Taustani on melko uskonnollinen. Kova pääni on hyvin maallinen. Ajoittain syntyy tarve uskonnolliselle dialogille mutta en saa itsestäni irti sellaista että haluaisin vapaasti tipahtaa uskonnollisuuden turvaverkkoon. Tavallaan sitä kuitenkin kaipaisin. Ja toisaalta en. Olen kahden maailman reunalla. Oikeasti uskon ja oikeasti en usko. Eniten ärsyttää tämä reunalla tasapainoilu. Olisi parempi valita jompi kumpi, astua rohkeasti ja lopullisesti jommalle kummalle puolelle. Mutta en osaa sitä tehdä. En oikein tiedä miten sen tekisin. Tämä reuna on kuin mukavuusalue jossa on hyvä antaa molemmille mahdollisuuksia. Se ei vain taida enää kestää. Miten te muut olette löytäneet etsimänne. Saaneet rauhan on sitten kyse uskosta tai siitä että ei usko.
Heräämisen vaikeudesta
17
6119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuule.. samassa veneessä ollaan. pitäisi tapahtua jotain oikeasti todella mullistavaa että saisi uskolle täyden varmuuden, mutta olisiko silloin enää kyse uskosta?
usein menee pitkä aika, ennenkuin muodostaa käsityksen jonkun asian oikeellisuudesta.
Istuin vanhan ystäväni kanssa puistonpenkillä, otimme vähän viiniä, tämä tapaaminen teki minut niin iloiseksi.
Ehdoton askel on kai liittyminen yhteisöön ja sen tapoihin.
Tervehdys
Itse löysin etsimäni uskosta, tai Jumalasta (aikaa jo kohta 10 vuotta) - alkoi vain uskovien seura kiinnostaa ja aloin kiinnostua ennestään vieraista alueista uskonelämässä kuten. Pyhästä Hengestä. Siitä kului pari kuukautta niin koin omakohtaisen kohtaamisen Jumalan kanssa, tunsin että hän rakastaa minua ja hänellä on (silloin hyvin hyödyttömältä tuntuneelle) elämälleni tarkoitus. Jälkeenpäin pidän sitä uskovien seuraan hakeutumista Jumalan johdatuksena, olin silloin kyllä tavallaan uskossa, mutta jotain oli puuttunut ennen sitä - ehkä juuri rauha ja omakohtainen kokemus - en oikein tiedä, eipä sillä määritelmällä niin suurta väliä olekkaan :)
Hei! Minulla on vähän sama juttu,paitsi olen kyllä valinnut puoleni eli olen uskossa.Olen ollut jo muutamia vuosia.Mutta silti teen kaikkia maallisia juttuja,esim. käyn ns.ei-uskovien kavereiden kanssa baareissa tms. Tosin käyn myös uskovien kanssa seurakuntien tilaisuuksissa. Tavallaan elän sekä uskonnollista että maallista elämää. Mutta usko ei lopu ikinä,vaikka kuinka tekisi maallisia asioita. Se ottaa aikansa,mutta uskon että löydät rauhan kun tarpeeksi etsit/rukoilet. :) Ps. Ja usko kannattaa aina,et tule koskaan pettymään :)
jos etsit Jumalallisuuden tietoutta niin ainoa tie on tutkia raamatusta VAIN JA AINOASTAAN JUMALAN JA JEESUKSEN OMAN SANAN TIEDOT.
Jos poikkeat yllämainitusta niin eksyttäjän leiriin joudut. Paavali ja muut peevelit eivät ole Jumala! Paavali oli rikollinen kristinuskon perustaja jonka tuella kristityt tappoivat Jeesusta seuranneet kristilliset ja väärensivät raamatun ja väärentävät edelleen...
vaikuttamaan sinussa tahtomista ja tekemistä. Koettele tekemisesi Raamatun mukaan ja tee Isän Jumalan tahdon mukaan Jeesuksen nimessä, niin olet onnellinen, vaikka vaeltaisit pimeässä laaksossa tai suuressa ahdistuksessa, sillä palkkasi olisi suuri taivaassa ja perintöosa pyhitettyjen joukossa ja Jumalan valtakunnassa. Kenen tykö sinä voisit mennä Jeesuksen sijaan, jos mieleesi nousee vaihtoehtoja, niin rukoile Isän Jumalan johdatusta ja tahtomisen ja tekemisen vaikuttamista ja jos edelleen koet vaihtoehdon Jeesukselle, niin toimita silloin Jeesuksen nimessä asiasi.