kun vaatimattomasti ilmoittavat olevansa Jumalan työtovereita?
Jumala ei ole edes heidän kymppinsä tai pomonsa vaan vain pelkkä työtoveri.
Hölömökö oon kun en ymmärrä tuollaista tasa arvoisuutta?
Jumala ei ole edes heidän kymppinsä tai pomonsa vaan vain pelkkä työtoveri.
Hölömökö oon kun en ymmärrä tuollaista tasa arvoisuutta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voiko joku väittää, etteikö olisi ikinä muka kuullut jonkun saarnaajan kehuskelleen tuollaisia että olisi Jumalan työtoveri ja paras kaveri?
Ei tuota saa kysyä. Abrahamkaan ei kyselyt Jumalalta turhia.
http://www.youtube.com/watch?v=F-hhaNxnSmA
http://www.youtube.com/watch?v=-y72YY6Fz3w&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=Il_GCqapoW0&feature=related
Kortti?
On juu?!
http://www.youtube.com/watch?v=j-CuPDYB9UM&feature=related
3.Mooseksen kirja:
11:7 sikaa, jolla tosin on kokonansa halkinaiset sorkat, mutta joka ei märehdi; se olkoon teille saastainen.
http://www.youtube.com/watch?v=4cvV6XeK09Q&feature=related
1.Mooseksen kirja:
1:28 Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."
1.Mooseksen kirja:
9:1 Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.
Työtoveruus Jumalan kanssa on illmaistu Paavalin kirjeessä korinttilaisille.
2.Kor.5:
17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
2.Kor.6:
1 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
Joissakin käännöksissä puhutaan 'apulaisista'. Minusta on täysin luonnollista, että evankeliumin työtä tekevät ovat Jumalan ja Kristuksen apulaisia eli työtovereita tehden työtä Hänen ohjauksessaan. Kysymys ei ole tasa-arvosta, vaan tehtävän suorittamisen kannalta välttämättömästä yhteistyöstä.
Tavallisilla työpaikoillakin kutsutaan samaa työtä tekeviä yleensä työtovereiksi.
Työnantaja voi olla myös työtoveri. Hengellisessä työssä on ilman muuta selvää, kuka on työnantaja ja kenen työstä on kysymys.
Asia ei ole ihan nyt noin yksinkertaisesti selitettävissä, kuin toit sen esille, mutten jaksa nyt alkaa sitä (tuoppi kädessä) vatvomaan kanssasi.
Kunnioitan vilpittömän asiallista vastaustasi!
Hyvää illan jatkoa sinulle!
vuoden 1992 painos selvemmin kuin 1933/1938 versio, sillä edellisessä jae [2.Kor.5:21] kuuluu näin:
2. Korinttolaiskirje 5
21 "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden." [Jes. 53:10,11; Room. 5:19; Gal. 3:13; Fil. 3:9]
Edellinen jae siis ei puhu itse Jumalasta vaan hänen vanhurskaudestaan joka on Kristus, [1.Kor. 1:30] ja on meidän työtoverimme, koska on meidän veljemme. Kysymys on siis Kristuksen ja meidän työtoveruudesta eikä Jumalan ja meidän työtoveruudesta.
Heprealaiskirje 2
11 "Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sen tähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,"
´
En tutkinut eri käännöksiä.
Ymmärrän ja yhdyn näkemykseesi, vaikka mielestäni Kristuksen ja meidän työtoveruus on työtoveruutta myös Isän Jumalan kanssa. Olemmehan Kristuksessa yhtä hänen kanssaan.
että Kristuksen kautta olemme myös Jumalan työtovereita. Kiitos vastauksestasi!
´
piisaa töitä, kun on sekä Kristuksen, että Isä-Jumalan kanssa työsuhteessa. Ja eiköhän mr. Pyhällä Hengelläkin ole duunia tarjolla? Hällähän sitä kanssa varmaan kiirettä piisaa, kun työtehtävänä on koko maailman totuudessa pitäminen.
En jaksa edes nyt tässä humalatilassani miettiä mitään koskislasini pintaa syvemmällä olevaa.
Siirryin kaljasta koskikseen.
En nyt tiedä mutta joko täällä tai muualla selitin kuinka 9-vuotiaana petyin pappeihin ja heidän ja muidenkin paskapuheisiin.
"Uskoon tulleet" sukulaiseni ja kaiken maailmaman paskat saivat minut hermoromahduksen partaalle, peloitellessaan minua helvetillä.
