanonta kuuluu: hiljaa hyvää tulee. Niin taisi käydä myös aloittajan tapauksessa. Hyvä niin, ehkä sittenkin kaikkien pettymysten ja kyynisyyden keskellä kannattaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä mitä todella etsii. Kun tutustuu toiseen, ei kannata ehkä vetää liian hätäisesti johtopäätöksiä.

Hienoa kuulla myös hyvistä kokemuksista! Omalla asenteella nettideittailussakin on kuitenkin aina osansa. Onnea vielä teille molemmille!

Terveisin, Netticupido

ja onnea matkaan.

Itse en ole treffipalstoja käyttänyt, mutta parikin suhdetta alkanut esim. chat-keskustelujen kautta ilman että kumpikaan etsinyt mitään. Nykyinen tilanteeni vielä hullumpi, kumppani toisella puolella maailmaa ja alunperin vuosia sitten nettipelin kautta tutustuttu. Kaikkea se rakkaus saakin meidät täysipäiset ihmiset tekemään.

minullakin kumppani jenkeissä, ja chatin kautta toisemme joskus löysimme. tänä kesänä tarkoituksenani muuttaa mieheni luo new yorkiin ja ruveta opiskelemaan. jos vaan saan kaikki luvat kuntoon.

myös minulta löytyy positiivinen mielikuva nettideittailusta. olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana ollut s24:ssa, välillä piilotellut profiilia, sitten taas ottanut käyttöön. loppuvaiheessa alkoi jo koko ouhu kyllästyttää ja ärsyttää kun viestejä tuli vanhoilta ukoilta jne. mutta aika monen kanssa ehdin treffeillä käydä ennen kuin nappasi. itselleki tuli sellainen olo aikasempien deittien kanssa, että olenko liian nirso, mikä minua vaivaa kun ei kukaan "kelpaa". mutta hyvää kannatti odottaa! ja niin ne kaveritkin aina sanoivat, että kyllä sen tietää kun se sopiva osuu kohdalle. näinhän se on, ei kai väkisin mitää juttua pidä aloittakaan..

mutta tämä nykyinen mies on aivan ihana! kirjoiteltiin aika kauan (1,5kk?) ennen kuin näimme ensimmäisen kerran. yleensä en noin kauaa pysy kirjotteluasteella, mutta tässä tapauksessa se kannatti. heti kun ensimmäisen kerran näimme toisemme niin se oli menoa. vaikka aikaa on kulunut kohta sen 4kk, niin alkuhuuman loppumisesta ei ole tietoakaan, päinvastoin. meillä on samat elämän arvot, hauskaa ja sopivasti vakaavaakin, kaikki tuntuu aivan liian hyvältä ollakseen totta :) eihän sitä koskaan tiedä mihin suuntaan kelkka kääntyy, mutta siihen asti aijon nauttia hänen seurastaan täysin rinnoin.

ja tämä niille, jotka epätoivoisina ajattelevat etteivät löydä ketään. kyllä sieltä netistäkin joku helmi jossakin vaiheessa voi tarttua verkkoon. mutta tärkeää on pitää omista arvoista kiinni, ja rohkeasti heivata ne jotka eivät useammankaan tapaamiskerran jälkeen tunnu "omalta". tsemppiä! :)

Ihanasti teille kävi. Olen samaa mieltä asioista. On hyvä juttu, jos "törmää" sielukumppaniin. Ehkä minäkin joskus koen sen...

Löysin elämäni naisen suomi24 treffin kautta 3 vuotta sitten. Olemme nyt naimisissa ja poikamme täytti juuri 1v. Hän oli sellainen kuin sanoikin ennen tapaamistamme, eka tapaaminen toi ihastumisen ja ajan myötä rakastuin täysin.

hei,sepäs kiva että oot löytänyt miehen.itse ihastuin yhteen mieheen ja hänkin minuun,mutta valitettavasti asuu niin kaukana ettei siitä mitään tulis.kyllä harmittaa: (

Pari vuotta eroni jälkeen väänsin kaikenlaisia profiileja, sellasia asiallisen siistejä. Tapasin lähinnä eksiensä perään itkeviä, kuuta kurkottavia tai pihtari naisia.
Puoliksi huumorilla tein erittäin pornahtavan profiilin, sain yhden vastauksen mutta sekin riitti kun kaikki osui kohdalleen.
Itse kanattavan nopeita treffejä ja sänkyyn pikaisesti. Meille seksi on perusjuttu eli sen pitää toimia heti !!

Niinpä :)

Löysin oman kultani chatista v.2002 ja siinä sitten kirjoiteltiin s-posteja ja sättäiltiin pari kk ja tavattiin. Tuo tapaaminen ei vielä johtanut mihinkään, mutta jatkettiin kirjoittelua ja pari kk tuosta tavattiin uudestaan ja tässä sitten ollaan... Edelleen umpirakastuneita, 5v yhteinen tyttö ja omakoti josta remontoidaan uutta. Eikä ole kaduttanut päivääkään, ihmetellyt vaan tätä onnea ja tuuria...Baarissa emme olisi toisiimme kiinnittäneet huomiota, mutta se ei olisikaan ollut koko totuus. Emme kumpikaan ole mitään seinäkukkasia

Uskon myös, että netin kautta voi tavata Sen Oikean! Aikani olin pitänyt profiilia netissä, käynyt joillakin treffeillä, lopputulos = turhautunut. Olin jo päättänyt, että nyt riittää, mutta vielä ajattelin vastata erääseen kirjoitukseen ja se kannatti! Kirjoiteltiin aluksi jonkun aikaa ja sitten nähtiin, ja kaikki loksahti heti kohdalleen! Oikeaa tapaa tuohon ei varmastikaan ole, kirjoittaako pitkään vai nähdä pian.. Nyt kuitenkin muutama vuosi yhteiseloa takana ja pieni tytöntyllerö rakkauden hedelmänä istuskelee sitterissä ja ihmettelee maailmanmenoa! :)
Kaikki siis on mahdollista, helmiä joukosta VOI löytyä!

