Tässä vajaan 20v työttömyyden aikana elämä on loksahtanut mallilleen ja olen aikapäiviä sitten oppinut olemaan tyytyväinen siitä mitä minulla on ja kyllä vaan, olen onnellinen ilmankin töitä. Saan pienintä kelan korvausta käyn leipäjonossa, josta haen kerta viikossa n.30€/vko ruokapussin ja leipää haen toisesta paikasta ja nettoan 10€/vko. Vaatteet ostan kirpparilta ja etsimällä löytää ihan laadukasta päälle. Teen mielellään Työkkärin osoittamia työharjoittelu töitä, josta nettoan 180€/kk, korvausten päälle ns.9€ ruokakorvausta, joka tulee puhtaana, kun teen matkat pyörällä, eli noin äkkiä laskien saan perustoimeentuloni päälle 340€/kk En juo,polta, ei ole autoa (pyörä löytyy) jolla teen kaikki matkat. Olen monessa järjestössä mukana, josta tulee sosiaalisia kontakteja ja elämä on kiireetöntä ja onellista, vaikka en olekaan töissä. Älkää hyvät työttömät valittako, vaan tyytykää siihen, mitä on. Life goes on =)
Köyhä ja onnellinen
Työtönsince1992
4374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Että toki arvostan heitä, ketkä ovat saaneet elämässään paljon aikaan kovalla työnteolla. Talot, hyvät ammatit, omaisuutta jne. Itse en siihen koskaan pystynyt, mutta huikeaa, että toiset ovat onnistuneet =) Syitä en ala sen kummemmin yksilöimään tilanteeseeni, että miksi työttömyys on näin pitkään kestänyt, mutta siihen on ihan pätevä syy. Onnellinen voi todellakin olla ilman rahaa. Harrastan paljon ns. halpoja juttuja. Tarkkailen luontoa, pyöräilen, juoksen säännöllisesti. Luen monia mielenkiintoisia lehtiä kirjaston lehtilukusalissa. Haen netistä tietoa eri jutuista. Tiedon jano on loputon =) Ja paljon muita juttuja. Melon ilmaiseksi paikallisessa Suomen ladun alaisessa kerhossa, jne... Älkää kadehtiko heitä, ketkä ovat onnistuneet elämässä, vaan ihailkaa heitä ja pyrkikää samaan. minä en siihen pystynyt, mutta se ei ole itseltä pois, jos "menestyjiä" ihailee. Leuka pystyyn kohtalotoverit (Työttömät)
Olen itse aina myös höpistä, että kadehtiminen on ihan turhaa, kun se vie vain aikaa hyödyllisten asioiden miettimiseltä joka ripauksella onnea johtaa tilanteeseen, jossa ei tarvitse enää kadehtia. Vaan eipä sillä, terve kadehtiminenhan monet ajaa juuri kohti onnistumisia. Epäterve taas usein tuomitsee epäonnistumaan. Ja hyvin harva kuitenkaan on saanut saavuttamiaan asioita ihan helpolla.
Toisaalta työttömyys oli ainakin itselleni hyvinkin mukavaa tuossa viime vuoden puolella, kun laman takia piti hieman lomailla. Ansiosidonnainen, vaikka pieni olikin (hieman yli 600 euroa käteen/kk), takasi toimeentulon aika sopivasti, eikä ihan kaikesta sentään joutunut tinkimään. Työttömyyspäivärahalle putoaminen olisi ollut jo pahempi juttu, eikä se varmasti helppoa monellekaan ole sillä rahalla selvitä. Mutta hienoa jos jotkut pärjäävät.
Toisaalta tuntui työttömänä ollessa, että jo pelkästään siihen työkkärissä juoksemiseen ja papereiden pyörittämiseen meni hermot niin paljon, että jos pelkästään siitä päästäkseen meni mieluummin taas töihin. :) Siinä mielessä työttömänä on ikävä olla. Muutenhan sitä kyllä pärjää. Tekeminen kun ei koskaan tästä maailmasta lopu.
sinulle. Voisinpa minäkin heittäytyä työttömäksi, mutta miljoonatalo pankin kanssa naimisissa olo blokkaa ajatuksen välittömästi. Mutta olet oivaltanut aivan oikein, että meitä hyväosaisia ei tule kadehtia, vaan ihailla. Se hyvä, mikä meillä on ei ole tullut ilmaiseksi, vaan kovalla ponnistelulla. Sääli toki, että kaikilla ei ole voimia ponnistella tänne "huipulle" mutta tunnen empatiaa sinua kohtaan, jos kumminkin teet parhaasi ja löytänyt pieniä ilonpilkahduksia elämästä, vaikka rahaa ei juuri olekkaan. Raha ei tee onnelliseksi, mutta toki helpottaa elämää kummasti. tietysti siitä joutuu maksamaan kovan hinnan, jos työskentelee paljon, kuten minä (viheltelee)...Näin ei pitäisi tehdä, mutta voimia elämääsi.
Then again, juuri tämänkaltainen lesoaminen tympii. Silkkaa kiusantekoa.
Kirjoitin aikaisemmin, ja olen aina ollut sitä mieltä, että kadehtiminen on täysin turhaa. Ei ole huvittanut keskittyä siihen mitä muut ovat saavuttaneet, vaan keskityin mieluummin siihen miten voin saavuttaa myös jotain. Ja lopulta se voimavaran suuntaus palkittiin, koska nyt taloudellisesti menee huomattavasti paremmin kuin suomalaisella keskimäärin. Tosin suurin uhrauksin.
En siltikään normaalisti koe tarpeelliseksi asiaa mainostaa. Nyt kuitenkin ärsyynnyin edellisen kirjoittajan leveilystä siinä määrin, että halusin sen kertoa. Hänen kirjoituksensa on yksilöä lannistavaa, ei milläänmuotoa rakentavaa. Ja se on väärin.
Toisaalta on myös huvittavaa, että pitää mainostaa miljoonataloa joka ei ole edes oma. Niitähän nyt saa pankin avustuksella kuka tahansa.