Muistan lapsena kuulleeni, kun vanhat ihmiset puhuivat, miten joku oli kapinan jälkeen armahdettu, vaikka oli ollut punaisten puolella.Tapahtuiko tällaista todella?
Armahdettiinko punaisia?
Kotkan tyttö
30211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kyllä. Jo syksyllä 1918 alettiin armahtaa lievimpien tuomioiden saajia ja kuoleman rangaistuksia muutettiin elinkautisiksi tuomioiksi. Myöhemmin vankeuteen tuomittuja armahdettiin useitakin kertoja ja heidät päästettiin vapauteen kansalaisoikeutensa tosin menettäneinä. Maassa tarvittiin työntekijöitä jälleenrakentamiseen ja elättämiseen. Valtavien vankileirien ylläpito oli melkokallista, vaikka varsinkin alkuvaiheen katastrofaalisissa oloissa ihmisiä kuolikin niissä valtavia määriä. Muistaakseni pahimmillaan joissain vankileireissä niiden monivuotisen olemassaolon aikana kuoli vangeista joka kolmas.
"#Jo syksyllä 1918 alettiin armahtaa lievimpien tuomioiden saajia ja kuoleman rangaistuksia muutettiin elinkautisiksi tuomioiksi."
Noin 30 000 punavankia oli armahdettu 15.9. mennessä.
Vankeja kuoli leireissä noin 11 000. Teloitettuja oli 113.
armahdettiin. Syksyyn mennessä oli tapettu jo jokainen joka oli kevään kahinan aikana jotain pahaa tehnyt, vaikka vain johonkin rikkaaseen pahasti katsonut. Tai jos oli ollut jonain pomona tai vaikka kotipitäjässään aseettomana hoitamassa pitäjän elintarvikehuoltoa.
Syksyllä lievemmän linjan lahtarit tajusivat, että vielä vangittuina olevat eivät ole syyllistyneet yhtään mihinkään ja näin voitiin hankkia itselle sädekehää armahtamalla sellaiset, joita ei alunperin olisi pitänyt tuomitakaan eikä edes vangita. Nyt tosiaan saadaan ulvoa miten lahtari jalomielisesti muka armahti niin ja niin paljon. Ei siinä ole mitään jaloutta jos syyttömän armahtaa eikä häntä tapa.
valeita ne on. Lahtarit vain peittelee rikoksiaan.
armahduksia vieläkään? Kyllä ne on tutkimuksin selvitetty.
Tuota viestiä en minä ole kirjoittanut, se on feikin tekstiä. Älkää siis uskoko kukaan. Tuo teksti klo 16:01 on meikän tekemää. Pikkulahtarit taas vain sorvailevat omia keksintöjään kun järki ei riitä mihinkään vaativampaan.
Nikistäkin huomaa, että ei ole minun tekstiä. Lahtari vaan on niin umpiluukalloinen, että ei osaa edes kunnolla matkiakaan.
pötyä kuin Korpin itsensä kirjoittama. Eihän syyttömiä armahdettu vaan alle 3 vuoden tuomion saaneita.
Vankeja oli alkuaan kaikkiaan noin 90-95 000. Näistä lähetettiin oitis kotiin noin 15-20 000 eli äidit lapsineen, vanhukset ja muut syyttömät. Vankeja jäi noin 75 000. Valtionrikosoikeudet vapauttivat vielä 7 883 syyttömäksi katsottua. Erilaisiin rangaistuksiin tuomittiin 64 623.
Typerän byrokratian ja huonon elintarviketilanteen ynnä kulkutautien takia kuoli noin 12 400 vankia. Määrä oli tietysti järkyttävä, mutta osoittaa, ettei ollut suinkaan tarkoitus surmata punavankeja, vaan vapauttaa heidät kärsityn tuomion jälkeen. Nämä asiat menevät yli Korpin käsityskyvyn. Hän näkyy nyt seonneen lopullsesti, kun ei tunnista omia kirjoituksiaan.
.....Eihän syyttömiä armahdettu vaan alle 3 vuoden tuomion saaneita......
