Mutta minä en vaan ymmärrä, miten jotkut yhä uskoo helvetin olemassaoloon.
Kertokaa nyt ihan omin sanoin (ei raamatun lainauksia) miksi uskotte sen olevan olemassa... ja jos ette osaa ilman raamatun lainauksia, niin kertokaa edes niistä se oma näkemys tai suomennos.
Ja kaiken tämän jälkeen... perustelkaa Jumala: hyvä vai paha? ja onko Paholainen sittenkään niin paha kuin annetaan ymmärtää, sillä Jumalahan on kaiken suunitellut.
Kertokaa nyt ihan omin sanoin (ei raamatun lainauksia) miksi uskotte sen olevan olemassa... ja jos ette osaa ilman raamatun lainauksia, niin kertokaa edes niistä se oma näkemys tai suomennos.
Ja kaiken tämän jälkeen... perustelkaa Jumala: hyvä vai paha? ja onko Paholainen sittenkään niin paha kuin annetaan ymmärtää, sillä Jumalahan on kaiken suunitellut.
Vastaukset 125
Vanhimmat
Helvetin voisi suomentaa niin että se on puhdasta pahuutta. Ihminen joka elää pahuudessa rakasten sitä on itse asiassa jo helvetissä.
Taivas taas on puhdasta hyvyyttä ja hyvyyttä rakastava on jo tavallaan taivaassa.
>>Jumala: hyvä vai paha?
>>Helvetin voisi suomentaa niin että se on puhdasta pahuutta. Ihminen joka elää pahuudessa rakasten sitä on itse asiassa jo helvetissä.
>>He toisin sanoen rakastavat helvettiä.
>>Mitä Jumalan (Hyvyyden) rakastaminen on hengellisesti?
>>Sinun helvettiisi joutuneet eivät kärsi, koska he rakastavat pahuutta>Se helvetti, josta sinä puhut, on viihtyisä elinympäristö pahuutta rakastaville ihmisille>Pahimmissa ja ilkeimmissä ihmisissäkin on jotain hyvää,>Eikä ole olemassa niin kilttiä, hyvää ihmistä etteikö hänkin olisi joskus, jossakin tilanteessa paha.
>>Pahuuteen kyllä sisältyy kärsimys automaattisesti. Itsekkyys esim. on kaiken pahuuden ”äiti” ja itsekkyydestä taas johtuu sodat ja kärsimys. >Pahuutta rakastava ei viihtyisi ”taivaassa” koska se on hänen luonnolleen täysin vieras paikka, sillä taivaan ilmapiiri on epäitsekkyyttä. Olenkin sitä mieltä että ihminen valitsee täällä elämällään myös olinpaikkansa joko Taivaan ja hyvyyden tai pahuuden ja helvetin. Jumala ei todellakaan ”heitä” helvettiin ketään, vaan ainoastaan pelastaa sieltä jos niin kuka haluaa.>Jos ihmisessä on katumisen ominaisuus tallella, että katuu sitä itse pahuutta, ei pahuudesta tulevaa rangaistusta – kärsimystä, niin toivoa on. (Ei rakasta pahuutta)
Hyvyydessä on sama asia että rakastaisi, itse Hyvyyttä (Jumalaa) ei mitään kunniaa itselle tai asemia ihmisten silmissä.>Jumala vaan, sydänten tuntia voi tietää mikä teko itsessään on hyvyyttä ja mikä pahuutta, ihmiselle se on mahdotonta, koska motiivit on niin moninaisia.
>>Se vankeusrangaistus aiheuttaa hänelle kärsimystä koska hän menettää vapautensa.>Pahat ihmiset laittavat muut kärsimään, eivätkä kärsi itse pahuudestaan,>Itse käsitän hyvyyden ominaisuudeksi, enkä Jumalaksi.>Miten ihminen sitten pystyy ymmärtämään ovatko hänen tekonsa hyviä vai pahoja, jos vaan Jumala voi sen tietää?>Minulle esimerkiksi pedofilia on pahuutta, olipa pedofiilin motiivit teolleen mitä hyvänsä.>Mutta hän voi myös kiivastua ja vihata. Raamatun Jumalassa on siis muutakin kuin pelkkää hyvyyttä.
>>Minusta vihastuminen pahuuteen on todellista Hyvyyttä. Mitä pahaa siinä on?
>>mutta yleensä se viha kohdistuu myös pahaa tehneeseen ihmiseenkin.>Kuitenkin Jumala tuomitsee katumattomat syntiset helvettiin.>koska syntiä itseään ei voi tuomita rangaistukseen.
myös näennäisesti kiltti ihminen, lapsikin , voi olla täällä helvetissä. Ajatellaanpa vaikkapa jollain pakolaisleirillä kärpästen, hädän, nälän ja kuoleman keskellä.
Mitä ihminen kylvää hän niittää, karman lain alaisina olemme.
Uskovaisten jumalaan täytyy yhdístää pahuus, hänhän on massamurhaaja ja sydämmellisten ihmisten helvettiin heittäjä.
Paholainen on mielisairauden aikaansaama mielikuvitusolento.
>>Olisi pitänyt sanoa: Minusta Jumalan vihastuminen pahuuteen on todellista Hyvyyttä.>Sanoisin mieluummin niin että ihmisen valitsema pahuus tuomitsee ihmisen automaattisesti helvettiin koska se pahuus on itse sitä helvettiä. Jumala kun on totuus niin ei se niin kovin väärin ole jos sanoo että ”Jumala tuomitsee” mutta ihmiset saa Jumalasta silloin ihmismäisemmän kuvan, väärän kuvan. Jumala ennen kaikkea pelastaa - parantaa meitä helvetiltä. Parannettavaahan meissä kyllä on ja onhan se hyvä asia että on olemassa parantumisen mahdollisuus! Taitaa olla tämän elämän tärkein asia?>Minulla on sellainen tunne että kuoleman jälkeen, kuka ties, sekin on mahdollista, vain itse synti on erossa Jumalasta?
>>mutta pahuuden vihaaminen ei poista itse ongelmaa, eli pahuutta>koska kristityille usko Jeesukseen on ainoa asia mikä pelastaa helvetiltä.>Voisitko täsmentää tuota, kun en oikein ymmärtänyt mitä tuolla tarkoitit sanoa.>Minulla on sellainen tunne että kuoleman jälkeen, kuka ties, sekin on mahdollista, vain itse synti on erossa Jumalasta?
>>Mutta jos usko hyvyyteen on sama asia kuin usko Jeesukseen niin tietysti usko hyvyyteen pelastaa pahuudesta eli helvetistä! >Jumala on myös Itse oikeudenmukaisuus niin helvettiin ei joudu kuin sinne kuuluvat, täällä maailmassa on juuri se lajittelu käynnissä, mitä me olemme todella. (Jeesuksen kylväjävertaus) Edustammeko me Hyvyyttä vai pahuutta. Tarkoitin sitä ettei Jumalalta varmaan keinot lopu oikeudenmukaiseen lajitteluun, joka voi jatkua kuolemankin jälkeen??
>>niin jos hän vaan uskoo hyvyyteen ja myös pyrkii elämässään hyvään, niin hän oikeasti uskookin Jeesukseen ?>Ei kaikkitietävä olento voi olla tietämätön sellaisesta asiasta, eikä kaikkitietävän olennon tarvitse mitenkään "testata" ihmistä>että valitseeko tuo ihminen hyvyyden vai pahuuden, koska hän tietää sen jo alunalkaenkin.
>>Niin jos hän uskoo hyvyyteen ilman että hän on kuuluutkaan Jeesuksesta eikö hänen usko ole jo aika suurta? >Kaikkitietävä Jumala, minunkin mielestä tietää ainakin lopputuloksen, mutta ihminen itse päättää vapaudellaan miten monta kertaa esim. menee harhaan ennen kuin oppii että se on väärin. Ihminen siis itse päättää milloin haluaa pelastua pahuudesta – helvetistä. Onko tuo testaus sana väärä? >Jumala ei puutu meidän vapaaseen valintaan, voimme siis valita pahuuden vapaasti.
>> mutta useimmille ihmisille hyvyys on ominaisuus, eikä persoonallinen henkilö, Jumalan poika nimeltä Jeesus.>Eivät kristityt rukoillessaan rukoile Jeesuksen hyvyyttä, vaan he rukoilevat elävää persoonaa nimeltä Jeesus.>niin miksi hän ollenkaan luo sellaista ihmistä jonka tietää valitsevan pahuuden, ja joutuvan helvettiin ?
Esim. isäni kidutti minua henkisesti ja fyysisesti lapsena. Äitini vielä manipuloi häntä kiusaamaan lisää. Molemmat ovat vakuuttuneita siitä että ovat todella esimerkillisen hyviä ihmisiä.
He olettivat minussa olevan riivaajan jota piti häätää hakkaamalla ja alistamalla pois.
Isä kuoli siinä uskossa että pääsee taivaaseen. Terveenä ollessaan oli välillä uskossa ja välillä pilkkasi uskonveljiään ja teki syntiä, luki pornoa poltti tupakkaa ym. Nuo olivat uskovaisuuden puuskissa ehdottomasti kuolemansyntejä.
Itsekin pidän itseäni hyvänä ihmisenä, hoidan huonokuntoista omaistani, autan lähimmäisiäni pyyteettömästi, se kyllä nykyisin luetaan heikkoudeksi.
En loukkaa enkä vahingoita lähimmäisiäni, olen kokenut sitä itse liikaa joten kavahdan kaikkea toiseen ihmiseen kohdistuvaa vääryyttä.
En tietenkään uskovaisten mielestä pääse taivaaseen kun en noudata heidän itse keksimiään naurettavia sääntöjä joilla ei ole mitään merkitystä todellisen elämän suhteen.
Ei mitään helvettiä tai taivasta ole, missä olimme ennen kuolemaamme, ei missään, samaan tilaan päädymme kuoltuamme, minä ainakaan en muista eläneeni ennen syntymääni, eikä oikeastaan kukaan.
Se, että vanhempasi eivät olleet kelpo vanhempia, ei vaikuta mitään helvetin olemassaoloon.
Vanhempasi eivät muutenkaan käy miksikään uskovaisuuden ikoneiksi. Raamattu kertoo, että eivät kaikki ne, jotka hokevat "Herra, Herra" ole Jumalalle mieluisia, vaan ne, jotka tekevät Jumalan tahdon. Vanhempiesi elämä on kertomasi mukaan ollut sellaista, että se on kummunnut jostakin muualta kuin Raamatusta (?).
On paljonkin sellaisia ihmisiä, jotka koettavat käyttää milloin mitäkin lyömäaseena, mm. Raamattua, silloinkin kun eivät siihen oikeasti usko. Vanhempiesi "uskonpuuskat" kertovat mielestäni muusta kuin aidosta uskosta. Jos on aitoa uskoa, se alkaa tuottaa kovin toisenlaisia hedelmiä.
>>Persoonallisessa henkilössä Jeesuksessa asuu Itse hyvyys. Hyvyys on todellakin sidottava Jeesukseen persoonaan muuten se hyvyys voi olla ihmisestä lähtöisin ja lähennellä jopa pahuutta – ominaisuutta> On siis tärkeää että hyvyys on Persoonallisen Jeesuksen, muuten se on sitä ominaisuutta josta ihan aiheellisesti varoittelet.>Rukoillessaan Jeesusta eikö he samalla rukoile Jeesuksen hyvyyttä ja päinvastoin?>Mitä mieltä olet tuosta mahdollisuudesta että Jumala sallisi siksi myös ”helvettiin joutuvien elää”? Muistutan vielä että itse pidän pahuutta samana kuin helvetti
>>En ymmärrä kuinka sinä teet Jeesuksen yhdestä ominaisuudesta, hyvyydestä, persoonallisen Jumalan itsellesi.>Jumala voi olla myös kiivas ja hän voi myös vihata, sen lisäksi että hän on rakastava, pyhä, oikeudenmukainen, laupias, armollinen jne.>Sellainen helvetti (pahuus) ei ole pahoille ihmisille mikään rangaistus,> Pahoille ihmisille olisi rangaistus joutua taivaaseen, se olisi parhaassa tapauksessakin heille ikävystyttävä paikka >Kyllähän Jumala salliikin helvettiin joutuvien elää, he elävät helvetissä ja ovat tietoisia olemassaolostaan.> Eivät he rukoile pelkästään Jeesuksen hyvyyttä, vaan Jeesus- nimistä persoonaa, johon sisältyy hyvyyden lisäksi muitakin ominaisuuksia.