Minulla on samanlaisia kokemuksia. En ole mikään kapakoissa kulkija, mutta joskus kun olen käynyt, olen seuraa löytänyt, mutta ei sellaista kuin olisin halunnut. Minä nimittäin en halua miestä, jolle juominen on kovastikin tärkeää. Ja tokihan ihmisen pitää muutoinkin olla sopivahko, vaikkakin aina on otettava koko paketti:)
Mielestäni juuri se, että kirjoitellaan aluksi, on minulle sopiva valintatapa. Olen löytänyt pitkäaikaisia ystäviä netin kautta, yksi tapaaminen muutama vuosi sitten johti suhteeseen, valitettävasti se ei ollut onnekas, koska mies kuoli. Nyt on toinen alkamassa, jostain syystä se loksahtelee näköjään melko hyvin. Saa nyt sitten nähdä.. Enkä todellakaan käsitä miten muutoin olisin nämä miehet löytänyt.

Ja molemmilla kerroilla kävi niin, että ensimmäinen näkeminen ei mitenkään täräyttänyt,olin hyvin epäileväinen. Mutta juuri se, että tiesi ihmisestä enemmän kuin normaalisti, tiesi myös niistä ns hyvistä puolista, jotka oli toisesta löytänyt kirjoittamalla tai puheyhteydessä, oli se juttu. Sieltä ne puolet sitten tulivat esiin ja ne ovat juuri niitä jotka kantavat. Mutta rehellinen pitää olla, ei vaikuta selitellä mitä sattuu kaunistellen. OIkeastaan on aika helppoa olla rehellinen siinä alkutilanteessa ja itse ainakin arvostan sitä puolta toisessakin.

Jos suhtautuu ihmisiin pinnalliesti livessä, sitä helposti tekee samaa myös virtuaalimaailmassa ja se on lopulta tie pettymyksiin. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Kai se on luonnejuttu, mitä odottaa toiselta. Jos odottaa, että joku tekee onnelliseksi tai pelastaa, sitä vääjäämättä pettyy omiin odotuksiin. ja vain niihin. Se on peiliin katsomisen paikka..

Onnea sinulle ! hieno juttu!

...odotellessa! Toivottavasti edes saisi jotain seuraa täältä, naimisiin en ole menossa enää kiitos:D

hienoa että on onnistanut. Itse löysin myös tässä parisen viikkoa sitten suomi24:n treffien kautta mitä ihanimman naisen. Oikein jännitti että vastaako hän takaisin, koska kokemuksesta tiedän että noin 95% naisista ei uskalla tai viitsi vastata takaisin. En tiedä sitten eikö lärvini miellytä vai ollaanko sitä muuten vaan nirsoja... Mutta hän vastasi =) Tapasimme tuossa parisen viikkoa sitten ja nyt perjantaina hän tulee luokseni turkuun. Välimatkaahan meilä on melkein 200km mutta ei se haittaa jos oikeasti toisen kanssa haluaa olla. Itse uskon että sen oikean rakkauden voi löytää netistä, baarista, työpaikalta, ihan mistä vain. Mutta ihmettelen sellaisten ihmisten asennetta joiden mielestä netissä tutustuminen on jotenkin säälittävää. Mielestäni taas netissä on helppo tutustua siihen itse ihmiseen ja siihen luonteeseen. Jossain utuisessa ja meluisassa baarissa kun harvin pääsee niitä syvällisempiä juttuja keskustelemaan. Mutta onnea!

Hei vaan, minäkin olen löytänyt 24 treffien kautta "unelmieni" miehen, korpien kätköissä kasvaneen komistuksen. Ensin viestiteltiin ja juteltiin puhelimessa ja jo muutaman päivän päästä tavattiin piknikillä, seuraavalla viikolla oltiin jo koko viikonloppu yhdessä.

Ollaan nyt oltu melko tiivisti yhdessä pian pari kuukautta, tulevaisuuttakin suunniteltu, joten paras kesä pitkään aikaan, välimatkaakin meillä on 160km, eikä ole paljon haitannut, paitsi ikävä on aina kova kotiin lähtiessä.

Meillä suhde alkoi toimimaan heti, eikä siinä kommervenkkeja tarvinnut, samanlainen huumorintaju ja kemiat, hyvän miehen minä siitä itselleni "koulutan" pikku hiljaa, oli kauan ollut yksin ilman suhdetta joten sitä hellyyttä ja rakkautta sitten riittää ihan ylettömästi, ihanaa se kuitenkin on.