He nauttivat siitä! He ymmärsivät, kuinka kärsin niistä heidän kuvauksistaan helvetin kärsimyksistä.
Minulla oli kokemus kun olin jonkun minuutin kuolleena kerran kolmisenkymmentä vuotta sitten.
En muista kaikkea siitä kokemuksesta mutta kun joskus tulen Suomeen, niin menen jonkun hypnotisoijan puheille ja silloin ehkä muistan kaiken. Suomen kieli on eka kommunikointikieleni.
Sitten on tietysti eläinten kanssa kommunikointi.
Siihen ei riitä tavallinen kommunikointi.
Mohikaani ymmärtää kun sille sanoo UGH!
Joka tapauksessa sain aikaa sen ja sen verran omaan olemassa olooni mutta sitten se ymmärrys katos siihen. Se oli jokin valohenkilö, joka piti pahat loitolla minusta.
Enemmän voin kertoa, kun käyn hypnotisoijan luona, joka saa minut muistamaan , että mitä koin.
Minulle sanottiin että minulla on niin ja niin paljon aikaa.
Sitten sanottiin että se ottaa niin ja niin paljon aikaa, saadakseni täyden ymmärryksen.
Minä itkin!
Itkin että jos minulla on vain niin vähän aikaa (mikä minulle kerrottiin ja heti unohdin) selvittää asioita, MINUN PITI MUKA SELVITTÄÄ JOTAIN TÄRKEÄÄ, ja sen asian selvittämiseen meni iso aika että sen vuoksi itkin.
Sain jonkun määrä-ajan, jonka olen käsittääkseni täällä maan päällä.
Sain jonkun käsittämättömän suuren aikamäärän (10x, 100x....) jonka muka selvittäisin, vaikka minulla olikin niin pieni aika täällä maan päällä.
Ymmärsin siitä, että kun en sisimmässäni usko kolminaisuuteen, niin minun pitää juuri valistaa muita ihmisiä.
En tiedä!
Sain aikoja, joita en muista.
Voiko tuon ymmärrettävämmäksi enään asiat muuttua?
Sinä olet Ekivaari ensimmäinen ihminen, jonka tiedän , ja joka ajattelee samalla tavoin kuin minä.
Onko minulla mitään syytä pyytää keneltäkään anteeksi, jos kerran viikossa, tai kuukaudessa, tai olkoot nyt, miten on, ryyppään itseni räkäkänniin.
Mielestäni olen ensisijaisesti vastuusta ensin itselleni, ja sitten Jumalalle!
En mahda sille mitään, mutta en vieläkään ymmärrä, miksen satsannut kuuluisuuteen/musiikkiin, tai näin vanhempana tietysti toisinpäin. Eipäs kuin taaskin toisinpäin!
Isäni on ollut helluntailainen vaikka kuinka kauan, vaan ei silloin, kun minä 9-11 vuotiaana OLIN USKOSSA!
Kun kysyin häneltä, että pystyykö Jumala liikkumaan ajassa, niin tottakai pystyi!
Kun kysyin että kumman meistä uskossa oloa hän eniten arvostaa, siis Jumala, ajassa sinne sun tänne liikkuva, siihen kykenevä JUMALAMME, niin siihen loppui minun arvostukseni.
EKIVAARI!
(ryyppään, olen jo sammumispisteessä, vaan)
LOHDUTA MINUA!
MEILLÄ ON SAMA USKO YHTEEN JUMALAAN
KAIPAAN PERHETTÄ/YHTEISÖÄ!
MINULLA NYT EI OLE KETÄÄN, SAMAA USKOA OLEVAA.
USKOTKO UUDELLEEN SYNTYMISEEN, VAIKKA EN TARKOITA TUOTA!
TARKOITIN ETTÄ VOITKO SELITTÄÄ
MIKSI KATAARIT OVAT NIIN LÄHELLÄ SYDÄNTÄNI?
OLE EKIVAARI (KIITOS!) YSTÄVÄNI!
JA TE MUUT KANS!
RYYPPÄÄN SILLOIN TÄLLÖIN!
En nyt halunnut itkeä pillittää!
En itkeä pillitä!
On asioita, joita ei voi, ei saa sanoiksi loihtia!
Olen yksinkertainen ihminen!
Mielikuvitukseni on OK!
Minä valehtelen!
Ammatikseni!
Tai ainakin harrastuksekseni!
Minun sotilasarvoni?
Riippuu maasta! Minua voi kutsua vaikkapa: "Se hullu"!
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä ja sinun perhekuntasi pelastuvat!