Ne oli syyttömiä, joille annettiin noin "pieniä" tuomioita. Eli syy oli se, että kuului köyhälistöön. Jos oli tehnyt jotain, mitä vaan, hyvää tai pahaa, niin ne ammuttiin.
....Typerän byrokratian ja huonon elintarviketilanteen ynnä kulkutautien takia kuoli noin 12 400 vankia.....
Monestikin riitti tönkkösuolattua silliä jaettavaksi nälkäisille mutta sitten tulikin yhtä-äkin vedestä kova pula. Kiusattiin silläkin tavalla.
Eihän syyttömiä tietenkään edes tuomittu. Heidät lähetettiin kotiin ( noin 15 000) tai vapautettiin kuulustelun jälkeen ( noin 7 600) .
Lyhyen tuomion saaneisiin päti erikseen säädetty armahduslaki. Sitä ruvettiin soveltamaan jo kesäkuussa. Vankimäärä oli esimerkiksi 1.8. enää 37 827. ( Paasivirta). Tosin luku oli pienentynyt myös menehtyneiden ( noin 7 000) kautta.
Koeta nyt onneton Korrpi perehtyä edes alustavasti vuoden 1918 tapahtumiin. Kirjoitat joka käänteessä omia kuvitelmiasi tai punapropagandaa. Etkö tajua, että sellainen ei mene läpi?
No, et tietenkään.
Lopulta yli 60 000. Säädettiin erikseen laki 18.6. 18, jolla voitiin soveltaa ehdollista rangaistusta aina kolmen vuoden kuritushuonetuomioihin asti. Myöhemmin armahduksia laajennettiin.Vuoden 1918 päättyessä vankeja oli alle 7 000. Noin 11 000 kuoli sairauksiin ja nälkään. Vaikka maan koko lakimieskunta mm. vapautettiin asepalveluksesta, oli käsittely niin hidasta, että leirikuolemat räjähtivät käsiin jo kesäkuussa. Svinhufvudin hallitus ei kuitenkaan tehnyt niitä johtopäätöksiä, joita jo Mananerheim ja Wallden olivat kaavailleet eli rivimiesten lähettämistä kotiin. Haluttiin käsitellä kaikki punavangit tarkasti lain mukaan.
Pyllystäkö sinä tietojasi vedät? Mannerheim ei ollut mitenkään syyllinen tai mukana vankijutuissa!
Mannerheimin vastuulla toukokuun loppuun. Siihen mennessä leirikuolemia oli 579, mutta terrorin uhreja noin 8 000.Hänen viimeisin näkemyksensä oli rivimiesten armahtaminen, mutta sitä hän ei kyllä vienyt eteenpäin. Myös Wallden erosi M:n mukana, samoin lähes koko sodan ajan Päämaja. Mannerheim antoi mm. 11.5. Walldenille käskyn estää teloitukset. Silloin oli pääosa teloituksista jo tapahtunut.
Vangit olivat armeijan eli sotaministeri Thesleffin vastuulla 15.9. asti, jolloin ne siirrettiin Vankeinhoitolaitoksen vastuulle. Vankeja oli silloin 23 283. Armahdettuja oli siihen mennessä noin
30 000. Toiminassa oli lopulta 145 vaotionrikosoikeuden osastoa. Ensimmäiset oli nimitetty 31.5.
Pyllystä vedettyjä ovat teidän punikkien tiedot ja luvut. Minun tietoni perustuvat tutkimuksiin.
Osa kylläkin pakeni sitten Neuvostoliiton puolelle ja muuanne maailmalle, kun eivät uskaltaneet asua kotiseuduillaan. Valkoisten väkivalta jatkui satunnaisina tekoina 1930 luvulle saakka. Taustalla olivat erityisesti lapuan liikkeen henkilöt. Ihmisiä kyyditettiin rajalle ja käytettiin väkivaltaa aina tappoihin saakka.
Puhuttiin ns. "ulkoparlamentaarisista voimista", jotka hallitsivat maata ja vaikuttivat mm. lainsäädännön laatimiseen ja sen täytäntöönpanoon.