>>Miten niin minä teen yhdestä Jumalan ominaisuudesta jumalan, kirjoitin jo aiemmin ”Jumala tietää sitten lopullisen totuuden, koska Jumala on myös Itse Totuus.” Samoin kirjoitin: ”Minusta Jumalan vihastuminen pahuuteen on todellista Hyvyyttä.”>Nuo on Jumalan ominaisuuksia myös. Mutta, miksi jätit niinkin tärkeän ominaisuuden kuin Totuus pois?>Miksi haluat pahoille vielä ankarampaa rangaistusta kuin eroa Jumalasta, pahuutta ja valhetta joka on täydellistä eroa Hyvyydestä ja Totuudesta jne. Eläminen aina pahuudessa ja valheessa olisi ainakin minusta paha rangaistus, vaikkakin se on itsensä valitsemaa. Jumalan näkökulmasta pahuudessa elävä, sitä rakastaen on liekeissä olemista.>Millaista on se sinun rukoilusi kun ”Jeesus- nimistä persoonaa” on kyseessä? Miten se eroaa minun? Minun sanoilla Jeesus ja Jumala on sama merkitys.
>>hyvyydestä tai totuudesta itsellesi Jumalan, kirjoitathan ne isolla alkukirjaimella>Olisi jotenkin selkeämpää kun puhuisit vaan Jumalasta ja Jeesuksesta.>En minä halua pahoille mitään tulijärveä jossa he palavat iänkaikkisesti, mutta kristityt ihan yleisesti uskovat pelastumattomien sellaiseen paikkaan joutuvan.>Miljoonat sinun uskonveljesi ja -sisaresi sellaiseen helvettiin uskovat>En edes usko sellaisen helvetin olemassaoloonkaan
>>Kirjoitan Jumalan Hyvyyden isolla että erottuisi, Jumalan Hyvyys (Jumala meissä) meidän omasta hyvyydestä joka on sitä ominaisuutta. Selkeyden vuoksi puhun Itse Hyvyydestä ja Totuudesta. Miksi ne ei olisi myös Jumalan ja Jeesuksen persoonaa, jotka on myös tietoisia?>Onko tulijärvi kielikuvana edes tarpeeksi voimakas kuvaamaan pahuuden kauheutta? Millainen se sinun helvettisi sitten on?> Olen esim. saanut sellaisen kuvan että vaadit pahoille kovempaa rangaistusta kuin ero Jumalasta - pahuus.>Minua häiritsee kun kerrot muiden uskomuksia, ne ei minua niinkään kiinnosta, vaan sinun uskosi.> Minä olen kertonut vain omasta uskostani.
Tulijärvi voi olla sinulle vaan kielikuva, mutta miljoonille kristityille se on todellinen paikka jossa pelastumattomat palavat ikuisesti ja kärsivät kovaa tuskaa.
Tulisella järvellä he oikein mässäilevät, huh..
kristinuskon oppeihin. Kaikkein naurettavin oppi on ylöstempaus.
Jumala ei ole mitään suunnitellut, se on mielikuvitusolento.
Katso "nalliksi" N.Cagen tähdittämä elokuva nimeltä; -Tieto-, niin oivallat tuonkin jutun taustan.
muuten ookkonää kattonu sen hohon?
Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, 2.tessa 1:9
kannataisi seurata kírjasata mitä on kirjoitettu,siitä voi olla pahoilla jos joutuu tohon paikkaan,paholainen on valhettelija aina yrittä mitätöitä kaikea mikä on lähtöisin jumalasta.
Ja se sun herrasi pitäisi taluttaa korvasta Haagin tuomioistuimeen rikoksista ihmiskuntaa vastaan.
Paholainen ja helekutti on taas teikäläisten sairasta keksintöä.
Muuta paholaista kuin ihminen jumalineen, koska hänen sielunsa on pahan kokemisesta, materiasta syntynyt,
eikä ole jumalallista alkuperäperää, niinkuin uskonnot väittävät.
Tuon syntyneen takia, jota myös syntiinlankeemukseksi sanotaan, ihminen joutui ulos paratiisitilasta, mutta
kaipuu takaisi jäi
Niimpä ihminen kesi vastikkeen eli jumalat, joiden avulla palaisi sinne takaisin, mutta tuon sielun paluu on mahdotonta. koska se on ajasta ja aineesta syntyisin, ja siten syyn ja seurauksen lain alainen, joten sen elämä
on vain niinkauan kuin syyt ja seuraukset kestävät.
Kristiusko tarvitsee helvettiä jotta sielu sitä kautta eläisi elämästä toiseen, ja näin ikuistuisi, ja jumala on vain työkalu tässä asiassa
Kristinusko tarvitsee maanpäälistä helvettiä, sekä kuolemanjälkeistä taivasta ja helvettiä
Niille joille armo kelpaa, ei toisella kuolemalla ole mitään osuutta,mitä jumaliin tulee muut ovat kuoleita jumalia on vain yksi totinen jumala,sen edessä toiset vaipuvat hänen jalkojensa alle.Hän on herrojen herra.
Joka nostaa alhaisen mutta korskea vaipuvat.
uskonnollinen lässytys ei kelpaa.
Jumalasta ei ole mitään näyttöä, se on mielikuvitusolento.
naapuriin tullut hilloja ja mustikoita?
Karmasta ja sisäisestä jumaluudesta ei ole mitään näyttöä, Jumalasta sen sijaan on miljoonilla.
on sitten näyttäytynyt?
Raamatun saduissa ehkä.
Karma eikä mikään jumala, joka sitä tekee, ja raamattukin sen tunnustaa, sillä siinä on karman tilalle pantu mielikuvitus jumala
Ihmisen ego, ajattelija, sielu on materiasta syntynyt, ja nåin karman lain alainen, joten sielu ei ole jumalallista alkuperää, niinkuin uskonnot väittävät
Ihmisen elämä sen sijaan on lähtöisin kaiken lähteestä, mutta ego hallitsee ihmisen mielen sisältöä
Elämä on ajatonta ja kuolematonta, mutta ego aikaa ja materiaa, joten minkäänlaisesta armosta sitä ei saa ajattomaksi, vain ymmärtämällä koko ihmisen psykoloogisen perimän, perisynnin, aina alkuun asti,
niin tuo ajan muodostama keskus hajoaa, ja voimme elää nykyhetkessä joka on ajaton
Huomautettakoon vielä että psykologinen aika eri kuin kellolla mitattu kronologinen aika, psykologinen
aika taas on ihmisen itsensä luomaa, jonka me saamme perimänä
Raamattu ei mitään karmoja tunnustele, ettäs tiedät!
Mutta eri nimellä.
Kun tänne tullaan keskustelemaan helvetistä, niin yleensä ei ole kysymys siitä, että haluttaisiin aiheesta oikeasti tarkempaa tietoa. Keskustelun aloituksen syynä on se, että haluttaisiin saada lakkautetuksi koko helvetti.
Ja miksi?
Siksi, että oma elämänmeno on alkanut olla sellaista, että jokin sisimmässä varoittaa, että helvettikin on olemassa. Ja jos sen helvetin saisi jotenkin lakkautettua, silloinhan ei tarvitsisi tehdä mitään muutosta elämään.
Mutta kun valitettavasti on niin, että helvetti ei meidään lopetusvaatimuksiamme tottele.
Ainakin minä haluan kertoa niille jotka pelkäävät helvettiä että sitä ei ole. Itseni takia en keskustele helvetistä koska tiedän jo sen mahdottomuuden.
Kuitenkin ihmisten on tarkoitus yrittää elää rakkaudellisesti muita kohtaan koska sillä tavalla pääsee eteenpäin henkisesti. Kirjoitat että meidän ei tarvitse tehdä mitään muutosta elämäämme kun emme pelkää helvettiä mutta toisin on. Tietenkin voi jatkaa samalla tavalla elämä elämän jälkeen mutta niin tyhmiä emme ole.
Minkälaisen muutoksen uskovaiset tekevät elämäänsä uskoessaan helvettiin?
Sinulta putoaisi pohja elämältä jos vaalimasi helvetti olisikin satua.
Satua se onkin, aikuiset ihmiset uskovat moiseen, ei voi kun ihmetellä.
Muuta ei tarvitse kuin odottaa, niin helvetin olemassaolosta tulee selko. Asioille kannattaisi kuitenkin tehdä jotakin jo ennen sitä.
pitäisi tehdä?
Ethän sinä oikeasti halua tietää asioista, ethän sinä.
Oletko kuollut ja palannut elävien kirjoihin?
Elämä on yhtä helvettiä jos sitä pelkää "kuollakseen".
Jos pelkää elämää niin, että tärisee, tarvitsee hoitoa. Ei normaali ihminen pelkää elämää eikä (valitettavasti?) kuolemaakaan niin, että elämä sen takia muuttuisi kovin töyssyiseksi. Arkipäivän ilmiselvyyksiä on kuitenkin se, että keskeisin kysymys, johon elämän aikana pitää vastaus löytää, on kuoleman ongelma. Miten kuolemaan pitää suhtautua ja miten siihen valmistautua.
Asian ratkaisu ei ole se, että koristelee väärät uskomuksensa parfymoiduin keinokukkasin ja elää muutenkin valheessa koko aiheen kanssa. Asiaa ei auta sekään, että pelehtii jonkin henkimaailman kanssa, josta tiedetään, että siinä touhussa käy pelehtijälle, huonosti, vielä huonommin tai todella huonosti.
Kuolemaan on vaikea valmistautua, vaikka lapseni sairasti syöpää kaksi votta ennen kuolemaansa ja tiesimme lopun tulevan nopeasti.
Sittenkin se yllätti, puhuimme asiasta ja vietimme paljoa aikaa yhdessä viimeiseen hengenvetoon asti, ei kuolemassa ole mitään mystistä, poikani kuoli kauniisti ja rauhallisesti ilman tuskia, kiitos hyvän kipulääkityksen.
Poikani ei ollut uskovainen, hän oli jalat vankasti maassa oleva pärjääjä.
Itse en aio valmistautua kuolemaan millään lailla, se tulee kuitenkin, en pelkää yhtään.
En myöskään usko henkimaailmoihin ja olen realisti ilman prfymoituja keinokukkasia.
Ei minun uskoni tietenkään ole ratkaiseva siinä onko henkimalmaa olemassa vai ei. Ainakin minut nuo henget ovat toistaiseksi kiertäneet kaukaa, jos ei ota huomioon todellista tuntuvia unia.
Käyn lukemassa palstaa ja kirjoittelenkin joskus, sekin kuuluu surutyöhön poikani ennenaikaisen kuoleman takia.
Kun kahden kesken juttelee lääketieteen asiantuntijoiden kanssa, niin saattaa päästä keskustelemaan erikoisistakin aiheista. Yksi aihe on se, että miksi ihminen kuolee. Ihmisen koneisto näyttäisi rakentuvan siten, että sen ei ole tarkoitus kuolla. Määrätystä iästä alkaen alkaa kuitenkin rapistuminen, jota ei voi kokonaan pysäyttää millään hoidoilla.
Jos ihminen kuitenkin kuolee sillähän pitäisi olla syynsä. Näyttää siltä, että ihmistä ei ole tarkoitettu kuolemaan. Jos näin on, kuolema on poikkeustilanne, joka kaipaa korjausta?
Kuoleman ongelmaan perehtyneet lääkärit ovat lähestyneet asiaa lukemattomilta suunnilta. Yksi kiinnostava suunta oli taannoin esillä kun verrattiin Tyynen meren alueelta tavattavia nk. hitaita viruksia ihmisen rapistumisprosessiin. Ko. virukset vaikuttavat sillä tavalla, että normaalisti vanheneva ihminen vanheneekin nopeutetusti, mutta kuitenkin muuten lähes samalla tavalla kuin normaalistikin.
Tutkijat kyselivät, olisiko koko ihmissuku joskus muinaisuudessa sairastunut jo kertaalleen "hitaaseen virukseen", joka sitten aiheuttaa vääjäämättömästi kuoleman.
Raamatun paratiisikertomuksesta löytyvä "kielletyn hedelmän" haukkaaminen alkaakin saada uutta mielenkiintoa. Kertooko se muinaisuuden tapahtumasta, josta tiedetään, että sitä ennen ihminen ei kuollut. Ja sen jälkeen oli "kuolemansairas". Tätä menoa joskus kuolee vihoviimeinen ihminen.
Vaikka ei ajateltaisi, että juuri jonkin hedelmän haukkaamisella olisi joskus sairastuttu johonkin kuolettavaan, koko ihmiskunta, silti voi miettiä sitä, mihin johtopäätöksiin kuolemisen tulkitseminen poikkeustilaksi johtaa.
