Ruumiista pois Jumalan tykö

Raamattu nivoutuu kokonaan sen ympärille, että vaikka täällä hetkisen kärsimmekin ahdistusta, saamme sen jälkeen nauttia autuudesta Isän valtakunnassa.
Jeesus sanoi, että vaikka ruumiimme kuoleekin me elämme kuitenkin.
Meidän maallinen "asumme"=ruumis jää matojen syötäväksi tai poltettavaksi.
Meidän sisäinen "ihmisemme" kuitenkin uudistuu ja kirkastuu valmistuen kohtaamaan Jumalan ja Hänen kirkkautensa.
Senpä tähden Jeesus itse opetti, että kuolema on kuin uni. Unessa elintoimintamme ja hengitys toimii aivan kuten valveillakin, vain ruumis makaa "elottomana" leposijallaan.

En osaa kirjoittaa nimimerkkiäsi, mutta - irti ruumiista ja samantien usko
muuttuu näkemiseksi ... se on hieno uskon ajatus patriarkka Jobilta.
Kuolemansairas Job päätteli tai tiesi, että kuoltuaan hänen seuraava
kokemuksensa ja aistimuksensa on ihana Jeesuksen kohtaaminen.

"Vaan" kuvaa myös hyvin ja hyvin samansuuntaisesti tästä maailmasta poissiirtymistä:

{\{\{\ Senpä tähden Jeesus itse opetti, että kuolema on kuin uni.
Unessa elintoimintamme ja hengitys toimii aivan kuten valveillakin,
vain ruumis makaa "elottomana" leposijallaan. {\{\{\

Jossain on nukuttava jos nukkuu ja Jeesus kuvaa paikkaa Aabrahamin
helmaksi, jossa on kaksi puolta ja ylipääsemätön "juopa" puolien välissä.
Tiedä sitten oliko paratiisi, Jumalan puutarha, kolmas taivas - jossa
Paavalin tuntema mies kävi - sama paikka vai ei. Ei välttämättä sama,
vaan tuo tuonela, Aabrahamin helma täytyy olla olemassa, paikka nukkua
ja nähdä unta.
Painajaisunta ne jotka ovat ilman Jeesusta siirtyneet täältä ikuisuuteen.
Eräs väärämielinenhän näki painajaismaista omantunnontuskaista unta
tai mitä lie, kuvaavaa joka tapauksessa:

Luuk. 16:28
Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'

Päättelen että Jeesuksen sanoessa ristinryövärille, että "tänä päivänä"
olet oleva kanssani paratiisissa, kuvaa samaa kuin Job - että uskovan
seuraava havainto kuoltuaan on juuri se, että on perillä Lunastajan
luona.

Hyvä että näitä asioita joudutaan palstalla yhä uudestaan puimaan,
sillä joku vastauksiin tyytymätön aina ottaa asiat uusiksi pöydälle.

2. Kor. 12.
Näyt ja ilmestykset

1 Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.
2 Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
3 (12:3-4) Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua.

4 (12:3-4) Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
5 Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani. [2. Kor. 11:30]
6 Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.

7 Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi.
8 Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä.
9 Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.

10 Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

hän oli tietoinen ylösnousemuksesta.