Olen saanut tämän suhteen aikana kokea, tehdä sekä olla mukana sellaisissa asioissa, mitä en olisi kuvitellut koskaan tekeväni, vaan mitäpä sitä ei tekisi raukkautensa eteen jos se hyvältä tuntuu.

Kerroit että miehestä löytyy puutteita, niinkuin sinustakin, mutta kukahan se olisi se täydellisyys, meilläkin oli miehellä ongelmia tuon pukeutumisen kanssa, ollaan kuitenkin pikkuhiljaa yhdessä korjattu asiaa ja ihan hyvin on sekin asia sujunut, enkä pidä itseänikään täydellisenä.

Toivon teille onnea suhteessanne ja tsemppiä kaikille muillekkin jotka etsivät sitä oikeaa netin kautta, kyllä se oikea sieltä löytyy vaikka joskus tuntuukin epätoivoiselta.

Onnea kaikille, jotka olette löytäneet kumppaninne!:)

Minäkin löysin omani täältä Suomi24:n kautta. Mies laittoi viestiä ensin minulle. Meni kauan ennen kuin vastasin, koska mies ei erottautunut mitenkään massasta. Päätin kuitenkin kirjoittaa takaisin ihan vain siksi, että mies oli hyvän näköinen (pinnallista, tiedän, mutta kannatti ;) ).

Päivääkään en ole katunut, että lopulta lähetin paluuviestin. Muutaman viikon juttelimme mesessä ja mies vaikutti täydelliseltä, juuri sellaiselta kuin miehen pitääkin olla. Ihastuin jo silloin. Tapasimme miehen kotona ja se oli ihan jalat alta -menoa.:)

Toisella tapaamiskerralla (samalla viikolla kuin ensimmäinen) aloimme seurustella. Nyt takana on 8kk ihanaa kuukautta elämäni miehen kanssa. Kihloista on jo puhuttu ja sormuksen saan sormeeni luultavasti vielä tämän vuoden puolella.:) Yhteen muutamme joulun alla.

Hyvästä suhteestamme kertoo paljon myös se, että molempien sukulaiset ja ystävät sanovat, että ihan kuin olisimme aina olleet yhdessä. Ja siltä meistäkin tuntuu, kaikki kun on nin luonnollista.:)

On ihanaa olla rakastunut!

Aikoinani tein profiilin minäkin tänne Suomi24:n Treffeille ja ajattelin, etten mitään kuitenkaan löydä. No, aluksi en löytänytkään mutta nyt olen viime aikoina törmännyt muutamiin ns. helmiin, joiden kanssa on vaihdettu viestejä, tutustuttu, ystävystytty - ja viimeisimmän tuttavuuden kanssa seurustelen tällä hetkellä.

Meillä on samantyylinen (ellei jopa samanlainen) huumorintaju, pystymme puhumaan vakavistakin asioista ja muutenkin meillä on miellyttävää yhdessä. Eräs kaverini sanoikin minulle, että kun hän näki tämän tyypin ensimmäisen kerran minun kanssa yhdessä, hän melkein olisi voinut vannoa että me seurustelemme, mitä silloin emme vielä tehneet. Joten kai tässä jotain täytyy takana olla.

Minustakaan netissä deittailu ei ole mitään säälittävää, vaan hyvä keino esimerkiksi ujolle ihmiselle tutustua toiseen, kun saa rauhassa miettiä, mitä sanoo/kirjoittaa, eikä tarvitse koko ajan miettiä pää savuten, mitä pitäisi nyt sanoa ja luuleeko toinen ylimieliseksi tai jotain, kun ei osaa oikein sanoa mitään tai vastata kunnolla kysymyksiin tai muuta. Itselläni tämä ainakin toimii.

Ihan sivuhuomautuksena vaan että be2 deittipalvelu kerää vain rahat pois. Välttämättä et saa yhteyttä kehenkään, VÄLTTÄKÄÄ !!!

Olen täysin samaa mieltä että voi löytää onnen neti kautta :) Itse olin 17v alkoholistin kanssa naimisissa ja erottuani hyvin varovainen aloittaan uutta suhdettam mutta laitoin suomi 24 deitti ilmoituksen. yksi mies vastasi heti ja kirjoiteltiin ahkerasti noin 1 kuukauden niin tuli ilmi että hän asuu 100 metriä meistä ja alettiin tapailla. ja nyt olen aivan rakastunut. Hän on täydellinen, ihana, hyväksyy mun aikuiset lapset (itsellä ei lapsia) ja ollaan kohta jo vuosi oltu yhdessä. kiitos suomi24 tästä

Muutin uudelle paikkakunnalle päälle kaksi vuotta sitten. En tuntenut sieltä ketään muuta, kuin pari työkaveria, joiden kanssa vietin aikaani. Melko ujona maalaistyttönä päätin laittaa S24:n treffipalstalle ilmoituksen, jossa hain ystävää, jonka kanssa käydä lenkillä, leffassa, ym. Sain monia viestejä, joista osa ärsytti minua suunnattomasti ja lopulta lopetin niihin vastaamisen kokonaan. Olin juuri ajatellut koko profiilin poistamista, kun sain eräältä mieheltä viestin. Jostakin oudosta syystä päätin vastata siihen, vaikka se ei ollut kovinkaan ihmeellinen ja jopa liiankin rohkea. Viestittelimme joitakin viikkoja, sovimme menevämme lenkille jonakin päivänä ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Aikaa kuitenkin kului, eikä kumpikaan ottanut yhteyttä toiseen. Säilytin silti numeron puhelimessani ja mietin, mitähän hänelle mahtoi kuulua.