Se johtaa vaikkapa siihen, että ihmisen päämäärä ei ole missään henkimaailmoissa eikä henkien kanssa. Raamatun viesti on, että Jeesuskin saapuu fyysisesti uudelleen ja Jumalan kaupunki laskeutuu fyysiseen maailmaan. Ja vaikka Jumalan taivaat eivät olekaan näkyvässä maailmassa, Jumalan tarkoitus ei ole, että ihmisen elämä päättyy kuolemaan.
Näissä keskusteluissa tunnelmoidaan, että pitää sirkustella henkien kanssa ja että henkimaailma on pelkästään ihanuutta täynnä. Ja että sinne on kova tunku. Henkimaailmassa ihminen on menettänyt fyysisen ulottuvuutensa ja saa luultavasti sellaisen kohtalon, jonka on valinnut. Voi käydä hyvin köpelöstikin. Jeesuksen valinneille on tarjolla fyysinen ylösnousemus ja iankaikkinen elämä. Mutta ei hämäräperäisenä henkenä hämäräperäisessä ja vajaavaltaisessa henkimaailmassa, vaan Jumalan johtamassa kuningaskunnassa, jossa ei kuolemaa enää ole.
kritinusko ei karmaa tunnusta, mutta toimii käytännössä, siten,että sielun elämää jatketaan, lupaamalla taivaaseen pääsy vasta kuoleman jälkeen, jolloin hän ei pääse karmastaan, vaan välttämättömyyden pakosta
joutuu jatkamaan eteen päin, ja näin toivotaan, sielun jatkavan tätä rataa, jotta se ei koskaan häviäisi.
Se, että sielu ei pohdistu perimästään, vaatii kärsimystä, tuskaa ja väkivaltaisuutta elämän aikana, ja sen takia tämä maailma on tällainen kun on.
Kritinuskon perustajat ovat varmaankin olleet tietoisia tästä asiasta, mutta nykypäivän teologeille se ei ole enään tunnettu asia, vaan usko jatkaa tietämättään tuota tosiasiaa eteenpäin
vaan portti seuraavaan elämään. Eikä tarvitse sirkustella henkimaailmasta laisinkaan. Emme ole hämäräperäisiä henkiä hämäräperäisessä henkimaailmassa vaan kirkasta valoa iankaikkisuudessa.
Jerusalemin temppelivuorellekko? Mites kun siellä on jo nämä palestiinalaisten moskeijat?
Vai joutuuko se jumalan kaapunki tekemään hätälaskun vaikka Inarijärvelle....
Eikö karmalla käsitetä sitä että tämän elämän teoistasi saat tuta seuraavassa elämässäsi ja taas seuraavassa elämässä jatkaen tätä rataa vaikka tuhansia ja tuhansia vuosia kunnes on saavuttanut jonkin jutun. Nämä kaikki elämät ovat sellaisia että edellisistä et muista mitään mutta kuitenkin saat niiden tapahtumat kontollesi.
Kristinuskossa ei tuollaista ole vaan tämä yksi ainoa elämäsi tullaan tuomitsemaan niin hyvässä kuin pahassa. Siis yksi ainoa elämä.
Aatteleppa sitä mitä siitäkin oikein seuraisi jos alkaisimme muistaa menneet elämämme! Kaikki niissä koettu traumaattiset kokemukset tekisi meidät hulluiksi. Jo yhden elämän traumoissa on monille liikaa haastetta. Muistaisit kuolleesi väkivaltaisia kuolemia, tulleesi petetyksi ja myös itsekin tehneesi muille ihmisille vastaavia asioita. Eikös se olisi aivan kamala tila?
Ja jos joukko ihmisiä uskoo olleensa edellisessä elämässään itse Hitler niin mitä sitten? Ei se vielä sitä todista että reinkarnaatio olisi harhaa. "Jeesuksiakin" on mielisairaalat täynnä. Parempi vaan, että ihmiskunta uskookin moniin eri "totuuksiin". Elämä pysyy silloin vaan paljon yksinkertaisempana.
Kristinuskossa on paljon enemmän ja paljon pahempia ristiriitoja.
"Muistaminen" tapahtuukin siten, että sinulla on ominaisuuksia, jotka ovat kehittyneet edellisissä elämissäsi ja tässä elämässäsi pystyt nyt sitten hyödyntämään niitä ominaisuuksiasi. Mistähän ne ihmisten erilaisuudetkin oikein tulevat? Sattumaako? Tiedemies tai taiteilija ovat kehittäneet kykynsä jo menneissä elämissään. He ovat ansainneet sen ihan itse. Ja sellaista ihmistä ei tarvitse siksi kadehtia, koska hän on ansainnut tuon kykynsä ja jokainen meistä tekee ihan samoin. Kannattaa siis aina kehittää itseään, vaikka ei tulisikaan kuuluisaksi ja rikkaaksi! ;)
Eikä se menestyminenkään nyt mikään tärkeä asia ole. Tärkeämpää on olla harmoniassa itsensä ja universumin kanssa. :)
Vänkis kai se siellä? Olet ollut aika hiljaa lähiaikoina.
Pitää paikkansa, ettei ihminen kestä määrää enempää muistoja. Unohtaminen, kuten tiedetään, suojelee meitä, ettei psyykemme ylikuormitu tiedosta. Traumaattiset kokemuksetkin peittyvät usein niin peruusteellisesti, ettei niitä muista muuten kuin hypnoosin avulla.
Tämä partajehun video on aika hyvä:
http://www.youtube.com/watch?v=8QHKRlN980c&playnext=1&videos=5Mckza_ierk
Mitäpä siihenkin sanoo, jos on ollut yhdessä inkarnaatiossa homoseksuaali ja kumppanina nykyinen biologinen isä.
Menneet elämät ovat merkinneet minulle tietoisuuden laajentumista. Minä tahdon tietää niin paljon kuin on mahdollista menettämättä toimintakykyäni. Jos alkaisin kuormittua liikaa, niin en välttäisi niistä. Mutta minä tahdon tietää, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Ja minä saan tietää. Se on kohtaloni.
En muuten ole samaa mieltä siitä, että kyvyt periytyvät. Minusta ne vaikuttavat olevan enemmän perimän ja ympäristön tuotetta. Minä olen ollut aika pätevä yhdellä alalla, mutta tässä inkarnaatiossa minulla ei ole mainittavaa kykyä, joka heijastaisi minun olleen sillä alalla aikaisemmin.
Jep, meikäläinenhän se tässä taas! ;)
Olenkin tässä painiskellut jo kuukausia "diimoneineni" kanssa, eikä ole oikein mikään jaksanut kiinnostaa. Sama show pyörii ja pyörii, eikä ole ollut oikein mitään lisättävää siihen enää.
Pakko tässä taas yrittää sopeutua takaisin ihmisten maailmaan, vaikka pahaa tekeekin?
>>Mitäpä siihenkin sanoo, jos on ollut yhdessä inkarnaatiossa homoseksuaali ja kumppanina nykyinen biologinen isä. >Menneet elämät ovat merkinneet minulle tietoisuuden laajentumista. Minä tahdon tietää niin paljon kuin on mahdollista menettämättä toimintakykyäni. Jos alkaisin kuormittua liikaa, niin en välttäisi niistä. Mutta minä tahdon tietää, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Ja minä saan tietää. Se on kohtaloni. >En muuten ole samaa mieltä siitä, että kyvyt periytyvät. Minusta ne vaikuttavat olevan enemmän perimän ja ympäristön tuotetta. Minä olen ollut aika pätevä yhdellä alalla, mutta tässä inkarnaatiossa minulla ei ole mainittavaa kykyä, joka heijastaisi minun olleen sillä alalla aikaisemmin.
Tässä vastaus siihen, onko kuoleman jälkeen elämää:
http://www.tv7.fi/vod/categories.html?id=629
oma mielipiteesi asiasta.
Ihan kuin olisit puhunut itsesi pussiin. Ensin sanot että "mitä siitäkin oikein seuraisi jos alkaisimme muistaa menneet elämämme". Eli siis emme muista edellisiä elämiämme vaikka jotkut väittävät olleensa Jeesuksia ja Hitlereitä jne.
Jos emme siis voi muistaa edellisiä elämiämme niin miten ihmeessä tiedämme että meillä on sellaisia ollutkaan? Tähän selität että ominaisuutemme ovat kehittyneet edellisissä elämissä. Mitä ihmettä?! Miten sen voi tietää, jos emme muista edellisiä elämiämme niin emme voi muistaa ominaisuuksiammekaan. Mistä joku taidemaalari muka tietää että nämä ominaisuudet on hankittu edellisistä elämistä eikä suinkaan maalaustaiteen opinnoista ja kursseista?? Mistä joku viulisti voi tietää sen? Hän saattaa ainoastaan tietää sen että aloittaessaan hän ei osannut soittaa edes Ukko-Noaa viululla, niin että onpa mahtavat ominaisuudet tullu hankittua edellisissä elämissä. Miten tämän uuden tietotekniikka-alan ihmiset olisivat voineet saada ominaisuuksia edellisistä elämistään piirilevysuunnitteluun kun sellaista alaa ei edes ollut aikaisemmin? Minäkään en osannut tippaakaan pyöräillä kun sain eka kolmipyöräni mutta nyt osaan sillä minä ja kaikki muutkin ihmiset hankkivat ne ominaisuudet tämän yhden ainoan elämän aikana. Jos minun ominaisuuteni pyöräilystä olisi tullut edellisistä elämistä niin kyllä olisin pikkuisena niitä kironnut teippaillessani asfaltti-ihottumaa. Selityksesi oli kaukaa haettu ja ei kyllä kelpaa todisteeksi jälleensyntymisestä.
Täällä on palstalaisia jotka ovat puhuneet edellisistä elämistään joten miten he sitten muistavat niitä jos niitä ei voi muistaa sen takia että niissä koetut traumaattiset kokemukset tekisivät hulluiksi kuten sanot. Voiko tuosta päätellä että he ovat hulluja?
Todella tärkeää olisi ihmisen olla harmoniassa järjenkäytön ja mielikuvituksen kanssa.
Saako kysyä?
"Minä olen ollut aika pätevä yhdellä alalla, mutta tässä inkarnaatiossa minulla ei ole mainittavaa kykyä, joka heijastaisi minun olleen sillä alalla aikaisemmin."
Tarkoittaako tuo sitä että olet ollut aikaisemmassa elämässä todella hyvä jossakin jutussa mutta et enää tässä nykyisessä elämässä? Please sano että ei tarkoita sillä se olisi ehdottomasti surkuhupaisinta mitä olen kuullut. Eihän sitä voisi laittaa edes työpaikkahakemukseen.
-Herra johtaja, vaikkei minulla nyt olekaan koulutusta aivokirugiaan niin voin vannoa teille että edellisessä elämässäni olen suorittanut lukuisia menestyksellisiä operaatioita ja saavuttanut maineeni maailman parhaana erikoistuneena aivokirurgina.
-Ahaa, sepä mielenkiintoista. Oletteko lukeneet lääketiedettä?
-No en nyt tässä elämässä kun olen enemmänkin keskittynyt kehittymään ihmisenä ja saavuttamaan korkeamman tason. Viime elämässä olin aivokirurgi. Muistan sen selvästi.
-Teillä ei sitten ole muutamaan vuoteen käytyjä alan kursseja?
-Ei tässä elämässä.
-Ymmärrän. Hmmm. Meillä kyllä voisi olla käyttöä teille huolimatta siitä että tietonne aivokirurgiasta ovat vanhentuneet.
-Ihanko tosi! Sepä hienoa!
-Juu kyllä, ottakaapa yhteyttä tuonne neljänteen kerrokseen Mielenterveyshuoltolaan. Menette sinne vastaanottoluukulle ja sanotte että minä lähetin niin pääsette heti työpaikkahaastatteluun.
koemme uusia asioita. Se mikä jää solumuistiin on ominaisuudet.
ja kertovat muille. Mutta eivät hekään muista kaikkea.
Ne jotka ovat kokeneet NDE:n ovat hyvinkin masentuneita palattuaan takaisin koska he olisivat mieluimmin jääneet sinne muualle jossa on vain rakkautta.
[q]Tarkoittaako tuo sitä että olet ollut aikaisemmassa elämässä todella hyvä jossakin jutussa mutta et enää tässä nykyisessä elämässä?[/q]
Juuri sitä tarkoitan. Ilmeisesti kyvyt eivät periydy. Korkeintaan taipumukset.
Loppu tekstisi on pilkkaa ja siihen vastaminen olisi trollin ruokkimista.
