Suomalais-Saksalainen Seura (SSS) oli Suomen ja Saksan välisiä kulttuuripoliittisia yhteyksiä ensimmäisen maailmansodan jälkeen luonut ja ylläpitänyt suomalainen yhdistys. Se perustettiin vuonna 1918 maiden välillä Suomen sisällissodassa olleen aseveljeyden vanavedessä.[1] Vilkkainta seuran toiminta oli toisen maailmansodan aikana, jolloin se pyrki sitomaan Suomea entistä tiukemmin Hitlerin Saksan intresseihin. Tällöin sen toimintaan osallistui monia vaikutusvaltaisia suomalaisia. SSS päätettiin lakkauttaa syyskuussa 1944, kun sen ajama saksalaismielisyys kävi aikansa eläneeksi Suomen ja Saksan suhteiden katkettua.
SSS:n jäseninä oli monia Suomen politiikan, talouselämän, tieteen ja kulttuurin kärkinimiä. Heitä olivat muun muassa Edwin Linkomies (erosi jäsenyydestään tultuaan pääministeriksi keväällä 1943), Rolf Nevanlinna, Arvo Ylppö, Väinö Auer, Yrjö Reenpää, Antti Hackzell, Tyko Reinikka, Pehr Norrmén, Bernhard Wuolle, Erik von Frenckell, Yrjö Kilpinen ja Maila Talvio.[2]
Suhtautuminen kansallissosialismiin ei ollut SSS:n johtavien jäsenien keskuudessa yhtenäistä. Se vaihteli pidättyvyydestä aatteen avoimeen tukemiseen, mutta oli joka tapauksessa selvästi myötämielisempää kuin Suomessa yleisesti tuohon aikaan.[2]
SSS:n jäseninä oli monia Suomen politiikan, talouselämän, tieteen ja kulttuurin kärkinimiä. Heitä olivat muun muassa Edwin Linkomies (erosi jäsenyydestään tultuaan pääministeriksi keväällä 1943), Rolf Nevanlinna, Arvo Ylppö, Väinö Auer, Yrjö Reenpää, Antti Hackzell, Tyko Reinikka, Pehr Norrmén, Bernhard Wuolle, Erik von Frenckell, Yrjö Kilpinen ja Maila Talvio.[2]
Suhtautuminen kansallissosialismiin ei ollut SSS:n johtavien jäsenien keskuudessa yhtenäistä. Se vaihteli pidättyvyydestä aatteen avoimeen tukemiseen, mutta oli joka tapauksessa selvästi myötämielisempää kuin Suomessa yleisesti tuohon aikaan.[2]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.