Suomalainen ruoka epäilyttää Venäjää ja rajalla on 30 km pituinen rekkajono. Venäjä ja EU neuvottelevat Suomea koskevista puutulleista. Onko asioilla yhteyttä?
On. Suurvalta Venäjä pyrkii viestittämään, että sekin on olemassa ja tärkeä suomalaisille. Vanhojen suhteiden perusteella siellä jopa toivottiin, että Suomi voisi toimia välittäjänä sen ja EU:n välillä, sillä näillä suurvalloilla todella on keskenään ongelmia. Venäläisten kulusta Kaliningradin alueelle Baltiassa kiisteltiin jo kauan sitten. Se heijastui Suomeenkin. Tuon käsityksen sai mm. Juri Derjabinin haastattelusta televisiossa. Eikö rekkajonoille todellakaan voida mitään, jos halutaan? Kyllä voidaan.
Kun Suomi ei ole halunnut toimia välimiehenä Venäjän ja EU:n välillä, niin sitten Venäjä puhuu Suomen suuntaan rekkajonojen kielellä. Ja puutulleilla. Ja ruokakaupalla. Ja lapsi- ja mummotapauksilla.
Ei Venäjä todellisuudessa rakasta sitä, että Suomi on EU:n jäsen ja että Suomea natotetaan vuodesta toiseen. Sitä paitsi viime joulukuussa voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen jälkeen EU voi tehdä Suomenkin puolesta sopimuksia Naton kanssa meidän mielipiteestä välittämättä. Voimme siis huomenna herätä Naton jäsenmaana.
Neuvostoliiton viimeisinä aikoina ja Venäjän alkuvuosina siltä suunnalta tehtiin epävirallisia aloitteita, että neuvoteltaisiinkos Karjalan kysymyksestä? Onhan mm. yksityishenkilöittenkin omaisuus Venäjällä jäänyt hukkateille vastoin Pariisin rauhansopimusta. Vaan eivät kelvanneet neuvottelut Suomen johdolle. Presidentti Mauno Koivisto (sos.dem) piti EU-hanketta tärkeämpänä kuin neuvotteluja Karjalasta. Ulkoministeri Paavo Väyrynen (kesk) oli hiljaa.
Tietenkin Venäjän toiveena oli ehkäistä EU-jäsenyytemme. Se haluaisi naapurikseen puolueettoman maan, jota mikään taho ei voisi käyttää Venäjää vastaan. Pietari on edelleen entisellä paikallaan. ”Maantieteelle emme voi mitään”.
Vaan Suomi poika se röyhistelee. Kun Lännen tukema Georgia hyökkäsi Venäjän suojeluksessa oleville alueille, niin uljas ja rohkea ulkoministerimme Alexander Stubb (kok) riensi heti kertomaan, että Venäjä se hyökkäsi!
Lännen sotateollisuus tarvitsee vihollisia. Sille lieneekin pettymys, että Venäjä on pysynyt ainakin päältä katsoen kovin rauhallisena, vaikka Baltian maatkin ovat nyt Naton jäseniä ja sen ohjuskilven osia on nyt jo mm. Liettuassa ja Puolassa. Georgia on myös Naton tutka-avun piirissä, vaikka maa ei olekaan virallisesti Naton jäsen. Suurvalta Venäjää vastaan tutka-apukaan ei kuitenkaan auttanut Georgiaa. Kai Lännellä olikin tarkoitus vain osoittaa Venäjä vaaralliseksi, minkä vuoksi tarvittaisiin sotateollisuutta ja varustautumista.
Jos Suomi olisi itsenäinen maa, niin voisimme neuvotella puutulleista ja ruokakaupasta ilman EU:n välitystä. Tätäkin Venäjä on yrittänyt meille viestittää. Vanhan viisauden mukaan ystävät kannattaisi valita läheltä ja viholliset, jos niitä tarvitaan, kaukaa. Jotkut meillä haluaisivat, että tehtäisiin päinvastoin.