>>Ihan kuin olisit puhunut itsesi pussiin. Ensin sanot että "mitä siitäkin oikein seuraisi jos alkaisimme muistaa menneet elämämme". Eli siis emme muista edellisiä elämiämme vaikka jotkut väittävät olleensa Jeesuksia ja Hitlereitä jne. >Tähän selität että ominaisuutemme ovat kehittyneet edellisissä elämissä. Mitä ihmettä?! Miten sen voi tietää, jos emme muista edellisiä elämiämme niin emme voi muistaa ominaisuuksiammekaan. Mistä joku taidemaalari muka tietää että nämä ominaisuudet on hankittu edellisistä elämistä eikä suinkaan maalaustaiteen opinnoista ja kursseista??>Täällä on palstalaisia jotka ovat puhuneet edellisistä elämistään joten miten he sitten muistavat niitä jos niitä ei voi muistaa sen takia että niissä koetut traumaattiset kokemukset tekisivät hulluiksi kuten sanot. Voiko tuosta päätellä että he ovat hulluja? >Todella tärkeää olisi ihmisen olla harmoniassa järjenkäytön ja mielikuvituksen kanssa.
Jep, kiva nähdä sinua!
Toivottavasti voit hyvin. Ihmisten ilmoilla on usein stressaavaa, mutta herkempi ihminen oppii ajan kuluessa elämäntavan, joka ei kuormita liikaa.
[q]Muakin on lapsesta saakka riivannut kaiken tietämisen halu. Aika karmeeta. Ei oikein sopeudu muun ihmiskunnan joukkoon kun se tuntuu haluavan aika lapsellisia asioita: rahaa, menestystä, julkisuutta, materiaa ja vaikka mitä. Nykyaikainen, länsimainen ihminen on vielä niin penteleen itsekeskeinen otus. Monilla on jopa liian helppo elämä, että siitä saisi henkistä kasvua kovinkaan paljoa aikaan. Mullakin on liian helppo elämä. Siihen onkin helppo näiden "diimoneideni" aina tarttua. Ne piinaa kaikesta mahdollisesta: olen laiska, mässäilen ja nautiskelen ja vaikka mitä syntistä puuhaa![/q]
Mitä karmeaa siinä on, että on utelias? Mieli avoimena ja ahkerana voi saavuttaa paljon, muutakin kuin maallista hyvää. Monet viisaat ovat sanoneet, että he eläisivät tyytyväisinä köyhinä kirjojen parissa; kun vain on tutkittavaa, niin elämässä on merkitystä uteliaalle. En tiedä, mitä tarkoitat helpolla elämällä. Sitäkö, että on terveyttä, rahaa ja paljon ystäviä? Ystävä tai pari on hyvä olla, mutta heidänkin kanssaan on oltava tarkkana. Ei ole mitään järkeä pyöriä seurassa, jolla ei ole paljon samoja kiinnostuksia, ja yleensäkin luonteiden täytyy osua yksiin. Muut suhteet ovat pinnallisia, ja parempi on, että pintapuolisia suhteita saa sietää mahdollisimman vähän. Minä en ole vielä löytänyt itselleni hyviä ystäviä. Oikeastaan tiedän vain serkkuni, jonka kanssa minulla on hyvä olla. Hän on n. 40-vuotias nainen. Hän on hiljainen ja viisas ihminen. Harmi, että en ole päässyt kunnolla keskustelemaan hänen kanssaan. Hän tietää paljon. Tunnen myös sukulaisuutta nimimerkki "...":n kanssa. Olen nähnyt hänet visioissani. Toinen tuli unessa, toinen valveilla. Olen ajatellut häntä monesti, myös tympeähkössä työssäni, jossa olen joskus ollut melkein harras. Minä todella pidän hänestä. Outoa, mutta niin se on. Eikä tämä tule varmaan pelkästään hänen nettiteksteistään. Ah, hän on vain todella erikoinen ihminen. Kiitos hänelle, kun kirjoitti tärkeistä kokemuksistaan. Se on ollut hyvä työ.
Laiskuus on minullekin pahuksen tuttua. Kun pitäisi kehittyä, jään monesti mieluummin mukavuusalueelleni, koska en erityisemmin jaksa kontakteja muihin ihmisiin. Kaikki kehittyminen kuitenkin vaatii lopulta kontaktia muihin. Häpeän polte tuntuu minullakin monesti. Olin yläasteella käsittämättömän arka. Se oli todella inhottavaa. Sai siitä kuullakin. En vieläkään käsitä, mitä siinä vaiheessa elämääni tapahtui, että minusta tuli yhä arempi ja häveliäämpi! Onneksi en ole enää niin arka. Yksi mies on sanonut, että vapaus koittaa sitten, kun ei enää häpeä itseään. Minusta siinä on järkeä. Häpeily rajoittaa ihmisen elämää.
Sielumme harjoittelee asioita ennen syntymää lihaan... Kyllä, miksi ei! Minä olen nähnyt tulevaisuuden kuvia, jossa olen taidemaalari! En kyllä käsitä, miten minusta voisi tulla sellainen, koska epäilen itseäni niin paljon. Se on kuitenkin sieluni toive. En tiedä mitään muutakaan ammattia, joka kiinnostaa. Koko elämä on orjuutta, ellei saa tehdä mielekästä työtä. Ja minä teen mieluummin itsemurhan kuin elän orjuudessa. Mutta minullahan on vapaus koettaa tulla vapaaksi. Kun vain saisin rohkeutta ja uskoa siihen, että näyt käyvät toteen. Toisaalta en välitä yhtään mistään. Kun näen jotain kauniita maisemia unen ja valveen rajamailla, ne ovat kauniita, mutta sitten ne häipyvät ja menettävät kiinnostuksensa. Tunne oli hyvä, mutta näky merkityksetön. Ne tuovat hyvää oloa hetken ajaksi. Ja siten ihmiselokin on tuollainen pieni sykäys, joka häviää eikä mitään saa mukaansa. Pieni hetki hyvää oloa - siinäkö kaikkien eudaimonistien päämäärä?
Jos jonkun elämä on tylsää niin sitä voi piristää vaikkapa matkalla tai pikkutylsyyttä katsomalla jonkun elokuvan. Jos tylsyyttä lähdetään hoitamaan sillä että uskoo olevansa Jeesus tai Napoleon niin onkohan kyseessä enää tylsyys? Epäilen.
Jospa Dalai Lama kaikessa normaali-ihmisen viisaudessaan on alkanut pohtimaan asioita ja tullut siihen tulokseen ettei välttämättä usko jälleensyntymiseen mutta vetää valitun roolinsa siitä huolimatta. Totuuteen uskominen on ihan eri juttu. Vaikka totuutta pohtii ja kaivaa ja kääntää ja vääntää niin vastaan tulee vaan totuutta. Voisi sanoa että totuus on rautaa. Jotakin täytyy vinksahtaa pahasti että kääntyy totuuden tieltä pois.
Se on ihan sama elääkö ihminen päivän vai 100 vuotta. Siitä pääseekö tuo päivän elänyt taivaaseen ei kannata ihmisen murehtia. Jumala on oikeudenmukainen ja Jumala tekee tuon lapsen kohdalla kaikkein parhaimman päätöksen, niin hyvän että siihen ei ihminen kykene.
"Kaiken takana on ajatus, että olemme aina jotenkin ansainneet sen mitä täällä osaksemme saamme."
Raamattu opettaa että näin ei ole. Ajatellaan vaikkapa lasta joka syntyy jalattomana ja kädettömänä. Karman mukaan hän on ansainnut kohtalonsa. Jos hän on sen ansainnut niin kai häntä voi muut ihmiset pilkata. Omapa on kädettömän syy. Ja niin ihmiset tekevätkin. Ihmiset pilkkaavat toisiaan ja etsivät puutteita toisistaan. Näin tapahtuu koko ajan. On ihmisiä jotka saavat jatkuvasti pilkkaa kohdallensa. Arvaa ajattelevatko he että he ovat ansainneet tuon pilkan? Ei, heidän katkeruutensa kasvaa ja joskus jonkun oksa katkeaa liian suuren pilkan painosta ja sitten tapahtuu mitä tapahtuu.
Sokeana syntyneen miehen vertauskuvassa Jeesus sanoo että sokean miehen sokeus ei johtu tuosta miehestä itsestään eikä se johdu hänen vanhemmistaan. Jeesus panee stopin sille ajatukselle että tuo sokea mies olisi "ansainnut" sokeutensa tai että hänen sokeutensa johtuisi jonkun muun ihmisen teoista. Tuo tieto voi pelastaa tuon kädettömänä ja jalattomana syntyneen ihmisen kun suuri vaikuttaja ja ihmisten pelastaja Jeesus itse sanoo että ole rauhassa, syy ei ole sinun.
Jos sokeana syntyneen miehen sokeus ei johdu miehestä itsestään niin se tarkoittaa sitä että hänellä ei ole mitään taakkaa kannettavanaan ennen syntymäänsä, mitään ei ole kertynyt mikä aiheuttaisi hänelle tuon sokeuden. Jos mitään ei kerry ennen syntymää niin silloin ei voi kertyä taitojakaan edellisistä elämistä. Jos mitään ei kerry ennen syntymää niin edellistä elämää ei ole voinut ollakaan.
Kuitenkin jos uskot edellisiin elämiin niin uskot myös siihen että tuo jalattomana ja kädettömänä syntynyt on ansainnut kohtalonsa ja on ansainnut osakseen myös toisten pilkan. Uskot myös siihen että hän on tehnyt sen verran pahaa että on syntynyt jalattomana ja kädettömänä. Uskot myös siihen että hänen pilkkaajansa ei välttämättä saa samaa kohtaloa tulevaan elämäänsä jos tuo pilkka on vain kertaluontoinen ja tuo pilkkaaja on muuten erittäin "hyvä" ihminen. Tuo pilkattu saa päivittäin pilkkaa ihmisiltä jotka sen kertaluontoisesti tekevät. Ja silti tuo pilkkaajasakki ei siitä rangaistusta saa.
"Myös reinkarnaation uskova voi olla "hihhuli"."
Nimenomaan, itse pidän juuri reinkarnaatioon uskovia hihhuleina eli ihmisinä jotka eivät juuri asiaa kuuntele vaan uskovat ihmesfäärijuttuihin.
Jos harrastaa lentämistä niin onko sitten lentäjä?
Jos harrastaa hulluutta niin onko sitten hullu?
Jumalan sana pitää sisällään timanttiakin kovemman totuuden. Se sana sisältää paljon vertauskuvia elävästä elämästä joita voi jokainen soveltaa omaan elämäänsä. Nämä vertauskuvat on annettu sanan tarkkuudella.
Jo lause "Totuus ei pala tulessakaan" on uskomaton. Se kertoo kuinka pysyvä totuus on. Jos totuus palaisi tulessa niin silloinhan totuutta ei enää olisi. Silloin tuo lause olisi merkityksetön. Totuutta ei voi hävittää. Jumalan sana pitää sisällään totuuden. Uskoon tullut saa ymmärryksen Jumalan sanasta. Silloin sanan näkee toisin kuin ne jotka vain hakevat Raamatusta taisteluvälineitä. Ymmärrys on kaiken A ja O. Ilman ymmärrystä ihminen ei näe kultaa lian alta.
Kun sinulla vänkis ei ole ymmärrystä sanan ymmärtämiseen niin sinä et näe muuta kuin likaa. Sinä et tunnistaisi Jeesusta vaikka hänet kuulisit ja näkisit. Sinä pilkkaisit häntä. Ehkä vain kerran. Ja ihan vähän. Vaikka vain naureskelemalla pilkkaavasti. Karman mukaan sinä saisit siitä rangaistuksen seuraavaan elämääsi. Jeesus antaisi sinulle anteeksi tässä elämässä.
Haluan kommentoida sokeana syntyneen syyllisyysprobleemaa, sori.
Kohtahan menee jotenkin näin; "Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä
sanoen: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö
vai hänen vanhempansa, että hänen piti
sokeana syntyä?"
Sokeutta pidettiin juutalaisuudessa ankarana Jumalan rangaistuksena.
Mutta se ei ole olennaista tässä, vaan se, että kysymys olettaa lapsen voineen tehdä syntiä ennen syntymäänsä, koskapa lapsen piti ”sokeana syntymän”.
Embryo ei ollut ensin kehittynyt näkeväksi, sitten tehnyt syntiä ja rakastava Jumala potkaissut sikiötä sitten sokeuttavasti otsalohkoon. Kyse ei ollut myöskään perisynnistä, siis isien synneistä, koska
Jeesus kielsi sokeuden olevan sikiön tai perisynnin syytä: ”Ei tämä, eikä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki”.
Mutta hei, siis Jumalan tekojen?
Viittaako Jeesus tässä itsensä Jumalan karmallisiin tekoihin, koska kyse ei ole vanhemmista tai lapsesta johtuvista karmallisista syistä?