Laillisesti valittuja kunnanvaltuustoja hajotettiin ja sen jäseniä uhkailtiin ja pakotettiin eroamaan. Tästä käytettiin yleisesti nimitystä "kunnallishallinnon puhdistus". Myös tappoja tapahtui tässä yhteydessä.
Lain noudattamista ei valvonut kukaan, vaan valtakunnassa vallitsi edelleen valkoinen terrori.
Kapinavalmistelut laitettiin heti käyntiin suomalaisten kapinajohtajien toimesta SKP;n perustamisen jälkeen. NKP;n Komintern, maailmanvallankumous tuki ja arhoitti tätä toimintaa.
SKP.n maanalaisen sotilasstrategian synnyn ajoittaminen on tulkinnanvarainen kysymys.
SKP:n keskuskomitean alainen sotilasjaosto eli sotilasjärjestö syntyi,
välittömästi SKP:n perustamisen jälkeen syyskuussa 1918.
Ensimmäisiä sotilasjärjestön toimintaohjeita välitettiin Suomessa jo vuonna 1919.
Ensimmäiset varsinaiset taisteluohjeet sisältyivät SKP:n sotilasjärjestön
»keskuksen» ohjekirjaseen keinoista »suojeluskuntalahtarien pelotushommia vastaan»,
joka oli päivätty (Pietarissa) huhtikuussa 1920 eli samoihin aikoihin,
kun rauhantunnustelut Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä alkoivat.
Samaan ajankohtaan liittyy myös Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen (SSTP) julkisen
toiminnan aloittaminen. Sotilasjärjestön »keskus» julisti »kostoa ja tuhoa
suojeluskuntalahtareille».
Tässä vaiheessa SKP suuntasi luokkavihansa pääsuunnan siis vielä suojeluskuntiin.
Ohjekirjanen uhosi kansalaissodan loppuselvittelyjen katkeroittamalla paatoksella:
»Suojeluskuntalahtarit Suomessa ovat kaivaneet oman hautansa valmiiksi,
johon koko saasta ennen pitkää maan päältä pannaan».
Sotilasjärjestö vihjasi lisäksi, että »myös voi apua tulla kumouksellisille ulkoa»,
jolla viitattiin maailmanvallankumoukseen. Kokonaisuutena kirjasen 12 toimintaohjetta
henkivät enemmänkin suomalaisten punapakolaisten harrastelijamaisia, anarkistisia,
syndikalistisia ja jopa terroristisia pyrkimyksiä kuin bolshevikkien strategiaa.
Kuitenkin toimintaohjeiden muutamissa kohdissa (8, 10 ja 11)näkyi Vladimir Leninin
metodin vaikutus.
SKP:n taktiikkana oli tässä vaiheessa vielä pitää kiinni Suomen vuoden 1918
rintamalinjoista ja viholliskuvista, joilla varmasti olikin vastakaikua entisissä
punakaartilaisissa.
Taktiikan osana SKP:n sotilasjärjestö komensi Eino Rahjan aloitteesta huhtikuun 28. päivän
jälkeen vuonna 1920 yhteensä 32 punaupseeria salaisesti Suomeen käynnistämään
punakaartien toimintaa uudestaan, joiden kaikkien jäljille Etsivä keskuspoliisi
pääsi varsin nopeasti. Heistä kahdeksan pidätettiin, kahdeksan selvisi takaisin Venäjälle,
yksi kuoli, kaksi karkasi Ruotsiin, kolme jäi piileskelemään Suomeen ja loppujen
kohtalosta ei ole tietoa.
Punaupseeri Jahvetti Moilanen sen organisoi. Hommasta ei tullut mitään, mutta metsätyömaiden kassat ja elintarvikkeet ynnä hevoset ryöstettiin ja sitten matkattiin suureen itäiseen kotimaahan.
Huomattakoon ja muistettakoon ruskeapaidat, IKL, Lapuan liike, Akateeminen Karjalaseura ja kaiken huippuna aseitten kanssa tehty Mäntsälän kapina. Näistä nähdään kuka sitä uusintaa yritti.