Mauri Nygård
Itsenäisyyspuolueen varapuheenjohtaja
On. Suurvalta Venäjä pyrkii viestittämään, että sekin on olemassa ja tärkeä suomalaisille. Vanhojen suhteiden perusteella siellä jopa toivottiin, että Suomi voisi toimia välittäjänä sen ja EU:n välillä, sillä näillä suurvalloilla todella on keskenään ongelmia. Venäläisten kulusta Kaliningradin alueelle Baltiassa kiisteltiin jo kauan sitten. Se heijastui Suomeenkin. Tuon käsityksen sai mm. Juri Derjabinin haastattelusta televisiossa. Eikö rekkajonoille todellakaan voida mitään, jos halutaan? Kyllä voidaan.
Kun Suomi ei ole halunnut toimia välimiehenä Venäjän ja EU:n välillä, niin sitten Venäjä puhuu Suomen suuntaan rekkajonojen kielellä. Ja puutulleilla. Ja ruokakaupalla. Ja lapsi- ja mummotapauksilla.
Ei Venäjä todellisuudessa rakasta sitä, että Suomi on EU:n jäsen ja että Suomea natotetaan vuodesta toiseen. Sitä paitsi viime joulukuussa voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen jälkeen EU voi tehdä Suomenkin puolesta sopimuksia Naton kanssa meidän mielipiteestä välittämättä. Voimme siis huomenna herätä Naton jäsenmaana.
Neuvostoliiton viimeisinä aikoina ja Venäjän alkuvuosina siltä suunnalta tehtiin epävirallisia aloitteita, että neuvoteltaisiinkos Karjalan kysymyksestä? Onhan mm. yksityishenkilöittenkin omaisuus Venäjällä jäänyt hukkateille vastoin Pariisin rauhansopimusta. Vaan eivät kelvanneet neuvottelut Suomen johdolle. Presidentti Mauno Koivisto (sos.dem) piti EU-hanketta tärkeämpänä kuin neuvotteluja Karjalasta. Ulkoministeri Paavo Väyrynen (kesk) oli hiljaa.
Tietenkin Venäjän toiveena oli ehkäistä EU-jäsenyytemme. Se haluaisi naapurikseen puolueettoman maan, jota mikään taho ei voisi käyttää Venäjää vastaan. Pietari on edelleen entisellä paikallaan. ”Maantieteelle emme voi mitään”.
Vaan Suomi poika se röyhistelee. Kun Lännen tukema Georgia hyökkäsi Venäjän suojeluksessa oleville alueille, niin uljas ja rohkea ulkoministerimme Alexander Stubb (kok) riensi heti kertomaan, että Venäjä se hyökkäsi!
Lännen sotateollisuus tarvitsee vihollisia. Sille lieneekin pettymys, että Venäjä on pysynyt ainakin päältä katsoen kovin rauhallisena, vaikka Baltian maatkin ovat nyt Naton jäseniä ja sen ohjuskilven osia on nyt jo mm. Liettuassa ja Puolassa. Georgia on myös Naton tutka-avun piirissä, vaikka maa ei olekaan virallisesti Naton jäsen. Suurvalta Venäjää vastaan tutka-apukaan ei kuitenkaan auttanut Georgiaa. Kai Lännellä olikin tarkoitus vain osoittaa Venäjä vaaralliseksi, minkä vuoksi tarvittaisiin sotateollisuutta ja varustautumista.
Jos Suomi olisi itsenäinen maa, niin voisimme neuvotella puutulleista ja ruokakaupasta ilman EU:n välitystä. Tätäkin Venäjä on yrittänyt meille viestittää. Vanhan viisauden mukaan ystävät kannattaisi valita läheltä ja viholliset, jos niitä tarvitaan, kaukaa. Jotkut meillä haluaisivat, että tehtäisiin päinvastoin.
Mauri Nygård
Itsenäisyyspuolueen varapuheenjohtaja
Vastaukset 1
Vanhimmat
tekstiä --ihmettelin monia vuosia sitten Ilkassa tällaisia tiltumaisuuksia. Itsenäisyyspuolue ajaa Venäjän asiaa.