Huomaatko lisäksi ettei Jeesus kyseenalaista opetuslasten kysymykseen liittyvää ajatusta lapsen elämästä ennen syntymäänsä lainkaan.
Lisää viittauksia jälleensyntymään löytyy Jeesuksen sanoista Mt. 17:11-13: "Jeesus vastasi ja sanoi: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta
minä sanon teille, että Elias on jo
tullut, mutta he eivät tunteneet häntä.
Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen
puhuneen heille Johannes Kastajasta."
Psalmi 90:3;ssa on jälleensyntymäopin idea: "Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot:
”Palatkaa jälleen te ihmisten lapset.”
Roomalaiskirje 9;11-14 >>"Ja ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään.
Ennen kuin he olivat tehneet mitään
hyvää tai pahaa, niin, että Jumalan
valinnan mukainen aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden vaan kutsujan tähden."
Kaksoset ovat eriarvoisessa järjestyksessä Jumalan valinnan vuoksi. Paavalin mukaan Kaikkivaltias oikeudellaan rakastaa toista e n n e n kummankaan s y n t y m ä ä enemmän kuin toista: Sillä ”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin”.
Onhan tuo outo kohta ihan oikeudellisesti ja syyntekeellisuuden kannalta kun; >>" Ja on tehnyt (Jumala) sen saattaakseen
kirkkautensa runsauden ilmi laupeutensa
astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut
kirkkauteen.", mutta oleellista on että Jaakob ja Eesau ovat olleet tuon mukaan jo persoonina ennalta, joista toisen Jumala oli ennalta valmistanut laupeuden astiaksi ja määrännyt lupauksen lapseksi.
Minusta tuossakin on selvä ajatus jälleensyntymästä.
"Viittaako Jeesus tässä itsensä Jumalan karmallisiin tekoihin, koska kyse ei ole vanhemmista tai lapsesta johtuvista karmallisista syistä? "
Kelle se Jumala tekisi niitä karmallisia tekoja jos ei kerran kellekään tee? Jos kerran mies ei syntynyt sokeana omasta syystään eikä vanhempien syystä vaan siksi että Jumalan teot tulisivat hänessä julki.
""Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki."
Jeesus vastaa opetuslapsille selvästi "Ei...." joka tarkoittaa sitä että tässä miehessä ei ole karman aiheuttamaa vikaa. Ennen syntymää miehelle ei ole kertynyt mitään mikä voisi olla syynä hänen sokeuteensa. Jeesus pois sulkee edellisen elämän opit tuolla "ei" sanalla.
".....Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki."
Mitä ne Jumalan teot sitten olivat? Milloin ja mitä Jumala teki tälle miehelle? Ainoastaan tiedämme sen hetken kun Jeesus paransi sokean miehen. Silloin tuli Jumalan teot julki ja ovat niin julki että vielä tänä päivänä tätä tapahtumaa kerrotaan. Teot tulivat todella julki.
miljoonia tauluillaan huutokaupassa. Hän osaa kuulemma maalata kuin vanhat mestarit.
Ilmiselvästi tienannut taitonsa edellisistä inkarnaatioista.
Oli eilen uutisissa.
Kerran myytiin apinan maalaamia tauluja kalliilla hinnalla. Ostajille oli yllätys että apina oli maalannut ne.
>>Kelle se Jumala tekisi niitä karmallisia tekoja jos ei kerran kellekään tee?
Hän ei kuitenkaan mitään ymmärrä vaan pottuilee takaisin.
>>Jospa Dalai Lama kaikessa normaali-ihmisen viisaudessaan on alkanut pohtimaan asioita ja tullut siihen tulokseen ettei välttämättä usko jälleensyntymiseen mutta vetää valitun roolinsa siitä huolimatta. Totuuteen uskominen on ihan eri juttu. Vaikka totuutta pohtii ja kaivaa ja kääntää ja vääntää niin vastaan tulee vaan totuutta. Voisi sanoa että totuus on rautaa. Jotakin täytyy vinksahtaa pahasti että kääntyy totuuden tieltä pois.>Ajatellaan vaikkapa lasta joka syntyy jalattomana ja kädettömänä. Karman mukaan hän on ansainnut kohtalonsa. Jos hän on sen ansainnut niin kai häntä voi muut ihmiset pilkata. Omapa on kädettömän syy. Ja niin ihmiset tekevätkin. Ihmiset pilkkaavat toisiaan ja etsivät puutteita toisistaan. Näin tapahtuu koko ajan. On ihmisiä jotka saavat jatkuvasti pilkkaa kohdallensa. Arvaa ajattelevatko he että he ovat ansainneet tuon pilkan? Ei, heidän katkeruutensa kasvaa ja joskus jonkun oksa katkeaa liian suuren pilkan painosta ja sitten tapahtuu mitä tapahtuu.
tämä englantilainen poika oli vasta kaksi vuotta harrastanut maalaamista.
Minäkin muuten piirtelin kaksivuotiaana auton kuvia joista tiesi mitä merkkiä ne olivat.
Kosmoskynällä hesarin valkoisiin reunoihin ja tapetteihin.
>>Mitä karmeaa siinä on, että on utelias? Mieli avoimena ja ahkerana voi saavuttaa paljon, muutakin kuin maallista hyvää. Monet viisaat ovat sanoneet, että he eläisivät tyytyväisinä köyhinä kirjojen parissa; kun vain on tutkittavaa, niin elämässä on merkitystä uteliaalle. En tiedä, mitä tarkoitat helpolla elämällä. Sitäkö, että on terveyttä, rahaa ja paljon ystäviä? >Laiskuus on minullekin pahuksen tuttua. Kun pitäisi kehittyä, jään monesti mieluummin mukavuusalueelleni, koska en erityisemmin jaksa kontakteja muihin ihmisiin. Kaikki kehittyminen kuitenkin vaatii lopulta kontaktia muihin. Häpeän polte tuntuu minullakin monesti. Olin yläasteella käsittämättömän arka. Se oli todella inhottavaa. Sai siitä kuullakin. En vieläkään käsitä, mitä siinä vaiheessa elämääni tapahtui, että minusta tuli yhä arempi ja häveliäämpi! Onneksi en ole enää niin arka. Yksi mies on sanonut, että vapaus koittaa sitten, kun ei enää häpeä itseään. Minusta siinä on järkeä. Häpeily rajoittaa ihmisen elämää.
[q]Karmeus onkin siinä, että asettaa ymmärryksen- ja tiedonhalunsa liian korkealle. Ei oikein rahkeet riitä, mutta muuten utelias mieli on todella hyvä juttu. Eipä yleensä tule aikakaan pitkäksi. Olin jonkin sortin "lapsi-ihme" ja opettajat koulussa joskus kehu mua hyvin "mallikelpoiseksi" tapaukseksi.[/q]
No, eihän mitään rajaa ole. Toki kukaan ei voi tietää kaikkea. Kaikki tietävät hyvin vähän. Hyvin tunnettu totuus on, että oppineet huomaavat tietävänsä hyvin vähän elämänsä lopuilla. Nykyisin informaatiota on valtava määrä, ja tehtävänä onkin valita sopivat kirjat. Kriittisyys on aikamme henki. Minusta tiedonjano on merkki jonkinmoisesta sivistyksestä, vaikka lähtökohta olisi lukematon ihminen. Jos jokin tapahtuma saa ihmisessä heräämään uteliaisuuden, niin minä pidän henkilöä sivistyneenä. Aina on toisia kirjaviisaita, jotka tietävät enemmän. Sitten on toisenlaista tietoa, sydämen ja korkeamman tajunnantilojen tietoa, joita minä tavoittelen erityisesti. Mutta tosiaan, jokainen voi oppia vain hyvin vähän. Ei kannata kuormittaa itseään liikaa. Jotkut polttavat itsensä mielisairaalaan ahmimalla tietoa eivätkä välttämättä toivu romahduksesta koskaan. Henkisellä puolella asia taitaa olla samoin.
[q]Helpolla elämällä tarkoitan lähinnä sitä, että eipä tartte meidän täällä Suomessa tarvitse kokea nälänhätää, sotaa, puutteellista terveydenhoitoa ja vaikka mitä inhottavaa. Köyhäkin täällä elää paremmin kuin kuninkaat joskus satoja vuosia sitten.[/q]
Kyllä. Mutta minä en tunne syyllisyyttä siitä, että olen hyvissä oloissa. Nykyisin sitä toivoo kasvaneensa oppineissa oloissa, mutta en jaksa valittaa, koska olen valinnut itse syntymäni proletaariperheeseen. Minusta jokainen taso tuo mukanaan omat vaikeutensa. Aina on opittavaa ja vaikeuksia. Muista toki, etteivät nälänhädän, sodan tms. alaiset henkilöt koe elämää sellaisessa monipuolisuudessa kuin me täällä Suomessa. Monipuolisuus tietää lisää vaikeuksia. Suomessa ei ole mitään hirmu köyhiä. Kaikki saavat tarpeeksi ruokaa. En käsitä niitä, jotka valittavat "alhaista" sosiaaliturvaa tai muita etuja, joista muut voivat haaveilla. Minulla oli vaihe, kun ei ollut rahaa ruokaan, mutta kyllä sitä sai muualta. Enkä ole koskaan valittanut "köyhyydestä". En tarvitse mitään erityistä. Ostan ehkä joskus moottoriveneen. Muu ei ainakaan tällä haavaa kiinnosta.
Minäkin olen hedonisti, jos olen täysin rehellinen. Olen myös melko itsekeskeinen. Pidän maltillisista nautinnoista. En syö liikaa enkä mitään muutakaan liikaa. Luulisin. Kun ajattelet elämää, niin useimmat ihmiset pyrkivät maksimoimaan mielihyvän. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ajattelin tehdä aloituksen hedonismista. Ehkä teenkin.
Sen kummemmin "...":n persoonaan menemättä sanon vain, että hän on ollut minulle hyvin tärkeä ihminen, vaikka en ole koskaan tavannut häntä fyysisellä tasolla. Olimme kerran yhdessä unessa. Keskustelimme jostakin, en muista mistä. Pidimme toisistamme. Toisen kerran näin vision maatessani sängyllä. Me halasimme... Se tuntui hyvältä. Näyssäni hänellä oli tummat hiukset, jotka ulottuivat noin olkapäille. Hän oli n. 160-165 cm pitkä. Pitäneekö paikkansa. Minulle tulee joskus tällaisia visioita. Näin kerran kummilapseni, joka asuu Sri-Lankassa. Hän käveli luokseni ja hymyili. Tunsin hänet heti hänen erikoisista etuhampaistaan, jotka paljastuivat leveässä hymyssä.
En tiedä ammatinvalinnasta muuta, kuin että minusta tuskin tulee koskaan toimistorotta tai mikään raatajaproletaari. Minua kuvottaa ajatus viettää n. 30-40 vuotta jossakin ammatissa, josta en pidä. Sehän on orjuutta! Joko työstä nautitaan tai sitä ei tule tehdä ollenkaan, sanoi Nietzsche, ja olen tässä aivan samaa mieltä. Vain orja tekee työtä, koska ei voi muuta. Pitää kokeilla mainittua alaa. Vikani on siinä, etten ole oikein kiinnostunut mistään. Heräsin toissa aamuna ja olisin vain halunnut jatkaa tiedostamattomuutta. En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat onnellisia. Ehkä ymmärrän joskus.
No en minä tiedä noista jahveista sun muista privaattitietoisuuksista saatikka alkutietoisuuksista mutta sen minä tiedän että Jeesus sanoi suoran ei -sanan epäilyksestä edellisen elämän mahdollisuudesta. Se poistaa karman mahdollisuuden. Karmaa ei voi myöskään esiintyä tämän yhden elämän aikana siitä on todisteena lukemattomia ihmistarinoita ja kohtaloita.
Mutta entä se mahdollisuus että tuo apina olisi saanut ominaisuuksia edellisistä elämistään? Voisiko käydä niin että ihminen voisikin saada huonoja ominaisuuksia kuten Hitler ihan selkeästi sai ja apinat kehittyisivätkin viisaampaan suuntaan ja pian he olisivat ihmistä älykkäämpiä? Oikeastaan tuo piirre on täällä jo eräitten osalta havaittavissa. Tosin itse en usko moiseen.
Minusta elämänkokemus ja siitä oppiminen on mitä suurimmassa määrin henkistä, mutta myös hengellistä elämää. Elämänkokemus juuri osoittaa sen että karma syyn ja seurauksen lakina toimii. Tapahtumille on aina jokin syy, josta seuraa itse tapahtuma, eli seuraus. Esimerkiksi aivan varmasti minua, kuin sinuakin sattuu nyrkkiin jos pamautamme nyrkkimme kiviseinään. Syitä lyömiseen voi olla toki monia ja erillaisia, mutta seuraus luultavasti on samankaltainen, eli tekee kipeetä.