Mäntsälässä oli aseellinen mellakka, ei kapina!
Kyse oli vapaussodan voittajien huoli kommunistien ( ja yleensä vasemmiston) kasvavasta vaikutusvallasta.
Haluttiin saada "oma" hallitus. Aseita ei käytetty, eikä kukaan kuollut. Suojeluskunta sanoutui järjestönä irti
ja jääkärien johtama armeija oli jälleen laillisen hallituksen tukena.
Tarkoitin tuossa 1930-luvun alkuvuosia, jolloin säädettiin ns. "kommunistilait".
Kommunistinen puolue oli ollut kielletty maassa jo yli 10 vuotta, mutta säädetyssä laissa haluttiin "puhdistaa kunnallishallinto" epäsopivasta aineksesta.
Mitään "revanssia" ei Suomessa ollut suunnitteilla enää sinä aikana.
Laki antoi mahdollisuuden paikalliseen tulkintaan, jolloin kunnallishallinto siirtyi kovastikin äärioikeistolaiseen suuntaan. Sosiaalidemokraattiset valtuutetut pakotettiin eroamaan, vaikka heidät oli valittu valtuustoihin laillisilla vaaleilla.
Nämä toimet antavat vahvoja viitteitä siitä, että kansakunnan eheyttämisen hyväksi ei haluttu tehdä mitään, vaan haluttiin jatkaa vihanpitoa ja lietsoa eripuraa tavallisten kansalaisten keskuuteen.
tarvitse kapinoida. Hallintoa kyllä yritettiin viedä aina vain enemmän oikealle. Sitä Mäntsälän kapinakin oli. Vähitellen vain politiikan keskikenttä alkoi järkevöityä ja äärioikeisotn toimintatila pieneni. Mäntsäläkin johti lopulta sk-järjestön tiukempaan valvontaan ja Lapuan liikkeen lakkauttamiseen. Äärilaidan johtajia erotettiin ja pantiin linnaan.
Korpilla on aina vain asiat yhtä sekaisin. Teksti on pelkkää höpinää.
Moskovassa 1918 perustetun SKP:n sotilasjärjestön tavoite oli jo alusta lähtien selvillä
Suomen viranomaisille. Elo-syyskuussa 1921 punaupseeri Gustav Emil Heikkilä ja 2. divisioonan
organisaattori Elo Mooses Syvänen kuvasivat järjestönsä tehtävää ja toiminta-ajatusta,
että sen tulee »muodostaa valkoisen armeijan sisälle Suomessa punainen armeija,
joka vallankumouksen tullessa tuhoaa valkoisen armeijan». Viimeiseen asti SKP:n sotilasjohdon
piirissä myös eläteltiin toiveita tällaisen päiväunen kääntämisestä todeksi.
Vielä kesäkuussa 1932 pidetyn SKP:n keskuskomitean laajennetussa täysistunnossa
sotilasjärjestön johtomiehiin lukeutunut Toivo Antikainen uskoi tähän alunperin Leninin poliittiseen strategiaan.
Vasta Stalinin 30-luvulla suomalaisiin kohdistama terrori ja teloitusaalto ensin vähensi ja sitten lopetti kommunistien kapinahankkeet Suomessa.
Suojeluskuntajärjestöt olivat kuitenkin varsin hyvin tietoisia näistä maanpetospuuhailuista
ja jättivät nämä vakaumukselliset rikolliset kutsumatta varusmiespalvelukseen ja tästä seurasi se että
Kommunistit eivät olleet mukana talvisodassa lainkaan. Sensijaan kuten jatkossotaan heistä kelpuutettiin
jonkun verran tarkan valinnan jälkeen.
avata se toinenki silmä lukiessasi historiaa. Etsivä Keskuspoliisi oli jo 20-luvun loppuun mennessä repinyt kaikki kommunistien verkostot hajalle.Leningradin punaupseerikoulun täydelliset nimilistat olivat Suomen turvallisuuspoliisin hallussa.Lapuan Liikkeen innolla ajamia kommunistilakeja saatettiin soveltaa sellaisenaan yhteiskunnan turvallisuutta vaarantaviin äärioikeistolaisiin.Täydellinen yksisilmäisyys ja lyhytnäköisyys kuuluu kaikkien äärimmäisyysryhmien normaaleihin menettelytapoihin.