Samoihin aikoihin aloin seurustella työkaverini kanssa ja muutin hänen luokseen viereiselle paikkakunnalle. Puoli vuotta numeroiden vaihtamisen jälkeen, sain viestin tältä jo melkein unohduksiin jääneeltä mieheltä: "Muistatko mua? Lähtisitkö vielä sinne lenkille?". Päätin suostua pyyntöön ja kyselin, missä hän asui. Kävi ilmi, että mies asui tämän nykyisen asuntoni naapurissa! Olin seurannut tämän touhuja päivittäin ikkunasta! :D

Meistä tuli todella hyvät ystävät parin vuoden aikana ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Jonkin ajan kuluttua hän kertoi rakastuneensa minuun. Suhteeni työkaveriini oli ollut hyvin omituinen ja ei niinkään minulle "edullinen".. Ymmärsin sen vasta, kun tämä ystäväni puhui minulle asiasta. Lopulta erosin työkaveristani ja jonkin ajan kuluttua päätimme ystäväni kanssa kokeillla, olisiko kaverisuhteestamme johonkin vakavampaankin. Ja olihan siitä! En ole milloinkaan ollut näin onnellinen kuin olen nyt. :)

Uskon, että välillämme oleva vahva ystävyysside on juuri se avain, jolla tulemme olemaan yhdessä. Olemme alusta alkaen jakaneet sellaisia asioita, joita kukaan muu ei meistä tiedä. Meillä on yhteisiä unelmia ja uskomattoman paljon samoja arvoja. Olemme molemmat haastavia persoonia, mutta samanlaisuutemme auttaa meitä ymmärtämään toisiamme. Se myös luo välillemme intohimoa ja luottamusta.

Tämä on vain yksi todiste näiden kaikkien muiden joukossa, että netistä voi löytää myös elämänkumppanin. Hän voi löytyä lähempää kuin arvaatkaan.. ;)

Moi vaan, Sinulle onnellinen.

Itse myös aloitin jokunen vuosi sitten chattailun. Ihan vain ajantappamiseksi. Sitten tutustuin erääseen naiseen.

Juteltiin enemmän, ja enemmän. Joka sitten johti muutaman kuukauden päästä tapaamiseen. Sen jälkeen chattailu siirtyi mesettämiseen. Meseilyä ja tapaamisia kestikin melkein vuoden. Kaikki merkit näytti hyvältä. Hiljaa ja hitaasti tutustuimme toisiimme ja päätimme muuttaa yhteen. Nyt olemme olleet jo yhdessä 6 vuotta ja meillä on yhteinen lapsi. Kaikki on edelleen hyvin. Molemmat olemme töissä ja rakennamme kotia yhdessä.

Kyllä sen "oikean" voi löytää netin kauttakin. Kunhan muistaa olla alusta asti rehellinen, jotta ei synny vääriä mielikuvia, sekä rakentaa suhdetta ajan kanssa. Sen olen oppinut että jos ei alussa tunnut lainkaan hyvältä, ei sitä kannata jatkaa pitkään ihan vain sen takia että "minäkin haluan nettin kautta kumppanin vierelleni".

Hyvää loppukesää kaikille

No epätoivoinenhan sä oot jos netistä suhteen etsit...
Se että on livenä vientiä ei tarkoita sitä etei olisi epätoivoinen ,,, mutta se tarkoittaa kun netistä suhteensa hakee.. surkeaa...

olisi voinut uskoa,että netin kautta ketään löytyy,vaan löytyipä.Kuusi vuotta on suhde kestänyt,vaikka matkaa 500km välillämme on.

Tämä on kuin minun tarinani. Erotuksella että mieheni vastasi minun ilmoitukseeni ja emme tavanneet n. kuukauteen, vaan tutustuimme ensin sähköpostitse toisiimme. Ekalla tapaamisella oli selvää että olimme jo rakastuneet ennen sitä. Nyt 6 vuotta myöhemmin naimisissa ja kaksi lasta :)

Suosittelen todellakin kokeilemaan jos olette kyllästyneet etsimään baareista sitä oikeaa jota sieltä ei todellakaan löydä!

Tämä tarina on tosi! Ulkonäkö jos oli naisilla, sanoisinko EI paremmasta päästä ja vielä riitti itseriittoisuutta ja uskoa prisseihin pulleilla muodoilla ja huonolla käytöksellä. Sanoisin, että eivät tule menestymään enää ehtoopuolen miesmarkkinoilla.

Hei!

Olen iloinen puolestasi, että olet löytänyt sen oikean. Jokaisessa meissä on virheensä ja kivi kiveä hioo niin sanotusti. Itse en löytänyt miestäni netistä vaan tunsimme toisemme jo 10 vuoden ajalta. Kyseessä oli alkuun kaverisuhde, josta se muuttui seurustelu suhteeksi ja lopulta menimme naimisiin ja on nyt 7- vuotiaat kaksoset. Itse olen ollut onnellinen ja tyytyväinen suhteeseemme. Olemme olleet naimisissa 13 - vuotta ja tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikkakin se ei aina olekkaan ruusuilla tanssimista. Itse ajattelen, että kaikessa tuemme toisiamme ja joustamme kumpikin jotta pääsemme kompromissiin jossa molemmilla on hyvä olla.