Se että joskus oikeudenmukaisuus inhimillisessäkin mielessä näyttää toteutuvan karmallisissa seurauksissa ei ole mekaanista. Kyse ei siis ole dogmista.
Ymmärrän toki myös sen, kuinka kauheana jotkut sielunpaimenet ja etenkin maalliset ruhtinaat pitävät ajatusta jälleensyntymästä, koska opin karmallisen muodon mukaan karma ei vapauta ketään mahdollisten hirmutöitten ja syntien seurauksista kuolemassakaan. Tässä on yksi syy useisiin kirkolliskokouksiin jossa oppi kiellettiin, sillä mitä kauheampi tyranki oli keisarina, sitä mieluimmin hän otti vastaan sanoman syntien anteeksiantamuksesta ja viattomuuden ylösnousemuksesta.
Sokeana syntyneen geisissä synninteko ennen syntymää edellytti elämää ennen syntymää, kysymyksessä heijastuu selvästi karmallinen usko jälleensyntymään, eikä Jeesus kysenalaistanut itse kysymystä, vaan vastasi siihen asiallisesti. Sokeus ei ollut lapsen eikä hänen vanhempiensa karmaa. Mutta Jeesus EI sanonut, että kysymys an sich olisi ollut mieletön.
Oppinne sisällä mennään useasti naurettavuuksiin asti kun yritetään teologista harmonisointia mm. tunkemalla myöhäsyntyisempiä oppeja väkisin varhaisempiin ja aivan toisenlaisiin raameihin.
Jeesus itse puhuu siitä kuinka; "Sitä niittää mitä kylvää, eihän orjantappuroista voi niittää jne", eikö tuo ole sinusta karmallista ajatusta tukevaa jos mikä?
"Esimerkiksi aivan varmasti minua, kuin sinuakin sattuu nyrkkiin jos pamautamme nyrkkimme kiviseinään."
Tuohan ei liity millään tapaa karmaan vaan on ihan puhtaasti fysikkaa ja biologiaa. Liike-energia muuttuu kivuksi jonka aistimme hermoillamme. Onko mielestäsi karmaa sekin kun avaat vesihanan ja sen seurauksena vesiallas kostuu?
Syy ja seuraus ei ole karmaa vaan ihmisen mielen käyttäytymistä.
Hitler eli vain yhden elämän ja tuon hengittämisen aikana hän ei kokenut karmaa vai mitä sanot tästä tapposuhteesta: 1/miljoonia, eli hän tappoi itsensä ja hänen takia kuoli miljoonia. Jos karma toteutuisi niin Hitler tappaisi itseään vielä vuosia eteenpäin jotta tuo hänen tapattamiensa määrä täyttyisi.
Oletko sitä mieltä että tyranki ja tappaja ottavat ilolla vastaan syntien anteeksiantamuksen sen takia jotta he voivat jatkaa tappamista edelleen? Ainakin sellaisen ymmärsin sinusta. Anteeksiantamus on sen takia jotta ihminen tunnistaa tehneensä väärin ja lopettaa väärin tekemiset. Jos anteeksiantamusta ei olisi niin ihmisellä, sillä tappajallakaan ei olisi muuta tietä kuin jatkaa tuhoamista. Anteeksiantamus on pakotie tuhon tieltä hyvän tielle. Mitä jos sinulla olisi niin tyhmä naapuri että joka aamu paskoisi oven kynnyksellesi. Kunnes eräänä aamuna ei paskaa olisikaan ja naapurisi tulisi pyytämään sinulta anteeksi tekojaan ja kertoisi että hän on päässyt eroon tuosta pahasta tavastaan. Kumman naapurin ottaisit mielummin, sen paskovan vai sen joka ymmärsi tehneensä väärin?
Sokean geisissähän todettiin että sokeus ei johdu miehestä itsestään. Näinhän se siellä seisoo. Sokeus ei tullut synnistä. Sokeus tuli biologisesta toiminnasta joka on toisinaan epävarmaa. Muutenhan me kaikki olisimme juuri sellaisia kuin Mengele halusi, täsmälleen samannäköisiä. Sokeus tuli biologisesta toiminnasta, ei miehen synneistä sillä eihän hän voinut vastata asioista kun ei ollut vielä syntynytkään. Sokeus ei johtunut myöskään hänen vanhemmistaan kuten Jeesus sanoi. Ihan helposti on luettavissa kirjaimellisesti että Jeesus sanoi ei noille jälleensyntymisopeille.
Jeesus puhui ihmisen suhteesta Jumalaan, ei ihmisen suhteesta edellisiin ja tuleviin elämiin. Senpä takia Kristinuskossa ei puhuta karmasta vaan tuomiosta. On vain yksi elämä ja siihen ei karmaa mahdu. Eihän varasta tuomitessaan tuomarikaan puhu karmasta vaan tuomiosta. Pretty selkeää, vai mitä. Eli karmajutut kuuluu niille jotka uskovat jälleentymiseen mutta Jumalan sanaan se ei ole koskaan kuulunut eikä sitä siihen voi koskaan laittaakaan. Yrityksiä on tietenkin kuten on yrityksiä tehdä lihaisia suklaapalojakin mutta ne vaan ei istu yhteen.
Nyt hokasin miksi tämä on niin hankalaa sun kanssas.
Uskot siis jälleensyntymässä olevan ideana sen, että jälleensyntyvä saa edellisen elämänsä mukaan seuraavassa elämässä edellisen elämänsä mukaisen elämän, eli rangaistuksen? Eli arvioit opin vaikutuksia kristinuskon sisäisestä yksilökeskeisestä logiikasta käsin?
Tuossa on lähtökohtainen virhe ajattelussa.
Koska samoin kuin Hitler ei voi korvata massamurhaajana tekojaan millään, ei edes krstinuskon mukaisella kostolla, eli helvetti-rangaistuksella. Tai samoin kuin tikkunekkuvaras,,, kristiuskon mukaan perisyntisyyden ja jeesuksen vastaanottamattajättämisen seurauksena joutuu helvettiin( pelastus yksin Jumalan päätöksellä/ei valittuna) yhtä pitkäksi aikaa ja samoin seurauksin(vai onko toisella heistä hellissä kuumemmat oltavat),,, EI jälleensyntymäkään yksilötasolla voi noilla perusteilla olla oikeudenmukaisuus asiaa.
Minähän totesin jo että-->v o i näyttää siltä kuin oikeudenmukaisuus toteutuisi inhimillisesti katsoen joissain tapauksissa karmallisissa seurauksissa, mutta tuo ei ole mikään automaatio.
Ja tarkoitin tyrankien valinnoissa sitä, että he u s k o m u s t e n valikosta valitsevat/valitsivat mielummin sen vaihtoehdon dogmistokseen, jossa he pääsevät ilman seuraamusta, siis "kuin koira veräjästä" kunhan vain nöyrtyvät ja pyytävät anteeksi. He eivät siis valitse jälleensyntymää juuri siksi, että siinä vastuun joutuu
o p i n mukaan kantamaan itse. Massamurhaajana ei valitsisi jälleensyntymäoppia sen armottomuuden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi vaikka kristinuskoa ei olisi olemassakaan.
Teoilla on aina syynsä ja syillä seurauksensa, on vaikutuksen ja vastavaikutuksen laki. Kaikella on syynsä olla sellainen tai sellaista kuin se/ne ovat/on. Karma ei ole jumalallinen persoona, jolle jokin teko voi olla otollinen tai ei.
Kun kirjoitin siitä kuinka; "Jumalan teot tulevat esiin sokeassa" voidaan u s k o m u k s e n n e sisällä 'syy' eli "Jumala" ja "Jumalan" luonteen kautta sokean esimerkillä löytää jumal-kuvan keksineen i h m i s -ryhmän luonne ja halu/tarve ja oikeuskäsitys-maailma.
ja jos niihin tungetaan kynä niin varmasti jotain söheröä paperiin siirtyy, sehän on sitä nykytaidetta.
Ihminen vie kyllä valitettavasti huonotkin puolensa seuraavaan elämään, mutta sehän onkin elämän tarkoitus että niistä vähitellen päästäisiin.
Vanha salatieteellinen totuus on kuitenkin "kivikunnasta kasvikuntaan, kasvikunnasta eläinkuntaan, eläinkunnasta ihmiskuntaan, ihmisestä jumalaksi" eli apinastakin tulee joskus jumala.
voisi ollaa seuraavassa elämässä suuri taiteen mesenaatti ja ystävä.
Tai taidemaalari. Mutta jossain vaiheessa tekojen seuraukset astuvat esiin, ei kuitenkaan kerralla sillä aikaa on loputtomasti.
Subjektiivisesti voi uskoa että objektiivinen epäoikeudenmukaisuus saa rangaistuksen tai hyvityksen tulevaisuudessa. Tästä meillä ei ole kuitenkaan mitään näyttöä.
Konkreettisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja kärsimyksestä tässä ja nyt on sensijaan näyttö, jonka näkee yhtähyvin uskova kuin ei uskova. Tämä ei ole siis uskon vaan tiedon kysymys. Mistään päätelmistä käsin ei voi ajatella syyttään kärsineen saavan oikeasti hyvityksen. Subjektiivisuudessan kun saattaa syyttään kärsinyt ajatella, ettei mikään taivaspaikka eikä taivaallinen nektari, tai pahan tekijän oppi korvaa tuskia.
Minusta yksittäisen persoonan paluu ei ole mahdollista. En siis usko persoonalliseen olemassaoloon(ggg heräisi uudelleen henkiin uudessa ruumiissa) tämä elämän jälkeen, kyse tajullisuudessa on jostain laajemmasta.
Taas sellaista sanaviidakkoa että vaikka kuinka veitsellä huitoo niin ei tahdo reittiä löytyä järkevän lauseen luo.
Eikös se karmauskomus sitä ole että mitä kylvät sitä niität muttet välttämättä tässä elämässä vaan jossakin seuraavissa? Kärsinyt ihminen saa joskus hyvää osakseen ja pahojaan tehnyt pahaa.
Ja entäs sitten tämä oma totuus asia jota täällä jälleensyntyjät ovat tuoneet rutkasti esille? Mitäpä jos Hitlerin "oma totuus" oli se että hän kärsi eläessään oman totuutensa mukaan pahemmin kuin kaikki muut ihmiset yhteensä ja oli näin karma-asioissa "saamapuolella". Jospa hän oletti että hänen sen hetkinen elämänsä oli paskin maan päällä ja seuraava voisi olla sitten todella rikas ja antoisa elämä. Oman totuutensa mukaan Hitlerin seuraava ja sitä seuraavat elämät tulisivat olemaan ruusuilla tanssimista.
Ei se poijjaat noin mene. Karmat ja jälleentymiset ja omat totuudet vaan on huithapeliä jolla pelaajat sumuttavat itseänsä.
Minä tarkoitin kynnyspaska jutussa sitä että eikö olisi hienoa jos tämä paskoja tulisi järkiinsä ja pyytäisi anteeksi koska hänellä on vain yksi elämä aikaa nöyrtyä ja pyytää anteeksi. Koska totuus on se että on vain yksi elämä niin juuri sen takia nämä tyrankit ymmärrettyään asian mieluummin valitsevat nöyrtymisen ja anteeksipyynnön. Jälleensyntymään uskovat voisivat jatkaa tuota tyrankimaisuuttaan tuhansia vuosia ja kehittää tuota pahaa ominaisuuttaan vielä pahemmaksi.
Sokean miehen geississä Jumalan "syy" oli Hänen tekonsa eli näkökyvyn palauttaminen. Näkökyvyn palauttamisen seurauksena Jumalan teko tuli julki. Jumalan teko oli palauttaa näkökyky. Siinä "syy" kautta seurauslinja.
Jos sinä olet henkisesti näkevä niin Jumalan teot tulevat sinussa julki.