"Vasta Stalinin 30-luvulla suomalaisiin kohdistama terrori ja teloitusaalto ensin vähensi ja sitten lopetti kommunistien kapinahankkeet Suomessa."
yli 85 %. Sodan päättyessä oli punavankeja kaikkiaan noin 95 000. Noin 15 000 - 20 000 päästettiin syyttöminä heti kotiin ja ilman tuomiota vielä 7 683. Leireillä kuoli noin 12 500, joista vain 113 teloitettiin.
Punaisten pääosa armahdettiin jo kesällä -18. Vuoden päättyessä oli vankeja alle 7 000. Heidät armahdettiin myöhemmin kaikki.
Punavangeista armahdettiin siis noin 85 %. Tämä tuntuu olevan palstan punikeille ylivoimaista myöntää ja käsittää.
ylivoimaista eikä vaikeaa. Tosi on totta kai totta.
Paljonko punakaartilaisia oli rintamilla?
on vaikea selvittää. Kokonaisuutena arvioidaan punakaartin vahvuuden olleen noin 100 000. Osa oli rivissä vaiin lyhyen aikaa. Yhtäaikaa aseissa olleita on noin 80 000 huhtikuun alussa. Kaikki eivät olleet rintamalla. Sodan syttyessä punakaartesissa oli 25 000 - 30 000 miestä. Aseista oli aluksi pulaa.
Lisäksi oli noin 3 000 venäläistä. Myöhemmin määrä laski 1 000:een.
Hallituksen joukoissa oli aluksi noin 38 000 miestä, suurin osa ilman aseita. Osa jäi punaisten linjojen taakse. Rintamalle voitiin lähettää helmikuun alussa vain noin 20 000 miestä. Punaisilla oli aluksi ylivoima.
punakaartista? Entä valkokaartista?
ja siitä kärsi koko kansantaloutemme aina 70-80 luvuille saakka. Voittajapuoli halusi pitää suuren osan kansan talenttia mitättömissä aputöissä ja samalla veti maton itsensä alta.
Punavangeista yli 85 %. Sodan päättyessä oli punavankeja kaikkiaan noin 95 000. Noin 15 000 - 20 000 päästettiin syyttöminä heti kotiin ja ilman tuomiota vielä 7 683. Leireillä kuoli noin 12 500, joista vain 113 teloitettiin.
Punaisten pääosa armahdettiin jo kesällä -18. Vuoden päättyessä oli vankeja alle 7 000. Heidät armahdettiin myöhemmin kaikki.
Punavangeista armahdettiin siis noin 85 %. Tämä tuntuu olevan palstan punikeille ylivoimaista myöntää ja käsittää.
osa punavangeista oli ollut ase kädessä rintamilla?
oli suuri määrä pakolaisia, jotka oli säikytelty lähtemään Venäjälle. Punakaartin koko vahvuus arvioidaan kuitenkin olleen noin 100 000, josta 80 000 asemiestä.
Eli kun leirivangeista oli noin 20 000 lähetetty kotiin, niin loput olivat kai aseellisia.
Tarkin luku lienee se 67 788 eri rangaistuksiin tuomittua. Eiköhän siitä porukasta pääosalla ollut ase ainakin jossain vaiheessa.
hyvin yleinen tekniikka näkyy levinneen Suomeen.
Pikku Olga kysyy. Onko Yhtenäinen Venäjän maailman paras puolue.
Setä Putin vastaa. Rakas pikku Olga .Kyllä Yhtenäinen Venäjä on maailman paras puolue.
Pikku Olga kysyy. Saanko minä nyt sen karkkipussin niin kuin sovittiin.