Molemmilla pitää olla vapaus mennä ja tulla, tavata kavereita jne. Ettei millään lailla sido toista liikaa, jolloin tulee mieleen, että ei ole mitään muuta kuin parisuhde. Siinä mielessä haluan antaa miehelleni mahdollisuuden tavata kavereitansa jne. kuten myös itseni kohdalla niin on.

on ulkonäköä. Tämähän on ihan satavarma juttu. Se on sitä minkälaiseksi syntyy ja toisille vientiä löytyy ja toisille ei. Eihän baarissakaan perkele tuntematonta huonon ulkomuodon omaavaa mennä iskemään,vaikka hän olisikin muuten ok. Ainoastaan hyvännäköisiä mennään jututtaan. Sitte toiset saatanat kehuu,kuinka vientiä on. Pitäs vähän silipasta,niin loppuu turha uhoaminen. Varmasti silpasenkin mielellään jotain perkelettä naamaan,jos riitaa alkaa haastamaan ja päälle käy.

Reilut puolivuotta sitten laitoin profiilin.Kirjoittelin useille ja vastailin useille.Muutamia tapaamisia ja hyviä ja huonoja kokemuksia.Eräs tyttönen sai profiilillaan jotain kummaa tunnetta aikaan ja vastasinkin.

Kutenkin hänen elämäntilanne ei ollut ihan paras mahdollinen.Vaihdoimme kuitenkin fb osoitteet ja siellä vaihdeltiin muutamia viestejä silloin tällöin.Tässä välissä tapailin eri tyttösiä ja seurustelinkin.Kuitenkaan sellaista sielunkumppania löytämättä.

Eräänä päivänä sitten fbn välityksella tämä ns.ihastukseni ilmoitti, että pienimuotoinen liiketapaaminen olisi tarjolla.

Menin ja yllätyin.Nainen oli paljon kauniimpi kuin kuvittelin ja muutenkin erittäin mukava.Sen kummempaa en uskonut tulevan.Luulin, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia tähän naiseen.

Sain kuitenkin illalla puhelinsoiton.Ja pian kutsun kyläänkin.En uskonut vieläkään, muuta kun jonkinlaiseen katsastukseen menisin.Tavattiin käytiin kävelyllä.Lapsetkin tapasin ja kilteiksi totesin.

Juttu luisti ja huomasin, että tulemme loistavasti juttuun yhdessä.Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta.

Kolmannella tapaamiskerralla se sitten loksahti täydellisesti kohdalleen.Oltiin heti niinkuin vakka ja kansi.

Sen jälkeen lähes kaikki vapaa yhdessä ja elämä ei voi ihanampaa olla.Sadan kilsan välimatka ei tunnu missään.

Saan asiat kohdalleen niin muutetaan yhteen ja ollaan loppuikämme.Odotus kannatti.

Hän tykkää minä tykkään lapset tykkää.Kaikki on kuin sadusta.

Kannattaa alusta asti olla ihan oma itsensä eikä mitään muuta.

Tuo kuulostaa todellakin jarkevalta ja hyvalta. Noin nimen omaisesti kannattaa toimia. Se on todella hyva etta tutustuu etukateen, niin sitten ei mene homma pieleen epaoleellisten asioiden takia. Se on ihan fakta, ettei netissa ole pelkastaan epatoivoisia ihmisia. Netissakin on ihmisten koko kirjo tarjolla ja esilla, niin kuin muuallakin. http://mattiviikate.newsvine.com/

tulevan mieheni netistä, suomi24 gallerian kautta, miehen ihanaa partaa rohkeasti kommentoimalla :) viestejä vaihdeltiin hajanaisesti parin viikon ajan, kunnes sain mieheltä puhelinnumeron, koska hän oli työreissussa, eikä netissä käyminen ollut tuolloin helppoa.
jatkoimme sitten yhteyden pitoa tekstareilla, ja tuntui että tässä on ihminen jonka kanssa on helppo keskustella ihan aiheesta kuin aiheesta. Molemmilla oli muitakin uusia nettituttavuuksia, ja itse kävin jopa tapaamassa yhtä heistä, mutta se mies ei ollut tarkoitettu minulle.
reilu kuukausi ensi viestistä sovimme treffit, ja ensitapaaminen oli kyllä uskomattoan ihana. Heti kun mies astui ovestani ( herrasmiehenä tuli hakemaan kotoa asti ) tuli tunne, että siinä hänen kuuluukin olla. Miehelle tuli samanlainen tunne, paljastui sitten myöhemmin. Mies otti ja suuteli samantien, eikä tullut kyllä mieleenkään alkaa vastustelemaan, niin hyvältä tuntui, ja tuntuu kyllä edelleen.
Treffit sujuivat hyvin, ja viikko siitä sovimme päivänselvän asian, että emme tapaile muita enää.

Molemmilla on elettyä elämää ja vastoinkäymisiäkin takana, osaamme antaa arvon sille, että meillä on hyvä olla keskenämme. Eli voisin itsekin sanoa, että niin vaan se elämäni löytyi netistä.

...rahalla saa ladalla pääsee.