>>Taas sellaista sanaviidakkoa että vaikka kuinka veitsellä huitoo niin ei tahdo reittiä löytyä järkevän lauseen luo.>Eikös se karmauskomus sitä ole että mitä kylvät sitä niität muttet välttämättä tässä elämässä vaan jossakin seuraavissa? Kärsinyt ihminen saa joskus hyvää osakseen ja pahojaan tehnyt pahaa.>Ja entäs sitten tämä oma totuus asia jota täällä jälleensyntyjät ovat tuoneet rutkasti esille? Mitäpä jos Hitlerin "oma totuus" oli se että hän kärsi eläessään oman totuutensa mukaan pahemmin kuin kaikki muut ihmiset yhteensä ja oli näin karma-asioissa "saamapuolella". Jospa hän oletti että hänen sen hetkinen elämänsä oli paskin maan päällä ja seuraava voisi olla sitten todella rikas ja antoisa elämä. Oman totuutensa mukaan Hitlerin seuraava ja sitä seuraavat elämät tulisivat olemaan ruusuilla tanssimista.>Ei se poijjaat noin mene. Karmat ja jälleentymiset ja omat totuudet vaan on huithapeliä jolla pelaajat sumuttavat itseänsä.>Minä tarkoitin kynnyspaska jutussa sitä että eikö olisi hienoa jos tämä paskoja tulisi järkiinsä ja pyytäisi anteeksi koska hänellä on vain yksi elämä aikaa nöyrtyä ja pyytää anteeksi. Koska totuus on se että on vain yksi elämä niin juuri sen takia nämä tyrankit ymmärrettyään asian mieluummin valitsevat nöyrtymisen ja anteeksipyynnön. Jälleensyntymään uskovat voisivat jatkaa tuota tyrankimaisuuttaan tuhansia vuosia ja kehittää tuota pahaa ominaisuuttaan vielä pahemmaksi.>Sokean miehen geississä Jumalan "syy" oli Hänen tekonsa eli näkökyvyn palauttaminen. Näkökyvyn palauttamisen seurauksena Jumalan teko tuli julki. Jumalan teko oli palauttaa näkökyky. Siinä "syy" kautta seurauslinja.>Jos sinä olet henkisesti näkevä niin Jumalan teot tulevat sinussa julki.
Jep, olen havainnut, että tiedonjanoiset ihmiset eivät tee pahaa yhtä paljon kuin muut ihmiset. Vain tietämätön moukka tekee pahaa lähimmäisilleen. Olen päättänyt yrittää antaa itselleni senkin anteeksi, että en tiedä kaikesta vielä kaikkea. Mielekkyyshän syntyy nimenomaan siitä, että on vielä opittavaa ja koettavaa jäljellä. Kaikkitietävyys on aika pelottava tila. Varmaan kuolisin tylsyyteen?
>>Kyllä. Mutta minä en tunne syyllisyyttä siitä, että olen hyvissä oloissa. Nykyisin sitä toivoo kasvaneensa oppineissa oloissa, mutta en jaksa valittaa, koska olen valinnut itse syntymäni proletaariperheeseen. Minusta jokainen taso tuo mukanaan omat vaikeutensa. Aina on opittavaa ja vaikeuksia. Muista toki, etteivät nälänhädän, sodan tms. alaiset henkilöt koe elämää sellaisessa monipuolisuudessa kuin me täällä Suomessa. Monipuolisuus tietää lisää vaikeuksia.>Minäkin olen hedonisti, jos olen täysin rehellinen. Olen myös melko itsekeskeinen. Pidän maltillisista nautinnoista. En syö liikaa enkä mitään muutakaan liikaa. Luulisin. Kun ajattelet elämää, niin useimmat ihmiset pyrkivät maksimoimaan mielihyvän. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ajattelin tehdä aloituksen hedonismista. Ehkä teenkin.
Käsittääksemme "emme herää henkiin" vaan olemme aina olemassa.
Elämä("Jumala") ON(on siis 'olematta').
Nyt voi käsitteet mennä jollakin sekaisin, mutta siitä huolimatta pulisen.
Yksi--> pohjimmiltaan Itse(Syvin olemuksemme) on emanssinoituneena erossa Elämästä("Jumala").
Kaksi--> ei ole ole-m a s s a(kaan) muuta kuin Itse!
Kolme--> Itse on olemukseltaan erhe(kontraten Elämään/"Jumala"). Itse on kuin masokisti joka ruokkiii itseään kaikella negatiivisella, mutta koska masokisti nauttii siitä kun sillä on "huono olla", niin k a i k k i mikä on ja käääntyy sitä Itseään vastaan ruokkii masokistia, se saa voimaa eli nauttii siitä ja ruokkii siten masokistia lisää,,eli homma jatkuu loputtomasti, tajuatko?
Muun muassa NDE;ee kokemukset, jotka vellovat tuon Itsen sisällä resonoivat kokijana milloin mitäkin ilmenemismuotoaan. Itse tosiasiassa käpertyy Itseensä Itsensä sisällä tavoittamattomana kokonaisuutena Todellisuudelle("Jumala"), Kokonaisuudelle josta o l e-m-me melko täydellisesti erossa(tai karussa).
Eli ---> tämän ole-m a s s a-olevan sisällä(ainoan joka on näin olemassa) pikkuruiset 'lihakimpaleet'--> Sinä, minä ja ystävämme Hitler, sekä Hentun Lissukin emme oikeasti ole mitään tärkeää, emme ole kiinteä toimiva-osa Elämää("Jumala").
Lumous ei kestä(nanosekunttiakaan maailmankaikkeuden mittakaavassa saatika "Jumalan" kulmista katsoen) se haihtuu ja katoaa. Yksittäistä kuvajaista(meitä) ei ole, mutta masokistisesti tämä Itse, eli masokisti toistaa ja monistaa itseään ajassa (ei ainaisesti), koska se ei muuta voi tehdä lähdetttyään ensimmäisen ajatuksen myötä eroon "Ajattelemattomuuudesta"('Kaikki/Jumala').
Tässä käy lopulta sillai, että tämä homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja kaikki tälläinen romahtaa, eli tulee päätökseen ja mitään ei lopulta ole ole-m a s s a.
en ymmärrä kuin rosentin filosofiastasi mutta ei kai minun tarvitsekkaan ymmärtää vielä tässä vaiheessa.
Siis et usko että synnymme uudelleen, tai sitten uskot mutta en ole saanut menemään kaaliin.
Muuten onko puita muuten kaatunut siellä päin?
oli tarkoitettu
Lahtea(keskustaa) yleensä kiertää ukkoset. No eilen tuli kyllä yksi sellainen pieni kuuro ja tuulenpuuska, joka kaatoi torilla vaatemyyjien rekkejä, mutta ei se sellainen "syöksyvirtaus" ollut, eli ei tietääkseni ole puita kaatunut.
Ihmisen päätelmät ovat teoriaa, jotka pohjaavat sisäisiin tunnelmiin, "realiin", elämä-kokemukseen joista ei mitään absoluuttista tosiaankaan tarvitse, eikä kannata rakentaa. Kun siis 'ihmetyksen' aihe 'ihmettelee ihmetystä', eikä ymmärrä miksi suhtautuu suhtautumiseensa milläkin tavalla, niin ei ole ihme että "totuuksia" on yhtä paljon kuin ihmisiä.
No elän toki tuon oman sisäisen totuuteni kanssa, niin se vain on. Omiaan ei kannata kuitenkaan muille yrittää selvittää liian tarkasti, se on hyödytöntä ja tavallaan haitallistakin, koska "sanat eivät riitä kertomaan, tuskin niitä tarvitaan, riittää kun",,no ei vaiskaan, vaan olemme sanojen vankina, siinähän jutun juoni piilee.
Me havainnoimme "katsomme maailmaa silmiemme" lävitse. Siis kun olemme, havainnoimme dualistisuuden vallitessa juu/ei-sydeemin seurauksena jotenkin ulkopuolista ja ulkopuolisena aina.
Mutta jos ja kun(huomaa taas "varmuus") Itse on lopulta ainoastaan Yksi, olemme silloin Itse tuo havainnoija joka käpristyy Itseensä ja tietää tällöin kaiken mikä Itsessä on, vain sen, eli ahistaako?
Tuon kokemuksen muisto on minussa. Muistan jollakin "solulla" että olen ollut tilassa jossa kaikki vain on, se tuntui toki paremmalta kuin tämä tila, joka on hajonnut erittäin pirstaleiseksi. Mutta kuten jokaisessa hetkessä on ikuisuus, jokaisessa partikkelissa on tavallaan kaikki, siksi ehkä tuo kokemus oli mahdollista kokea ja se sai kieltämättä erillaisen onnen ja ilon 'pintaan', koska 'pinta' täytyi olla, eli dualistuus vallitsi kuitenkin jollain tasolla.
Mutta nyt tärkein---> missä on se lepo, se varjo jossa huohahtaa ainaiselta ajattelun-paahteelta ja olemassaolon ahdistukselta? Jos on pakko olla aina olemassa, niin missä on se "paratiisi" , jossa ei ole mikään pakkoa-->eikö juuri "Jumalassa"(ei 'missään').
[q]Jep, olen havainnut, että tiedonjanoiset ihmiset eivät tee pahaa yhtä paljon kuin muut ihmiset. Vain tietämätön moukka tekee pahaa lähimmäisilleen.[/q]
Mutta kyllähän ihmiset ovat aina tietäneet tekevänsä pahaa toisilleen, jos pahaa pidetään vaikka rajoittamisena, kivun aiheuttamisena ja hallitsemisena. Jos tarkoitat, etteivät he tiedosta henkisiä asioita, niin sille ei oikein voi mitään. Kaikki eivät vakuutu ja jaksa kulkea henkistä polkua. Joskus tarvitaan ulkopuolista sysäystä, että herää unesta.
Suomessa on hajonnut yhteisöllisyys, niin kuin kaikkialla muuallakin kapitalistisissa maissa. Täällä on yksilö tärkein, mikä on mielestäni myös tärkeämpää kuin lauman seuraaminen ja paikallaan junnaaminen. Veljeyttä täällä ei juuri näe; luulen, että veljeyttä on vain tribalistisissa yhteiskunnissa. Veikko Huovisen poika, joka teki itsemurhan, kirjoitteli runojaan Hailuodon mökkipahasessa. Yksi niistä kuuluu näin:
”Kaikki vanha meni rikki,
ihmissuhteet, kyläyhteisöt, taidot
ja vanhojen arvostaminen.
Mitä helvettiä olemme saaneet tilalle?
Kuulemma oikeuksia.
Oikeus hyvinvointiin, asuntoon,
ruokaan, työhön,
saatanan mainoksiin, videoihin, roskakulttuuriin.
Rumat, yksinäiset, onnettomat, hullut,
vanhukset, pultsarit, voimattomat, joukosta poikkeavat,
niin omillaan kuin voi olla.”
Fakta on, että me elämme voittajien ja häviäjien yhteiskunnassa. Siksi mielenterveysongelmatkin ovat lisääntyneet valtavasti. Kun koetetaan pysyä mukana pienemmillä resursseilla kuin tarvitaan, niin tulos ei ole hyvä. Ihmisillä on vielä vaikeuksia keksiä oma elämäntapansa. Oravanpyörä ei sovi kaikille. Eikä tässä kaikessa ole mitään järkeä. Minäkään en usko, että ihmiset muuttuvat lähivuosikymmeninä. Pohjois-Korea varsinkin on melkoinen ruutitynnyri. Ihmettelen, milloin se räjähtää. Sellainen eristäytyminen ei voi päättyä hyvin. Montakohan vallanhimoista manttelinperijää siellä on aloittamassa valtakamppailun Kimin kuoltua. New Agen julistama 2012-ylösnousemus merkinnee lopulta aika vähän, jollei suuri osa ihmisistä muuta tietoisuuttaan. Suoraan sanoen maapallolla ei ole koskaan harmoniaa, koska ihmiset ovat lihalaukuissaan erillisiä olentoja. Ero luo kaikki ristiriidat. Erimielisyys synnyttää vihaa. Viha synnyttää väkivaltaa. Sellainen kiva pallo tämä on, josta herännyt tahtoo pois. Raha ratkaisee, älä epäile sitä. Kun ihmiset kerran saavat mammonaa, siitä on vaikea luopua. Muista, että Björn Wahlroos oli nuorena kommunisti mutta nykyään melkoinen egoisti, joka ajaisi köyhät kyykkyyn, mikäli hänellä olisi valta tehdä niin.
Rehellisyys on yksi asia, josta ei kannata tinkiä. Totuus on, että ihminen on täynnä saastaa, jos sitä mittaa abrahamilaisten uskontojen mittapuulla. "Saasta" itsessään täytyy kuitenkin hyväksyä ja oppia elämään sen kanssa. Huomaan, että minussakin asustaa oikea perkeleellinen elostelija ja vastinparina hohkea pyhimys. Tällaisten asioiden sovittaminen ei ole ihan helppo työ. Olen katsellut töissäkin yhtä naista avoimesti. Pysähdyin katsomaan hänen takapuoltaan hänen noustessa portaita ylös. Harmi kyllä hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua, niin että minun piti lakata vilkuilemasta. Katsoin hänen kaula-aukkoaan pari sekuntia läheltä eilen. Ja kyllä hän tietää, mitä teen ja mitä ajattelen. Taidan olla aika normaali mies? Sitten saatan kotona ajatella, että tulipahan tehtyä - ja henkiset mietteet syrjäyttävät liha-ajatusmaailman. Olen aikaisemmin sanonut pelkääväni kohtaamista arkimaailman ja naisten kanssa, ja nyt se on taas tulossa toteen: elämäntahtoni saa noista kohtaamisista pontta, kun pitäisi vetäytyä pyhimyselämään. Hohhoijaa. Eros tuo elämän.