Minäkinolen löytänyt Suomi 24 treffien kautta itselleni juuri sopivan miehen olemme nyt seurustelleet yli 5 vuotta ja olemme todella sopivat toisillemme; Mietitte miksi emme ole esim naimisissa no se onmeille sellainen juttu että miksi kiirehtiä kun on hyvä olla näinkin !!!
Kyllä sieltä löytyy se oikea kun jaksaa odottaa ja katsella ;o))

kun on tarjontaa koko ajan jos ulkonäkö on suht ok..

Komea mies, joka on ujo on lirissä kun itse ei uskalla, eikä myöskään naiset useinkaan kehtaa tai rohkene iskeä.

Minä ja mieheni löysimme toisemme eräältä IRC-kanavalta liki 14 vuotta sitten. Se alkoi ihan tavallisesta jutustelusta, kummallakaan ei ollut haku päällä. Puoli vuotta meni, vaihdoimme sähköposteja, kuvat ja lopulta soittelimme. Sitten tapasimme. Siitä lähtien on pidetty yhtä, vaikka välimatkaa on pahimmillaan ollut reilu 300 km. 5 vuotta sitten ostettiin oma asunto ja olemme edelleenkin erittäin onnellisia, parisuhde toimii.

Mukavaa kuulla että muillakin onnistaa. Minä löysin ihanan miehen netistä. Minulla oli profiili E-kontaktissa, aloimme kirjoitella, sitten tuli camit ja ääni mukaan...kahden kk:n kuluttua olimme kihloissa ja nyt suunnittelemme naimisiin menoa. Joten kyllä netistä löytyy se oikea ;) Kaikkea hyvää heille jotka löytävät toisensa netin kautta.

Ole ensin hänen kanssa naimisissa n.40v. ja sitten voit kutsua häntä elämäsi mieheksi!

on käynyt sellainen onni,että olen kohdannut nykyisen avokkini suomi 24 treffeissä netissä.Alussa oli sellaista profiilien tutkailua puolin sekä toisin,kunnes mies kutsui minut chattiin.Sovimme treffit silloin ylihuomiseksi ja sillä reisulla ollaan.Menin kahvilta miehen luokes"käymään"ja jäinkin yöksi.Siitä alkoi meidän suhde.Mies tosin oli sopinut toisetkin treffitsamaksi illaksi,mitä meillä oli,mutta valitsi minut ja hyvä niin.Pari kertaa meillä ollut ns.mietintätaukoa miehen aloitteesta,mutta yhteen on palattu.Nyt asumme yhdessä ja elämä hymyilee.Ensi treffeistä tulee seuraavaksi kuusi vuotta.

Ihana tarina

kun löytää ystävän ja sielun kumppanin! nuorena voi onnistuakin, mutta vanhempana ei ole enää mahiksia, ne on käytetty loppuun. Tilaisuudet ovat ohi.
Ostaako kaverisi omalla rahallaan vaatteet ja niiku muutakin, jota häneltä puuttuu? On merkille pantavaa, että jokainen itse huolehtii omista menoistaan rahapuolella, muutoin voi tuntua olevansa hyväksi käytetty.

Netissä on myös erilaisia paikkoja missä voi tutustua ihmisiin, esimerkiksi jos on kiinnostunut henkisistä asioista niin saman henkisten palsta löytyy ja profiilin mukaan voi katsoa mikä tuntuu kolahtavan ja voi ottaa yhteytt ja tutustua, ei se mitään jos jää kaverusten rupatteluksi,,,kavereita on myös kiva olla:)
Mielestäni ihmisen sisäinen maailma on hyvin tärkeä ja kun siihen osuu vielä vetovoimaiset kasvotkin niin hyvä. ulkonäkö kertoo myös hyvin paljon sisäisestä maailmasta ja elämäntavoista, arvoista ja luonteesta. Ulkoinen on sisäisen heijastusta. Mieluummin itse tutustun ihmisiin ilman etsiskelyjä, tapahtumissa tai vaikka ruokakaupassa... mutta mieluummin tutustuu ihmisiin ensin vaikka netissä kuin jossain baarissa.
Varsinkaan jos ei baareista välitä niin maassa kuin suomi jossa kaikki yhteisöllisyys ja läheinen arkinen kommunikointi kanssa ihmisten kanssa on etäistä niin ehkä se netti on yksi keino tutustua ihmisiin. Monissa muissa maissa ei ole mitään ongelmia tutustua ihmisiiin vaikka junassa matkalla...jossa helposti rupatellaan kanssamatkustajiensa kanssa.

Minä tapasin myös netissä yhden pitkäaikaisen poikaystäväni. Vaikka asuimme samassa kaupungin osassa (sattuma) emme koskaan olisi tavanneet missään muualla, tiedän sen.

Emme kuitenkaan sopineet toisillemme, se ei johtunut netistä, vaikka oltaisiin tavattu romanttisesti ravintolassa, ei meillä olisi ollut tulevaisuutta. Suhde on nyt saatu päätökseen.

Jos jotakin kannattaa varoa nettideittailussa, niin sitä että hätiköi. Koska ihmiset tapaa netissä eivätkä oikeassa heitä kiinnostavassa ilmapiirissä, voit tosiaan löytää täysin väärän kumppanin. Kuinka todennäköistä on että sinulla alkaa synkkaa nettideitin kanssa kuin että sinulla synkkaa vaikka koiranäyttelyistä löytämän miehen kanssa = yhteinen mielenkiinto. Sen on ainakin nettideittailu minulle opettanut. Olen siis jutellut miesten kanssa netissä useinkin, ilman että olen heitä nähnyt, koska se ei olisi johtanut mihinkään.

Joillakin käy tuuri ja löytävät sen mitä etsivät. :) Hienoa.

Olen myös nainen, jolla on vientiä "ulkomaailmassa". En ole koskaan ollut sinkkuna kauaa, teini-iästä lähtien.

Nyt aion kuitenkin nauttia sinkkuudesta ja toivon että itse tapaisin mieheni ihan oikeassa maailmassa.

ainakin noi calleria sivut täysin persiistä,jos siellä aikoo kirjoitella,ne on aina jumissa,,
vaikka mainostetaan,kirjoittele ystävien kanssa,,miten kirjoittelet,,vittu kun ne on tukossa monta tuntia illassa,,,

muistakaa kysyä heti alkuun horoskooppi merkki ja katsoa sopiiko omaanne ennen kuin alkaa sen enempään aikaa tuhlaamaan:)

minä löysin myös elämäni rakkauden ja iso kiitos suomi24 treffi puolelle :)
no minä aikasemin pidin muutamaan kertaan profiilia ja katselin ilman kunnollista tulosta ja mutta tein uudestaan profiilin pienen tauvon jälkeen ja katselin lähinnä ulkomaalaisia ilmoituksia ja yksi ilmoitus kolahti siihen malliin että kirjoitin siinä olevaan s-posti osoiteeseen ja siitä se sitten lähti eteen päin. yli kolmen kuukauden viestittelyn jälkeen minä matkustin toiselle puolelle maapalloa ja siellähän se rakkaani oli minua vastassa. rakas oli enemmän kuin mitä viestissä luki ja ei mikään lyhyt viesti ollut ja nykyjään olen naimisissa hänen kanssa ja yhteen muuttamista suunitellaan syksyllä.

Onnea sinulle... näin voi tapahtua...itse löysin siistin miehen, jolla siisti kotikin. Oli kuitenkin juovuksissa joka viikko päivän tai pari... söi lääkeitä ja joi.. sekoili, kusi alleen kännätessään ja itki ja itki ja itki perääni joten aina se tilanne jatkui, enkä voinut suhdetta lopettaa kun ne hetket kun ei juonut, liikuttiin kuntoillen ja se aika oli kivaaki toisinaan. Hermot sillä oli lyhyet. Uskomatonta mutta samassa paketissa oli juoppo ja urheilija. Huolta ja murhetta riitti - se valehteli ja petti ja petti ja valehteli. Onneksi en rakastunut.. se oli enemmänkin auttava suhde, kun luulee että nainen voi auttaa juoppoa, mut paskaa sain takaisin. Olen todella puolestasi iloinen että netissä ja vielä suomi24:ssä on ihmisiä, joilla on kaikki pääkopassa tallella. Kirkkain silmin katselen tätä maailmaa ja suomi24 n en katso millään muotoa. Jossain se onni antaa odotuttaa. Kaikille vain hyvää onnea ja menkää tanssimaan,,,live tapaaminen on se paras vaihtoehto kuitenkin. Ei siellä tartte kaikkien osata tanssia, kun vain puhuu ja saa pussatakin kun on siisti ihminen. Tositarkoituksella partneria etsimään kun lähtee niin kannattaa toisaan olla puhtaissa vaatteissa. Kaikenlaisa näkee ja haistaa.

No mitä nettideittailuun tulee 1 kpl 4 vuotta kestänyt suhde tuli. No mutta nyt vuosia myöhemmin, tuntuu et livenä tärppää paljon parempia daameja kun netistä. Toisaalta usein netistä tärppää myöskin melko loistavia daameja. Välillä tulee netissä/baareissa vastaan rikkinäisiä ihmisiä joita tulisi kantaa ja tukea sit hajota itse prosessissa. No thanks. Mut kaikkialla on ihania ihmisiä ja eritoten ihandia daameja, ihmisiä jotka ovat tarpeksi ehyitä suhteeseen.


Tätä allaolevaa viestiä tahdon kommentoida.

"vientiä on jos
on ulkonäköä. Tämähän on ihan satavarma juttu. Se on sitä minkälaiseksi syntyy ja toisille vientiä löytyy ja toisille ei. Eihän baarissakaan perkele tuntematonta huonon ulkomuodon omaavaa mennä iskemään,vaikka hän olisikin muuten ok. Ainoastaan hyvännäköisiä mennään jututtaan. Sitte toiset saatanat kehuu,kuinka vientiä on. Pitäs vähän silipasta,niin loppuu turha uhoaminen. Varmasti silpasenkin mielellään jotain perkelettä naamaan,jos riitaa alkaa haastamaan ja päälle käy. "

Anteeksi, komeasta ulkonäöstä on tietysti etua. Kerron kuitenkin että vielä enemmän on apua siitä että on oma itsensä, ole huumoristinen, arvosta itseäsi, kunnioita itseäsi, sekä asennoidu treffailuun kevyesti. Ei kannata olla katkera, ei kannata antaa huonojen juttujen syödä niitä hyviä pois. Itseviha ja epäilys omasta itsestään todellisuudessa on se mikä luo ne itsestään toteutuvat ennustukset. Koskaan ei kannata mielistellä naisia vain koska tahdot heidän kanssaan samalle aaltopituudelle. Ketään ei kannata mielistellä päästäkseen samalle aaltopituudelle. Omana itsenään oleminen meinaa itsensä kunnioittamista, ja käyttäytyä miten normaalisti käyttäytyisi. mitä vähemmän välität toisten arvostelusta tai mielipiteestä sinua kohtaan sitä enemmän ne ihmiset arvostavat sinua. Ihmisen kannattaa olla avoin, rento, itsekunnioittava eikä yrittämällä yritä vakutella naiselle, eikä todistella mitään, eritoten ei yritä tehdä vaikutusta naiseen millään muulla kuin itsellään ja ajatusmailmallaan.