Minä näen kaikenlaisia näkyjä. Minusta tuntuu, että minulle kehittyy varsinainen selvänäkö tämän elämän aikana. Haluaisin oppia näkemään mm. muiden edelliset elämät.
Minä en aio koskaan hankkia perhettä. Olen päättänyt sen. Nainen riittäisi mainiosti. Mutta ensin pitää säätää elämä kuntoon. Pitää oppia todella pitämään itsestään, etteivät ongelmat siirry toisen olkapäille omien lisäksi. Pitää todella rakastua peilikuvaansa. Jep, hyvä, että saat voimaa perheestäsi. Minä olen tosiaan tällainen melkein rikollistyyppi, jolla on sopeutumisvaikeuksia. Jos en olisi näin herkkä, lähtisin kai merille. Mutta täytyy kestää tämä elämä maissa. Minulla on useita merimieselämiä. Ehkä antiikin ihmiset olivat siten oikeassa sanoessaa, että purjehtiminen on välttämätöntä, elämä ei! Eläköön seikkailut ja vapaus!
http://www.youtube.com/watch?v=KOQKxeoLj2c&playnext=1&videos=2Te1NXaOjZU
Onhan se kiva uskotella itselleen ettei muka helvettiä ole,että on vaan taivas ja paratiisi. Miten sinä selität sen että kyllä kiva paikka on olemassa mutta paska paikkaa ei,et usko tuohon edes itsekkään.
eikö sinun mielestä taivas ja paratiisi olekkaan sama paikka? Saattaahan siellä olla kyllä eri osastoja ja paratiisejakin eri asteisia niinkuin täällä hotelleja ja lomakeskuksia. Viidentähden paratiisi kait kaikkein paras jonne pääsee vain kaikkein vanhimmat sielut.
Muuten on siellä eräänlainen helvetti kyllä ennenkuin sielu asettuu astraalimaailmaan.
Idän uskonnoissa sitä sanotaan kaamalookaksi, sielujen puhdistustila.
Kiirastuli?
Taivas ja taivaat. Paavali kirjoitti useammasta taivaasta. Paratiisi tai sitä vastaava lepopaikka on taivaiden jossakin osassa. Paratiisissa mm. levätään ja odotellaan sitä, että Jeesus palaa pyhinensä maan päälle. Mutta on taivaassa paljon muutakin kuin paratiisi.
Helvetistäkin tullaan aikanaan esiin, mutta vasta paljon myöhemmin ja vain ja ainoastaaan viimeiselle tuomiolle. Helvetistä nouseville nouseminen ei tuo enää mitään uutta toivoa. Tuomion laatu on jo ennalta selvä. Raamatusta voi lukea tarkemmin.
pitää vielä rääkätä rääkättyjä? Millaiseen julmaan jumalaan te oikein uskotte?
nytkö ne nousevat helvetistä? Tähän mednnessä sitä ollaan maattu haudasssa tiedottomassa tilassa ylöstempausta¨ja viimeistä tuomiota odottelemassa.
Toiset väittävät että syntiset joutuvat heti helvettiin kuoltuaan. Toiset taas että pitää odottaa viimeistä tuomiota. Mutta totuus on heillä kuitenkin. Vaikka välillä muuttuukin, riippuu uskosta ja persoonasta.
saahan ne uskovaiset sen jumalan ja helvettinsäkin isäntineen.
Itsehän me luomme oman tulevaisuutemme omilla teoillamme ja ajatuksillamme.
Minun tuonpuoleinen on kuitenkin jumala ja helvettivapaata aluetta.
Jokunen jeesus kyllä voisi olla elyseymin niityn reunalla koristeena.
Vaikka kuinka uhoaisit luovasi oman tulevaisuutesi, niin totuushan on toisenlainen. Viikatemies vie vaikka kuinka loisit tulevaisuutta. Eli tulevaisuuttahan ei ole, ellei Jumala sitä suo.
minkäänlaista määrääjää vaan vain valoa, rakkautta, kukkia, suihkulähteitä, kristalleja. :-)
että ei-kristityillä ole taivaspaikkaa niin näin ei kuitenkaan ole. Kaikki menemme sinne ns taivaaseen.
mistä me kukaan tiedetään että mikä totuus on oikea, uskovaiset kiihkoilijat
tosin UHOAVAT että minä ja raamattu olllaan oikeassa. Itse olen varma jälleensyntymisestä ja karman laista mutta en julista sitä totuutena kenellekkään. Totuus onkin itse löydettävä ei sitä löydä kirjoista eikä raamatusta.
Inkarnaattorit eivät koskaan sano (tai yritä käännyttää) että sinun on uskottava samalla lailla kuin minä tai huonosti käy.
ja mikä se "taivas" on? Varmasti jokaiselle eri juttu.
tuossa vieressä eikä taivaalla.
"Oven takana"
verhon takana. :-)
Läpikotaisin pötyä kaikki!
Pyydän sitten viisaampia kommentteja että voidaan vertailla pötyjä.
Minulla tulee olemaan
- suklaata
- 666 gigan laajakaista
- henkilökohtainen thai-hieroja
- teleportti siriukselle
- jääpalakone
- tv-kanava, jossa Kauniit & Rohkeat 24/7
- jatkuva auringonpaiste, mutta ei kuitenkaan liian kuuma vaan juuri sopiva
- muumiverhot
- suklaata
Tämä on totta, koska se on totta.
Et haluaisi silitellä kissa ja takoa otsaasi vappukojusta ostamaasi rihkamakristalliin. Tämähän on mahdollisuuksien paikka, jos vaan saa itse päättää.
En ole vielä aivan varma, haluaisinko omaan "itse keksittyyn" hörhömaailmaani kunnioitettavan arsenaalin ydinaseita, joilla voisin sitten uhkailla kaikkia muita siellä oleksivia. Loppuisi samalla se turha kissanvispaus.
Luuletko että joku epäilee? :-)
jos haluat pitää aseita. Ei niistä kuitenkaan ole mitään hyötyä siellä toisella puolella.
Asia tuli selväksi. Taivas ei ole taivas, jos tämän maailman väki sitä pääsee piirtelemään.
sen kummemmin kuin helvettiinkään.
Se tuossa vähän väliä ihmetyttää, että aletaan miettiä helvetin olemassaoloa sitä kautta, että millainen se helvetti olisi. Ja jos olisi väärän lainen, niin sitten sitä ei muka ole. Ja kun tarkastelijoiden näkökulma ja kokemuspohja (lue: koulutus) on kuin sammion pohjalta maailmaa katselisi, niin vaikea muuhun päätyäkään kuin siihen, että yrittää päättää helvetin olemassaolosta sen mukaan, mikä olisi itselle eniten mieleen.
Helvetti, vaikka olisi kuinka vaikea uskoa ja kummallinen, on kuitenkin jotakin, joka on tai ei ole. Sen olemassaoloa ei kannattaisi lähteä selvittämään mieltymysten ja mielipiteiden kautta, vaan sitä kautta, että onko se vai ei. Ja mistä sen voisi päätellä.
Ja kun se ilmeisesti on "ikävä paikka", sillä perusteella sitä ei pitäisi hylätä. Vaan jos se on ja jos se on ikävä paikka, niin sitten pitäisi tehdä sen mukaisia johtopäätöksiä.
Helvetin ongelmat nimenomaan näyttävät, että j o s Jumala ylipäätään on, ei hän ainakaan ole oikeudenmukainen eikä armahtavainen sen mukaan mitä ihmiset armolla ja oikeudenmukaisuudella yhteisesti ja yleisesti ymmärtävät. Perisyntiopin valossa syyntakeettomia joutuu helvettiin, lisäksi järjetön oppi ennaltamääräämisestä maalaa kuvan egoistisesta, sadistisesta jumalasta. Eikö siis hell paikkana ja sinne joutumisen perusteet kerro jotain väitetyn eli kuvitellun suhteesta opin keksijään(mm.Agustinus)?
Koko asia lähtee jumalanpelosta; "Herra pelko on viisauden alku."(Ps 111:10)
Käsitepari Taivas-Helvetti on koko uskonnon pohja. Herran pelko on helvetin pelkoa lisättynä kuvitelluila Herran antamilla maanpäällisillä rangaistuksilla.
Sanamuoto on 'jireat¨/pelkää/myös viitaus kostoon. Uskovaiset ovat aina kurmoottaneet tosiaan ja pelotelleet ihmisiä korostaen kakkien mahdolisten vastoinkäymisten olevan Herran rangaistuksia syntisestä elämästä raskauttaen näin muutenkin esim. syöpäsairauksien ahdistuttamia ihmisiä lisää. Pelottelu kohdistetaan usein jo varsin nuoriin lapsiin.
Lisäksi tieteellisesti helvetin on mahdoton olla "Jumalan" aikaansaannosta, koska materialinen "olento"-Jumala vaaditaan luomaan paikka, joka itsessään olisi haavoittuva, mahdoton ja tuhoutunut kaikkien tiedettyjen fysiikan-lakienkin mukaan, kuten sellaisen isäntäkin.
Huomatkaa että aivan samoin perustein uskonnollisessa mielessä määriteltyä taivasta ei ole oikeasti olemassa. Turha lupailla paikkaa jonnekin jota ei oikeasti ole olemassa.
että en usko sellaiseen helvettiin joksi uskovaiset sen kuvaavat eli tuliseen järveen jossa viattomat ihmiset kärsivät ikuisuuden.
En myöskään usko sellaiseen taivaaseen jossa tekopyhät uskovaiset viettävät oloaan kumarrellen Jeesusta.
Joten, kumpaakaan ei ole olemassa. Ja koulutus on aika hyvä meikäläisellä, monipuolinen vaikka.
Jeps! Ihmiselle käy hyvin se, että tehtäisiin tilaa kaikenlaiselle pahanteolle raivaamalla helvetti pois. Siitähän helvettikritiikki yleensä syntyy.
Helvetti ei ihmisen kritiikkejä kuuntele.
Helvetti voi olla "tuonela" niille, jotka eivät ole "paljon pahaa" tehneet. Masennuksen ja epätoivon paikka se on heillekin, sillä se, mitä ovat tehneet, on heillä taakkanaan. Koko elämän ajan kertynyt taakka. Ilman kehoa ihmisen luonnollinen "päätymisosoite" on tuonela. Sama paikka on helvetti niille, jotka sen helvetiksi ovat itselleen tilanneet. Pitkin elämäänsä. Eikä toivoa enää ole.
Taivaaseen pääsee ainoastaan tekemällä sovinnon Jumalan kanssa. Ihmisen kohtaloon vaikuttavat teot, vaikka taivaaseen pääsisikin, mutta teot eivät, Jeesuksen lunastustyön kautta, ole enää taivaaseenpääsyn esteenä. Kun sovinto on tehty.
ei ollut mitään lunastustyötä hoidettavanaan.
Vain ihmisten muuttuminen antaa lipun "taivaaseen" joka ei tietenkään ole mikään taivas kirjaimellisesti vaan valaistuminen.
Ja sitä helvettiä ei minusta ole edes maan päälläkään saati sitten jossain muualla.
Kuoleman jälkeen elämä jatkuu helvetissä tai taivaassa:
http://www.tv7.fi/vod/categories.html?id=629
Vain rajan takana toisessa ulottuvuudessa ja se on sellainen jonka sen kuvittelee olevan ensiksi kunnes muisti palaa ja näkee sen sellaisena kuin se on. Eikä siellä ole taivasta eikä helvettiä.
kun huomaavat että heitä on jymäytetty.
Kun siellä ei ole sitä jumalaakaan ja jeesuskin on vain niityn laidalla patsaana.
Noh karman herrat pitävät järjestystä rettelöiden varalta.
heidän muistinsa palautuu ja he ajattelevat että voi p:t kun tuli munattua taas yksi elämä. :-) Tai sitten he tosiaankin halusivat uskovan kokemukset.
Tai sitten ei enää mietitä taivaita eikä helvettejä kun tietoisuus on loppunut ja ruumis mätänee haudassa.
Just. :-)