Ei muuta kun aitoa omaa itseään ja asennetta peliin, jos ei itsetunto muuten tunnu nyrjähtävän kohdilleen naisten kanssa sit vaikka jollekkin kurssille opiskelee..

Ei muuta kun onnea kaikille suhteiden kanssa. (Paitsi tietenkin niille joiden sen "oikean" naisen tulen varastamaan.) Vitsi vitsinä.

Kiitos,

Niin, eihän meistä kukaan täydellinen olekaan. Joo kannattaa tutustuakin rauhassa uuteen kumppaaniin, eikä vetää omia johtopäätöksiä heti alussa. Mulla on ollu jo pitkään ilmoitus treffeissä, eipä oo viel se oikee löytyny, mutta sun juttu antaa mulle toivoa, että netistä voi sellaista fiksua naista kuin Sinä! :)

Onnea teidän suhteelle! :)

Olen samaa mieltä kanssasi, että nettituttavuus voi muuttua todellakin rakkaudeksi. Itsekin olen tavannut mieheni netinavulla ja meillä tulee kohta vasta 5kk, mutta se johtuu siitä, että olemme ennenkin seurustellut mutta erottiin ja päälle vuosi eron jälkeen palasimme takaisin yhteen ku minulle meni yhden toisen kanssa poikki. Vaikka nettituttavuus voisi päättyä seurusteluun, mutta se voi kaatua ellei ole samalla aaltopituudella.

Itse olen nytten sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa olen täysin samalla aaltopituudella ja tämä suhde ei tyssää ollenkaan.. Monet yrittää netistä, ellei saa ihan livenä niitä mistään. Baareista ei kannata, koska ne ovat kuulemma vain yhden yön juttuja mitä minulle on kerrottu, ellei joillaki ole mennyt paremmin ja pidempään. :)

Hienoa...Onnea..
Minäkin uskon,ettei täällä kaikki ole,pettureita,moukkia yms.
Etsivä näköjään löytää,siis "siskot" ei vaivuta synkkyyteen....

Olen ihan samaa mieltä, että netistä voi kyllä löytää elämänkumppanin ja ei netissä vain "hörhöt" liiku, vaikka heitäkin joukosta varmaan löytyy. Netti deittailu on nykypäivää, helppoa saada "seuraa", juttelukaveria, eikä kaikki halua ja jaksa esim. ravintoloissa juosta seuraa etsimässä.

Itse tapasin myös nykyisen miesystäväni suomi24.n treffipalstalta, noin puolivuotta sitten, pitkän eron jälkeisen "yksinolon" jälkeen ja se alku, kun laitoin profiilin itsestäni, ajattelin, että, johan on, kun tänne laitan itseni, ja epäileväinen olin koko touhuunm mutta seuraa halusin ja oikein positiivinen kokemus oli koko treffipalsta, mukavia, keskustelevia miehiä, otti yhteyttä.

En myöskään ole mikään seinänvierustalla seisoja, vaan, eläväinen, iloinen, positiivinen tapaus ja seuraa olen ja olisin saanut oikeassa elämässä, mutta, kun ei kilahda, niin ei kilahda, min kä sille voi, johtuu niin monesta, että kaksi ihmistä sopii yhteen, kemiat toimii ja arki sujuu ja varsinki, kun on jälkipolvea kotona, sitä on aika kriittinen silloin, pitääkin olla.

Meillä lähti ystävyydestä, keskusteluista ja tunteesta, että ollaan kuin sisko ja veli konsanaan, sama ajatusmaailma ja taajuus ja kummankin rankan eron käyneenä, löytyi puhuttavaa.

Tavattiin kavereina, käytiin kahvilla ja juteltiin, että naurettiin kaikkea, tuli eräänlaista sisältöä elämään ja uutta potkua. Kerran sitten vain huomasin, että klik, tunsin vatsanpohjasta aallon ja tunteen häntä katsoessa ja olinkin hieman itse hämilläni tunteesta ja siitä se sitten lähti pikkuhiljaa ja paremmaksi päiväpäivältä tuntuu.

Meillä kummallakin lapset ja siinä on tohinaa, mutta sellaista oikeata elämää kiireen keskellä ja joskus yhteistäkin aikaa löytyy ;)

Elämä on aika mukavaa nykyään ja suosittelen rohkeasti muittenkin deittailemaan netissä, kyllä sieltä voi löytyä rakas ihminen itselleen, mutta saahan siinä muutamat treffit käydä ja meilata suht paljon, ennenkuin kolahtaa ja pientä huumoria silmäkulmaan.

Kaikille mukavaa kesää ja Onnea rakkausrintamalle:) Toivoo: Merja